+ |
STM: Sote hyötykäyttöön strategia 2014 |
Asiakas keskiöön. Kuopion seminaarissa vahvistuivat monet uhkatekijät, jotka olin omien kokemusteni kautta alustukseeni ladannut. Pekka Vähäkangas Kuopion kaupungilta valotti hyvinvoinnin haasteita kuntanäkökulmasta. Asiakkaan näkökulma tuli ilmeisenä haasteena esille. Minulle jäi käsitys, että asiakkaan palvelujen piiriin tuleminen on eräänlainen sattuma. Jos palvelun piiriin pääsee, on haasteena päästä sieltä pois. Samoin jää epäselväksi, auttaako todella annettu palvelu. Niin kyse on hoitoketjuista ja niiden hallinnasta. Seminaarin vetäjä Juha Mykkänen totesi puolestaan, että kokonaisarkkitehtuurimallin lähtökohta on ollut organisaation toiminnan kehittämisessä, ei niinkään asiakkuuden näkökulma. Tätä tuki myös opiskelija Antti Luoman opinnäytetyö, jossa hän vertasi eri arkkitehtuurimenetelmiä keskenään. Julkisesta kokonaisarkkitehtuurimenetelmästä puuttuu systemaattinen asiakasnäkökulma.
https://www.tietohallintomalli.fi/ |
Karri Vainio: Sote-alueiden yhteistyökartoitus 2014 |
Kokonaisarkkitehtuuri osaksi johtamista on nyt ensiarvoisen tärkeä ja ajankohtainen tehtävä läpi koko julkisen hallinnon. Jos tällaista systematisointia ei saada aikaan, kokee menetelmä vähin erin korruptoitumisen ja sen vaikutus kääntyy itseään vastaan. Ehdotankin, että JHS179: uudistamisessa (kokonaisarkkitehtuurin keskeisin ohjaava dokumentti) kytkentä johtamisjärjestelmiin ja johtamiskulttuuriin otetaan ykkösagendalle. Kokonaisarkkitehtuurilla ei saa olla omaa sisään päin lämpiävää vuosikelloa, vaan sen tulee olla osa johtamisjärjestelmän vuosikelloa. Lukuisat erilliset yhteistyöryhmät ja -foorumit on läpivalaistava ja selvitettävä, voidaanko ne korvata integroimalla KA-työ osaksi pysyviä johtamisfoorumeita. Ka-työhön on "leivottava" sisällä ensisijaisina näkökulmina asiakasnäkökulma sekä toiminnan kokonaistaloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus. Tietojärjestelmien rakentaminen ja uusiminen ovat kallista puuhaa, jossa tuo KA-läpivalaisu on ehdottoman tärkeä menetelmä. Toimintojen karsiminen ja erilaiset sopeuttamisohjelmat valtiolla ja kunnissa eivät saa merkitä tietojärjestelmäinvestointien karsimista. ICT on nähtävä investointina tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen.
Kuopiolaisten toiminnan ja tietohalilnnon kehittämistä koskeva kurssikokonaisuus oli mitä ilmeisimmin menestys. Kurssilaisten arviotkin olivat tosi korkeat. Moni johtamisohjelma olisi mielissään tällaisista arvosanoista.
Päivitys 15.12.2014: Kommentti LinkedInin puolelta:
Mikael
Senior Adviser at Finnish Tax Administration
Hyvä kirjoitus, johtamisjärjestelmä ja -kulttuurikytkös on todellakin
äärimmäisen tärkeä. Omassa organisaatiossa KA-työ on sinällään hyvässä
vauhdissa, mutta eleleekö se omissa sfääreissään vai omassa
virtuaalitodellisuudessaan niin kauan kun kytkentä "oikeisiin
kehittämisprojekteihin" on vain näennäinen? Vielä näkee paljon sitäkin
että uutta (toimintaa) kehitettäessä muistetaan hankesuunnitelman
kohdassa Ä tai Å mainita että "ai niin sitä arkkitehtuuria piti myös
kuvata, laitetaanpa se tänne Tietohallinnon hoidettavana oleviin
asioiihin yhdessä rajapintakuvausten ja tietokantasuunnittelun kanssa".
Sinällään surkuhupaisaa että "nimi pahentaa menetelmää"; varmaan näin on että "kokonaissuunnittelu" olisi nykyään helpompi myydä organisaatiossa ihan kautta linjan, myös toiminnan eli prosessien kehittämisen tasolla. "Tietosuunnittelu" kuulostaa taas oman organisaation näkökulmasta "tietokantasuunnittelulta" johon tarkoitus olisi pitää edes pieni hajurako ainakin mitä tulee käsitteellisen ja loogisen tason tietoarkkitehtuurikuvausten näkökulmasta :-)
Päivitys 16.12.2014: Kommentti LinkedInin puolelta:
Ongelman taustalla on nähdäkseni se ainainen liiketoiminta – tietohallinto -kahtiajako, jonka puitteissa aikoinaan pohdittiin onko CIO:n paikka johtoryhmässä. Vastaus tähän kysymykseen alkaa jo olla itsestään selvä; nyt ollaan ottamassa seuraavaa askelta.
Kokonaisarkkitehtuuri on nähdäkseni edelleen ”tietohallinnon” tonttia, ainakin sen luomisesta ja kehittämisestä on useimmiten vastuussa juuri CIO ja sitä ovat käytännössä rakentamassa teknologia-asiantuntijat ja teknologiaorientoituneet konsultit. Tiedän syyllistyväni yksinkertaistukseen, mutta keskustelun herättämiseksi valitsin hieman provosoivan vinkkelin asiaan. Itse uskon vahvasti, että monet ”lanseeraus” -ongelmat juontavat juuri tähän: kokonaisarkkitehtuuri keskustelu alistaa organisaation ”liiketoiminta”-osaamisen teknologialle. Ainakin kun asiaa tarkastelee liiketoiminnan vinkkelistä. Ns. liiketoimintafunktiossa on kuitenkin paljon sellaista osaamista, jota ”teknologia”-koulutukseen/ajatteluun ei sisälly. Syntyy helposti tunnelma, että häntä koiraa heiluttaa. Osaltaan maailma on varmaan menossa tähän suuntaa (data science), mutta kaikkialla tämä ei ole vielä ihan arkipäivää. Nimensä mukaisesti kokonaisarkkitehtuuri astuu monen ns. perinteisen johtamisfunktion tontille, joka luonnollisesti aiheuttaa vastareaktion. Palataan inhimillisiin perusasioihin. Itsekin olen hieman epäileväinen ajatukselle, että teknologia-asiantuntijat (perinteisesti ymmärrettynä) olisivat oikeita toimijoita johtamaan palvelutuotannon tuottavuuskeskustelua (toki omalta osaltaan, mutta isossa kuvassa), asiakasymmärrykseen liittyviä laatu/vaikuttavuusnäkökulmia tai henkilöstöjohtamisen liittyviä yksityiskohtia. Edelleen, tiedän yksinkertaistavani, mutta tilanne jossa teknologia-asiantuntijat ”pakottavat” palveluprosessit omien datamalliensa mukaisiksi ei ole helposti ostettava lähestymistapa. Tässä tarvitaan palveluarkkitehteja, palveludesignereita ja mitä kaikkia niitä nykyään ohjelmistoprojekteissa onkin mukana. Mutta siis, kokonaisarkkitehtuuri näyttäytyy silti monelle vielä teknologiavetoisena harjoituksena, kuten Mikaelkin edellä toi esiin. Kokonaisarkkitehtuuri on minunkin mielestäni hyvä tapa edistää tiedolla johtamista käytännössä, toiminta-arkkitehtuurin ymmärtäminen julkisen palvelujärjestelmän monimutkaisessa kokonaisuudessa ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja edellyttää todella syvällistä palvelukokonaisuuksien ymmärtämistä. Yksittäiset prosessit ovat ”helppoja”, mutta monissa tapauksissa palvelun vaikuttavuus syntyy monen prosessin yhteistyön tuloksena ja harvassa ovat sellaiset palveluarkkitehdit, jotka ymmärtävät miten systeemi kokonaisuutena toimii. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja yhteistä kieltä, joita ollaan vasta luomassa. Hyvää työtä tehdään monella saralla, oikotietä onneen tuskin on olemassa. Muutos lähtee uudenlaisesta ajattelusta, joka on jo oraalla monessa organisaatiossa.
Sinällään surkuhupaisaa että "nimi pahentaa menetelmää"; varmaan näin on että "kokonaissuunnittelu" olisi nykyään helpompi myydä organisaatiossa ihan kautta linjan, myös toiminnan eli prosessien kehittämisen tasolla. "Tietosuunnittelu" kuulostaa taas oman organisaation näkökulmasta "tietokantasuunnittelulta" johon tarkoitus olisi pitää edes pieni hajurako ainakin mitä tulee käsitteellisen ja loogisen tason tietoarkkitehtuurikuvausten näkökulmasta :-)
Päivitys 16.12.2014: Kommentti LinkedInin puolelta:
Professor, School of Management, University of Tampere (1.1.2015)
Hyvää pohdiskelua Olli. Samasta perusongelmasta kirjoittelin omassa blogissani, omalla terminologiallani: http://tietovirta.wordpress.com/2014/11/26/tietojohtaminen-tienhaarassa-kahden-kerroksen-vaesta-yhteiseen-nakemykseen/Ongelman taustalla on nähdäkseni se ainainen liiketoiminta – tietohallinto -kahtiajako, jonka puitteissa aikoinaan pohdittiin onko CIO:n paikka johtoryhmässä. Vastaus tähän kysymykseen alkaa jo olla itsestään selvä; nyt ollaan ottamassa seuraavaa askelta.
Kokonaisarkkitehtuuri on nähdäkseni edelleen ”tietohallinnon” tonttia, ainakin sen luomisesta ja kehittämisestä on useimmiten vastuussa juuri CIO ja sitä ovat käytännössä rakentamassa teknologia-asiantuntijat ja teknologiaorientoituneet konsultit. Tiedän syyllistyväni yksinkertaistukseen, mutta keskustelun herättämiseksi valitsin hieman provosoivan vinkkelin asiaan. Itse uskon vahvasti, että monet ”lanseeraus” -ongelmat juontavat juuri tähän: kokonaisarkkitehtuuri keskustelu alistaa organisaation ”liiketoiminta”-osaamisen teknologialle. Ainakin kun asiaa tarkastelee liiketoiminnan vinkkelistä. Ns. liiketoimintafunktiossa on kuitenkin paljon sellaista osaamista, jota ”teknologia”-koulutukseen/ajatteluun ei sisälly. Syntyy helposti tunnelma, että häntä koiraa heiluttaa. Osaltaan maailma on varmaan menossa tähän suuntaa (data science), mutta kaikkialla tämä ei ole vielä ihan arkipäivää. Nimensä mukaisesti kokonaisarkkitehtuuri astuu monen ns. perinteisen johtamisfunktion tontille, joka luonnollisesti aiheuttaa vastareaktion. Palataan inhimillisiin perusasioihin. Itsekin olen hieman epäileväinen ajatukselle, että teknologia-asiantuntijat (perinteisesti ymmärrettynä) olisivat oikeita toimijoita johtamaan palvelutuotannon tuottavuuskeskustelua (toki omalta osaltaan, mutta isossa kuvassa), asiakasymmärrykseen liittyviä laatu/vaikuttavuusnäkökulmia tai henkilöstöjohtamisen liittyviä yksityiskohtia. Edelleen, tiedän yksinkertaistavani, mutta tilanne jossa teknologia-asiantuntijat ”pakottavat” palveluprosessit omien datamalliensa mukaisiksi ei ole helposti ostettava lähestymistapa. Tässä tarvitaan palveluarkkitehteja, palveludesignereita ja mitä kaikkia niitä nykyään ohjelmistoprojekteissa onkin mukana. Mutta siis, kokonaisarkkitehtuuri näyttäytyy silti monelle vielä teknologiavetoisena harjoituksena, kuten Mikaelkin edellä toi esiin. Kokonaisarkkitehtuuri on minunkin mielestäni hyvä tapa edistää tiedolla johtamista käytännössä, toiminta-arkkitehtuurin ymmärtäminen julkisen palvelujärjestelmän monimutkaisessa kokonaisuudessa ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja edellyttää todella syvällistä palvelukokonaisuuksien ymmärtämistä. Yksittäiset prosessit ovat ”helppoja”, mutta monissa tapauksissa palvelun vaikuttavuus syntyy monen prosessin yhteistyön tuloksena ja harvassa ovat sellaiset palveluarkkitehdit, jotka ymmärtävät miten systeemi kokonaisuutena toimii. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja yhteistä kieltä, joita ollaan vasta luomassa. Hyvää työtä tehdään monella saralla, oikotietä onneen tuskin on olemassa. Muutos lähtee uudenlaisesta ajattelusta, joka on jo oraalla monessa organisaatiossa.