 |
| Kauppi etc: väestökehitys ja ikäsuhde |
 |
| Kauppi etc laitospaikkatarve kunnittain |
vaikeampaa, mitä pienemmästä väestöstä on kyse.
 |
| Kauppi etc HS:n kuntaerograafi 1.9.2015 |
Ennustamisen vaikeudet. Kuvatussa tutkimuksessa tunnistetaan ennustamisen haasteet ja laitoshoidon nykykäytön suuret erot kunnittain. Ennusteita on tehty vuosikausia perustuen sen hetkiseen palvelujen käyttöön. Oleellista ennusteissa on kuitenkin, että palvelujen käytön muutokset perustuvat ajankohdan mukaan käytettävissä oleviin resursseihin, palvelurakenteeseen ja kunkin kunnan tai muun päätöksentekijän vanhustyön politiikkaan. Oleellista on myös erilaiset kannusteet muuttaa palvelurakennetta. Vanhuspalvelut ovat luonteeltaan lähipalveluita, joissa on monia vaihtoehtoisia tapoja ratkaista palvelujen tarjonta. Kaupin ja kumppanien ennuste rajoittuu laitoshoitoon eikä se ota huomioon kotipalvelua, omaishoitoa sekä erilaisia kolmannen sektorin ratkaisuja. Ennuste ei myöskään pureudu kahteen ääripäähän palvelujen tarjonnassa: alihoitoon ja ylihoitoon. (2) Ennuste ei myöskään pureudu epätarkoituksenmukaiseen hoitoon, jossa esimerkiksi vanhuksen perushoidon tarve ratkaistaan kalliilla erikoissairaanhoidolla tai muulla vastaavalla tavalla. (3) Ennuste ei myöskään puutu vanhusten toimintakyvyn ylläpitämisen syihin. Esimerkiksi eräs keskeinen pysyvän ympärivuorokautisen hoidon tarve syntyy dementiasta. Toisaalta jatkuvasti tehdään tutkimusta ja kokeiluja, joiden avulla voitaisiin puuttua sairauden syihin. Ennuste ei myöskään ota huomioon yhdyskuntarakenteen muuttumista ja omaisavun, lähiavun muuttumista suuntaan jos toiseen. Vanhukset voivat muodostaa myös merkittävän voimavaran vanhusten hoidossa. (4)
Ennusteet kannustavat muutoksiin. Ennusteita kannattaa tehdä, jotta voidaan ennakolta lähteä muuttamaan rakenteita. Aikoinaan liikenneturvaan keskittynyt "Talja" heitti sloganin "ennakoi tuleva tilanne". (5) Vuonna 2040 olen 89 vuotias, jollen ennen tätä ole kuollut. Toimintakykyni ei varmasti ole nykyistä tasoa. Voin vaikuttaa tulevaisuuteeni monin tavoin eli tervein ja aktiivisin elämäntavoin. Geenitkin vaikuttavat todennäköisyyteeni selviytyä jatkossa. Ympäröivä yhteisöni (vaimo, perhe ja muu lähipiiri) voi edesauttaa pärjäämistäni. Yksinäisyyden välttäminen edistää pärjäämistäni. Yhteiskunta voi tulla vastaan sopivalla avulla - vähittäisellä avun lisäämisellä. Nopeat reaktiot tilapäisiin sairauksiin edistävät myös pärjäämistäni. (6) Laitoskierteen välttäminen on pärjäämisen kulmakivi. Uskon, että jatkossakin tulee olemaan toisistaan poikkeavia lähipalveluratkaisuja. Väestöpohjan kasvattaminen mahdollistaa monipuolisia palveluratkaisuja. Jos sote-uudistuksessa saadaan aikaan uusi rahoitusratkaisu ja riittävän suuret itsehallintoalueet, mahdollisuudet yhteiskunnan tasolla taata riittävät palvelut vanhuksille ovat olemassa.
Ennusteen ja tavoitteen ristiriita. Hallituksen linjauksena on saada soteuudistuksen avulla säästöjä aikaan rutkasti. Samaan aikaan kaikki ennustekäyrät näyttävät kovaa kasvua. Me tulevat vanhukset olemme ilmiselvä uhka hallitukselle, jos varsin lineaarisesti tehdyt ennusteet alkavat toteuttaa itseään. Itsenäinen pärjääminen ja omahoito ovat yksilötason vastalääkkeet tuon ennusteen rikkomiselle. Tarvitaan kyllä myös yhteiskunnan päätöksenteon eri tasoilla ennusteiden vastaisia toimia niin rakenteellisia sellaisia kuin operatiivisiakin. Tässä on yksi soteuudistuksen sisältökysymys, joka ei ratkea pelkästään hallinnon ja rahoituksen uudistuksilla.
Päivitys 7.9.2015: Jouni Särkijärvi kommentoi FB:ssä:
| Jouni J Särkijärvi | 6. syyskuuta 2015 15:43 |
Onkohan
nyt käytetty uusinta empiiristä tietoa, joka osoittaa, että
muistisairaudet korreloivat yllättävän selvästi myös koulutustason
kanssa? Jokainen eläkeikään tuleva ikäluokka on edeltäjäänsä
korkeammalle koulutettu.
Päivitys 7.9.2015: Muutama ehdotus tulevaisuuden ratkaisuksi yksilötasolla on tullut. Syödään varallisuuttamme (på svenska: äta kapital, toisaalta edes mennyt suomenruotsalainen pihi sukulaisrouva totesi "int ska man äta kapital") ja turvataan näin tarpeellinen hoito; muutetaan senioritaloon - yhteisössä mukavanpaa tai hakeudutaan hyvän kaverin kanssa samaan laitokseen.
Päivitys 7.9.2015: Aktiivinen pohdiskelija Jouni Laurila kommentoi FB:ssa seuraavasti:
DrJouni Laurila Minä olen huolestuneen katsonut tutkimuksia vanhusten kunnosta. Sivistyneissä länsimaissa näyttäisi kunto kasvavan iän mukana, mutta Suomessa ei samalla tavalla. Enkä ole nähnyt oikein mitään tehtävän asian korjaamiseksi päinvastoin pelkään sairaiden vuosien lisääntyvän. Edellisessä hallituksessa näytti tärkein asia olevan hoitajamitoitus laitoksessa ja se sopii tuohon edelliseen. Ehkäpä näin päättäjät haluavatkin. Vai?
Päivitys 7.9.2015: Markku Jalonen kommentoi toisaalla FB:ssä seuraavasti:
Markus Jalonen Kaikenlainen kaavamainen mitoitusmatematiikka on kotoisin kansanterveydellisestä helvetistä. Hups, hieman kärkevästi töräytetty. Mutta tosiaan, laitos ei välttämättä tarvitsisi olla huonon viihtymisen synonyymi. Suomessa tarvitaan yhdenmukaisuuspaineen tilalle luottamusta kansalaisen omiin aivoihin ja sydämellisyyden mahdollisuuteen ilman asian juuttumista mietintöihin.
Samanlaisia viestejä toi myös Matti Rimpelä viittaamalla omaiskokemuksiinsa. Laitoskin voi olla kelpo hoitopaikka.
Päivitys 7.9.2015: Tarmo Valkonen (yksi tutkimuksen tekijöistä) kommentoi kirjoitustani seuraavasti:
Listaat paljon asioita, joita tutkimuksessamme ei eksplisiittisesti käsitellä ja jotka vaikuttavat todennäköisesti toteutuneeseen laitoshoidon määrään. Kannattaa kuitenkin huomata, että laskelmassa käytetyssä laitoshoitoon siirtymisen, siellä kuolemisen tai sieltä palaamisen todennäköisyyksissä on mukana kaikki "syyt", jotka näihin siirtymiin ovat aiemmin vaikuttaneet. Raportissa on pyritty myös kertomaan että kuntakohtaisiin numeroihin liittyy hyvin paljon epävarmuutta, joten ne pitäisi ymmärtää painelaskelmina pikemminkin kuin ennusteina.
Toinen mahdollinen metodi olisi ennustaa ensin kaikki tärkeimmät syyt, kuten kotihoidon lisääntyminen tai muistisairauksien esiintyminen, tulevaisuudessa ja niiden perusteella laitospaikat. Osa näistä liittyy poliittisiin päätöksiin, osa terveydenhuollon kehitykseen ja osa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Meidän kykymme ennustaa näitä on kovin rajallinen. Itse asiassa väestöennusteiden puolelta on kokemus, että syyperusteinen ennustaminen ei ole tarkentanut ennusteita suhteessa teknisempään trendiennustamiseen. Tämä johtuu juuri siitä, että syiden ennustaminen ei ole helppoa.
Kolmas metodi, jota esimerkiksi Aalto yliopiston tutkijat näyttävät suosivan, on tehdä laskelmia erilaisten suositusten toteutumisen, tai parhaiden käytäntöjen käyttöönoton perusteella.
Minusta eri tavoin tehdyt laskelmat täydentävät toisiaan. Pääasia on, että poliitikoille saadaan monipuolista informaatiota näinä aikoina tehtävien tärkeiden päätösten tueksi. Tavoittenahan on, että monet esittämistäsi ongelmat saataisiin rajattua sote-uudistuksessa.
Ollin kommentti: Painelaskelma on hyvä nimitys ennusteelle.
Käsittelin taannoin ennustamista arvioidessani Nate Silverin kirjaa "Signaali ja kohina". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/tim-sparv-standard-poor-kestavyysvaje.html
Ennusteita tulkittaessa tulee Silverin mukaan ottaa huomioon kolme tekijää: 1. Alkuehtojen epävarmuus otetaan hallintaan tiedostamalla, mitkä ovat ennusteen laadinnan lähtökohtadata ja -informaatio. Se on aina sidoksissa johonkin teoreettiseen viitekehykseen ja ajatusmaailmaan. 2. Tapahtumaketjun epävarmuus lisääntyy ajassa. Tämä epävarmuustekijä perustuu siihen, että ajassa tulee uutta informaatiota ilmiön ympäristöstä. Tuo uusi informaatio voi muuttaa merkittävästi lähtökohtaolettamuksia. 3. Rakenteellinen epävarmuus tarkoittaa sitä, että ymmärrys ilmiön eri puolista on aina rajallinen, siis epävarma. Erityinen rakenteellinen epävarmuus tulee sellaisesta ilmiöstä, jota voidaan kutsua kompeksiseksi.
Päivitys 13.9.2015: HS:n mielipidesivulla 13.9.2015 Petra Kinnula kumppaneineen kommentoi Etlan ennustetta mm. seuraavasti:
"Suomessa vanhusten laitoshoidossa – terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeissa sekä tehostetuissa ja tavallisissa palveluasunnoissa – oli joulukuun lopussa 2013 yhteensä noin 58 000 paikkaa eli laitoksissa oli silloin 12 prosenttia yli 75-vuotiaista vanhuksista. Yhteensä heitä on 483 000. Vanhuspalvelulain tavoitetaso, jonka mukaan 91–92 prosenttia vanhuksista asuisi kotona, merkitsee noin 39 000–43 000 vanhusta laitoshoidossa, eli tavoitteen saavuttamiseksi tulisi purkaa lähes 20 000 paikkaa. Tavoite on realistinen. Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri uudisti kuntoutuksen, lopetti terveyskeskusten pitkäaikaiset vuodeosastot ja kehitti kotipalveluja. Kaikki tämä tehtiin parissa vuodessa. Tämän ansiosta 94 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona tuettuna. Osalla kuntoutus on onnistunut niin hyvin, etteivät he tarvitsen lainkaan tukipalveluja. Jos muut alueet hoitaisivat vanhukset samalla mallilla, tarvittaisiin nykyään vain 28 000 laitospaikkaa eli noin puolet nykyisestä. Kun vuonna 2040 ennustetaan olevan noin 947 000 yli 75-vuotiasta, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin nykyinen palvelurakenne merkitsisi valtakunnan tasolla noin 57 000 paikkaa eli suunnilleen nykyistä tasoa. Ennusteen tulos riippuu lähtötietojen valinnoista. Jos Etlan tavoin oletetaan hoitokulttuurin kaikesta kehitystyöstä huolimatta jatkuvan nykyisellään, saadaan kansantalouden kantokyvyn ylittävä tarvearvio. Jos lähdetään Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin viitoittamalle selviämispolulle, saamme kaikki paremman vanhuuden ja yhteiskuntamme kestää myös suurten ikäluokkien kustannukset."
Viitteeseen 1 olen linkittänyt jo aiemmin Kinnulan ja kumppanien tutkimuksen sekä oman blogikirjoitukseni aiheesta.
http://www.hs.fi/mielipide/a1442023986328
Päivitys 7.9.2015: Muutama ehdotus tulevaisuuden ratkaisuksi yksilötasolla on tullut. Syödään varallisuuttamme (på svenska: äta kapital, toisaalta edes mennyt suomenruotsalainen pihi sukulaisrouva totesi "int ska man äta kapital") ja turvataan näin tarpeellinen hoito; muutetaan senioritaloon - yhteisössä mukavanpaa tai hakeudutaan hyvän kaverin kanssa samaan laitokseen.
Päivitys 7.9.2015: Aktiivinen pohdiskelija Jouni Laurila kommentoi FB:ssa seuraavasti:
DrJouni Laurila Minä olen huolestuneen katsonut tutkimuksia vanhusten kunnosta. Sivistyneissä länsimaissa näyttäisi kunto kasvavan iän mukana, mutta Suomessa ei samalla tavalla. Enkä ole nähnyt oikein mitään tehtävän asian korjaamiseksi päinvastoin pelkään sairaiden vuosien lisääntyvän. Edellisessä hallituksessa näytti tärkein asia olevan hoitajamitoitus laitoksessa ja se sopii tuohon edelliseen. Ehkäpä näin päättäjät haluavatkin. Vai?
Päivitys 7.9.2015: Markku Jalonen kommentoi toisaalla FB:ssä seuraavasti:
Markus Jalonen Kaikenlainen kaavamainen mitoitusmatematiikka on kotoisin kansanterveydellisestä helvetistä. Hups, hieman kärkevästi töräytetty. Mutta tosiaan, laitos ei välttämättä tarvitsisi olla huonon viihtymisen synonyymi. Suomessa tarvitaan yhdenmukaisuuspaineen tilalle luottamusta kansalaisen omiin aivoihin ja sydämellisyyden mahdollisuuteen ilman asian juuttumista mietintöihin.
Samanlaisia viestejä toi myös Matti Rimpelä viittaamalla omaiskokemuksiinsa. Laitoskin voi olla kelpo hoitopaikka.
Päivitys 7.9.2015: Tarmo Valkonen (yksi tutkimuksen tekijöistä) kommentoi kirjoitustani seuraavasti:
Listaat paljon asioita, joita tutkimuksessamme ei eksplisiittisesti käsitellä ja jotka vaikuttavat todennäköisesti toteutuneeseen laitoshoidon määrään. Kannattaa kuitenkin huomata, että laskelmassa käytetyssä laitoshoitoon siirtymisen, siellä kuolemisen tai sieltä palaamisen todennäköisyyksissä on mukana kaikki "syyt", jotka näihin siirtymiin ovat aiemmin vaikuttaneet. Raportissa on pyritty myös kertomaan että kuntakohtaisiin numeroihin liittyy hyvin paljon epävarmuutta, joten ne pitäisi ymmärtää painelaskelmina pikemminkin kuin ennusteina.
Toinen mahdollinen metodi olisi ennustaa ensin kaikki tärkeimmät syyt, kuten kotihoidon lisääntyminen tai muistisairauksien esiintyminen, tulevaisuudessa ja niiden perusteella laitospaikat. Osa näistä liittyy poliittisiin päätöksiin, osa terveydenhuollon kehitykseen ja osa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Meidän kykymme ennustaa näitä on kovin rajallinen. Itse asiassa väestöennusteiden puolelta on kokemus, että syyperusteinen ennustaminen ei ole tarkentanut ennusteita suhteessa teknisempään trendiennustamiseen. Tämä johtuu juuri siitä, että syiden ennustaminen ei ole helppoa.
Kolmas metodi, jota esimerkiksi Aalto yliopiston tutkijat näyttävät suosivan, on tehdä laskelmia erilaisten suositusten toteutumisen, tai parhaiden käytäntöjen käyttöönoton perusteella.
Minusta eri tavoin tehdyt laskelmat täydentävät toisiaan. Pääasia on, että poliitikoille saadaan monipuolista informaatiota näinä aikoina tehtävien tärkeiden päätösten tueksi. Tavoittenahan on, että monet esittämistäsi ongelmat saataisiin rajattua sote-uudistuksessa.
Ollin kommentti: Painelaskelma on hyvä nimitys ennusteelle.
Käsittelin taannoin ennustamista arvioidessani Nate Silverin kirjaa "Signaali ja kohina". http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/tim-sparv-standard-poor-kestavyysvaje.html
Ennusteita tulkittaessa tulee Silverin mukaan ottaa huomioon kolme tekijää: 1. Alkuehtojen epävarmuus otetaan hallintaan tiedostamalla, mitkä ovat ennusteen laadinnan lähtökohtadata ja -informaatio. Se on aina sidoksissa johonkin teoreettiseen viitekehykseen ja ajatusmaailmaan. 2. Tapahtumaketjun epävarmuus lisääntyy ajassa. Tämä epävarmuustekijä perustuu siihen, että ajassa tulee uutta informaatiota ilmiön ympäristöstä. Tuo uusi informaatio voi muuttaa merkittävästi lähtökohtaolettamuksia. 3. Rakenteellinen epävarmuus tarkoittaa sitä, että ymmärrys ilmiön eri puolista on aina rajallinen, siis epävarma. Erityinen rakenteellinen epävarmuus tulee sellaisesta ilmiöstä, jota voidaan kutsua kompeksiseksi.
Päivitys 13.9.2015: HS:n mielipidesivulla 13.9.2015 Petra Kinnula kumppaneineen kommentoi Etlan ennustetta mm. seuraavasti:
"Suomessa vanhusten laitoshoidossa – terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeissa sekä tehostetuissa ja tavallisissa palveluasunnoissa – oli joulukuun lopussa 2013 yhteensä noin 58 000 paikkaa eli laitoksissa oli silloin 12 prosenttia yli 75-vuotiaista vanhuksista. Yhteensä heitä on 483 000. Vanhuspalvelulain tavoitetaso, jonka mukaan 91–92 prosenttia vanhuksista asuisi kotona, merkitsee noin 39 000–43 000 vanhusta laitoshoidossa, eli tavoitteen saavuttamiseksi tulisi purkaa lähes 20 000 paikkaa. Tavoite on realistinen. Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri uudisti kuntoutuksen, lopetti terveyskeskusten pitkäaikaiset vuodeosastot ja kehitti kotipalveluja. Kaikki tämä tehtiin parissa vuodessa. Tämän ansiosta 94 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona tuettuna. Osalla kuntoutus on onnistunut niin hyvin, etteivät he tarvitsen lainkaan tukipalveluja. Jos muut alueet hoitaisivat vanhukset samalla mallilla, tarvittaisiin nykyään vain 28 000 laitospaikkaa eli noin puolet nykyisestä. Kun vuonna 2040 ennustetaan olevan noin 947 000 yli 75-vuotiasta, Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin nykyinen palvelurakenne merkitsisi valtakunnan tasolla noin 57 000 paikkaa eli suunnilleen nykyistä tasoa. Ennusteen tulos riippuu lähtötietojen valinnoista. Jos Etlan tavoin oletetaan hoitokulttuurin kaikesta kehitystyöstä huolimatta jatkuvan nykyisellään, saadaan kansantalouden kantokyvyn ylittävä tarvearvio. Jos lähdetään Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin viitoittamalle selviämispolulle, saamme kaikki paremman vanhuuden ja yhteiskuntamme kestää myös suurten ikäluokkien kustannukset."
Viitteeseen 1 olen linkittänyt jo aiemmin Kinnulan ja kumppanien tutkimuksen sekä oman blogikirjoitukseni aiheesta.
http://www.hs.fi/mielipide/a1442023986328
Viitteet
 |
| THL 2015: Laitospaikkaselvitys - sotemenot |
http://www.kaks.fi/node/8163#overlay-context=
- samaa aihetta ovat tutkineet myös Petra Kinnula kumppaneineen 2014 kahdessa tutkimuksessa, joista kirjoitin blogissani
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/sote-uudistuksella-2-miljardin-saastot.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/sote-uudistukselle-sisaltoa-uusia.html
- THLn laitospaikkaselvitys ( http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-472-4) kertoo myös tästä asiasta; oheinen kuvio on tästä selvityksestä, ks. myös viite 3, jossa pohdin asiaa
(2) Alihoitoa ja ylihoitoa pohdin taannoin blogikirjoituksessani:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/hoidetaanko-vanhuksia-liikaa-vai-liian.html
(3) Epätarkoituksenmukaista hoitoa kommentoin tehdessäni blogikirjoitusta THL:n valtakunnallinen laitospaikkaselvityksestä:
Tiivistettynä kommenttejani ko.selvitykseen vanhustenhuollon osalta:
Pitkäaikaishoidon oikean hoitopaikan löytäminen on ollut vuosikymmenten haaste. Kyse on hoivan tarpeen ja asumistarpeen yhdistämisestä. Saattaa edelleen olla niin, että jossain paikoissa on varsin hyväkuntoisia pitkäaikaisasukkeja ja taas jossain saattaa olla kotihoidossa erittäin vaikeahoitoisia henkilöitä. Tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen eri puolilla maata ei ole samanlaista.
Tehostettu palveluasuminen on osoitus osaoptimoinnista. Kustannusten jako on tehostetussa palveluasumisessa erilainen (siis kunnalle edullinen) suhteessa laitoshoitoon. Palveluasumisen ympärille on syntynyt yksityinen business, joka kapitalismin lakien mukaan keskittyy vähin erin harvojen käsiin. (ks. ajankohtainen HS:n artikkeli 11.5.2015 tästä, viite 4)
Laitoshoitoselvitys ei lähde liikkeelle lainkaan asiakkaan, potilaan, omaisen, kansalaisen näkökulmasta. Alueellisissa selvityksissä ja alueellisessa poliittisessa päätöksenteossa pitäisi lähteä liikkeelle asiakkaiden tarpeista. Ongelma ilmenee esimerkiksi, kun keskusteellaan kotihoidon ja laitoshoidon suhteesta. Ongelma ilmenee, kun suurissa kaupungeissa siirretään (tai jätetään siirtämättä) potilaita osaoptimoimalla toimintaa aina kyseisen hoitopaikan näkökulmasta.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/05/laitospaikkoja-vahentamalla-soten.html
(4) Vanhustenhuolto - pirullinen ongelma: Pohdin laitoshoidon purkua mm. seuraavasti:
Suuri osa pärjää omillaan pitkälle ilman mitään jatkuvia palveluita. Osalla palvelujen tarve muodostuu vähittäisestä toimintakyvyn laskemisesta. Tarve tyydytetään kotihoidon avulla ja hyvin yleisesti omaishoidon turvin. Omaishoitoa on puolestaan monenlaista. Vain osa on sellaista, että omainen saa hoitokorvausta. Osa pärjää lähes lopun ikää vähäisin palveluin. Osa joutuu pysyvään ympärivuorokautiseen hoitoon. Tämän ryhmän siirtäminen takaisin kotihoitoon ei kovin helposti suju. Purettaessa laitoshoitoa ei ole mahdollista tehdä järkevästi yksilötason siirtoja kotihoitoon. Laitoshoidon purku on siis mahdollista vain vähentämällä paikkoja tyhjentyneistä paikoista. Jos halutaan priorisoida kotihoitoa, on vähin erin koko prosessi rakennettava tämän periaatteen varaan. Palvelutarpeen toteamiseen on pureuduttava varhaisessa vaiheessa ja toimittava ennalta ehkäisevästi eikä passiivisuuteen kouluttamalla. Erityisen tärkeätä on kiinnittää huomiota vanhusten akuuttien ongelmien hoitoon. Kun me vielä työiässä olevat ihmiset pystymme saavuttamaan tasapainon tilapäisen epätasapainon seurauksena. Vanhuksilla tuo positiivisen pärjäämisen tasapainon saavuttaminen on ongelma. Avaan tätä ongelmaa seuraavassa. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/11/vanhustenhuollon-pirullinen-ongelma.html
(5) Ennakoinnista on saatu todisteita muistisairauksien osalta: THL: Läpimurtotutkimus - elintapaneuvonta ehkäisee muistihäiriöitä:
"Laajassa suomalaistutkimuksessa on ensi kertaa osoitettu, että muistihäiriöitä voidaan ehkäistä hallitsemalla niiden riskitekijöitä. Tutkimuksen tulokset on julkaistu 12. maaliskuuta arvostetussa Lancet-lehdessä. Kahden vuoden tutkimusaikana kontrolliryhmän riski muisti- ja ajattelutoimintojen heikkenemiseen oli 31 prosenttia suurempi kuin tehostettua elintapaneuvontaa saaneiden."
https://www.thl.fi/fi/-/lapimurtotutkimus-elintapaneuvonta-ehkaisee-muistihairioita
(6) Nopean toiminnan malli on kokeiltu Espoossa - ns. liukumäkimallia pohdin blogissani taannoin:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/01/liukumaki-vanhustenhuollon-uusi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti