SOTE-palveluiden ostaminen kappaletavarana ei taida onnistua ainakaan kattavasti. Tarvitaan jotain muutakin kuin suoritepohjaista, tuotepohjaista ostoa ja myyntiä. Itse asiassa vakuutus on nytkin vallitseva olotila. Solidaarisuuskone on Jyri Liukon väitöskirja vuodelta 2013. Jyri käy läpi suomalaisen sosiaalivakuutuksen ja yksityisvakuutuksen historian ja teoriapohjan keskusteluineen peilaamalla sen yleisempiin teorioihin. Yhtenä teoriapohjana läpi kirjan kulkee Luc Boltanskyn ja Laurent Thevenotin teoriarakennelma vuodelta 1991. Jyrin esiin nostama ranskalaisen sosiologian "pragmatismi" kiinnostaa. Liukko ei hae vakuutuksen syvää, pysyvää olemusta, vaan selvittää, minkälaisia ajatustapoja on vakuutustoiminnan perustana. Nythän SOTE perustuu tietyttyyn oletukseen, olemukseen ja tulevaisuuden SOTE toiseen olemukseen. Yrityshän on nähdä, että on olemassa yksi olemus, yksi tapa ratkaista asiat. Ranskalainen Boltansky&Thevenot - ajattelu nostaa esille kuusi näkymää, ajatustapaa, vaihtoehtoista "olemusta" vakuutusmaailmasta (Liukko 2013, 23):
- "Kodin maailmassa arvojärjestys rakentuu henkilökohtaisille suhteille, perinteille ja hierarkkisille asemille, ja keskeinen arviointikriteeri on luottamuksen saaminen.
- Inspiraation maailmassa arvokasta on esimerkiksi uskonnollinen, taiteellinen tai yhteiskunnallinen omistautuminen, tietynlainen hullunrohkea nerous.
- Teollisuuden maailmassa tärkein arvo on tehokkuus, joka perustuu (tieteelliseen) asiantuntijatietoon sekä tekniseen mittaamisen ja laskemiseen.
- Kansalaisuuden maailmassa on kollektiivinen etu, johon pyritään esimerkiksi lainsäädännön, poliittisen toiminnan tai jonkin yhteisön jäsenten tekemien keskinäisten sopimusten kautta.
- Markkinoiden maailmassa toimiminen perustuu kilpailuun, jota arvioidaan ja toteutetaan rahallisen hyödyn tavoittelun, ostajan ja myyjän välisten kauppasopimusten ja niissä määräytyvien hintojen kautta.
- Maineen maailmassa olennaista on julkinen mielipide, joka muodostuu vaikutusvaltaisten mielipidejohtajien ja menestyjien johdolla."
Kodin maailmassa on keskeistä luottamus. Soteen sijoitettuna on kyse kahdenlaisesta luottamuksesta: 1. luottamus siitä, että palvelua, hoitoa saadaan kun tarve on olemassa, 2. palvelu, hoito on luotettavaa - osaavissa käsissä. Mitä pidemmälle on tultu soteuudistuksen eri tuotantokausissa, sitä enemmän ovat kansalaiset ryhtyneet epäilemään uudistuksen luotettavuutta. Usko uudistuksen voimaan on koetuksella.
Inspiraation maailmassa sote on ollut kaikki viisi tuotantokautta. Inspiraatiot ovat nousseet esille hallitusten kompromisseista, yön myöhäisistä sopimuksista, mutta vähemmän asiantuntijoiden, tutkijoiden vaihtoehtoisista malleista. Inspiraation lähteenä eivät ole myöskään olleet kokeilut, vaikka vallitseva mantra on kokeilukulttuuri niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.
Teollisuuden maailmassa on tehokkuus, mitattavuus ja laskenta valttia. Mutta onko tämäkään maailma kirkkaana johtotähtenä. Tutkijat ovat kyllä tehneet vuosien varrella erilaisia tehokkuuslaskelmia, mutta ne ovat olleet erillisiä, palvelukohtaisia. Ns. kokonaistehokkuutta ei ole tutkittu ja laskettu. Kansainväliset vertailut kertovat kuitenkin, että Suomi sotejärjestelmänä toimii varsin tehokkaasti. Kuten Liukko totesi, tehokkuus ja kilpailu eivät ole välttämätön parivaljakko. Tätä välttämättömyyttä on kerrottu erityisesti tässä viidennen tuotantokauden sotessa. Myös tietojärjestelmät ovat tilassa, jonka perusteella kokonaisvaltainen tehokkuusmittaus ei ole mahdollista.
Kansalaisuuden maailmassa kollektiivinen etu on ytimessä. Tässäkin on kommentoitavaa. Nykyinen sote ja sen edeltäjät eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla tukeneet kollektiivista etua. Hyvinvointi- ja terveyserot ovat suuret samoin kuin palvelujen alueellisen saatavuuden erot. Kollektiivinen etuhan vaatisi yhtäläisiä mahdollisuuksia eri kansalaisille. Nythän näyttää siltä, että tämä viidennen tuotantokaudenkaan soteuudistus ei ratkaise kollektiivista etua. Jos rakennetaan vielä tiukka vastakkainasettelu kansalaisuuden ja markkinoiden välille, siinä helposti on häviäjänä kansalainen.
Markkinoiden maailmassa raha on käskijän roolissa. Sotemaailmassa on moneen kertaan yritetty todistaa, että sotemarkkinat ovat korkeintaan kvasimarkkinoita. Sotemaailmassa on kolme tekijää: kysyntä, tarve ja tarjonta. Normaaleilla markkinoilla pelataan yksinkertaisemmalla yhtälöllä: kysyntä ja tarjonta. Kyse on tässä kokonaisuudessa hienosti sanottuna tiedon ja osaamisen asymmetriasta. Me kansalaisina, asiakkaina ja potilaina joudumme ainakin toistaiseksi tukeutumaan ammattilaisiin varsinaisen tarpeen arvioinnissa. Pelkkä kysyntäosaaminen ei riitä. (Ks. myös Minna Mattila-Aallon mielipidekirjoitus 25.7.2017 alla olevasta päivityksestä.)
Maineen maailma on ollut nykysotessa kuin kaikkien tuotantokausien uudistushankkeissa lopulta keskeinen. Milloin on ollut kyse poliittisesta maineesta, milloin henkilökohtaisesta sellaisesta. Viimeisin maineen puhdistusoperaatio oli perustuslakivaliokunta pitkinä 80-sivun lausuntoineen melkoisena hallituksen maineen kolhijana. Poliitikkojen maine viidessä soteuudistuksen tuotantokaudessa on ollut tosi kovilla.
Riskianalyysi on ollut myös soteuudistuksen viiden tuotantokauden aikana täysin sivuroolissa. Monen tuotantokauden kommervenkit olisivat ainakin tulleet läpivalaistuksi, jos vakuutusmaailmasta tuttua riskanalyysiä olisi sovellettu systemaattisesti ja puolueista vapaalla tavalla. Vieläkin tämä mahdollisuus on käyttämättä.
Tavallaan kyllä. Tavalla tai toisella päädytään jonkinlaiseen vakuutuspohjaiseen järjestelmään, jos nyt jotenkin kodin ja kansalaisten maailma saa edelleen jalansijaa teollisuuden, markkinoiden ja maineen maailmojen joukossa.
Päivitys 25.7.2017: HS-mielipide/ Minna Mattila-Aalto: Asiakas ei aina itse tiedä, mitä tarvitsee. Ote mielipidekirjoituksesta:
...Kuvatekstissä mielenterveyskuntoutuja Iines sanoo: ”Jos tietäisin kunnolla mitä tarvitsisin, niin en varmaan tarvitsisi apua.” Iines osuu asiakaslähtöisen palvelumuotoilun ytimeen. Sote-palvelujen loppukäyttäjäasiakas harvoin tietää, mitä tarvitsee. Noin 20 prosentilla asiakkaista tarpeet ovat moninaiset, ja tarpeisiin vastaaminen tuottaa 80 prosenttia kustannuksista. Mitä monimutkaisempi tilanne on kyseessä, sitä ankarammin asiakas tarvitsee apua ja ammattilainen asiakasta sekä muita ammattilaisia asiakastarpeen selvittämiseen. Asiakastarve selviää moniammatillisella ja vastavuoroisuuteen perustuvalla palvelulla. Digitaalisissa palveluratkaisuissakin kaikki lähtee vuorovaikutuksesta, asiakkaan luottamuksen voittamisesta ja erilaisten asiantuntijuuksien yhdistämisestä. Palvelumuotoilu onnistuu ja säästöjä syntyy, kunhan luovutaan pikavoittojen metsästyksestä....http://www.hs.fi/paivanlehti/25072017/art-2000005301627.html
Lähde: Jyri Liukko: Solidaarisuuskone. Elämän vakuuttaminen ja vastuuajattelun muutos, Gaudeamus oy, Tallinna 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti