Valtaintressit kohtaavat myös maakunnissa, päivitys 7.8.2017

Tulevan maakuntahallinnon keskeinen maakuntapoliittinen haaste on puoluepoliittisen vallan sekä pienten ja suurten kuntien valtapyrkimysten yhteen sovittaminen. Miten käy kansalaisen ääni, erityisesti pienen kunnan asukkaan vaikutusmahdollisuudet.

Uudentyyppisestä maakunnan luottamushenkilöiden vallasta on vain kokemuksia Kainuun hallintokokeilusta. Se päättyi vuonna 2012. (1) Vallankäyttö maakuntatasolla ja kuntatasolla on sielläkin ollut eräs akilleen kantapää. Tulokset olivat ristiriitaiset. Oli kädenvääntöä maakunnan ja kuntien välillä. Oli haasteita perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Jonkun tutkimuksen mukaan saavutettiin jonkin verran säästöjä. Jotkut toiset tiedot viittasivat siihen, että säästöjä ei saatu erityisemmin aikaan.

Uusien maakuntien perustana on valtion suora resurssiohjaus. Ei ole maakuntaveroa. (2) Tämä seikka rajaa mitä ilmeisimmin myös luottamushenkilöiden valtaa. Oli rahoitusmuoto mikä tahansa, on maakunnan tasolla saatava tasapainoon käytettävissä olevat resurssit ja palveluiden tarpeet. Se on ollut Kainuun mallissa haaste, mutta on myös uudessa mallissa. (3)

Vallankäyttö ei ole mitään ihanteellista kansalaisten vallan siirtoa edustajille, maakuntavaltuutetuille. Puolueilla ja erikokoisilla kunnilla on näpit pelissä. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet saada kattavasti eri kuntien ja puolueiden tasapuolinen edustus valtuustoon on toiveajattelua. Uhkana on, että suurten puolueiden medianäkyvät persoonat ajautuvat myös maakuntavaltuustoihin. Maakunnista tulee helposti alueellisesta ja poliittisesti "sieluttomia", kasvottomia päätöksentekijöitä. Kytkentä peruskuntaan jää ontuvaksi. Kytkennät äänestäjiin jäävät ontuviksi.

Palvelujen asiakaslähtöisyys, asukkaiden osallistumismahdollisuudet ovat hienoja periaatteita, joita edistää myös Johanna Viidan (Kuntaliitto/maakunta-asioiden kehityspäällikkö) ja Kaija Tuurin (Diakonia-ammattikorkeakoulu) pääkirjoitus HS:ssä 2.8.2017. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005310756.html) Kirjoittajat nostavat esiin tiivistetysti seuraavaa:

• asiakasraadit ja osallistava budjetointi
• maakuntavaltuuston pitää riittävässä määrin edustaa alueensa asukkaita
• maakunnan tehtävänä on vastata asukkaiden palvelutarpeisiin asuinkunnasta riippumatta - tehtävä yhdessä asukkaiden kanssa
• maakunnista ja kunnista toistensa monipuolisia yhteistyökumppaneita asukkaiden osallisuuden kautta. 

Olisi hienoa saada selville, minkä demokratialisän maakuntahallinto tuo verrattuna nykyiseen kuntien ja kuntayhtymien demokratiaratkaisuun. Asiakasraadit ovat mahdollisia ja osittain toteutettukin kunnissa. Ne ovat myös mahdollisia kuntayhtymissä ja palveluntuottajienkin osalta. Nykyisessä järjestelmässä kuntavaalien tuloksen perusteella valitaan kuntayhtymiin edustajat. Ongelmana on nykyisessä järjestelmässä kuntien edustavuuden ja puolueiden edustavuuden välinen suhde. Tuloksena on pienten kuntien häviö kuntayhtymän demokratiassa. Näin tulee käymään myös maakuntavaalien tuloksena pienten kuntien osalta.
Asukkaiden tarpeista vastaaminen on ollut kuntien ja kuntayhtymienkin tavoite. Haasteet ovat olleet kuntien erilaiset mahdollisuudet tuottaa peruspalveluja. Uudessa mallissa on mahdollista tehdä toisin, mutta miten käy pienen kunnan peruspalvelujen eli palvelujen läheisyysperiaatteen. Kuka vahtii uudessa maakuntamallissa pienen kunnan etuja? Kuntayhtymän ja kuntien yhteistyöllä on nykytilanteessa tietty yhteys resurssien hallinnan osalta. Ja toisaalta kunnat voivat hoitaa peruspalvelunsa omien resurssiensa puitteissa. Maakuntamallissa pienillä kunnilla ei ole tätä mahdollisuutta.

18 maakunnan malli on tietysti aluepoliittinen ratkaisu. Mutta on myös ehkä löydettävissä perusteita maakuntaidentiteetille. Esimerkiksi maakuntalaulut ovat olleet osa identiteetin rakentamista. Mahtaakohan nykykoululaiset opetella noita lauluja? (4) Identiteetin sijaan merkityksellisempiä ovat työssäkäyntialueet ja sisäinen muuttoliike työn perässä. Tästä näkökulmasta 18 maakunnan malli on entisaikojen malli. Maakunta-SOTE-uudistusta tehdään kuitenkin tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Kesällä julkaistiin aluetutkijoiden kaksi laskennallista maakuntamallia: 7 maakuntaa ja 12 maakuntaa. Tein aiheesta blogikirjoituksen heinäkuussa. Tutkijoiden malli ei ole mikään aluepoliittinen malli. Eikä se kaikilta osin kunnioita maakuntarajojakaan. (5)

Hyvät ja huonot käytännöt esille. Maakuntahallinnon aloitukseen saatiin lisäaikaa. Kannattaisi nyt koota kaikki kokemus meiltä ja maailmalta vastaavien mallien luottamushenkilöratkaisuista. Joku taho voisi vaikkapa tehdä kyselyn kahteen suuntaan: 1) nykyisiin maakuntiin eli miten siellä toimii luottamushenkilövalta, mitä hyviä käytäntöjä tai heikkouksia löytyy, 2) sama kysely voitaisiin tehdä sairaanhoitopiirien kuntayhtymille.Käsiini sattui valmisteilla oleva maakuntahallinnon järjestämisen käsikirja. Siinä ei paljoa puututa tähän maakuntavaltuuston rooliin. Ehkä kannattaisi käsikirjaan koota hyvät käytännöt tältä osin. (6)


Viitteet

(1) Kainuun maakuntakokeilu: 
-  http://alueuudistus.fi/documents/1477425/3078943/Sote_muutosjohtajan_maakuntakierros_13092016_MA.pdf/55685ad1-08d3-4fee-9d2a-8f38c0d94d74
-  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kainuun_maakuntahallinto

(2) Kaks-tutkimus: Puolet valtuutetuista kannattaa maakuntaveroa

Valtuutettujen niukka enemmistö (51 %) on sitä mieltä, että maakuntavero on osa maakuntien tehtävien rahoittamista 2020-luvulla, käy ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön valtuutettukyselyssä. Reilu kolmannes valtuutetuista (35 %) rahoittaisi maakuntia sekä valtion tulo- ja menoarvion, että maakuntien oman verotusoikeuden avulla. Joka kuudes (16 %) rahoittaisi maakuntien tulevat tehtävät pelkästään maakuntaverolla. Vastaavasti neljä kymmenestä (41 %) hoitaisi maakuntien rahoituksen pelkästään valtion tulo- ja menoarviosta. Vahvimmin maakuntaveron käyttöä osittain tai kokonaan (vaihtoehtoina valtion budjettirahoitus ja maakuntavero tai pelkkä maakuntavero) kannattivat vasemmistoliiton (73 %), vihreiden (66 %), RKP:n (60 %) ja keskustan (56 %) valtuutetut. Vahvin kannatus pelkän maakuntaveron käyttämiseen tehtävien rahoittamisessa oli vasemmistoliiton (27 %), vihreiden (26 %) ja RKP:n (26 %) valtuutettujen piirissä. Voimakkaimmin pelkän valtion tulo- ja menoarvion käyttämistä maakuntien tehtävien rahoittamisessa kannattivat kokoomuksen (55 %) ja perussuomalaisten (53 %) valtuutetut. SDP:n valtuutettujen kannat jakaantuivat: vajaa puolet (48 %) käyttäisi maakuntaveroa osana tai ainoana rahoituskanavana ja 44 prosenttia rahoittaisi maakuntia pelkästään valtion budjetin kautta.

http://kaks.fi/uutiset/puolet-valtuutetuista-kannattaa-maakuntaveroa/

(3) Kokeilusta käytyä keskustelua / Googlehaun saalista:

• Kainuun kehuttu maakuntamalli on tekemässä mahalaskun. 

Hesarin yllä olevan eilisen jutun mukaan kulut ovat ylittyneet reilusti eikä palvelutuotantoonkaan ole saatu toivottua puhtia ja suuruuden ekonomiaa. Henkilöstö ei ole osoittanut erityistä joustohalua vaikka suurta työnantajaa saakin palvella. Päinvastoin: huhupuheiden mukaan erilaiset kärhämät palkkausperusteista ja työsuhteen ehdoista eivät ota loppuakseen kun perusteena on eri kunnissa voimassa olleet rekrytointikäytännöt, joissa huonoimmin rekrytoineet ovat joutuneet maksamaan  parhaiten – kuten  kuntapuolella aina. Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon päivystysvastaanotot ja –toimet tökkivät pahiten ja ulkoistettu toiminta tulee edelleen kalliiksi. On myös kyseenalaista, onko iso maakuntayhtymä onnistunut rekrytoijana edeltäjiään paremmin – ainakaan vielä sellaisia viitteitä ei ole näkyvissä. Hyvä kysymys on nyt sitten edelleen, mitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen  itse asiassa tarkoittaa ja miksi helkkarissa siihen pitää vielä tunkea mukaan sosiaalitoimi. Onko elinkaarimallista mihinkään?

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen ei ratkaise palvelutuotannon perusongelmaa: terveyspiiriin ei tule killinkiäkään rahaa mistään lisää eikä terveyspiiri poista millään muotoa haja-asutus- alueilla erikoissairaanhoidon yhteistyön ongelmaa: päinvastoin, jos kuvitellaan että erikoislääkärit paikkaavat entisin ehdoin perusterveydenhuollon ongelmat, erehdytään. Epätasainen vaativan erikoissairaanhoidon työn tarjonta ajaa erikoislääkärit paikkakunnalta. Poliitikkojen ei pidä itse ryhtyä liian syvällisesti terveydenhuollon johtajiksi, siitä ei tule mitään. Terveydenhuollon johtamisessa tarvitaan henkilöstöosaamisen rinnalla enne muuta alan kokemusta ja ymmärtämistä, se kannattaa jättää toimiville lääkäri-hoitajapareille, joihin henkilöstö luottaa. Suuruus ei perusterveydenhuollossa ole välttämättä kaunista eikä kännykkä korvaa osaavaa ja ymmärtävää henkilökuntaa - se kannattaa uskoa.

https://hannuheikki.vuodatus.net/lue/2007/02/kainuun-maakuntakokeilu-tasta-ei-meille-lappiin-ole-malliksi

• Kuntalehti 23.3.2012: Kainuun tilinpäätös 10,6 milj. euroa alijäämäinen 

Kainuun maakunta -kuntayhtymän tilinpäätös vuodelta 2011 on 10,6 miljoonaa euroa alijäämäinen. Kuntien maksuosuus kasvoi edellisvuodesta 6,7 miljoonalla eurolla, kun vastaavasti kuntarahalla katettavien nettomenojen kasvu oli palvelutarpeen lisääntymisestä johtuen 17,3 miljoonaa euroa. Elinkeinoelämän ja työllisyyden näkökulmasta katsottuna Kainuun vuosi 2011 oli melko hyvä. Työttömyys aleni 12,5 prosenttiin, joka on alhaisin luku sitten vuoden 1990.  Työttömien määrän arvioidaan painuvan keväällä alle 4 000:n. Kuntayhtymän budjetti ei pitänyt. Menot ylittyivät henkilöstömenoissa ja asiakaspalvelujen ostoissa ja tulot alittuivat asiakasmaksujen osalta. Maakunta -kuntayhtymän menojen kasvu oli viime vuonna 8,3 prosenttia. Kaikki katettavat vanhat alijäämät olivat vuoden lopussa yhteensä 12,5 miljoonaa euroa. Kainuun maakuntakokeilu päättyy ja maakuntaan valmistellaan kuntien johdolla kahta uutta kuntayhtymää, jotka ottavat pääsääntöisesti vastuulleen purkautuvan maakunta-kuntayhtymän tehtävät

https://kuntalehti.fi/uutiset/kainuun-tilinpaatos-106-milj-euroa-alijaamainen/

• Mielipidekirjoitus / Erkki Huovinen/ Keskisuomalainen 25.4.2015: Maakunnallisia hallinto–piiperryksiä ei kaivata lisää

On myös uskallettava kysyä, miksi Kainuun maakuntakokeilu ei johtanut juuri muuhun kuin riitelyyn? Rakenteellista kehittymistä ei ole onnistuttu alue- tai kehityspolitiikalla muuttamaan, olipa vallassa porvari- tai punamultahallitus. Kuinka maakunnissa huolehdittaisiin sitten oikeasta suhteellisuudesta? Alueneuvostoilla tai -valtuustoilla ei ole ollut suurta merkitystä. Niistä on jo riittävästi kokemuksia. Huolimatta maakuntakeskusten painoarvon keskittymisestä, yhdelle poliittiselle liikkelle voisi uudistuksessa syntyä suhteellisuudessa poikkeava ylivalta.Vielä vaarallisempaa olisi verotusoikeuden luovuttaminen maakuntatasolle. Tämä saattaisi johtaa sitten ennennäkemättömään ”siltarumpupolitikointiin”. Samoin jännitteet maakunta-keskusten ja alueiden muiden osien välillä korostuisivat. Kansalaisten on avoimessa hallinnossa helppo tarkistaa, mihin verotuksen virrat suuntautuisivat. Paljon järkevämpää ja tehokkaampaa on hoitaa voimavarojen kohdentaminen nykyistä valtionosuusjärjestelmää kehittämällä.Vaaleilla valittujen maakunnallisten osuusliikkeiden päättäjät eivät ole voineet rakenteellisille muutoksille mitään. Kauppoja ja ostoskeskuksia rakennetaan vain sinne, missä ovat asikas- ja kassavirrat. Tyhjentyneillä kylillä eivät enää liikennöi edes kauppa-autot.
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Maakunnallisia-hallinto%E2%80%93piiperryksi%C3%A4-ei-kaivata-lis%C3%A4%C3%A4/359241

• Elsi Katainen/Maaseudun tulevaisuus 17.2.2016: Tulevaisuuden kunta on yhteisöjen yhteisö

Kuntayhtymiin kasautuneet tehtävät ovat tehneet kunnista laihoja viestinviejiä. Lopulta paikallinen päätösvalta on kaventunut, mikä on latistanut päätöksenteon kiinnostavuutta ja demokraattista pohjaa. Vanhalta pohjalta jatkaminen olisi sinnittelyä, kun taas aito uudistaminen on avaamassa täysin uudet näköalat. Näen vahvasti sen, että kunnat palaavat juurilleen paikallisyhteisönä, uudistusmielisenä innovaattorina, joka kehittää tehokkaita toimintatapoja kuntalaisten hyödyksi. Kunnista tulee kuntalaistensa, yritystensä ja yhteisöidensä kumppaneita, sateenvarjo yhteisöllisyydelle. Tulevaisuuden kunta on ihmisten yhteisö, yhteisöjen yhteisö, jossa paikallinen elämäntapa ja kulttuuri nousevat elinvoiman moottoriksi ja kuntien keskinäinen erilaisuus sen polttoaineeksi. Muutos nykyiseen on merkittävä ja suunta on kohti parempaa.

• STM ja VM: SOTE- ja aluehallintouuditusprojekti: uudistuksen säästömekanismit, alustava virkamiesselvitys 4.11.2015

VATT on tuoreessa tutkimuksessaan arvioinut Kainuun hallintokokeilun kustannusvaikutuksia aiemmasta poikkeavalla menetelmällä (Hämäläinen & Moisio 2015). Sen mukaan kustannussäästöt ovat hyvin pienet, vuosina 2005−2009 yhteensä 4−34 miljoonaa euroa riippuen menoja koskevasta tilastotiedosta. Kainuun kokeilun parhaina käytäntöinä on kokeilua koskevassa loppuraportissa nähty sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, yhden järjestäjän koulutusmalli, rahoitusmalli ja talous sekä demokratiaan liittyen suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Toisaalta samaan aikaan oli erimielisyyksiä neuvottelukulttuurista ja yhteistyöstä sekä rahoitusjärjestelyistä. Kainuun

esimerkki osoittaa, että kustannusten kasvun merkittävä hillintä ei ole itsestään selvyys. http://vnk.fi/documents/10616/1865308/Arvio+sote-uudistuksen+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6ist%C3%A4+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6mekanismeista.pdf/c5c53712-7b8c-4bae-aa62-3d8953f73d3a

(4) Maakuntalaulut: http://www.maakuntalaulut.fi/

(5) Maakuntien rajat uusiksi tutkijoiden analyysissä:
-  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/lopultakin-maakunnista-muutakin-kuin.html
-  http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005293389.html

(6) Maakuntahallinnon järjestämisen käsikirja: http://alueuudistus.fi/jarjestamisen-kasikirja  

Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tueksi on laadittu järjestämisen käsikirja. Käsikirja on apuväline maakunnan järjestämistehtävien ja hallinnon organisointiin.

Käsikirjan ensimmäinen versio on julkaistu alueuudistus.fi-sivustolla. Sen tavoitteena on selkiyttää järjestämisen kokonaisuuteen liittyvät konkreettiset tehtävät. Tässä vaiheessa käsikirjassa painottuvat asiakas- ja asukasnäkökulma, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen liittyvät kysymykset sekä arviointi ja valvonta. Seuraavaan versioon tulevat näkyviin myös muut monialaisen maakunnan järjestämisen tehtävät.