perjantai 24. heinäkuuta 2020

Asiakkaan tarpeet (huolet) tunnistettava sosiaalihuollossa - kesäsarja 5: Sirkka Rousu

Hyvinvointi- ja terveyshyöty- kesäsarja, osa 5: Asiakkaan tarpeet (huolet) tunnistettava sosiaalihuollossa: Sirkka Rousu

Aikaisemmat kesäsarjan osat:

Pyysin erikseen Sirkka Rousua kommentoimaan sosiaalihuollon hyödyn avaustani. Sirkka on pitkän linjan sosiaalihuollon asiantuntija. Hänellä on sekä käytännön sosiaalityöntekijän kokemusta, kokemusta kuntatason sosiaalihuollon kehittämisestä, hallintotieteen tutkijana väitellyt aikanaan lastensuojelusta ja toimii nykyään opettajana ja tutkijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. https://www.sirkkarousu.fi/8096

Asiakkaan tarve edellä. Sirkka Rousu kommentoi vahvasti avauspuheenvuoroani sosiaalihuollon hyödystä. Sirkan mielestä lähtökohtana pitäisi olla asiakkaan tarve. Olli avasi aihetta liiaksi sosiaalihuollon organisaation, palveluiden ja palvelutehtävien kannalta. Tältä kannalta ajateltuna sosiaalihuolto on myös itsessään liian viipaloitunut ja siiloutunut. Toisaalta ei sosiaalityöntekijäkään ole ainoa avainhenkilö, vaikka yritin rakentaa tuota mallia sosiaalityön ympärille. Periaatteessa uusi sosiaalihuoltolaki antaa mahdollisuudet juuri asiakaslähtöiseen näkökulmaan. (1)  Sosiaalihuoltolain 1§:ssä tätä asiaa korostetaan: "edistää asiakaskeskeisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa". 

Sosiaalihuollon asiakkuusprosessi. Nostankin seuraavaksi esille Sirkan minulle toimittamasta materiaalista kuvan sosiaalipalvelujen asiakkuusprosessista, joka perustuu siis suoraan sosiaalihuoltolakiin (34§).  Oheinen Sirkan piirtämä kuva sisältää runsaasti informaatiota.

  • Yhteydenoton voi tehdä asiakas itse, läheinen tai viranomainen. Yhteydenotto voi osoittautua kiireelliseksi. Sosiaalipäivystys mahdollistaa myös kiireellisen yhteydenoton.
  • Palvelutarpeen arviointi tapahtuu asiakkaan ja ammattihenkilön yhteisellä tapaamisella, jossa tarvittaessa on mukana myös läheinen.
  • Asiakassuunnitelma laaditaan tarpeen mukaan.
  • Asiakassuunnitelman perusteella tehdään päätökset palveluista
  • Palvelu järjestetään yhdessä palveluntuottajan kanssa.
  • Asiakkuus päättyy, kun perustetta palvelulle ei ole. Asiakkuuden päättyessä arvioidaan annetun palvelun hyöty.
Asiakkaan tarpeen arvioinnissa hyödynnetään ammattihenkilön ammattitaitoa, mutta apuna käytetään myös erilaisia mittareita ongelman, huolen tunnistamisessa. Löysin edellisessä kesäsarjan kirjoituksessani AVAIN-mittarin tähän tilannearvioon avuksi. Sirkka toi omassa toimittamassaan aineistossa mukaan vielä Kelan kanssa kehitetyn ”huolen tunnistamisen mallin”. (2) Tuo mittari on kehitetty ennen muuta toimeentulotuen asiakkaan sosiaalityön tarpeen määrittelyyn. AVAIN-mittarin ja huolen tunnistamismallin välillä on selkeä sisällöllinen yhteys. Eli siiloutuneisuudesta voitaisiin päästä irti kohden geneeristä arviointimallia. AVAIN-mittarin keskeiset osiot ovat elämänhallinta, terveys, päihteet ja riippuvuudet, sosiaaliset verkostot ja ihmissuhteet, talous, koulutus, työelämä sekä asiakkaasta riippumattomat tekijät. Huolenpidon mittarissa on avattu AVAIN-mittaria enemmän talouteen liittyviä ongelmia. Palvelutarpeen arviointi tapahtuu myös yhteistyössä asiakkaan kanssa. Siinä joudutaan perustamaan arviointi tarjolla oleviin palveluihin ja palvelutehtäviin, jotka on määritelty sosiaalihuoltolaissa sekä avattu vielä STM:n soveltamisoppaassa. (3) Asiakassuunnitelmasta on erilaisia sisältömalleja olemassa, mutta yhteistä mallia ei ole valtakunnallisesti hyväksytty - sosiaalihuoltolaki toki perussisältöä jo määrittää. Asiakassuunnitelman peruselementit voisivat olla perustiedot, nykytilanne, oma arvio, aiemmat palvelut, suunnitelma ja tavoitteet, seuranta. Yhtenäiset arviointikriteerit annetun palvelun toteutumisesta ja hyödystä vielä puuttuvat. Koko asiakkuusprosessissa Sirkka Rousun mukaan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, millaista tietoa on hyödynnetty arvioitaessa kohderyhmän asiakastyölle asetettujen tavoitteiden tuloksia, kuten
  • onnistuminen asiakkaiden kanssa sovituissa tavoitteissa (vaikutus/vaikuttavuustietoa, esim. Avain-mittarin kaltaisesti mitaten)
  • onnistuminen oikea-aikaisten ja asiakkaiden tarpeisiin soveltuvien palvelujen järjestämisessä (erilaiset mittarit)
  • onnistuminen kohderyhmän palveluissa tarvittavan henkilöstön pysyvyydessä ja osaamisessa
  • onnistuminen sosiaalisten epäkohtien ja esim. lasten ja nuorten hyvinvoinnille tunnistettujen riskien vähentämisessä (sosiaalihuoltolain mukaan tämä on sosiaaliviranomaisten tehtävää)
  • onnistuminen kustannus- vaikuttavuudelle asetetuissa tavoitteissa (jos asetettu tällaista tavoitetta).
Tutkimus- ja kehittämistyötä tarvitaan. Sirkka kertoi, että valtakunnallisesti ei ole hyväksytty käytettäväksi kattavasti vielä mitään hyödyn ja vaikuttavuuden mittareita yksilötasolla. Tarvitaan edelleen tutkimus- ja kehittämistyötä. Sirkka Rousulla on työn alla tapaustutkimus, jonka kohteena on lastensuojelu (4):
”Teen omalle kartoittavan tutkimuksen aineistolleni mm. alla olevia kysymyksiä (5), ja niihin vastaamiseksi tarvitaan tietenkin mittareita, ja esim. AVAIN-mittari (6) on yksi sellainen, jossa asiakas ja työntekijä tuottavat tietoa ihmisen elämänolosuhteista, voimavaroista jne. sekä auttamiskeinoista ja siitä miten sovituissa asiakkuuden tavoitteissa on onnistuttu. Lapsiperheille soveltuva on myös Mieli ry:n Perhearviointi-menetelmä ja siinä syntyvä tieto. (7) Tarvittaisiin STM/VN kansallinen päätös, että kaikki käyttäisivät tutkimustietoon perustuvia samoja mittareita, ja eri väestöryhmien tarvenäkökulmasta tietenkin pitää olla aikuisten, lasten, nuorten … osalta heille soveltuvat mittarit. Näin meille voisi koostua valtakunnallista tietoa. Nyt sitä ei kerry. Tässä tapaustutkimuksessani kartoitan ns. tiedolla johtamisen edelläkävijäorganisaatioiden kanssa nykytilaa ja kehittämistarpeita. Oletus: jos näissäkin tilanne kehno, millainen se sitten on ei-edelläkävijäorganisaatioissa (mututiedolla johdetaan).”

Jään odottamaan tuloksia ja mahdollisia hyöty-vaikuttavuus-ajattelun laajennuksia lastensuojelun kentälle sekä laajemmin sosiaalihuoltoon.

Kysyin vielä Sirkka Rousulta, miten hyvinvointi-terveyshyötyajattelu soveltuu sosiaalihuoltoon. Tausta-ajattelu on samanlaista sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa. Terveydenhuollossa mittaaminen on helpompaa. Sekä sosiaali- että terveydenhuollossa vaikuttavat henkilön yksityisen elämän asiat sekä henkilön omat tavoitteet ja elämänasenteet.
”Terveyshyöty - hyvinvointihyöty - tausta-ajattelu toki molemmissa samanlaista: hoito- ja auttamisjärjestelmän pitäisi kyetä tuottamaan ihmiselle hänen hoito- ja avuntarpeisiinsa sekä tavoitteisiinsa oikeanlaista hoitoa ja apua, josta ihminen hyötyy, ja mielellään kustannustehokkaasti. Usein terveydenhuollossa tämän mittaaminen on helpompaa, jos on kyse yksittäisestä sairaudesta/diagnoosista, joka kyetään parantamaan, tosin terveydenhuollossakin on monen ihmisen osalta kyse ei vain yksittäisestä rajatusta sairaudesta vaan moninaisesta sairauksien kimpusta, jolloin mittaamiseen tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistä.  Sosiaalihuollossakin on toki yksittäisiä ja selkeitä tarpeita, joihin saatu ratkaisu/apu ja näin syntynyt hyöty on helppo mitata. Mutta on myös monimutkaisempia elämäntilanteita ja tuen tarpeita, joissa saadun/syntyneen hyödyn mittaaminen on vaativampaa. Ja sekä terveydenhuollossa että sosiaalihuollossa pitää myös muistaa, että hoito- ja auttamisjärjestelmän eli systeemin ohella, ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat hänen yksityisen elämänsä asiat, jotka saattavat olla jopa ratkaisevampia hoidon ja tuen onnistumisessa (esim. ihmissuhteiden myönteiset muutokset, yhteisöön kuulumisen merkitys - merkityksellisyyden kokemus jne.). Tämä on tärkeää ymmärtää (eli mitkä tekijät ovat ihmisen itsensä mielestä olleet vaikuttamassa asioiden muuttumiseen paremmiksi), samoin se millaiset tavoitteet ihmisen itsensä mielestä olisi tärkeää hoidossa ja tuen ratkaisuissa tärkeää saavuttaa, tulisi mittaamisessa ottaa huomioon.”

Viitteet

(1) Sosiaalihuoltolaki:

  • Elämänhallinta: kykenemättömyys hoitaa arjen asioita, syrjäytyminen, ongelmien kasautuminen, kriisi, rahat eivät riitä
  • Ihmissuhteet ja lapsen tarpeet: yksinäisyys, ihmissuhdevaikeudet, jaksaminen, kasvatusongelmat, taloudellinen niukkuus, asuminen, päihdeongelmat
  • Väkivalta ja oikeusturva: lähisuhdeväkivalta, taloudellinen hyväksikäyttö, ei omaa rahaa
  • Asuminen: asunnottomuus, vuokravelka, itsenäisessä asumisessa ongelmia
  • Toimeentulo: ylivelkaantuminen
  • Työ tai vastaava toiminta ja koulunkäynti tai opiskelu: työnhaun ongelmat, opintojen keskeytyminen, toimintakyvyn ongelmat
  • Terveys, päihteiden käyttö ja riippuvuudet: avun tarve hoitosuhteen aloittamiseen, päihderiippuvuus haittaa elämää, mielenterveysongelma
  • Muut asiat: asiakas toivoo laajempaa elämäntilanteen ja palvelutarpeen arviota. 
(3) STM: Sosiaalihuoltolain soveltamisopas (päivitetty 24.7.2017): https://stm.fi/-/sosiaalihuoltolain-soveltamisopasta-on-paivitet-1

(4) Sirkka Rousun tutkimushanke meneillään. Raportointia tehdään mm. seuraavissa lähteissä:

(6) Tutkimuskysymysten tiivistelmä (tiivistys laajemmasta materiaalista ON:n tekemä):
  • Millaiseen tietopohjaan perustuen toiminnasta vastaava organisaatio johtaa ja kehittää lapsiperheiden sosiaalityötä ja lastensuojelua?
  • Mitä tiedetään lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun tuloksista? Ja millaiset tekijät liittyvät näissä palveluissa onnistumiseen?
  • Millaista tietopohjaa olisi tarpeen olla käytettävissä niin asiakkaiden kuin myös työntekijöiden työskentelyedellytysten sekä kustannus- vaikuttavuuden näkökulmasta?  Nykyisestä tietopohjasta pyydetään vielä tarkemmat kuvaukset luokiteltuna eri tietojoukkoihin kuten asiakasymmärrys, tukitoimien kyvyt ja juurisyyt, tiedot ihmisten elämää muovaavista ilmiöistä.
  • Keitä kohdepalvelujen asiakkaat ovat - mitä heistä ja heidän taustastaan tiedetään? Jotta voi ymmärtää asiakkaiden olosuhteita, mitä tietoja heistä olisi hyvä tietää?
  • Mitkä ovat asiakkuuden toimivuudesta kertovat ns. prosessuaaliset tiedot (kukin on samalla myös mittari): palautteet, sijaishuoltopaikan muutokset jne.
  • Mitä tietoja on lasten kasvuolojen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
(7) Mieli ry:n perhearviointimittari: Perheen arviointi on vaikeimpia tehtäviä, joita työntekijä voi kohdata. Lapsen kasvaessa perhe muodostaa hänen kehitystään ja hyvinvointiaan keskeisimmin määräävän viitekehyksen. Perhe on myös oleellinen tekijä, kun arvioidaan lapsen avuntarvetta. Lasten hyvinvointi riippuu kyvystämme tunnistaa perheessä ne vahvuudet, joiden varaan voi rakentaa ja ne vaikeudet, joita suunnitelmallisesti pyrimme lievittämään. Kun perhettä arvioidaan kokonaisuutena yhdessä perheen kanssa, saamme tietoa lapsesta osana perheyhteisöä. https://mieli.fi/fi/el%C3%A4m%C3%A4n-vaikeuksissa-tukeminen/perhearviointimenetelm%C3%A4-1122020-121-ja-922021-helsink
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)