maanantai 27. marraskuuta 2017

Sosiaalihuolto eri paria terveydenhuollon kanssa, päivitys 30.11.2017

Sosiaalihuollossa ja sosiaalityössä ongelmat keskiössä. (1). Sosiaalihuolto ja sosiaalityö on vain ajoittain mediassa ja silloinkin lähinnä ongelmien vuoksi. Mieleen tulee kolme tapausta, jotka ovat hätkähdyttäneet: tapaus Eerika, tapaus Porvoo ja tapaus toimeentulotuen siirto kunnista Kelaan. Lastensuojeluun liittyvät suoraan tapaus Eerika. Tapaus Porvoo puolestaan sai palstatilaa sen vuoksi, että isä tappoi lapsensa lähestymiskiellosta huolimatta. Sinänsä perhe ei ollut lastensuojelun asiakkaana. Vanhustenhuolto on myös sosiaalihuoltoa. Sieltä tulee mieleen vanhusten kaltoin kohtelu. (2)  Terveydenhuollossa kielteistä julkisuutta saavat pitkät jonot, odotusajat. Ja palstatilaa saavat erilaiset palvelujen karsintaratkaisut kuten Vaasan päivystys tai uhka karsia Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin palveluja. Edelleen ihmettelen painotuksia SOTE-keskustelussa. Yksityistämisessä, markkinoistamisessa puhutaan terveydenhuollosta mutta ei sosiaalihuollosta. SOTEn rakenneuudistuksia pohdittaessa viitataan vain sivulauseella sosiaalihuoltoon ikään kuin itsestään selvänä terveydenhuollon jatkeena. Ajoittain jopa kehutaan, että tämä Suomen uudistus tulee olemaan ainutlaatuinen. Se sisältää myös sosiaalihuollon.

Sosiaalihuollon asiantuntijat kertovat. Tapasin pari viikkoa sitten Nina Peroniuksen, joka on Pohjois-Suomen osaamiskeskuksessa, Poskessa töissä. Nina nosti esille vanhojen blogieni kannanottoja sosiaalihuollosta. Mukana ruokapöytäkeskustelussa oli myös muita sosiaalihuollon ihmisiä. Heidän mielestään ei riittävästi ymmärretä sosiaalihuollon erityisyyttä. Se ei ole samanlainen logiikaltaan kuin terveydenhuolto, eikä itse asiassa mikään terveydenhuollon jatke. Niina viittasi elokuussa pidettyyn sosiaalihuollon osaamiskeskusten seminaariin Seinäjoella. Siellä puhui Aila-Leena Mathiesen mm. sosiaalityön erityisyydestä. Ohessa on Aila-Leenan alustuksesta yksi kalvo. (3)

Sosiaalityön ydin perustuu Aila-Leenan mukaan seuraaviin tekijöihin: 1. ihminen sosiaalisessa ympäristössään, 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne, 3. sosiaalityöllä on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli. Mielestäni nämä kolme tekijää voidaan yleistää osaksi koko sosiaalihuoltoa. Onkin tärkeää, että sosiaalihuollon ja sosiaalityön ollessa kyseessä, toimitaan sosiaalisen ympäristön muodostamassa verkostossa. Verkosto voi olla tietoinen ja kaikkien osapuolten hyväksymä, mutta se voi osittain olla myös tiedostamaton. Verkoston ydin on asiakas perheineen, lähipiireineen, virallisine läheverkostoineen (asuin-, koulu-, työ- ja harrastusympäristö). Verkostoon kuuluu myös laajemmin asuinympäristö ja viime kädessä kunnan palvelut ja muut julkiset palvelut, kuten poliisi, palokunta ja Kela (mm. toimeentulotuen perusosa).  Sosiaalityön ja sosiaalihuollon ongelmat nousevat esille ihmisten tilanteista sosiaalisessa ympäristössä. Tilanteillakin on ominaista verkostomaisuus ja ongelmien sekä avun tarpeen kasautuminen. On tietenkin niin, että joidenkin ihmisten riskit ajautua ongelmiin ovat suuremmat kuin toisten ihmisten riskit. Tähän liittyy sosiaalihuollon ja sosiaalityön kolmas tekijä eli tuo kaksoismandaatti. Miten ja milloin sosiaalihuollon ammattilaiset puuttuvat  ihmisten ongelmiin. Onko se luonteeltaan apu vai kontrolli. Se on keskeinen ristiriita koko toiminnassa. Tähän liittyy myös olennainen juridinen ero terveydenhuoltoon verrattuna. Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätökseksinä.

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :
  • sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
  • sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
  • ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon.
Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:
  • hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
  • mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville. 
Hallituksen eräs keskeinen SOTE-uudistuksen tavoite on eriarvoisuuden vähentäminen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttäisi, että tunnistetaan tilanteet, joissa eriarvoisuusmekanismit syntyvät tai uhkaavat syntyä. Tunnusomaista näille mekanismeille on moniongelmaisuus. Eli sosiaalisessa ympäristössä kriisiytyvät osalla ihmisiä tilanteet siihen pisteeseen, että omin voimin ongelmista ei selvitä. Yhteiskunnan viimekätisiä välineitä ovat erilaiset pakkotoimet ( huostaanotto, pakkohoito, holhous, lähestymiskielto). Kovia puuttumisia, kovaa kontrollia. Onnistumisia on vaikea mitata. Täydellisiä epäonnistumisia on paljon helpompi mitata ja etsiä syyllisiä. Toinen tärkeä tavoite hallituksella on integraatio, mikä merkitsee luopumista siiloista ja osaoptimonneista. Markkinoistaminen uhkaa vain lisätä siiloutumista ja osaoptimointia.

Auttaako SOTE-uudistus sosiaalisiin ongelmiin? Mielestäni EI. Perustelut olen esittänyt jo edellä. En ole myöskään löytänyt mallimaita, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto olisi integroitu kaikilla tasoilla yhteen. Sosiaalipalvelut ovat jo rajallisesti nykyjärjestelmässäkin integroitu - kuten kotihoito tai vanhusten huolto. Auttaako kotihoidon ongelmiin SOTE-uudistus? Mielestäni EI. Uhkana on, että kotihoitoon uhrattavat voimavarat vain vähenevät kovassa maakunnan sisäisessä kilpailussa. Sitä paitsi oleellista on kotihoidon osalta yhteys muuhun lähiverkostoon (omaiset, omaishoitajat, vapaaehtoistyö jne). Auttaako SOTE-uudistus vanhusten huoltoa? Mielestäni EI. Pikemminkin uhkana on markkinoiden entistäkin suurempi keskittyneisyys, josta ei seuraa palvelujen laadun paranemista vaan jo monien kokemusten mukaan päinvastaista. Samoin kamppailu hupenevista voimavaroista saattaa johtaa vanhustenhuollon resurssien niukkenemiseen. Auttaako SOTE-uudistus sosiaalihuollon tietojärjestelmien uudistamisessa? Mielestäni EI. On jo pitkään nähty, että uudistamisessa mennään terveydenhuolto edellä. (vrt. Kanta-uudistus). Sosiaalihuollossa tietojärjestelmät ovat asianhallintajärjestelmiä, joissa synergia syntyy pikemminkin muualta kuin terveydenhuollosta. Tietysti lainsäädäntöä on uusittava niin, että tiedot kulkevat myös tarvittaessa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä.

Yksinkertaistetaan SOTE- uudistus. Jätetään sosiaalihuolto kuntien vastuulle.

Päivitys 27.11.2017: Hannu Laesvuori näkee toivoa maakunnassa tietojärjestelmien osalta twitterin puolella:
Vastauksena käyttäjälle
Tietojärjestelmien osalta sosiaalihuollon tehtävien siirto maakunnille voisi auttaa. Nykytilanne on umpisurkea ja järjestäjän isompi koko pitäisi parantaa neuvotteluasemaa ja osaamista ostamiseen.
Päivitys 28.11.2017: Minna Kälviä puuttuu samaan aiheeseen kuin Hannu Laesvuori FB:ssä:
"Sosiaalihuollossa ensimmäiset Kanta-liittymiset jo ensi vuonna pilottien voimin: @SosKanta (Twitter, Eksote), Valas-hanke (Vaasa), Turkka-hanke (Turku) sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Joten kyllä täältä tullaan näkyville, vaikka on vaativaa saada sosiaalipalvelut näkyville ja lisätä ymmärrystä soteen." 
Päivitys 30.11.2017: Nyt tuli FB:n puolelta aktiiviselta emeritusprofessorilta Matti Rimpelältä kriittinen kommentti. Vastasin siihen samalla:
"Olen viime vuosina seurustellut sairaanhoidon, terveydenhoidon, neuvolan, perusopetuksen, varhaiskasvatuksen, sosiaalityön, lastenpsykiatrian kanssa. Kaikille näille on ominaista selittää ja perustella, miksi juuri heidän toimintansa on ainutlaatuista ja erityistä ja vaatii siksi omat erityiset teoriansa ja toimintamallinsa. Viimeksi pari päivää sitten kuuntelin paneelia ja kommentoijia, yhteensä kymmenkuntaa kansakunnan huipulta ja tuo erityisyys oli nyt huulilla perusopetuksen kannalta. Mutta onko erityisyys todellista vai vain oman insitituution insituution luomaa. Jospa kaikille yhteistä onkin 'tietointentensiivinen palvelu yksinkertaisesta kaoottisiin vaihtuvissa ympäristöissä ja tilanteissa (KIBS,yms)?"
Olli vastaa Matille:  Viimeinen Matin kommentin virke on hyvä, mutta en pidä pahana erityisyyden korostustakaan. Nythän SOTE-uudistuksessa pyritään kaikki saamaan samaan laariin sopivat ne sinne tai eivät.

Viitteet

(1) Sosiaalihuoltoa ovat: adoptioneuvonta, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, lastensuojelu, lastenvalvojen tehtävät, omaishoidon tuki, pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen, päihdehuolto, sosiaaliasiamiestoiminta, sosiaalipäivystys, sosiaalityö aikuis- ja vammaispalveluissa, sosiaalinen luototus, toimeentulotuki.
Tarkka lukijani halusi korjata tätä vanhentunutta sosiaalihuollon palvelujakoa seuraavasti: "Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(2) Ollin aikaisempia kirjoituksia aiheeseen liittyen:
(3) Lapin sosiaalihuollon osaamiskeskus, Posken työntekijä Nina Peronius johdatteli minut tarkastelemaan sosiaalityötä Aila -Leena Matthiesenin esityskalvon avulla. Aila-Leena Matthiesenin esitys Seinäjoella osaamiskeskuspäivillä elokuussa 2017. "Esitelmän aihe oli toinen, mutta loppupuolella hän halusi nostaa esille joitakin ajattelemiaan sosiaalityön ja soteuudistuksen keskinäisiä haasteita." (dia on saatu Niina Peroniukselta kera oheisen tekstin.)

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)