"Mitä ovat edistys ja kehitys?" Tätä pohdittiin 5.6.2017 Vapaus valita toisin -seminaarissa. Pohtijoina olivat Vappu Taipaleen johdattamana Laura Kolbe, Pauli Kettunen, Heikki Patomäki ja Ele Alenius. Seminaari oli näin jälkikäteenkin ajatuksia herättävä. (ks. oheinen kuva). Kirjoitukseni perustuu omiin muistiinpanoihini. Jälkikäteen olisi ollut vielä tarpeen saada käsiini alustajien aineistot.1960- ja 70-luvuilla luotettiin vahvasti tieteeseen ja keskitettyyn suunnitteluun valtion toimintojen kehittämisessä. Valtio syntyi uudella tavalla neutraaliksi toimijaksi, jonka tehtäväksi tuli yhteiskunnallisten toimien valtiollistaminen, hyvinvoinnin valtiollistaminen. Samaan aikaan kuitenkin vallitsi vahva usko kapitalismiin ja sen kaikkivoipaiseen kykyyn itsekorjata yhteiskunnan viat ja ongelmat. Toisaalta nousi työväenliikkeen ajatuspohjasta vahva kritiikki tällaista automaattista korjauskäsitystä vastaan. Ruotsalainen Gunnar Myrdal oli tiennäyttäjä uudenlaiselle valtiolle, jonka tehtävänä oli turvata ja paikata kapitalismin aikaan saamat eriarvoisuudet, hyvinvointivajeet, kurjuus jne. Suomessa suunnannäyttäjä oli vastaavasti Pekka Kuusi. Myrdalin ja Kuusen ajatuksena oli, että valtion toimet saavat aikaan hyvän kehän. Sillä luodaan ja vapautetaan kansalaiset autonomisiksi toimijoiksi. Emme ole pelkästään autettavia, alistettuja alamaisia, vaan kaikki tasavertaisia kansalaisia. Hieno tavoite.
"Holorefleksiivisyys." Nyt olemme edenneet hyvinvointivaltion itseriittoisuudesta kohden globalisaatiota ja kaikenkattavaan riippuvuuteen. Valtiollinen suunnittelujärjestelmäkään ei ole aikoihin purrut, kun ongelmat ovat monenlaisia, kompeksisia ja riippuvaisia toisista. Heikki Patomäki nostikin esille uuden käsitteen holorefleksiivisyyden. (1) Olisiko se kokonaisuuksien välistä vuorovaikutusta? Ehkä. Brexit ja Trumpin valtaan nousu ovat eräänlaisia vastailmentymiä holorefleksiivisyydelle. Pyritään rajaamaan aktiviteetit omien kansalaisten etujen ja oikeuksien vaalimiseen. Populistiset liikkeet ovat myös ilmentymä tästä vasta-ajattelusta. Toisaalta vallitseva olotila on epävarmuus niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. On sitten puhe taloudesta, politiikasta tai hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Kaikki tämä tuottaa integraation sijaan disintegraatiota - valitettavasti. Tähän disintegraatioon on kehitettävä vastalääkkeitä.
Maakunta-sote ja holorefleksiivisyys. Heijastetaan tämä disintegraatio suomalaiseen maisemaan. Tämä on nyt Ollin omaa jatkopohdintaa. Hallitustyöskentely perustuu ajatukseen, että hallituksen toimilla voidaan vaikuttaa kansalliseen etuun. Kuitenkin kaikki osapuolet tietävät, että kansainvälisesti Suomi on mitä suurimmassa määrin riippuvainen ympäristöstä ja aivan toisella tapaa kuin 60- ja 70-luvuilla. Niin mitenköhän voidaan taata, että vaikkapa maakunta-soteuudistus tuo hyvinvointia ja säästöjä. Keskitetty suunnittelujärjestelmä ei tätä ratkaise, kun holorefleksiivisyys on vallitseva olotila nyt. Ankkuroidaanko Suomi 18 maakuntaan, kun samaan aikaan työpaikat ja niiden synty elävät globaalissa maailmassa. Ja kansalaiset kulkevat työpaikkojen ja hyvinvoinnin perässä. Tarjotaanko kapitalistista itseään korjaavaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, kun samaan aikaan globaalit markkinat sanelevat ehtoja aivan toiseen suuntaan. Kun pitäisi soteyrittäjyydessä suosia pienyrityksiä, niin kapitalismin laki edistää keskittymistä. Varallisuuskin maailmalla jatkaa keskittymistä (vrt. Thomas Pikettyn analyysit). Hallituksen pitäisi katsoa yli vaalikausien, jotta valtion toimilla olisi jotain vaikutusta kehityskulkuun. Kuitenkin samaan aikaan hallitus maksimoi oman kautensa politiikan ja yrittää saada vaikkapa oman maakunta-soteuudistuksen voimaan. Vaihtoehtoisena tapana olisi tällaiseen pitkäkestoiseen uudistukseen valjastaa kaikki puolueet. Jos maakuta-sote-uudistus luisuu yli vaalikauden, on epävarmaa uudistuksen tulevaisuudesta pelkällä nykyhallituspohjalla.
Päivitys 3.7.2017: Juha Nurmela kysyy FB:n puolella: Tarvitaanko tuollaista käsitettä? (siis holorefleksiivisyyden käsitettä):
Ollin vastaus: Niin minulle riittää se, että nykyinen maailmanmeno on ongelmallista ja ongelmat ovat monimutkaisia, kompleksisia, joihin on vaikea löytää yhtä parasta ratkaisua. Aikanaan valtion keskitetty suunnittelujärjestelmä ja myös monet talouspoliittiset ratkaisut perustuivat "melkein suljettuun" yhteiskuntaan. Päätösten suunnittelu, tavoitteenasettelu ja toteutus olivat ennustettavia juttuja aivan toisin kuin nykyään. Nykyinen sote-uudistus on hyvä esimerkki. Kaikki asetetut tavoitteet ovat sellaisia, että niiden toteuttamiseksi tehtävät ratkaisumallit ovat aina epävarmoja, ehdollisia. Holorefleksiivisyys kannustaa ajatustapaan, että tällaiset suuret hankkeet on pyrittävä hoitamaan parlamentaarisesti kaikkien puolueiden konsensuksena. Ainakin se tuottaisi etenemiselle jatkuvuutta. Ja yhdessä voitaisiin korjata toteutusta, jos se tuntuu menevän aivan pieleen. Toisaalta kyllä pärjätään ilman käsitettä holorefleksiivisyys. Seminaarilaisistakin osa kauhisteli tuota käsitekummajaista.
Viite
(1) Heikki Patomäen käsite holorefleksiivisyys ei olekaan aivan uusi. Vuonna 2013 julkaistussa haastattelussa Patomäki toteaa: Yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä C. Wright Mills puhui vuonna 1959 julkaistussa kirjassaan ”sosiologisesta mielikuvituksesta”. Se mahdollistaa yhteyksien näkemisen lähiympäristön henkilökohtaisten asioiden ja ongelmien sekä laajempien sosiaalisten rakenteiden välillä. Käsite on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan, mutta siihen on lisättävä maailmanlaajuinen näkökulma. Tämän voi tarjota australialaisten tutkijoiden Joseph Camillerin ja Jim Falkin käsite ”holorefleksiivisyys”.
Holorefleksiivisyys viittaa kykyyn nähdä monet asiat – myös itsensä ja oman arkielämänsä – osana maailmanlaajuisia kehityskulkuja ja sosiaalisia rakenteita. Etuliite ”holo” viittaa kokonaisuuteen. Refleksiivisyys tarkoittaa oman olemisensa tai toimintansa ehtojen pohdiskelua siten, että se mahdollistaa ajatuksen noiden ehtojen muuttamisesta. Maailmantalouden kokonaisuus voi olla mutkikkaalla tavalla keskinäisriippuva, mutta pohjimmiltaan yhteydet arkielämän ja maailmantalouden välillä ovat varsin helposti ymmärrettäviä. Holorefleksiivisyyden yleistyminen tarkoittaa myös maailmantalouden politisoitumista ja uusien hallintajärjestelmien syntyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti