Tiedonhallinnan ekosysteemi - avoin ja suljettu, päivitys 28.1.2019

Senaattorit kokoontuivat perinteiseen tammikuun istuntoon Keilaniemessä Innofactorin isännöimään tapahtumaan 23.1.2019. (1) Meitä senaattoreita oli paikalla usea kymmen. Alustajina oli sote-IT:n kannalta keskeisiä toimijoita STM:stä eri yrityksiin. Monen huulilla oli kaksi asiaa: ekosysteemi ja tietysti sote-uudistuksen kohtalo. Yleinen oletus oli, että valtaosa IT-valmistelusta on tarpeellista riippumatta siitä, miten uudistuksen käy.

Ekosysteemin tausta on yhtenäisen alueen eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostama kokonaisuus. Eliöitä me ihmisetkin olemme ja elottomia olioita ovat data, informaatio, tieto erilaisissa järjestelmissä. Ekosysteemille on ominaista tietynlainen tasapaino eri osien kesken. Tiedonhallinnan ekosysteemi voitaisiin kuvata esimerkiksi oheisella ympyrällä, jossa keskiössä on kansalainen, ei organisaatio! Kansalaisen ympärillä oleva tiedonhallinnan ekosysteemi toimii siis sopusoinnussa kansalaisen edun kanssa. On hieno malli, jota likimäärin kaikki ainakin joissakin yhteyksissä kannattavat.

Tiedonhallinnan kannalta kansalaisen asema on haastava. Ekosysteemi kannattaa ehkä nähdä hiukan etäänpänä eliömaailmasta seuraavaa tapaan. Sitran johtava asiantuntija Timo Hämäläinen tunnistaa ainakin neljä erilaista ekostysteemityyppiä (2):

• Innovaatioekosysteemi keskittyy uuden tiedon ja keksintöjen luomiseen. Näihin verkostoihin kuuluu yleensä yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä yrityksiä. (Esimerkkinä Meilahden terveydenhuollon ekosysteemi.)
• Startup-ekosysteemit syntyvät innovatiivisten yritysten, yrittäjien ja sijoittajien yhteisöistä (esim. Espoon Otaniemi).
• Kasvuekosysteemi syntyy, kun tietynlaiseen liiketoimintaan erikoistunut verkosto lähtee nopeaan kasvuun (esim. pelialan ekosysteemi Suomessa).
• Liiketoimintaekosysteemeistä puhuttaessa tarkoitetaan jo vakiintuneen liiketoiminnan verkostoa, jota hallitsee jokin suuryritys (esim. Apple).

Hyvin toimiva ekosysteemi sisältää kilpailukykyiset yhteistyökumppanit, osaavan ja tehokkaan julkishallinnon, yritysten tarpeisiin räätälöidyn infrastruktuurin ja erityispalvelut sekä huippuosaavat työntekijät.

Erilaisia ekosysteemejä nousi esiin alustajakaartilta. Apotti on Jari Rengon mukaan ekosysteemi. Kuunnellessani Jarin alustusta se mielestäni muistutti paljon tuota liiketoimintaekosysteemiä. Itse kutsuisin sitä suljetuksi ekosysteemiksi, koska sitä hallitsee Apotti oy päättämällä, mitkä toimijat (yritykset) pääsevät mukaan. (ks. myös päivitys 28.1.2018). Ari-Pekka Paananen pohti asiaa Häneen sairaanhoitopiirin näkökulmasta. AP totesi, ettei kannata karsia toimijoita vaan kehittää yhteistä ekosysteemiä varsin avoimesti julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteenliittymänä. Pirkko Kortekangas puolestaan esitteli UNAn ekosysteemimallia, jossa UNA-yhteisö olisi ydin, katalysaattori, mahdollistaja yhteistyölle. Avaimena on eri palikoiden yhteentoimivuus - Lego-palikat mallina. UNA on tässä mallissa ekosysteemin tiedonjakokeskus. No STM:n Jari Porrasmaa ei suoraan käyttänyt sanaa ekosysteemi vaan osuuskuntaa. Hän kehotti kaikkia "osuuskunnan" osapuolia yhteistyöhön ja myös hyödyntämään muualla kehitettyjä palikoita kuten vaikkapa paikkatietojärjestelmää. Ymmärrettävistä syistä yksityiset yritykset eivät korostaneet tätä ekosysteemiajattelua. Itseasiassa yrityksen tuotteet hankkineet organisaatiot muodostaisivat ekosysteemin yrityksen kanssa. Valitettavasti tällainen ratkaisu ei yleensä ole ollut ekosysteemi, vaan monesti se on ilmentynyt päällekkäisinä rahastuksina ja hieman toisistaan poikkeavina paikallisina järjestelmäratkaisuina. CGI esitteli tilaisuudessa hyvinvoinnin ekosysteemin, joka perustuu tietynlaiseen verkostoajatteluun - on ehkä ajateltavissa puoliavoimeksi ekosysteemiksi. Mielenkiintoisen välimuodon ekosysteemiajattelussa muodostavat ns. Inhouse-yritykset -2MIT ja Istekki. Ne ovat suoraan omistajiensa asialla ja omistajat siis muodostavat tuon ekosysteemin. Uusina toimijoina esittäytyivät jo toiseen kertaan senaattoriväelle SoteDigi oy ja Vimana oy. Yritykset ovat toistaiseksi valtion täydessä omistuksessa olevia organisaatioita, jotka tarjoavat palvelujaan erityisesti tuleville maakunnille. Voisi sanoa, että nämä yritykset ovat yhdistelmä innovaatio-, startup- ja liiketoimintaekosysteemiä. Ko. yritykset rakentavat perustaa uusille ratkaisuille, mutta kilpailuttavat määrityksiä ja toteutuksia markkinoilla. Kaikelta osin minulle ei ole selvinnyt, mikä on työnjako- tai yhteistyömalli näiden Inhouse-yrityksien kanssa.


Avoimet rajapinnat (APIT) ovat tiedonhallinnan ekosysteemin edellytyksiä. "Application Programming Interface" määritellään seuraavasti: "Ohjelmistorajapinta, jonka avulla eri sovellukset voivat jakaa tietoa, toiminnallisuutta ja muita resursseja toisten kanssa. API voi olla REST API eli sitä voidaan käyttää internetissä ohjelmointikielestä riippumatta tai se voi olla tietyn ohjelmointikielen ja tai -kirjaston rajapinta." Ennen API-maailmaa tiedon jako eri osapuolten kesken perustui kahdenkeskisiin integraatioratkaisuihin. API on sen sijaan ymmärrettävä "töpseliksi", joka mahdollistaa tiedon virtaamisen monenkeskisesti. Tavanomaisen kilpailuyhteiskunnan rinnalle API-talous tuo ekosysteemiajattelun, jossa APIt tuotteina ja palveluina tuovat eri osapuolille lisäarvoa nimenomaan keskinäisestä vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä. APIn ympärille voidaan itse asiassa luoda kokonainen yllä olevan kuvan mukainen kylä: "API-talouteen tarvitaan koko "kylä" (kaikki toiminnot ostamaan, myymään ja kehittämään liiketoimintaa tukevia, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia rajapintoja)." (3) 

Kansalainen ekosysteemin ydin. Palaan vielä rakentamaani kuvaan ekosysteemistä sipulivertauksena. Tätä vertausta käytin myös pohtiessani työllisyyttä ja syrjäytyneisyyttä kirja-arvion pohjalta. (4). Meidän kansalaisten kannalta tiedonhallinnan ekosysteemi voisi näyttää hieman toisenlaiselta kuin senaattoreille esitetyt mallit. Kansalaisen kannalta nousee esille seuraavia ekosysteemin edellytyksiä:

• kansalainen omistaa datansa. Suostumusmenettely mahdollistaa datan jatkokäytön. Omistuksessa tulee esille ns. vaakakuppihaaste yleisen ja yksityisen edun välillä. 
• kansalainen voi edistää halutessaan omaa hyvinvointiaan ja terveyttään monin tavoin. Tähän edistämistapahtumaan liittyy dataa, informaatiota, tietoa, jota voidaan kirjata erilaisiin järjestelmiin
• Palvelujen kysyntään vaikuttaa kansalaisen oma käsitys tarpeesta, mutta varsinainen tarpeen arviointi tapahtuu kansalaisen ja ammattihenkilön yhteistyönä. 
• Palvelujen kysyntään vaikuttaa myös tarjonta. Tarjonta ja palvelujen käyttömahdollisuudet on oltava avoimesti tarjolla (nähtävillä, tilattavissa, saavutettavissa). Palveluita on voitava verrata. Palveluiden laatu on osoitettava kansalaiselle.
• Palvelujen käyttö voi olla äkillistä, tilapäistä tai pitkäaikaista. Näihin kolmeen käyttötarkoitukseen pätee erilaiset tietopohjat: äkillisyys liittyy palvelun saatavuuteen nopeasti ja mahdollisimman läheltä (sosiaalipäivystys ja terveyspäivystys); tilapäisyyteen liittyy nopeasti saatavilla olevat peruspalvelut (perusterveydenhuolto, mahdollisesti sotekeskus jatkossa), pitkäaikaispalveluihin liittyy hoidon/hoivan laatu ja inhimillisyys (kodinomaisuus). 
• Palvelujen suunnitteluun, ohjaukseen ja valvontaan liittyy 
• palvelujen saatavuus, vertailtavuus sekä kustannusten vertailtavuus
• palvelujen integraatio ja osapuolten välinen tiedonvälitys (prosessin integraatio, erilaisten sote ja ei-sotepalvelujen integraatio)
• asiakaspalautemenettely sekä muistutusten ja viime kädessä kantelujen tekeminen.
• palvelujen vaikuttavuus: tehokkuus (odotusaikojen minimointi), hyvinvointi- ja terveyshyöty. 

Listasta voi nähdä, että organisaatioille perinteiset asiat eivät nouse keskiöön kuten organisaation taloudellisuus, tehokkuus. Taloudellisuutta voidaan lisätä vaikkapa hoivatyössä vähentämällä henkilöstöä (esim. Esperi Care -tapaus). Tehokkuutta voidaan lisätä optimoimalla oma palanen palveluketjussa, mutta ei kokonaisuutta. Taloudellisuutta ja tehokkuutta voidaan lisätä keskittymällä sellaisiin asiakkuuksiin, joista on helppo saada tuloksia eli rahaa. (tätähän yritetään ottaa haltuun valinnanvapauslain toteuttamisessa kannusteita pohdittaessa).

Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.

Päivitys 28.1.2019: Janne Pitkänen kommentoi FB:n puolella Apotin ekosysteemejä seuraavasti:
Hyvää ekosysteemeiden lajittelua ja kaikkea sitä, mitä niiksi kutsutaan :) Tuosta mainitusta Apotti-ekosysteemistä on ehkä hyvä erottaa Epicin oma konsultti- ja sovellusekosysteemi sekä Apotin oma startup- ja palveluekosysteeminsä:

- Epicillä on liiketoimintaekosysteemi, josta vakiintuneilla ja toimivilla markkinoilla on iloa kouluttautumalla ja maksamalla Epic-konsultiksi tai tekemällä sovelluksensa jaeltavaksi Epicin sovellusalustalla.
- Apotilla on ekosysteemi, jossa uutta palvelua pääsee testaamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia varten. Teknisten haasteiden voittamiseksi se on osoittautunut toimivaksi ainakin omien kokemuksieni mukaan ja maksava asiakaskin on jo löydetty, mutta panostukset vaativat suurta luottamusta markkinoiden muodostumiselle Apotin myötä. En kutsuisi sitä suljetuksi, koska mukaan varmasti pääsee muodossa tai toisessa jokainen taho, jolle ekosysteemiyhteistyö voisi sopia.

Päivitys 28.1.2019: Jukka Kyhäräinen kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:
Kiva kirjoitus ekosysteemiajattelusta. Elämän/yrityksen tilanteet kun laittaa keskelle ja katsoo keillä on siihen liittyvää dataa (palveluita), muodostuu koko ajan uusia verkostoja. Olisi kiva ajatella (kuten #AuroraAI ssa) että kuka vaan jolla on tuohon liittyvää tarjontaa saisi tulla mukaan verkostoon. Silti asiakkaalle ei saisi tarjonnasta tulla infoähky, ettei pysty tekemään mitään valintoja. Näin julkispuolen toimijana jako avoimet / suljetut verkostot on kiinnostava. Kuka omistaa verkoston ja mitkä pelisäännöt on. Onko vain perustajajäsenille vai saako kaikki liittyä myös suljettuun jollain säännöillä. Ja suljettukin voi olla viranomaisille hyödyllinen jos julkispuolen jonkun prosessin säännöt on mukana ja data saadaan automatisoidusti ja asiakkaalta voi poistaa erillisen asiointi/raportointitarpeen.

Viitteet

(1) Senaattoriklubi on luotu aikanaan Terveydenhuollon ATK-päivien vakikävijöiden tai "suurkäyttäjien" ympärille. (nykyään sosiaali- ja terveydenhuollon ATK-päivät). ATK-päivät on järjestetty 1970-luvulta lähtien Kuntaliiton toimesta ja nykyään yhteistyössä FCG:n kanssa. Senaattoreita on yli 100 ympäri maata (Olli yksi niistä).

(2) Ekosysteemi: https://www.itewiki.fi/opas/ekosysteemit/
https://www.sitra.fi/artikkelit/unohtakaa-yksin-yrittaminen-uusi-kasvu-syntyy-ekosysteemeissa/

(3) API ja API-talous: 
- Jarkko Moilanen, Marjukka Niinioja, Marko Seppänen, Mika Honkanen: API-talous 101. Alma Talent oy 2018
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/08/api-liiketoiminnan-vallankumous-ehka.html

(4) Työllisyyskysymys sipulivertailuna:
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/05/tyollisyyskysymys-syvasti-inhimillinen.html