sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistus etenee - hyödyt ja haasteet vielä edessä

THL: Sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston tilanne 10/2019
Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistaminen on ollut pitkä tie. Kaksi erillistä tietä ovat ehkäpä kohtaamassa toisensa. Valtakunnallisten rekisterien sisältö on ollut rakenteista tietoa eli tavalla tai toisella luokiteltua tietoa. Sosiaalihuollon tieto puolestaan toiminnassa on ollut asiakkaiden asioiden käsittelyä, jossa rakenteisella tiedolla ei ole ollut keskeistä asemaa vaan tekstietiedolla (ei-rakenteellisella tiedolla). Näin myös valtakunnallisten rekisteritietojen keruu on ollut erillistä ja keruut erikseen "liimattu" osaksi kentän toimintaa. On muodostunut päällekkäinen tiedonkeruujärjestelmä. THL:ssä on sinikkäästi ja määrätietoisesti suunniteltu, kehitetty ja kokeiltu rakenteista tietoa sosiaalihuoltoon. Olin 31.10.2019 Skypen välityksellä kuuntelemassa tämän hetkistä satoa THL:n OPER-yksikön järjestämässä seminaarissa. (1) Edetty on. Lainsäädännön uudistamistakin on ajettu, mutta esim. soteuudistuksen kaatumiset lienevät myös vaikuttaneet lakiuudistusten viivästymiseen.

THL: sosiaalihuollon asiankäsittelyprosessi
Sosiaalihuollon asiakirjoja on viety kansalliseen Kanta-järjestelmään (vai onko se nimi nyt sitten Kansa tässä tapauksessa). (Ks. kuva yllä). Edistystä on, mutta en päässyt selvyyteen, miten rakenteisia nämä asiakirjat ovat muodoltaan. Ovat ehkä vielä vanhan koulukunnan tuotoksia. Nyt ollaan kuitenkin yhdentämässä kahta tietä. Valtakunnallisia rekistereitä sosiaalihuollossa yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Samoin asiakirjojen rakenteistaminen on vahvasti meneillään. Ja myös paikallisia rekistereitä yhdennetään yhteiseksi sosiaalihuollon asiakasrekisteriksi. Kun uudistustiet saadaan valmiiksi, on periaatteessa mahdollista varsinaisessa toiminnassa synnyttää sosiaalihuollon rakenteinen tieto (ja varmaan tueksi tekstitieto). Uudistusohjelma kestänee vielä muutaman vuoden, mutta sitten ollaan sosiaalihuollon digitaalisen tiedon kärjessä ehkä maailmanmitassa?

Mutta. Valtakunnallinen ohjaus ei ole nykyään mutkatonta - ei se ole ollut ennenkään. Kunnat ovat itsenäisiä toimijoita ja jatkossa myös mahdollisen soteuudistuksen maakunnat. IT-markkinoita ajetaan uusiksi, kun vanhat terveydenhuollon järjestelmät ovat tiensä päässä ja sosiaalihuoltokin pitäisi saada IT-järjestelmien osalta jaloilleen. IT-järjestelmät eivät ole yhtenäisiä tietosisällöiltään sosiaalihuollon näkövinkkelistä. Myös tietojen integraatio terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä on vasta alkutekijöissä. Julkisella sektorilla näyttäisi tapahtuvan uusjako IT-sektorilla. Apotti on voimissaan pääkaupunkiseudulla, UNA-konsortio pyrkii valtaamaan lähes muun maan ja sitten on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympärille ryhmittynyt kokonaisuus (muut Siunsote, Essote, Sossteri, Vaasan sairaanhoitopiiri). Sosiaalihuollon asiakkaan kannalta tiedonhallinta pitäisi saada tasalaatuiseksi ympäri maan. Yhtenäiset ammattikäytännöt ja yhtenäinen tietoperusta sekä riittävät yhteydet terveydenhuoltoon pitää kautta maan turvata.

Kansallisella tasolla on tiedostettu rakenteisen tiedon haasteet. Toimintatapojen muutos, rakenteisen tiedon integrointi osaksi toimintaa ja IT-järjestelmien samanaikainen kehittäminen ovat haastava kokonaisuus. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki haasteista, vaikka siellä on tosi pitkät traditiot rakenteisen tiedon käytössä (vaikkapa diagnoosit jne.). Esim. keskustelu Apotin käyttöönotosta kuvaa haasteita, vaikka niitä on pyritty isolla joukolla ennakoimaan ja riskejä poistamaan. Sosiaalihuollossa ei ole samanlaista eksaktin tiedon ja mittaamisen perinnettä kuin terveydenhuollossa. Pikemminkin on korostettu ihmistä kokonaisuutena, jota ei pidä palotella yksittäisiin ongelmiin tai mitattaviin tekijöihin. (2) Ja toisin päin. Jos kielletään vertailukelpoisen tiedon ja mittaamisen mahdollisuus, menetetään samalla paljon mahdollisuuksia kehittää hallitusti sosiaalihuollon eri toimintoja.

THL: Käytönhallinnan kokonaisuus
Sosiaalihuolto voi olla etuuksien jakamista tai erityyppisiä palveluita. (3) Asiakkaina on lapsia, työikäisiä ja ikääntyneitä. Kullakin ryhmällä on omia erityispiirteitä. Toisaalta keskeinen tekijä on, milloin ja miten ammattihenkilöiden puuttuminen (interventio) tulisi tehdä. Tämä on herkkä paikka, jossa kansalaisen itsemääräämisoikeus on vastinparina tuolle interventiolle. Rakenteinen tieto antaa ammattihenkilöille uusia välineitä kohdata asiakas. Voidaan muodostaa tietoja yhdistämällä laajempaa ja kattavampaa kuvaa niin yksilö- kuin yhteisötasolla sosiaalisesta ongelmasta. Voidaan ennakoida ja ennalta vaikuttaa, ehkäistä ongelmien kriisiytymistä - periaatteessa.  Yksilötasolla annettava palvelu oletettavasti tehostuu, kunhan kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä levitetä tietoja asiattomille. IT-järjestelmien tulee täyttää käytönhallinnan kokonaisuuden vaatimukset. Ne ovat asiakkaan turva tietojen asiattomilta käyttäjiltä.

Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja uudet työkalut pitäisi yhteensovittaa sosiaalihuollon yhteisöllisen työtavan kanssa. Tästä näkökulmasta oli vuosi sitten Sosiaalifoorumissa seminaari, jossa alustajat olivat kovasti huolissaan sosiaalihuollon tilasta.(4)

Viitteet

(1) Soten digitalisaation kansallinen pohja kuntoon yhteistyöllä - tiedonhallinnan kehittämisen seminaari31.10.2019, THL; 
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/tapahtumakalenteri/-/event/4638719
Sessio 2: Sosiaalihuollon hyvässä nosteessa
puheenjohtaja kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
THL/alustava aikataulu rekisteriuudistukselle
  • Sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisen tilanne, kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
  • Valmistautuminen rakenteiseen tallentamiseen ja määräys asiakirjoista, kehittämispäällikkö Erja Ailio, THL 
  • Miten päästään eroon sosiaalihuollon erillisistä rekisteri- ja tiedonkeruista? erikoissuunnittelija Miina Arajärvi, THL
  • Yksi sosiaalihuollon asiakasrekisteri ja yhdenmukaiset käyttöoikeudet vuoteen 2021 mennessä, Maarit Rötsä, THL
(2) Sosiaalihuolto eriparia terveydenhuollon kanssa - oli taannoin 2017 kirjoitukseni aihe
https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/ : Tähän kannattaa siteerata kirjoitukseni päätelmiä:

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :

  • sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
  • sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
  • ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon. 
Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:
  • hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
  • mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville.  
(3) Sosiaalihuollon palvelutehtävät / THL:n määritys:

"Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(4)  "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin-seminaari".Sosiaalifoorumi. Huhtikuu 2018.  Oma yhteenvetoni seminaarista oli seuraava:
Surullisena joudun toteamaan, että sosiaalihuollon nykytilanne ei ole ihanne. Se on kriisiytynyt monella tapaa. Markkinoistaminen on vain lisännyt raja-aitoja. Tuotteistusta on viety yhä pidemmälle, josta on seurannut uusia raja-aitoja. Soteuudistus on jättänyt sosiaalihuollon aivan toisarvoiseen, terveydenhuollon apuhenkilön rooliin. Maakuntahallinto etäännyttää entisestään päätöksentekoa. Tilaaja-tuottajamalli pirstoo palvelut ja vaikeuttaa integraatiota. Ammattilaisten osallistuminen ihmisten arkeen vaikeutuu entisestään. Toisaalta ammattiryhmien väliset raja-aidat ovat realiteetti niin nykyjärjestelmässä kuin uudistetussakin.Tiukoista ammattirajoista on päästävä eroon. (Vaatii lakiuudistuksia, joita ei ole luvassa.).
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/sosiaalihuolto-ongelmissa-nyt-ja-viela.html
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , ,

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Ikäsyrjintää on, mutta asenne ratkaisee

Ikäsyrjintää on Suomessa niin kokemuksellisesti kuin tutkimustenkin mukaan. Viimeksi aiheen on nostanut esille myös työministeri Timo Harakka. (1) Ruotsalaistutkimuksessa muutaman vuoden takaa todetaan, että yli 40-vuotiaat jo kokevat ikäsyrjintää rekrytointivaiheessa. Perusteet ovat: 1. kyky oppia uutta, 2. kyky sopeutua ja olla joustava, 3. kyky innostua ja ideoida. Oheinen kuva on EK:n kyselystä vuoselta 2018. (1) Kokenutta työntekijää pidetään kustannuseränä. Iän mukana tuomaa viisautta ei pystytä mittaamaan numeroina. Tämä arvostus on kokenut inflaation - toteaa Aki Ahlroth kolumnissaan. Kyse on Ahlrothin mielestä stereotypiasta ikääntyvästä työntekijästä. (1). 

 

Ikäluokat. Tuohon stereotypiaan viittaa myös tuore haastattelu HS:n 27.10.2019 Ura&Työ-sivustolla. Tutkija Katja Kokko avaa aihetta otsikolla "Ikäluokat on ymmärretty väärin". (2). Haastattelu on tullut sopivaan aikaan julki, vaikka siinä ei suoraan viitata ikäsyrjintään.
HS-artikkelin kuva 27.10.2019: Ikäluokat...
Haastattelussa avataan ensin käsitettä "keski-ikä". Kyse on ihmisen elämänkaaren keskivaiheesta, joka monesti määritellään iän mukaan (40-60 tai 35-60 vuotta). Katja haluaa laajentaa tuon käsitteen nimeämällä sen yhdeksi "aikuisuuden elämän vaiheeksi". "Kun aikuisen elämä pilkotaan vaiheisiin elämäntapahtumien perusteella, niitä voidaan nimittää varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuudeksi sekä näitä seuraavaa vaihetta vanhuudeksi." Aikaisemmat ihmisen elämänvaiheet määrittävät aikuisuuden nykyvaihetta. Nykyisin on vaihtelua siinä, minkä ikäisenä tietyt asiat tapahtuvat. Näistä elämänvaiheista kaikkein vähiten on Kokon mukaan tutkittu keski-ikää. Vanhuuskin on liukuva ikähaitarin mukaan. Tämä johtuu myös siitä, että tämän päivän 75- ja 90-vuotiailla on on edessä enemmän elinvuosia kuin samaikäisillä ihmisillä 5-10 vuotta sitten. (Gerontologi Marja Jylhän kommentti samassa haastattelukokonaisuudessa). Oheinen HS-artikkelin kuvateksti on seuraava: "Oma ikä ei välttämättä kerro, mihin ikäluokkaan kuuluu."

 

Lohduttavaa kuultavaa on, että yli 40-vuotiaiden ikäsyrjintä on aiheetonta ja itse asiassa niin työnantajien, työyhteisön kuin yhteiskunnankin kannalta vailla järkeä. Itse asiassa kombinaatio eri-ikäisistä työntekijöistä olisi suoranainen vahtuus työyhteisössä. No seuraava pohdinta liittyy elinkaaren jälkipuoleen eli missä kulkee raja myöhäisaikuisuuden ja vanhuuden välillä. Ja onko viisasta tehdä rajaa? Nythän rajapyykkejä asetetaan lainsäädännössä erityisesti koskien vanhuuteen liittyviä eläke-etuja. En ole kuitenkaan pitkällä työurallani kohdannut tutkimuksia, joissa eksaktisti määritellään toimintakyvyn, työkyvyn ikärajoja. Toisaalta on totta, että iällä ja sairauksilla tai hoivan tarpeella on keskinäinen yhteys. Kyse on kuitenkin siitä, missä vaiheessa me ikääntyneet ihmiset altistumme tai meidän todennäköisyys fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykyyn alenee. Niin ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat. 

 

Hauraus (Frailty) on käsite, jossa yhdistyvät erilaiset ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn alenemisen uhkatekijät.  Vastaani tuli jatkuvassa seurannassani oleva Lancetin tuore kirjoitus aiheesta. (3) Hauraus on ymmärrettävä heikkoudeksi, heiveröisyydeksi, hentoudeksi ja jokaisessa meistä on joitain kohtia, jotka ovat ilmentymiä hauraudesta tai haurastumisesta. Hauraus lisääntyy iän karttuessa. Lancetin juttua myötäillen ihminen on kuitenkin monimutkainen orgaaninen systeemi ja vielä yksilöllinen sellainen. Ennakointi on siis vaikeaa. Hauraus lisää riskiä saada haitallisia sairauksia, tapaturmariski kasvaa ja ajautuminen pitkäaikaishoitoon kasvaa. Tärkeätä on ongelman oikea-aikainen identifiointi ja ennaltaehkäisy. Tässä olemme kahden vastakkaisen ilmiön ristitulessa. Luotanko omaan arviooni ja pidänkö siitä sinnikkäästi kiinni riippumatta ulkoisesti esiin nostetuista uhista. Vai lähdenkö itse aktiivisesti poissulkemaan omalla toiminnallani esiin nostettuja uhkatekijöitä. Olen ollut mukana eräässä hankkeessa, jossa tutkitaan yli 75-vuotiaiden uhkatekijöitä ajautua sote-palvelujen säännöllisiksi käyttäjiksi. Aihe ja sen tutkimustapa on mielenkiintoinen. Kerron siitä, kun tulokset ovat julkistettavissa. 

 

Oma kokemukseni on, että yli 68 -vuotias voi olla tasavertaisesti työelämässä mukana. Kyky oppia uutta, kyky sopeutua ja olla joustava, kyky innostua ja ideoida ovat osa työrooliani. Toisaalta olen havainnut, että ikääni viitataan monellakin tavalla. Ei nyt anneta häiritä negatiivisten kokemusten. Siis eteenpäin positiivisella otteella. 

 

Viitteet

(1) Ikäsyrjintä: 
(2) Ikäluokat: HS 27.10.2019 (Ura&Työ), Annina Vainio: Keski-ikä ja muut elämänvaiheet on ymmärretty väärin, sanoo tutkija – Se, mihin ryhmään kuulut, ei olekaan kiinni ikävuosista. Onko 40-vuotias automaattisesti keski-ikäinen? Tutkija Katja Kokko jakaa aikuisuuden kolmeen vaiheeseen ja sanoo, että niiden välillä voi liikkua myös taaksepäin.
https://www.hs.fi/paivanlehti/27102019/art-2000006282798.html
(3) Hauraus: Frailty: implications for clinical practice and public health
Emiel O Hoogendijk, Jonathan Afilalo, Kristine E Ensrud, Paul Kowal, Graziano Onder, Linda P Fried, The Lancet, Vol. 394, No. 10206
Summary. Frailty is characterised by a decline in functioning across multiple organ systems and is associated with a greater risk of adverse outcomes—including falls and fractures, admission to long-term care, and early death. The rapid expansion of the ageing population has led to an increasing prevalence of frailty, with further increases anticipated in future, particularly in low-income and middle-income countries. In this two-paper Series, Emiel Hoogendijk and colleagues first highlight the global burden of frailty, the importance of timely identification, and possible targets for prevention. In the second paper, Elsa Dent and colleagues critically review the evidence base for interventions to manage frailty, and advocate for an individualised, person-centred approach that preserves an individual’s independence and physical function.https://www.thelancet.com/series/frailty?dgcid=etoc-edschoice_email_tlfrailty19
Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)