Ikäsyrjintää on Suomessa niin kokemuksellisesti kuin tutkimustenkin mukaan. Viimeksi aiheen on nostanut esille myös työministeri Timo Harakka. (1) Ruotsalaistutkimuksessa muutaman vuoden takaa todetaan, että yli 40-vuotiaat jo kokevat ikäsyrjintää rekrytointivaiheessa. Perusteet ovat: 1. kyky oppia uutta, 2. kyky sopeutua ja olla joustava, 3. kyky innostua ja ideoida. Oheinen kuva on EK:n kyselystä vuoselta 2018. (1) Kokenutta työntekijää pidetään kustannuseränä. Iän mukana tuomaa viisautta ei pystytä mittaamaan numeroina. Tämä arvostus on kokenut inflaation - toteaa Aki Ahlroth kolumnissaan. Kyse on Ahlrothin mielestä stereotypiasta ikääntyvästä työntekijästä. (1).
Ikäluokat. Tuohon stereotypiaan viittaa myös tuore haastattelu HS:n 27.10.2019 Ura&Työ-sivustolla. Tutkija Katja Kokko avaa aihetta otsikolla "Ikäluokat on ymmärretty väärin". (2). Haastattelu on tullut sopivaan aikaan julki, vaikka siinä ei suoraan viitata ikäsyrjintään.
HS-artikkelin kuva 27.10.2019: Ikäluokat...
Haastattelussa avataan ensin käsitettä "keski-ikä". Kyse on ihmisen elämänkaaren keskivaiheesta, joka monesti määritellään iän mukaan (40-60 tai 35-60 vuotta). Katja haluaa laajentaa tuon käsitteen nimeämällä sen yhdeksi "aikuisuuden elämän vaiheeksi". "Kun aikuisen elämä pilkotaan vaiheisiin elämäntapahtumien perusteella, niitä voidaan nimittää varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuudeksi sekä näitä seuraavaa vaihetta vanhuudeksi." Aikaisemmat ihmisen elämänvaiheet määrittävät aikuisuuden nykyvaihetta. Nykyisin on vaihtelua siinä, minkä ikäisenä tietyt asiat tapahtuvat. Näistä elämänvaiheista kaikkein vähiten on Kokon mukaan tutkittu keski-ikää. Vanhuuskin on liukuva ikähaitarin mukaan. Tämä johtuu myös siitä, että tämän päivän 75- ja 90-vuotiailla on on edessä enemmän elinvuosia kuin samaikäisillä ihmisillä 5-10 vuotta sitten. (Gerontologi Marja Jylhän kommentti samassa haastattelukokonaisuudessa). Oheinen HS-artikkelin kuvateksti on seuraava: "Oma ikä ei välttämättä kerro, mihin ikäluokkaan kuuluu."
Lohduttavaa kuultavaa on, että yli 40-vuotiaiden ikäsyrjintä on aiheetonta ja itse asiassa niin työnantajien, työyhteisön kuin yhteiskunnankin kannalta vailla järkeä. Itse asiassa kombinaatio eri-ikäisistä työntekijöistä olisi suoranainen vahtuus työyhteisössä. No seuraava pohdinta liittyy elinkaaren jälkipuoleen eli missä kulkee raja myöhäisaikuisuuden ja vanhuuden välillä. Ja onko viisasta tehdä rajaa? Nythän rajapyykkejä asetetaan lainsäädännössä erityisesti koskien vanhuuteen liittyviä eläke-etuja. En ole kuitenkaan pitkällä työurallani kohdannut tutkimuksia, joissa eksaktisti määritellään toimintakyvyn, työkyvyn ikärajoja. Toisaalta on totta, että iällä ja sairauksilla tai hoivan tarpeella on keskinäinen yhteys. Kyse on kuitenkin siitä, missä vaiheessa me ikääntyneet ihmiset altistumme tai meidän todennäköisyys fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykyyn alenee. Niin ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat.
Hauraus (Frailty) on käsite, jossa yhdistyvät erilaiset ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn alenemisen uhkatekijät. Vastaani tuli jatkuvassa seurannassani oleva Lancetin tuore kirjoitus aiheesta. (3) Hauraus on ymmärrettävä heikkoudeksi, heiveröisyydeksi, hentoudeksi ja jokaisessa meistä on joitain kohtia, jotka ovat ilmentymiä hauraudesta tai haurastumisesta. Hauraus lisääntyy iän karttuessa. Lancetin juttua myötäillen ihminen on kuitenkin monimutkainen orgaaninen systeemi ja vielä yksilöllinen sellainen. Ennakointi on siis vaikeaa. Hauraus lisää riskiä saada haitallisia sairauksia, tapaturmariski kasvaa ja ajautuminen pitkäaikaishoitoon kasvaa. Tärkeätä on ongelman oikea-aikainen identifiointi ja ennaltaehkäisy. Tässä olemme kahden vastakkaisen ilmiön ristitulessa. Luotanko omaan arviooni ja pidänkö siitä sinnikkäästi kiinni riippumatta ulkoisesti esiin nostetuista uhista. Vai lähdenkö itse aktiivisesti poissulkemaan omalla toiminnallani esiin nostettuja uhkatekijöitä. Olen ollut mukana eräässä hankkeessa, jossa tutkitaan yli 75-vuotiaiden uhkatekijöitä ajautua sote-palvelujen säännöllisiksi käyttäjiksi. Aihe ja sen tutkimustapa on mielenkiintoinen. Kerron siitä, kun tulokset ovat julkistettavissa.
Oma kokemukseni on, että yli 68 -vuotias voi olla tasavertaisesti työelämässä mukana. Kyky oppia uutta, kyky sopeutua ja olla joustava, kyky innostua ja ideoida ovat osa työrooliani. Toisaalta olen havainnut, että ikääni viitataan monellakin tavalla. Ei nyt anneta häiritä negatiivisten kokemusten. Siis eteenpäin positiivisella otteella.
Viitteet
(1) Ikäsyrjintä:
(1) Ikäsyrjintä:
- YLE / uutinen 18.6.2018: Kyllä, ikärasismia on Suomessakin – nyt jopa työnantajat ihmettelevät, miksi siitä ei uskalleta kertoa. Joka viides suomalainen kertoo kokeneensa ikärasismia työurallaan. Mutta 90 prosenttia ei kerro siitä kenellekään. https://yle.fi/uutiset/3-10257299
- Aki Ahlroth/ 11.1.2019: Ikäsyrjintä on pösilöiden puuhaa – pian siihen syyllistyvä on itsekin syrjittyjen joukossa https://duunitori.fi/tyoelama/ikasyrjinta
- YLEn Ykkösaamu 12.10.2019 - Haastateltavana työministeri Timo Harakka https://areena.yle.fi/1-4575961
- IS-pääkirjoitus 13.10.2019: Pääkirjoitus: Ikäsyrjintä pitää kitkeä työelämästä. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006271745.html
(3) Hauraus: Frailty: implications for clinical practice and public health
Emiel O Hoogendijk, Jonathan Afilalo, Kristine E Ensrud, Paul Kowal, Graziano Onder, Linda P Fried, The Lancet, Vol. 394, No. 10206
Emiel O Hoogendijk, Jonathan Afilalo, Kristine E Ensrud, Paul Kowal, Graziano Onder, Linda P Fried, The Lancet, Vol. 394, No. 10206
Summary. Frailty is
characterised by a decline in functioning across multiple organ systems
and is associated with a greater risk of adverse outcomes—including
falls and fractures, admission to long-term care, and early death. The
rapid expansion of the ageing population has led to an increasing
prevalence of frailty, with further increases anticipated in future,
particularly in low-income and middle-income countries. In this
two-paper Series, Emiel Hoogendijk and colleagues first highlight the
global burden of frailty, the importance of timely identification, and
possible targets for prevention. In the second paper, Elsa Dent and
colleagues critically review the evidence base for interventions to
manage frailty, and advocate for an individualised, person-centred
approach that preserves an individual’s independence and physical
function.https://www.thelancet.com/series/frailty?dgcid=etoc-edschoice_email_tlfrailty19
Parhain kiitos tosi kiinnostavasta pohdinnasta - ja erinomaisesa lähteistyksestä! Ikäsyrjintä on tietenkin typerää ja koska sitä harjoitetaan niin yleisesti, se on vakava kustannustekijä.
VastaaPoista