tiistai 17. marraskuuta 2020

Moniongelmaisten henkilöiden auttaminen haastava tehtävä

Monialaisen palvelutarpeen tunnistamista ruotiva VM:n raportti on raskas, mutta varsin kattava lukupaketti. (1) Kyse on ihmisryhmästä tai erilaisista ihmisistä / ihmisryhmistä, joilla kaikilla on elämänhallinnassa monenlaisia ongelmia. Puhutaan myös pärjäämisvajeesta. Ongelmat kärjistyvät työiässä ja pahimmillaan merkitsevät pitkäaikaista työttömyyttä sekä irrallisuutta, jopa syrjäytymistä ns. normaalista elämästä. Sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kasaantuvat sekä kietouvat toisiinsa. Mukaan astuvat alkoholi- ja mahdollisesti huumeongelmat, erilaiset mielenterveysongelmat, yksinäisyys, heikko toimeentulo, jopa asunnottomuus ääripäässä. Henkilöt ovat osittain täysin sosiaalisen verkoston ulkopuolella tai osa käyttää erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita satunnaisesti rinnan ja peräkkäin. Pahimmillaan yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä näkee henkilön vain oman palvelunsa kautta "atomina" maailmassa ilman yhteyksiä henkilön sosiaaliseen ympäristöön ja omaan elämäntilanteeseensa. 

Organisaatiolähtöinen palvelujärjestelmä ei tavoita näitä ihmisiä heidän näkökulmastaan. Syntyy erilaisia pyöröovi-ilmiöitä ja ihmiset hakeutuvat paikkoihin, mihin sattuvat pääsemään. Ongelmatkin saatetaan nähdä ammattihenkilön näkökulmasta rajallisesti. Yhteiskunnan kannalta palvelut ovat kustannuksiltaan korkeat ja ihmisen kannalta hajanaiset, joilla hyvinvointi- ja terveyshyöty jää vähäiseksi. Oheinen kuva on Monialaisen yhteistyön ABC-kirjasta. Se kuvaa ammattihenkilön huolta. (2)

Paljon on tehty yksittäisinä projekteina, työtapojen uusimisina, yhteistyön rakentamisina eri organisaatioiden kesken sekä lähestymisinä varsinaiseen kansalaisen, asiakkaan ongelmiin. Haasteena kaikkiaan on kuitenkin jatkuvasti asiakasnäkökulman juuttuminen organisaationäkökulman alle. Ammattihenkilön pitäisi olla kumppani, joka yhdessä asiakkaan kanssa hakee polkuja elämänhallintaan ja itsenäiseen pärjäämiseen. Tärkeätä olisi myös tunnistaa elämänhallinnan riskit sekä pärjäämisvajeet. 

Tietojohtamisen keinoin voidaan tehdä jotain tälle moninaiselle haasteelle, mutta kaikkea yhteiskunnan rakenteellista perustaa ei voida mitenkään poistaa johtamisen keinoin. Rakenteellisia haasteita ovat ennen muuta organisaatioiden väliset rajat. Kukin organisaatio pyrkii maksimoimaan oman ydintehtävänsä suorituksen ja vaikutuksen. Sote-maailmassa on myös jyrkät professiot, jolloin asiakas joutuu tekemisiin useiden ammattihenkilöiden kanssa eikä välttämättä ammattihenkilöiden välinen tiedon vaihto ole parhaalla tolalla. Esteet voivat olla palvelukulttuurissa mutta myös lainsäädäntö voi estää tietojen siirtämistä ammattihenkilöltä toiselle. Toisaalta yksilön tietoturva ja itsemääräämisoikeus on taattava. Kyse on siitä, missä kohtaavat yksilön itsemääräämisoikeus ja missä ammattihenkilön / ammattiorganisaation interventio.

Kyllä jotain on tehtävissäkin. Ystäväni Matti pohti kesällä blogissani aihetta. Yksilötasolla Matti korostaa arkiohjausta, arjen rakentamista palveluohjauksen sijasta. (2) Ei riitä, että saadaan aikaan diagnoosi ja sitä kautta tähän liittyvä ongelman ratkaisu - kuten lääkitys. Näin terveyshyödyksi tulee lääkityksen hyöty, ei muuta. Tarvitaan arjen tukea ja apua. Tästä Matilla on myös henkilökohtainen kokoemusasiantuntijuuteen perustuva esimerkki. Hieno juttu, mutta pärjäämisvajeessa on niin runsaasti porukkaa, että tarvitaan muutakin. Eli miten saataisiin ammattiauttajien joukosta irti paljon enemmän kuin nykysysteemissä. 

Löysin pohjalle monialaisen yhteistyön ABC-käsikirjan. (3) Se on tehty ennen kuin VM:n raportti on saatu aikaan, mutta mitä ilmeisimmin hyödynnetty jo monella alueella Suomessa. Malli on jotenkin tuttu monestakin yhteydestä: A. tunnista ja toimi - B. arvioi - C. suunnittelu ja toteuta. VM:n raportissa löydetään kolme tunnistamisen ja ennakoinnin paikkaa: 

1. palvelujen ulkopuolella olevat henkilöt. Tunnistajana voi olla henkilö itse tai hänen läheisensä. Myös etsivä lähityö, jalkautuva sosiaalityö ja matalan kynnyksen palvelut voivat tässä olla avuksi. Läheinen voi toimia myös kokemusammattilaisen roolissa, mitä Matti tuossa kesällä korosti moneen kertaan. 

2. palveluihin tulevat asiakkaat. "Asiakkaan tilanne arvioidaan, kun hän hakee palveluja tai etuisuuksia esimerkiksi sosiaalihuollosta, terveydenhuollosta, työllisyyspalveluista, Kelasta tai ohjaamoista. Tunnistaminen voi tapahtua esimerkiksi neuvonnan ja ohjauksen yhteydessä sekä hoidon/palvelutarpeen arvioinnissa."

3. palveluja jo käyttävät asiakkaat: Ammattilainen voi huomata elämänhallinnan haasteet asiakkaalla esimerkiksi käyttämättä jääneiden palveluiden kautta tai päinvastoin runsaiden päivystyskäyntien vuoksi. Asiakkaalla voi olla myös vaikeuksia löytää omalta kannaltaan sopivia, vaikuttavia palveluita. Asiakassuunnitelma voi olla tunnistamisen apuna, jos sellainen on tullut tehtyä ja siihen kirjataan säännöllisesti tarpeellisia tietoja. Myös asiakas- ja potilastietojärjestelmien tietoja voidaan hyödyntää, mikäli niiden hyödyntämiseen on ammattihenkilöillä viisautta ja muutenkin mahdollisuudet. Ja yli organisaatiorajojen toimii Kanta-järjestelmä, jonne viedään jo kattavasti potilasjärjestelmien tiedot sekä reseptitiedot. Sosiaalihuollon Kanta-vienti myös täydentyy jatkuvasti.

Arvioiminen on monin tavoin mahdollista varsinkin, kun se tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa ja siihen osallistuu tavalla tai toisella koko palveluverkko. Mielestäni on tärkeää, että arviointitapoja on kaksi: 1) yhteiset keskustelut - tuloksena yhteisesti tuotettu vapaa teksti, 2) luokiteltu mittaaminen - rakenteinen informaatio. Kakkoskohdan mittaamisella todennetaan yhdessä pärjäämisvaje - työ- ja toimintakyvyn puutteet sekä elämänhallinnan haasteet. On tärkeää, että nämä mittarit ovat yleisesti standardoituja eli kaikkialla Suomessa tältä osin käytetään samoja mittareita. Nyt tilanne on toinen. Kahdella tapaa tehty arviointi todennetaan yhdessä ja hyväksytään yhdessä. 

Suunnittele ja toteuta tarkoittaa yhteisen asiakassuunnitelman laatimista. Tämäkin on sovittava yhdessä. Jopa perustuslakivaliokuntakin taannoin edellisellä soten tuotantokaudella otti kantaa asiakassuunnitelmaan ja sen velvoittavuuteen. (4) Jos asiakassuunnitelman roolia ei ole lainsäädännössä määritelty ottamalla huomioon sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja muiden hallinnonalojen erityisyydet - erityislait, suunnitelma voi olla monin tavoin "rampa". (5)

Asiakassuunnitelma on standardoitava. On tiedettävä, milloin voidaan ja pitää tehdä asiakassuunnitelma. Sen ytimessä on arvioiminen, johon pitää sisällyttää kaksi standardimittausta: työ- ja toimintakyvyn mittaus sekä elämänhallinnan mittaus. Työ ja toimintakyvyn mittauksen standardia haetaan STM:n hankkeessa, jossa päävastuussa on THL. Elämänhallinnan standardiksi kelpaisi WHOn mittari, mutta tarjolla on muitakin. (6) Asiakassuunnitelman pitäisi olla perusrakenteeltaan yhtenäinen koko sote-sektorilla ja myös siihen läheisesti liittyvillä toimialoilla kuten työvoimahallinto. Nyt pelkästään sotessa on useita rinnakkaisia suunnitelmia kuten terveys- ja hoitosuunnitelma, palvelu- ja hoitosuunnitelma, kuntoutussuunnitelma jne.

Yhteistyömalli. Palaan vielä VN:n raporttiin (1). Yhteenveto-osuudessa tiivistetään ratkaisumalli nimeltä "monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen ja palvelujen yhteensovittaminen". Tässä mallissa tiivistetään prosessi kolmeen osaan: palvelutarpeiden tunnistaminen, palvelujen yhteennivominen, seuranta ja arviointi. Tämä kaikki kietoutuu asiakassuunnitelmaan ja sen toimeenpanoon yksilöllisenä palvelupolkuna. Tavoitteena on vaikuttaa asiakkaan yksilölliseen hyvinvointiin, terveyteen ja elämänlaatuun. Lopuksi Ollin kaksi kysymystä:

  • Mallin toteutus vaatii paljon yhteistyötä eri osapuolilta. Ja mitä, jos yhteistyö ontuu, mitä sitten tehdään? 
  • Miten realistinen tämä malli on ja miten asiakkaan yksilöllinen tahtotila saadaan kantavaksi voimaksi, voimavaraksi?

Viitteet

(1) Juha Koivisto, Hanna Tiirinki (toim.): Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa, VN selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. 2020:38.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162382/VNTEAS_2020_38.pdf

(2) Monialaisen yhteistyön ABC; http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/paljon-tukea-tarvitsevat/paljon-tukea-tarvitsevat/monialaisen-yhteistyon-abc

(3) Matti  Rimpelä, Ville Venesmäki: Keskustelupuheenvuoro: Unohtuuko arjen rakentaminen? Arkiohjaus mukaan mielenterveystyön palvelulupaukseen. Perheterapia 4/2019. ks. myös blogikirjoitukseni Matin ajatuksista: https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/terveyshyoty-vanha-viini-uudessa.html

(4) Asiakassuunnitelma

(5) Perustuslakivaliokunta asiakassuunnitelmasta 2018 (soteuudistuksen edellisen tuotantokauden lakipaketin arviointia): Perustuslakivaliokunnan mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on täsmennettävä sääntelyä siten, että siitä käy selvästi ilmi, miltä osin suunnitelma on palveluntuottajia sitova ja asiakkaalle tai potilaalle oikeuksia luova. Asiaa ei voi perustuslaista johtuvista syistä jättää määräytymään vain oikeuskäytännössä. Valiokunnan käsityksen mukaan asiakkaalla tulee suunnitelman sitovan osan osalta lisäksi olla käytettävissään oikeusturvakeino myös siltä varalta, että suoran valinnan palveluntuottaja ei noudata asiakassuunnitelmaa lakiehdotuksen 34 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla. Tällainen sääntelyn täsmentäminen on edellytyksenä sille, että 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta painottaa, että asiakassuunnitelmaan ei voi oikeuksia tai velvollisuuksia luovalta osalta kohdistaa laajaa valituskieltoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä erityisen tarkkaan selvittää, millaisia muutoksia ja vaikutuksia asiakassuunnitelman sitovuus ja suunnitelmaan kohdistuva valituskelpoisuus aiheuttaisivat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä että oikeusturvan toteuttamisessa tuomioistuimissa. 

 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_15+2018.aspx

(6) Elämänhallinta: elämäntilanne / elämänlaatu

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)