Konsulttidemokratia - vieläkin voimissaan?

Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen konsulttidemokratian (miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton, 2013) Google-hakuja tuotti 141, joista ehkä parikymmentä oli kirjan mainoksia. Runsaasti oli kommentteja, jotka tukivat kirjoittajien näkemyksiä. (1) Löytyi joitakin kriittisiä kommentteja - osa sisällöstä ja osa kirjan metodiikasta. Kirjahan on tehty vuosina 2011-2012 kerättyjen haastattelujen ja muun materiaalin perusteella. Kirja on julkaistu 2013 eli ennen Sipilän hallitusta. Yhdessä kommentissa on linkitetty kirjan anti myös Sipilän hallitusaikaan ja todettu, että sama valtionhallinnon kehittäminen jatkuu kuin aikaisemmilla hallituksilla. (2)

Kirja-alessa. Jostain kumman syystä en ole lukenut aikaisemmin kirjaa. Nyt löysin sen Gaudeamuksen kirjakaupan alehyllystä 5 eurolla. Kustannushyötysuhde oli erinomainen. Toisaalta olisihan sitä pitänyt arvioida tuoreeltaankin tuo kirja. Yksi arvioitsija teki kirja-arvion mielestäni naulan kantaan. Minuakin jäi askarruttamaan kirjan metodologia, aineiston keruun perusteet, haastattelujen analyysi ja käyttö sekä miksi ja miten haastateltavat oli valittu. (3) Joukossa oli tuttuja haastateltavia. Leimallista oli, että haastatteluja on siteerattu varsin kritiikittömästi ikään kuin laajemminkin todennettavissa olevina faktoina. Joku kommentoijakin on halunnut tarkentaa oman kommenttinsa sitaattia. (4) Itse jäin pohtimaan, onkohan kaikki sitaatit tarkistettu ennen julkistamista. Ja miten ne on poimittu ja mistä yhteyksistä. Lähdekriittisyys on tämän tyyppisten julkaisujen avainasia.

YLEn kuva, viite 1: kirjoittajat

Kritiikin puute. Epäilyttää myös yksittäisten esimerkkien kritiikitön kuvaaminen. Kritiikittömyys liittyy myös valittujen haastateltavien kritiikittömään tulkintaan. Eniten huolta minulle tuotti Valtiontalouden tarkastusviraston toimien siteeraaminen. Kyseiset siteeratut henkilöt ovat siirtyneet elämässään eteenpäin. Tuona kirjan kirjoittamisen aikoina ja ennen sitä minua ärsytti VTV:n tarkastustapa, joka oli ajatustavaltaan jostain vuosikymmenten takaa. Haetaan esille virheitä, julkistetaan ne suurella mediakohulla ensin lehdistöön ja sitten vasta kohteilleen. Itse olen ymmärtänyt, että yleisesti tarkastustoimi on muodostanut uutta kulttuuria, oppivan organisaation kulttuuria. Yritin pienenä virkamiehenä usein ehdottaa, että VTV kokoaisi tarkastustensa havainnoista ehdotuksia esimerkiksi hankintalainsäädännön ja hankintamenettelyn uudistamiseksi. Sellaisia ehdotuksia en ole nähnyt. Aineistoahan olisi kasa päin. Tietysti virkamiehenä ärsytti VTV:n asenne. Virkamiehet ovat itsekkäitä, osaamattomia tyhmyreitä, jotka käyttävät omaksi edukseen hyväksi kaikkia hankinnan porsaanreikiä. Uusi VTV:n pääjohtaja saattaa tuoda uusia tuulia. Uskon ja toivon niin, kun olen myös ollut tilaisuuksissa kuulemassa hänen ajatuksiaan.

IT - konsultointi ja IT - yritysten rooli ovat puhuttaneet ennen konsulttidemokratia-kirjan julkistamista ja sen jälkeen. Vapaat ja osittain keskittyneet markkinat ovat jyllänneet alalla. Muutama suuryritys on jakanut keskeiset markkinat. Kuvauksia tästä on kirjassa. Järjestelmä-yritysriippuvuus on tunnettu asia. Riippuvuudesta ei päästä irti pelkillä päätöksillä, koska järjestelmien käyttö on osa toimintaa. Toimintaa ja järjestelmiä on kehitetty rinta rinnan ottaen huomioon myös lainsäädännön jatkuvat muutokset. Esimerkiksi tällaisia näkökulmia (s.60-65) ei ole juuri otettu esille. Ei ole myöskään siiloutuneen valtiokonsernin perusteita  eritelty. Kun IT valtiolla on ollut osa virastojen toimintaa ja virastot ovat olleet tulosjohdettuja, oman viraston toiminnan maksimointi on sen elinehto. Näin on edelleenkin, vaikka erilaisia valtiokonsernin uudistushankkeita viritetty vuosien varrella. Monet IT- järjestelmien kummallisuudet saavat selitystään tästä. Samoin jatkuva kauhun tasapaino hankintamenettelyssä tuottaa jäykkää uudistamista. Tilaaja ja tuottaja ovat lainsäädännön ja tarkastustoiminnan puristuksissa.

Rohkea valtio on helppo hieno ja termi. Muita hyviä termejä voisivat olla vaikkapa "älykäs valtio". Rohkeus ja älykkyys saavat vielä rinnalleen kaksi ajan termiä "kokeilukulttuuri" ja " ketterä kehittäminen". Kannatan näitä kaikkia termejä, käsitteitä. Rohkeuden arvon vastakohtana on "pelkuruus". Pelätään virkavirhettä tai muuten "älykkään" ehdotuksen sijasta ehdotuksen julistamista "tyhmäksi". Tässä voisi puhua "ideoiden alasampumisesta". "Kokeilukulttuurin" sijasta asiat pitäisi saada kerralla valmiiksi. Hallituksen ohjelmateksteissä kannatetaan kokeilukulttuuria, mutta esim. SOTEn valinnanvapaus pitäisi saada kerralla valmiiksi. Kokeileminen vie aikaa. On mahdollista, että kokeilun seurauksena toimintatapa ei olekaan paras mahdollinen jne. Kokeiluista seuraa paljon riesaa - erityisesti poliitikoille. "Ketterä kehittäminen" on erityisesti IT-kehitystyössä suoranainen muotitermi, jossa vanha ns. vesiputousmalli tuomitaan eittämättä täysin vanhanaikaiseksi metodiksi. Niin ketterä kehittäminen on tosi hyvä menetelmä, jos tavoite on riittävän yleinen ja epämääräinen, rahaa on rutkasti eikä aikatauluista ole väliä. Kun hankinta- ja projektielämä ei ole tätä, niin ketterälle kehittämiselle jää vähän liikkumavaraa. Näitä asioita ei kirjassa liiemmin pohdita.

Digitalisaatiovapaa konsulttidemokratia. Kirjan julkistamisen jälkeen on noussut esille uusi käsite: digitalisaatio. Se ratkaisee kaikki ongelmat, jotka kirja nostaa esille. Vai ratkaiseeko? Oleellista on kuitenkin, että valtio ja ennen muuta kansalaiset parhaimmillaan hyötyvät digitalisaatiosta ainakin osittain. Toimintoja voidaan muuttaa radikaalisti, voimavaroja säästää (siis vähentää väkeä), siirtää vastuuta kansalaiselle virkamiehiltä. Siirtää työtä kansalaisille jne. 

Päivitys 25.6.2017: Asko Rantala kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Hyvin ja asiallisesti olet analysoinut käsillä olevia asioita. Mukava todeta, että itsekin entisenä virkamiehenä toteat joissakin virkojen hoidoissa olevan reippaasti parannettavaa. Jos nyt sanon VTV toiminnan kehittämistavasta tai sen puutteesta jotakin, mikä soveltuu lähes kaikkien muidenkin organisaatioiden kehittämisen kehittämiseen. Valmiin tuotteen lopputarkastus ja syyllisten moittiminen ei kehitä toimintaa. Kehittäminen tapahtuu parhaiten tarkastelemalla prosessia ja kehittämällä (syyllisten aiheuttamia) havaittuja virheitä. Virheetön lopputuote syntyy ikään kuin sivutuotteena, kun prosessi toimii oikein.

Viitteet

(1) Poiminta 140 googlehaun hedelmistä: 
http://www.suomenperusta.fi/ajatus/kasvava-byrokratia-ulkoistettu-ajattelu/
https://yle.fi/uutiset/3-6544741
http://johannakotipelto.blogspot.fi/2013/04/konsultti-demokratia-ja-pieni-virkamies.html 
www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116206/uusikylä.pdf?sequence=1

(2) Anu Koivusen arvio Sipilän hallitusohjelmasta:  https://longplay.fi/sidetone/hallitus-sanoo-tekevansa-uutta-mutta-toistaa-vanhaa

(3) Nimimerkki "Kartturin" kirja-arvio: Analyyttinen ja kriittinen sellainen.  https://kartturi.wordpress.com/2013/04/18/kirja-arvio-konsulttidemokratia/

(4) Otso Kivekkään lyhyt arvio, jossa hän viittaa omiin teksteihinsä:  http://otsokivekas.fi/tag/kirjat/