SOTEn sopimusohjausta ei saa jättää konsulttijuristien käsiin

Ohjaus on jaettu VM:n, STM:n kesken. VM vastaa rahoitukseen liittyvästä resurssiohjauksesta ja STM strategisesta ohjauksesta. Valvontatehtävät on osoitettu uudelle valvontavirastolle. THL:n tehtävänä on tuottaa informaatio-ohjauksen välineet. Nuolet valtiolta maakuntiin kuvaavat puolestaan resurssien jakoa ja strategista ohjausta sopimusmenettelyllä. Maakunnilla on yhteistyösopimukset toistensa kanssa – erityisesti koskien vaativia harvempaan maakuntaan keskitettyjä palveluja sekä päivystyspalveluja. Maakunnilla on puolestaan seuraavalla tasolla ohjausvastuu maakunnan palvelun tuottajiin: liikelaitos, yhtiöt, palvelujen tuottaja-yritykset. Lisäksi maakunnalla on sopimussuhde kuntien kanssa koskien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Valvontaviranomainen valvoo palvelurakennetta, palvelujen tuottajia ja ammattihenkilöitä. On viittä eri johtamista: 1) suoraa ohjaus, 2) sopimusjohtaminen, 3) valvonta, 4) seuranta, 5) informaatio-ohjaus. Kaikki kuvion nuolet sisältävät tietojohtamisen elementit: data, informaatio ja niihin kytketyt tavoitteet ja mittarit. Kaikki tämä on vielä riippuvaista, miten valinnanvapauden lainsäädäntö laaditaan. Sote-markkinat luovat omat verkostomaiset nuolet. [i]

Tavoitteet ovat eritasoisia ja osittain saattavat olla ristiriitaisia:

1)       säästämistavoitteet

2)       hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

3)       peruspalvelujen turvaaminen

4)       valinnanvapaus

5)       palvelujen integraatio.

Kaikkien osapuolten tiedossa on, että uudistus vaatii ajantasaiset tietovarannot ja niiden pohjalta rakennetut mittarit. Sekä johtamisjärjestelmään liittyvät viisi tehtävää, että asiakkaan valintamahdollisuuksien turvaamistehtävät vaativat tätä.

Selvityksen perusteella nostetaan nyt esiin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan kannalta muutamia keskeisiä näkökulmia:

1.   Ohjaus-, seuranta- ja valvontatehtävien toteuttaminen uudessa palvelujärjestelmässä edellyttää tiivistä yhteistyötä ja selkeää työnjakoa eri toimijoiden välillä. 

2.   Uusi palvelujärjestelmä edellyttää kansallisesti ohjattua, kattavaa ja ajantasaista tietopohjaa, jonka rakentamisella on kiire. 

3.   Valvontaviranomaisrakenne selkeytyy ja valvonnan riskiperusteisuus voi vahvistua. 

4. Järjestämisen ja palvelurakenteen viranomaisvalvonta on vaativa tehtävä, jonka sisältö edellyttää vielä täsmentämistä.

5. Rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisvastuiden eriyttämisestä voi seurata valvonnassa vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä. 

6.  Maakunnan ohjaus- ja valvontavastuu sekä valinnanvapausjärjestelmän hallinnointi edellyttävät vankkaa osaamista, jota kaikissa maakunnissa ei välttämättä muodostu. 

7.  Uudistus merkitsee syvällistä muutosta palvelujen käyttäjien asemaan.

---

[i] Nykänen, Eeva; Kovasin, Merja; Liukko, Eeva; Blomqvist, Pia; Krohn, Minerva; Ahola, Sanna; Nurmi-Koikkalainen, Päivi; Jonsson, Pia Maria (2017) Raportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 29/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18203

Kuva ja sitaatit ovat Valtioneuvoston kanslia  yllä mainitusta raportista. Tulkintateksti on minun tekemä ja se on julkaistu osana kirjaani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (s.123-125). Aihe tuli uudelleen ajankohtaiseksi, kun YLEn uutisvirrassa julkaistiin Kuntaliiton juristin Arto Sulosen pohdinnat asiasta:
"Maakunta- ja sote-koneiston rakentaminen on jättiurakka. Maakuntavirkamiesten omat voimat eivät siihen riitä. Maakuntien on pakko palkata avukseen myös yksityisiä konsultteja ja asianajotoimistoja.
– Maakunta- ja sote-lakien muuttaminen lihaksi, elävässä elämässä toimivaksi järjestelmäksi, on valtava urakka. Edessä on hyppy tuntemattomaan, Sulonen sanoo....Jos ja kun maakunnat joskus ovat pystyssä, alkaa raaka sopimusjuridiikka, yritysjuristien vääntö...

– Maakuntien on pakko yhtiöittää oma valinnanvapauden piirissä oleva peruspalvelutuotantonsa. Yksityiset ja julkiset yhtiöt ovat reviirejä jaettaessa vastedes samalla viivalla.

– Maakuntien edessä on pian hirmuisen vaikeasti hallittava sopimusviidakko. Sitä peliä pelataan enimmäkseen EU:n markkina- ja kilpailulainsäädännön ehdoilla. Mittava järjestämis- ja tuotantolainsäädäntö panee monella sormen suuhun, Sulonen pohtii. http://yle.fi/uutiset/3-9628203 

Periaatteessa ajatus sopimuspohjaisesta ohjausmallista on hyvä. Ongelmat tulevat joistakin rakenteellisista perusratkaisuista: 1) valtion suora resurssiohjaus ei ole sopimista, 2) valinnanvapaus sisältää markkinalähtöisyyden, jossa sopimukset luovat markkinapuitteet, mutta lopputulos on yksittäisten valintojen summa, 3) luodaan kokonaan uusi hallintorakenne kulttuureineen, 4) sopiminen edellyttää dataa-informaatiota-tietoa siitä, mistä sovitaan ja miten sopimuksia seurataan, arvioidaan ja tulkitaan. Syntyy sekä toiminnallinen että juridinen hallittavuusongelma. Seurauksena voi olla perinteiset ongelmat aliresurssoinnissa vs. palvelujen käytössä. 

Mielestäni ongelman ratkaisua ei voi eikä pidä päästää konsulttijuristien valtakunnaksi. On rakennettava mallisopimukset. On mallinnettava vielä ohjaus- ja johtamispolut. On rakennettava tietojärjestelmät ja mittarit niiden päälle. On tehtävä vaikuttavat mittarit. Yksinkertaistaisin maailmaa vielä rutkasti. Järjestäjiä riittäisi 5 kappaletta eli ns. yliopistosairaalapiirit.  Loput maakunnat voisivat olla pelkästään palvelujen tuottajan roolissa. Eikä valinnanvapautta tarvitse kytkeä pakkoyhtiöittämiseen.