sunnuntai 19. toukokuuta 2024

"Olemme hitaita, mutta kotona"

 "Olemme hitaita, mutta kotona". Tällaisen lauseen kartturi-mamma löysi erään ulkomaisen asuntoauton takalistosta matkalla Euroopassa. Olkoon tämä vapaa käännös. Olimme mamman kanssa asuntoautoreissussa yhteensä kahdeksan viikkoa maaliskuun lopulta puoleen väliin toukokuuta 2024. Tämä blogipalstani ei ole mikään matkailupalsta. Siispä asiaan.

Hitaus voi olla fyysistä, mutta myös henkistä hitautta. Kieltämättä asuntoautolla ei pääse Euroopan teillä kuin korkeintaan kovempaa kuin rekoilla. Siihen verrattuna emme olleet hitaimpia. Sen sijaan monesti tuli mieleen, olemmeko hitaita näissä digiasioissa. Asuntoautomme oli uudenkarhea kaikkine digihienouksineen. Kun 1990-luvun alussa hankimme ensimmäisen asuntoauton, oli toisenlainen digiaika - manuaaliaika. Kaasulla keitettiin ruokaa ja lämmitettiin autoa iltaisin. Ns. käyttöliittymä oli helppo (auki/kiinni). Nyt tämä on myös mahdollista, mikäli osaa käyttää digivälinettä. Valitset ensin näin, sitten näin ja vielä näin, niin alkaa kaasua tulla myös lämmitykseen. Kyllä, mutta kuitenkaan ei. Nukuimme ensimmäisen yön autossa vanhaan tyyliin - vaatetta päälle ja nenä peiton alle. Ulkona oli nollakeli. Oppaat mentiin läpi, Youtube-opastukset mentiin läpi, mutta ei vain irronnut digiosaamista. Tätä kirjoittaessa olemme varsinaisessa kodissamme eikä tuota kaasulämmitystä tarvittu enää pitkällä reissullamme. Täytyy vielä yhdessä digiasiantuntijoiden kanssa selvittää, miten homma toimii vai onko jokin vialla.

Olimme ennakoivia ja mielestämme nopeita, kun hankimme matkaa varten reitittimen. Vakuutin Elisa-myyjälle moneen kertaan, että tarvitsemme tuon laitteen matkallemme Eurooppaan. Ja myyjä vakuutti takaisin, että kyllä ne Internet-yhteydet saadaan toimimaan missä vain Euroopassa. Jälleen oltiin hitaan ymmärryksen maailmassa. Laitoimme laitteen sähköjohdon päähän, avasimme läppärin ihan niin kuin kotona. Reitittimeen tuli punainen maapallo ja läppäri ilmoitti, että Internet-yhteyttä ei ole. Selvittelimme kahdestaan ja konsultoiden myös sukulaismiestä. Ei onnistunut. Kokeilimme melkein joka maassa, josko nyt tärppäisi. Ei. Yritimme ottaa yhteyttä Elisaan - ei onnistunut. Oli lähellä, että olisimme heittäneet koko laatikon tunkiolle. No totuttiin ja toimittiin onneksi toimivien kännykkäyhteyksien avulla. Saavuttiin kotiin. Tyttären mies kuunteli valitusvirttäni ja totesi: Olli, Elisa on tehnyt eston Internet-käytölle. Esto on poistettavissa etänä napin painalluksella eli poistamalla tuo estorasti. Menin myyjän juttusille ja hän tosiaan teki avauksen yhdellä painalluksella. Tein reklamaation ja vaadin siinä 8-viikon käyttämättömyydestä hyvityksen. Ensin asiakaspalvelu väisti vaatimuksen vetoamalla siihen, että minun olisi pitänyt heti ongelman havaittuani ottaa yhteyttä Elisaan. Yritin, mutta oli tällä yhtiöllä tiukka puhelinestopalvelukin. Lopulta suostuivat maksamaan toimimattomalta ajalta meille 2 kuukauden käyttömaksun. Oheisessa kuvassa juhlistamme Euroviisujen loppukilpailua leirintäalueella jossain Euroopassa. Läppari oli hyvä pohja (eli "fyysinen alustaratkaisu") kännykälle, josta viisut näkyivät ihan ok.

Digi, digi, digi oli navigaattorien käyttö hakiessamme leiripaikkaa pitkin matkaa. Digi1 oli auton navigaattori, digi2 oli Ollin kännykkä ja digi 3 oli mamman kännykkä. Kaikkia kolmea käytettiin erikseen, yhdessä ja ristiin. Leirintäalueiden navigoinnista löytyi 5 eri toteutustapaa / tarinaa / yritystä. 1. Osoite oikea, kämppäri auki, kämppärillä tilaa ja navigaattori ohjasi perille. 2. Osoite oikea, kämppäri kiinni ja avattiin vasta viikon tai kahden kuluttua tai täynnä. 3. Osoite oikea, kämppäri lopullisesti kiinni - jo vuosia. 4. Osoite väärä. 5. Osoitteessa ei ollut mitään kämppäriä. Toinen haaste oli navigaattorien ohjauskyky. Ohjaus tapahtui visuaalisesti eli kartan nuolia seuraten tai puheen avulla. Seurasi kahdenlaisia ongelmia. Puhe ja visuaalinen nuoli osoittivat eri suuntiin. Siis, kun puheessa neuvottiin kääntymään oikealle, niin nuoli osoitti vasemmalle.Toinen ongelma liittyi kaupungeissa yksisuuntaisiin katuihin. Niitä yleensä navigaattorit eivät tunnistaneet. Seurauksena oli sitten toisistaan poikkeavia uusia reittiehdotuksia. Vielä on kirittävää navigaattoreilla käytettävyydessä. Puhe on kyllä parantunut. Muutama vuosi sitten Lyypekki oli navin puheessa luupekki. Ja muitakin hauskuuksia oli. Ja niin oli vieläkin.

Ja vielä yksi digikokemus olivat sähköpyörämme. Niissä oli aikaisemmista kokemuksistamme poiketen napakka lähtö. Tuntui, että pyörä vie käsistä. Oli lähellä, että olisin tehnyt kuperkeikan avatessani tuon nähköisen unelman. Eräässä kaupungissa oltiin jälleen pyörillä liikenteessä. Ajoin nyt edellä ja mamma perässä. Yhtäkkiä kuulin valitushuutoa - Olli, Olli. Pysähdyin ja huomasin, että mamma olli kaatunut. Syinä oli tuo oikukas sähkömoottori ja tosi hankalat pyöräilyolot. Onneksi mamma selvisi naarmuilla. Tästä viisastuttiin. Tasaisella ja kaupunkiruuhkassa poistettiin päältä koko sähköominaisuus.

Niin olemme nyt kotona, vaikka olimme myös viikkojen reissussamme kotona. Emme olleet kaikissa asioissa hitaita, eikä kaikilta osin digitaidotkaan olleet puutteellisia, vaan järjestelmien toimivuus ja käytettävyys olivat keskeisiä puutteita. Kannattaisi tehdä käytettävyysarviointi ennen tuotteen käyttöönottoa. Näin saataisiin pahimmat bugit pois ja ohjeet ymmärrettäviksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti