HS-kuva 20.8.2017 |
Tällaisia päätelmiä on tehnyt Fanny Kilpi väitöskirjassaan, jonka väitöstilaisuus on 24.8.2017 Helsingin yliopistossa. Olen asiassa lehdistötiedotteen varassa. Päätelmät ovat kuitenkin linjassa yleensä koulutustason ja sosioekonomisen tilan vaikutukseen terveyseroihin. Rekisteriaineistoihin perustuvassa tutkimuksessa ei oletettavasti kuitenkaan pystytä tekemään hoitoprosessiin liittyvää vertailua. Sydänkohtaus on luonteeltaan äkillinen sairaus, johon pitää myös saada nopeasti apu. Nopean avun haku tapahtuu soittamalla 112- hätäkeskukseen. On ymmärrettävää, että yksin asujalla on hankalampaa soittaa kuin puolison kanssa asuvalla. Yleensä koulutustaso myös korreloi aktiviteettiin hakeutua hoitoon.
Mielestäni tämä sydänkohtaustapaus tuo esille monenlaisia taustoja. Ehkä ne on myös raportoitu Fanny Kilven tutkimuksessa. Minulle tulee mieleen seuraavia tekijöitä:
- jotkut henkilöt, ihmisryhmät ovat alttiimpia sepelvaltimosairauksille kuin toiset; karkeasti voidaan todeta kaksi taustatekijää: geeniperimä ja ympäristö; ympäristöön vaikuttavat elinolot ja myös koulutus, sosioekonominen asema; parempiosaisuus vs. huono-osaisuus; perimässä on puolestaan pitkät juuret eri alueisiin (kuten sairastavuusindeksi osoittaa)
- sydänkohtaus on tilannesidonnainen tapahtuma - varsinkin ensi kertaa, aivan uutena kokemuksena; kohtauksen saaja ja omainen ovat uuden tilanteen edessä - on ymmärrettävä toimia nopeasti vaikka ei ole mitään varmuutta, mistä on kyse
- hoitoketju kodista - sairaankuljetukseen ja sairaalaan on riippuvainen siitä, miten tämä prosessi on kullakin alueella ratkaistu; ensihoidolle on asetettu tavoitteita, jotka toteutuvat hiukan toisistaan poiketen eri alueilla. http://stm.fi/ensihoito (2)
Kysymys on siis melko kompleksisesta kokonaisuudesta, jossa riskejä on monenlaisia. Mielenkiintoani tämä Fanny Kilven väitöskirja lisäsi, kun ajauduin seuraamaan erään läheisen prosessia. Iäkäs pariskunta (korkeasti koulutettuja, aktiivisia ja hyväkuntoisia) ajautui akuuttitilanteeseen aviomiehen sydänkohtauksessa. Vaimo soitti 112: een ja kymmenessä minuutissa ambulanssi tuli paikalle sekä hiukan myöhemmin lääkäriambulanssi. (valtakunnallinen tavoite 8 minuuttia lähes saavutettiin, viite 2). Prosessi eteni nopeasti ja heti samana päivänä tehtiin pallolaajennus. Sekin onnistui hyvin. Toipuminen sai alkaa välittömästi. Prosessi toimi erinomaisesti - pääkaupunkiseudulla.
Ponteni kirjoittaa tämä juttu perustuu toisaalta edelliseen blogikirjoitukseeni "hoidon epätasa-arvo ei poistu hetkessä" ja toisaalta tähän konkreettiseen esimerkkiin.
Sydänkohtauksen hoitoprosessi ja sen taustatekijät mittaavat koko terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja sen liittymistä ihmisten elintapoihin, elinoloihin jne. Mitä nopeammin ja tehokkaammin hoitoprosessi toimii, sitä parempi on ennuste. Toisaalta geeniperimä, koulutustaso, sosioekonominen asema ja elintavat vaikuttavat sairastumisriskeihin.
Huoleni on, että maakunta-SOTE-uudistus ei saisi sotkea toimivia hoitoprosesseja. Samojen organisaatiomallien toistaminen eri puolille Suomea saattaa johtaa siihen, että saadaan aikaan hoitoketjuja rikkovia uusia "himmeleitä", yhtiöitä, organisaatioita, joilla ei ole yhteistoimintaprosessit kunnossa. Muutosjohtajien on nyt huolella analysoitava, mitkä ovat toimivia ratkaisuja maakunnittain ja mitkä vaativat uusia menettelytapoja. On muistutettava erityisesti poliitikoille, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on monelta osin tehokas, kustannustehokas ja vaikuttava. Älkää nyt tätä hyvää perustaa hukatko!
Viitteet:
(1) Mediuutisten uutinen 19.8.2017 ja HS:n vastaavaan uutiseen liittyvä kuva 20.8.2017
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/puolison-koulutus-vaikuttaa-elinodotteeseen-sydankohtauksen-jalkeen-6669703
Puolison korkea koulutustaso on yhteydessä parempaan terveyteen. Etenkin sydänkohtauksen kokeneilla naisilla puolison koulutuksella on vaikutusta elinodotteeseen.
Tiedot ilmenivät Fanny Kilven Helsingin yliopistoon tekemästä valtiotieteen alan väitöstutkimuksesta.
Jos sydänkohtauksen saanut mies asuu puolison kanssa, hän elää todennäköisemmin pidempään kuin yksin asuva mies.
Parisuhteiden terveysvaikutukset saattavat riippua osin puolison sosioekonomisista resursseista.
– Naisilla aviopuolison kanssa asumisen terveyttä edistävät ominaisuudet näyttivät liittyvän näiden kotitalouksien parempiin materiaalisiin resursseihin, Kilpi sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Sekä omalla koulutuksella, ammattiasemalla, kotitalouden tuloilla että varallisuudella oli yhteys sydänkohtauksen saamiseen. Koulutus ja ammattiasema ennustivat kuitenkin vahvemmin sydänkohtauksien ilmaantuvuutta, kun taas materiaaliset resurssit kuten tulot ja varallisuus olivat voimakkaammin yhteydessä kuolleisuuteen.
Myös lapsuuden sosioekonomisilla tekijöillä, kuten vanhempien koulutuksella, ammattiasemalla ja lapsuuskodin asumistiheydellä, oli yhteys sydänkohtauksien ilmaantuvuuteen aikuisiällä.
Tutkija muistuttaa, että kansanterveyden ja terveyserojen kaventamisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota huono-osaisuuteen.
– Näin voitaisiin ehkäistä taudin puhkeamista ja tukea jo sydänkohtauksen kokeneita potilaita parhaiten, Kilpi sanoo.
Fanny Kilpi käytti tutkimuksessaa suomalaisia rekisteriaineistoja. Hän väittelee 24. elokuuta. Väitöskirjan nimi on Socioeconomic and –demographic determinants of myocardial infarction incidence and survival .
(2) Valtakunnallinen selvitys ensihoidosta 2011 (Valvira): https://www.valvira.fi/documents/14444/42787/Valtakunnallinen_selvitys_ensihoidosta.pdf
Väestön tavoittamisessa 8 minuutissa A- ja B -tehtävissä oli ongelmia jokaisella ERVA–alueella (taulukko 7). Myös sairaanhoitopiirien välillä vaihtelu väestön tavoittamisessa oli huomattavaa. Alueilla, joissa ensihoitotehtäviä on enemmän kuin yksi vuorokaudessa (RL 1), sairaanhoitopiirit olivat asettaneet tavoitteeksi saavuttaa 8 minuutin ajassa matalimmillaan 60 % ja korkeimmillaan 95 % väestöstä. Näistä korkean riskiluokan potilaista tavoitettiin matalimmillaan 67 % ja enimmillään 93,5 % väestöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti