Me pärjäämme: osa 3: joskus sietokyvyn rajoille, mutta toivumme

 

Mistä ihmiselle syntyy sisäinen motivaatio ja aito innostus tekemiseen?  Osassa 2 totesimme, että henkinen vahvuus on yhteydessä onnistumisiin ja mielen hyvinvointiin. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/05/me-parjaamme-osa-2-avaamme.html). Pärjäämistä tukevat elämänhallinnan ja tunteiden sääntelyn taidot, kyky jatkaa kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimatta, uskallus mennä päin haastavia kokemuksia sekä luottamus omiin kykyihin ja omaan arvoon.

Itseohjautuvuutta tutkineiden tutkijoiden mukaan pitkäkestoisesta hyvinvoinnista suurimman osan selittävät omaehtoisuus, kyky ja yhteisöllisyys. (1). Omaehtoisuus tarkoittaa vapautta päättää omista tekemisistä. Kyky (vrt. taidot) tarkoittaa kokemusta siitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Yhteisöllisyys tarkoittaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Oheinen Ollin laatima käsiteverkosto-kaavio auttaa hahmottamaan asiaa.

Jos kansalainen päätyy pärjäämisessään vaikeuksiin, on kyse sietokyvyn pettämisestä eli tilapäisestä tai pysyvästä häiriötilasta. Tällöin pärjäämisvaranto on kovilla ja pärjäämisvaje nousee hallitsevaan asemaan elämäntaipaleella. Elämäntaitoja pitäisi pystyä itse korjaamaan, mutta usein joudutaan hakemaan apua ulkopuolelta - viime kädessä ammattiauttajalta. Yllä olevassa käsiteverkoston kuvassa ihmisen toiminta kallistuu tuonne vasemmalle puolelle. Tavoitteena tietysti on, että ihminen toipuu ja pärjäämisvaje, sietokyvyn pettäminen jää tilapäiseksi. Valitettavasti hyvin ei aina käy. Vanhenemisen mukana tapahtuva haurastuminen altistaa toimintakyvyn pysyvälle alenemiselle. Myös pitkäaikaissairaudet altistavat niinkuin vammaisuuskin. Ja tietysti syrjäytymisen kierre vaikuttaa, jos siihen vielä kytkeytyvät alkoholi- ja mielenterveysongelmat. 

Monet tutkimukset osoittavat, että me suomalaiset olemme sitkaita, sisukkaita ja tämä "resilienssi" on korkea. Pyrimme selviytymään itse turvautumalla apuun vain viime hetkellä. Monet tahot sanovat, että Suomessa on yksinpärjäämisen kulttuuri. Jos katsoo yllä olevan käsiteverkoston vasenta äärilaitaa, sieltä löytyy hyvinvoinnin ja yhteistyön "sipulikuva". Se on Ollin tekemä kaavio 2021. Olli kuvaa sitä kirjassaan seuraavasti: "Hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäminen on selviytymisen ja pärjäämisen prosessi, joka vaatii jatkuvaa oppimista ja vuorovaikutusta muiden ihmisten sekä myös yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Jos tämä ei onnistu omin voimin, voidaan turvautua ulkoiseen apuun, toisiin ihmisiin, ammattihenkilöihin ja yhteiskunnan instituutioihin."

Olli laati tästä taannoin mallin, jonka tavoitteena oli verkostomaisesti, jopa ekosysteemiä ennakoiden määritellä yksilön eli kansalaisen suhteet ja vuorovaikutukset sosiaaliseen ympäristöön. Kansalainen on ympyrän keskiössä. Ensisijaisesti hän vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Vuorovaikutus suuntautuu lähiyhteisöön (perhe, omaiset jne.). Seuraava taso on mahdollinen yhteys yhteiskunnan sotepalveluihin. Ja laajin yhteys liittyy osallisuuteen hyvinvointiyhteiskuntaan sekä hyvinvointivaltioon. (2)

Mieli ry määrittelee resilienssin psyykkiseksi selviytymiskyvyksi, joustavuudeksi ja uudelleen orientoitumiseksi, ja se vaihtelee eri elämäntilanteissa. (3) Arjessa se ilmenee kohtuullisena pärjäävyytenä erilaisista haasteista huolimatta. Resilienssi syntyy yhdistyksen mukaan vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä. Pidämme muotisanan resilienssi muistipaikalla, mutta vain sillä. Olemme päätyneet pohdinnoissamme, että pysyttäydymme suomalaisessa pärjäämis-sanassa ja käytämme sen verrokkeina sietokykyä ja toipumista. Ne ovat pärjäämisen positiivisia edellytyksiä. Löysimme muutaman täsmentävän määrittelyn niille:

• häiriöistä ja kriiseistä nopea palautuminen, toipuminen
• psyykkinen ominaisuus selvitä vastoinkäymisistä
• joustavuus ja ennakointikyky
• henkinen kapasiteetti ylläpitää eri tilanteissa hyvinvointia
• immuniteetin rakentamista henkisiä ja fyysisiä vaivoja vastaan.
  

American Academy of Pediatrics tiivistää sietokyvyn kehittämisen ja ylläpitämisen seuraaviin 7:ään periaatteeseen (4):

• osaaminen (competence): tämä on jatkuva kehitysprosessi
• luottamus (confidence): yksilöt kasvattavat itseluottamusta osoittamalla osaamistaan tosielämässään
• yhteydenpito (connection): yhteisöllisyys eli läheiset siteet perheeseen, ystäviin ja lähiyhteisöön luovat turvallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
• luonne (caracter): tarvitsemme syvällisen oikean ja väärän tunteen valintojemme pohjaksi
• osallistuminen (contribution): yhteisöön osallistuminen vahvistaa positiivisia vuorovaikutussuhteita
• selviytyminen (coping): Oppiessamme selviytymään stressiä aiheuttavista tilanteista tehokkaasti kykenemme paremmin käsittelemään vastoinkäymisiä ja takaiskuja.   
• valvonta (control): kykenemme itseämme kontrollimalla toimimaan muiden ihmisten ongelmienratkaisuissa heidän apunaan; kun opimme hallitsemaan päätöksenteon tuloksia, se lisää selviytymiskykyämme. 

Susanna Jussila kirjoittaa blogissaan vuonna 2018, milloin pärjääminen on mennyt "överiksi" (siis liian pitkälle). (5) Hän löytää neljä syytä.

1. Sinun on vaikea tunnistaa, milloin tarvitset apua. Olet niin tottunut selviämään elämän pienistä ja isoista haasteista yksin, että isonkaan vastoinkäymisen tullessa et välttämättä tunnista tarvitsevasi apua. Vaikka toinen sitä tarjoaisi, saatat vastata ”Kyllä mä pärjään” ja uskot niin itsekin. Olethan pärjännyt ennenkin.

2. Vältät avun pyytämistä, ettet kuormittaisi toista. Avun pyytäminen tuntuu sinusta vaikealta, koska ajattelet sen kuormittavan toista ihmistä. Selviät mieluummin yksin, kun aiheutat kenellekään vaivaa.

3. Ylität helposti oman jaksamisesi rajat. Koska olet pärjäämisen mestari ja tiedät selviäväsi lähes mistä vaan, saatat helposti yliarvioida omat voimavarasi. Sinun on vaikea delegoida asioita, minkä johdosta otat helposti myös muiden vastuuta hartioillesi.

4. Tunnet toisinaan syvää yksinäisyyttä. Muut ovat tottuneet näkemään sinut rohkeana selviytyjänä. Voi olla, että edes läheisimmät ihmiset eivät tiedä, minkälaisia sisäisiä myrskyjä käyt lävitse. Koska jaat harvoin kamppailujasi muiden ihmisten kanssa, saattaa elämäsi näyttää ulospäin helpolta. Usein todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Pärjääjäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Taustalla saattaa olla hyvinkin rankkoja elämänkokemuksia. Niiden kantaminen yksin voi aiheuttaa toisinaan syvää yksinäisyyden tunnetta.

Viitteet

(1) Deci, Edward L & Ryan, Richard M.  The ”What” and ”Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000; https://psycnet.apa.org/record/2001-03012-001

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty. Ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, s. 72-73

(3) Resilienssi Mieli ry:n määrittelemänä: https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

(4) The American Academy of Pediatrics: The 7 Cs model of relicience: https://www.everydayhealth.com/wellness/resilience/

(5) Susanna Jussila: 4 merkkiä, milloin pärjääminen on mennyt överiksi selviät mieluummin yksin kuin aiheutat kenellekään vaivaa; https://hidastaelamaa.fi/2018/11/4-merkkia-milloin-parjaaminen-on-mennyt-overiksi-selviat-mieluummin-yksin-kun-aiheutat-kenellekaan-vaivaa/

Me pärjäämme: Osa 2: avaamme käsitemaailmaamme

Kansallisesti ja kansainvälisesti vaikuttavimman käytännön esimerkin yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen pärjäämiskaaresta tarjoavat maamme sotainvalidit. (Kuva 1, osa 1: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/04/me-parjaamme-osa-1-miksi-olemme-aiheen.html ). Heidän veljesliittonsa perustamista Mannerheim evästi sanoen: ”Sotainvalidin on löydettävä itsestään se voima, joka auttaa häntä eteenpäin. Te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse eteenpäin tulokseen edes suurenkaan ulkoapäin tulevan tuen varassa”. (1) . Vain noin kymmenen prosenttia näistä monivammaisista ihmisistä on arjessa pärjäämisessään turvautunut julkiseen apuun elämänsä kaarella. (Suullinen tieto Juhani Wikström 3.5.2023)

Tarvitsemme haastavia esikuvia, vipuvarsia, jotta pärjäämisen ilosanoma leviäisi huomennakin. Puhumme meistä kansalaisista, mutta myös kunnista, joilla on uudessa sotemaailmassa runsaasti pärjäämisen haasteita ja mahdollisuuksia. Ja taitaa uusilla hyvinvointialueillakin olla pärjäämisen haasteita.  Tavoitteena on, että kaveria ei nytkään jätetä. Uudistukset lähtevät kielestä. Alla olevan ja Tampereella pidetyn väitöstilaisuuden oululainen vastaväittäjä kiteytti yhden sen ydinviesteistä omalla murteellaan: ”pärjääkkönä”. Alun perin pärjäämisen kantasana lienee karjalaista perua.

Pärjäämisilmiötä tutkaillessamme törmäsimme kahteen melko tuoreeseen ja kiintoisaan mittariin. Molemmat niistä koskettelevat palvelujen jättämää välitöntä jälkeä, vaikutusta.

• Pirkkalalainen terveyskeskuslääkäri Elina Tolvanen käsitteli v 2020 laatuaan ensimmäisessä väitöstutkimuksessa potilaan pärjäämisen tunnetta ja sovelsi sitä tutkimuksessaan perusterveydenhuollossa käytettyyn PEI-mittariin (Patient Enablement Instrument). Kysymys (Q2) siitä, tunteeko potilas käynnin jälkeen kykenevänsä tulemaan toimeen sairautensa kanssa, korreloi hyvin koko mittariston kanssa (ks. alla oleva kuva). Sillä kyettiin myös tunnistamaan ne potilaat, joilla pärjäämisen tunne jäi matalaksi. Vaikka pärjäämisen tunne voi matkan varrella hiipua, todettiin mittarin soveltuvan terveyskeskusvastaanotolle potilastyytyväisyysmittarien rinnalle. Tutkimus todettiin sekä päteväksi että luotettavaksi. (2) Näin käyttökelpoisen mittarin soisi tulevan käyttöön koko maassa.

•          Toinen esimerkkimme koskee Ensi- ja turvakotien liiton toteuttamaan ”Vaikuttavuus esiin”- hankkeeseen (2018–2021), josta Olli kirjoitti v 2021. Hankkeessa käytiin läpi suuri määrä mittareita laajalla joukolla asiantuntijoita. Hankkeesta tehtiin myös arviointitutkimus.  Hankkeen yhteydessä todettiin, että ”tieto ei ole arvokasta, ellei se muuta tapaa toimia”. Mittarin ongelmaksi todettiin sen kohdistumattomuus riskiryhmiin. (3). Lopputuloksena oli viisiportainen arviointiasteikko:  

1. haittakokemus, 
2. suoriutuminen, 
3. sosiaaliset suhteet, 
4. turvallisuus, 
5. toiveikkuus.

Mittariesimerkeistä huomaamme, että pärjäämisen käsitteistö liittyy oleellisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Pärjäämisellä on yhteyksiä myös elintapoihin, toimintakykyyn, sairauksiin, vammoihin, vaivoihin sekä riskikäyttäytymiseen yleensä. Siihen liittyy niin myönteisiä kuin kielteisiä sisältöjä, jotka kuvaavat pärjäämisvajeita joko pysyvinä tai tilapäisinä tiloina.

Lukuisat toisistaan poikkeavatkin terveyden määritelmät (ml WHO) huomioon ottaen olemme rohjenneet lähestyä tätä käsitettä määrittelemällä se täällä koti-Suomessa ”ihmisten toimeen tulemiseksi eli pärjäämiseksi omien (mitattujen/vielä mittaamattomien) poikkeavuuksien kanssa arjessaan” (4).  Tuon lauseen alkusanat lausuttiin syksyllä 1969 sosiaalipolitiikan laudaturseminaarissa, missä joukko loppuvaiheen opiskelijoita paneutui lukuvuoden ajan terveyden käsitteen selvittämiseen prof. Jouko Siiven johdolla. Asiaa tarkasteltiin myös rajahyödyn näkökulmasta (vaihtoehtoiskustannuksista ei silloin puhuttu). Näin kaukaa terveyden käsitemäärittelystä pärjäämisen ajatus jäi Kaukolle itämään.

Pärjäämisen käsite on sittemmin saanut tukea Hollannista ja Suomesta. (mm Huber et al 2013, Kekomäki 2019, Tolvanen 2020 ja Nylander 2021). (4) Emeritus professori Martti Kekomäen mukaan terveys on määriteltävissä nasevimmin ihmisen kyvyksi pärjätä. Hänen teoksensa ”Etiikasta ekonomiaan – ja takaisin” yhtenä punaisena lankana kulkee sote-palvelujen järjestäminen ja palveluiden johtaminen tästä näkökulmasta.

Hollantilaiset tutkijat pitivät terveyttä koskevina avainsanoina: ”The Ability to adapt and self-manage”. He puhuvat ihmisen kyvystä sopeutua ja ohjata itse elämänsä kulkua. Pitkään asioita pohdittuamme haastamme vaihtamaan kyky -käsitteen paikalle sanan taito/taidot. Niitä voidaan opettaa ja oppia (5). Englanniksi käytämme siis käsiteparia ”Coping Skills”. Ihmisten kyvyn itse määrätä ja ohjata elämänsä kulkua (suuntaa) pidämme ennallaan. Olli jatkoi kirjassaan ”Hyvinvointi ja terveyshyöty” (2021) aiheen syventämistä. Sen synnyttämien ajatusten ympärillä käymissämme keskusteluissa keskeisimmiksi täydentäjiksi nousivat ”pärjäämislisä”, ”pärjäämisvaje” ja ne kokoava käsite: ”pärjäämisvaranto” (suullinen tieto Matti Rimpelältä v.2021). Esittelemme käsitekokonaisuuden tarkemmin blogisarjamme seuraavassa osassa 3.

Tarjonta- ja tuotantolähtöisten käsitteiden rinnalle (ohi) olemme nostamassa kansalaisen näkökulmaa, jonka mukaan hyvinvointi ja terveys ovat olemassa, jotta ne kulutettaisiin elämän (arjen) palveluksessa. Hyvinvoinnin edistäminen on alati jatkuvaa sairauden/vaikeuksien voittamista (pärjäämistä sen kanssa) ja kuolemanhakuisuudesta luopumista. Terveydellä ja hyvinvoinnilla on käsityksemme mukaan aina myös yhteisöllinen ulottuvuus: jokaisella sairaudella on sanottavansa ja jotain olennaista meistä ihmisinä nähdään sen kautta. Edellä mainittuihin käsitteisiin ja niiden keskinäisiin suhteisiin paneuduttiin Suomen Akatemian humanistisen ja lääketieteellisen toimikunnan yhteistilaisuudessa 1970-luvun puolivälissä maamme silloisten johtavien tutkijoiden ja filosofien toimesta (Ketonen O, Siirala M, Lindquist M mm). Saattaisi olla paikallaan järjestää vastaava tilaisuus ajatusten vaihtoon näiltä tiimoilta nyt vahvasti muuttuneessa tilanteessa!

Näitä näkemyksiä ovat viime aikoina oivallisesti täydentäneet alla esitellyt kirjoittajat Maija-Riitta Ollila ja Nelli Hankonen ja Tiina Röning.

• Filosofi Maija-Riitta Ollila (6): Tahdon heikkouden parantelu hupenevaa itsekontrollia vastaan. ”Ihminen kuitenkin väsyy syystä tai toisesta. Yksi koko ihmistä väsyttävistä asioista on stressi. Huvenneen itsekontrollin lääke onkin itsekontrollin elvyttäminen.” Ollila pohtii, miten erilaisilla lääkkeillä ja huumeilla voidaan parantaa itsekontrollia. Toisaalta hän nostaa esille monet haittavaikutukset lääkkeiden ja huumeiden liiallisesta käytöstä tässä yhteydessä. Ollila nostaa esille tieteenalojen eriytymisen, vaikka ihmistutkimus on yksi kokonaisuus. Ollilan mielestä tahdon parantelu voi olla ”luomuparantelua” eli meidän termeillä jatkuvaa taitojen parantelua. Hoidon avulla voidaan puolestaan parantaa sairauksia ja vaivoja.
• Sosiaalipsykologi Nelli Hankonen (7) nostaa esille motivaation. Motivaatio edesauttaa myönteistä ilmapiiriä, positiivista, innostunutta otetta niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissakin. Motivaatioon vaikuttavat monet seikat kuten muiden arvostus, välttyminen muiden arvostelulta, palkitseminen, uhka menettää työpaikkansa, kyky olla ylpeä itsestään eikä hävetä itseään, mielenkiinto ja innostus töihin jne.
• Urheilupsykologi Tiina Röning (8): Vaikeudet vahvistavat urheilijaa ja muitakin. Henkinen vahvuus on yhteydessä menestykseen, mutta myös mielen hyvinvointiin. Henkisen vahvuuden elementit alkavat muovautua jo lapsena, mutta niitä voi kehittää myös aikuisena. Pärjäämistä tukevat muun muassa elämänhallinnan ja tunteiden sääntelyn taidot, kyky jatkaa kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimatta, uskallus mennä päin haastavia kokemuksia sekä luottamus omiin kykyihin ja omaan arvoon.

Jokainen pärjäämistä painottava ratkaisuyritys jättää vuorovaikutuksessa jälkensä myös ihmistä palveleviin tahoihin. Pärjäämisen käsitettä käyttävien palveluorganisaatioiden / asiantuntijoiden tulee - asiakkuuksien tavoitteelliseen ohjaamiseen pyrkiessään - mitata vuorovaikutusprosesseja reaaliajassa. Siihen nykyaikainen tietotekniikka ja tekoäly antavat uusia eväitä. 

Rakensimme yhdessä yllä olevan kuvan vuorovaikutuksesta kansalaisen ja ammattiauttajan välillä. Kansalaiset hakevat tarpeen tullen apua ongelmiinsa, vaivoihinsa tai sairauksiinsa. Ammattiauttajat tarjoavat sitä. Vuorovaikutusta yhteen liimaava osio on "tarve". Vuorovaikutuksen avulla muodostetaan yhteinen avun tarve ja siihen annettavat palvelut ja hoito. Kysyntäkolmio ja tarjontakolmio kohtaavat, mitä enemmän kansalaisella on pärjäämisvajetta. Ja päinvastoin mitä suurempi on kansalaisen pärjäämisvaranto, sitä epätodennäköisempää on palvelun ja hoidon tarve. Periaate on yksinkertainen, mutta sen toteutus on ontunut ainakin niin pitkään, kun herrat Kauko ja Olli ovat olleet aiheen kimpussa. Toteutuksen ontuminen näkyy kahdella tapaa - ali- tai ylihoitona, holhoamisena tai heitteille jättönä. Tästä seuraavat myös liialliset resurssien käytöt tai niiden käyttömahdollisuuksien puutteet. Puutteet näkyvät jonoina.

 Viitteet

(1)  Yle-Areena, Katkennut kalpa, julkaistu 17.8.2010

(2)  Elina Tolvanen: Patient Enablement after s single GP consultation in primary health care – measurement validation for patient enablement in Finland. Tampereen yliopisto 2020

(3)  Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty – ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 114–115, 128; Ensi- ja turvakotien liiton Vaikuttavuus esiin hanke; https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/hankkeet/#vaikuttavuus_esiin

(4)  Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim 2011, s. 92–106

(5)  Huber et al: How should we define health? BMJ 2011; 343; Martti Kekomäki: Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin, Duodecim 2019; Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - - ajopuusta aktiiviksi BOD 2021

(6)  Maija-Riitta Ollila: Tulevaisuuden paranneltu ihminen, Otava 2023, s. 226–234

(7)  Nelli Hankonen: Miten motivoida muutokseen; esitys Sote-alueuudistuspäivillä 27.2.2019

(8)  Annukka Mutanen (HS-Tiede-toimittaja): Vaikeudet vahvistavat urheilijaa ja muitakin. Henkinen vahvuus on yhteydessä menestykseen, mutta myös mielen hyvinvointiin; HS-tiede 1.5.2023

Me pärjäämme - osa 1: miksi olemme aiheen kimpussa?

Me pärjäämme -kirjoitussarja sai alkunsa, kun kaksi sosiaalipoliitikkoa kohtasi uudelleen joitakin vuosia sitten. Kauko Koivuniemi (VTL ja yrittäjä taustaltaan) on Tampereen keskussairaalapiirin työsarkani edellinen haltija 1970-luvulta. Hyvin pärjäävinä eläkeläisinä päätimme yhdistää kokemuksemme ja tietomme – ja luoda jotain uutta. Elämänkulkumme ovat olleet erilaisia. Kauko on työtoimissaan yrittäjänä painottanut terveydenhuoltoa ja Olli (virkamies taustaltaan) yrittänyt tuoda sinnikkäästi esille sotemaailmassa myös sosiaalihuoltoa. Yhteen meidät toi ”pärjäämisen” käsite, jonka Kauko toi keskusteluun yli 10 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan. (1) Samoihin aikoihin puhuttiin myös terveyshyödystä. Olli kiinnostui molemmista aiheista ja kirjoitti aiheesta kirjassaan Hyvinvointi- ja terveyshyöty 2021 (2). Siinä jatkui pärjäämisteeman kehittely laajentuen hyvinvoinnin kokonaisuuteen. Päätimme kokeilla, mitä hyvää Suomelle tuottaisi yhteinen jatkopohdintamme aiheesta pärjääminen. Terveydenhuollon rinnalla halusimme sovittaa ideamme myös sosiaalihuoltoon ja yleisen hyvinvoinnin edistämiseen – kuntien ja ennen muuta kuntalaisten elinvoiman ylläpitämiseen ja edistämiseen.

Julkistaessaan kirjaansa Venäjän idea vuonna 2001 presidentti Koivisto tuli samalla määrittäneeksi sen, mikä on Suomen idea: selviytyminen (selviytyä). (3) Keskinäiseen vuorovaikutukseen perustuvat sotepalvelut tarvitsevat yhdentyäkseen idean, joka kattaa sekä palvelujen tarjonnan että niiden kysynnän. Niitä yhdistää sotemaailmassa tarve, jota tulkitsevat omalla tavallaan niin kansalainen / asiakas / potilas kuin ammattihenkilö (kuten lääkäri, hoitaja, sosiaalityöntekijä). Arkikielen pärjätä-verbissä on ainekset pitää osapuolet yhdessä, koska se vaatii tekoja molemmilta. Kirjoitussarjamme käsittelee uudistuvien palveluiden ideaa otsikolla: ”me pärjäämme”. Kokeilimme yhdessä kahden suomenruotsalaisen soteammattilaisen kanssa, miten suomen kielen pärjäämistermi kääntyisi ruotsiksi. Eipä ollut helppo rasti. Seuraavia käännöksiä saimme: klara av (suoriutua), prestera (esittää, suorittaa), fungera (kestää, hyväksyä, sietää), uthärda (kestää, sietää).

Pohdintamme kohdistuu sotepalveluiden jättämään välittömään jälkeen /jälkiin sekä vaikutuksiin. (ks. pärjäämisen kansalaiskuva yllä). Ajatuksiimme vaikuttavat seuraavat seikat A-E):

• A. Noin 70 % kaikista terveysongelmista on kroonisia eli pitkäkestoisia luonteeltaan (4); niiden kanssa on tultava juttuun. Sosiaaliset ongelmat kuten syrjäytyminen, työttömyys, toimeentulon ongelmat ovat usein niissä osatekijöinä. 
• B. Uudistuakseen aidosti sote-palvelut tarvitsevat innostavia esikuvia, sosiaalipoliittisia ”vipuvarsia”. Tanskassa edellytetään jokaiselta ajokortin haltijalta ensiapukurssin käymistä. Ensiaputaitoisia tanskalaisia on nyt lähes 3 miljoonaa ja tuon taidon tuottamia hyötyjä voimme vain kadehtien arvioida. Sujuvaan ajamiseen elämän teillä tarvitaan sekä lähi- että kaukovaloja, vaikutuksia ja vaikuttavuutta.  Me keskitymme ”lähivaloihin” ja niiden uudiskäyttöön. Haluamme lisätä palveluiden tuottaman jäljen eli vaikutustietojen – pärjäämistaitojen – käyttökelpoisuutta.
• C. Vaikka kotikunta-ajattelu istuu Suomessa syvällä, saattavat 1.1.2023 toteutetut hallintouudistukset edellyttää katsomista ”laatikon” ulkopuolelle. Tähän asti ”orjallisesti” noudatetun yhtenäiskuntamallin ”hylkääminen tarkoittaisi, että kuntien tehtäviä väljennetään ja ne saisivat valita itsehallintonsa puitteissa oman tapansa hoitaa asioitaan” (HS Pääkirjoitus 20.4.2023). Tämä asettaa HYVAn uusille päättäjille tärkeän haasteen: Olemmeko alueen kuntien ja sen kuntalaisten elinvoimaa edistävien hankkeiden asialla? Millä näitä vaikutuksia, tätä välitöntä jälkeä mittaamme? Vaikutuksia pohtiessamme ja siirtäessämme katseemme painopistettä palvelujen tarjonnasta niiden kysyntään puhumme samalla uusista elinvoimaa tuovista kilpailuvalteista niin kunnille, kuntalaisille kuin erikokoisille yrityksille.
• D. Kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin haasteita ratkottaessa on edessä useita ”ajolinjoja”. Hyvinvointialueiden perustamisen myötä kunnallisverosta leikattiin tasaleikkurilla kaikilta 12.64 %. Samalla niiden budjetista katosi puolet. Kunnallisvero on nyt keskimäärin 8,5 % ja sen ylöspäin hilaaminen houkuttelee (HS Pääkirjoitus 20.4.). Se, mitä vielä jäljellä olevilta kunnilta (N=309) ei viety, on kuntalaiset. 
•  E. Ohjautuminen palveluihin voi myös tapahtua ”porukalla” - ratkaisu kansalaisten sosiaali- ja terveysongelmiin voi myös löytyä käyttäen hyväksi yhteisöllistä lähestymistapaa. Esimerkkeinä tällaisista toimivista ratkaisuista ovat mm. painonhallintaporukat (punnitus tapahtuu yhdessä = kielto kirjata yksilöpainoja), työpaikkatupakointien vähentäminen, UKK-ymv. kävelyt ja kiusaamiseen vaikuttaminen, sosiaalisissa ja mielenterveyden ongelmissa työpajatoiminnat jne. Pärjäämisen edistäminen on ”ryhmäkorkeushyppyä” (ks. myös ”kaveria ei jätetä”). Enää ei riitä se tieto, kuinka korkealta juuri sinä pääsit, vaan kysymys kuuluu, kuinka monta muuta veit mukanasi ”uusiin sfääreihin”. Näiden ratkaisujen oppimisen ja opettamisen takana ovat taidot (englanniksi Coping Skills ja ruotsiksi skicklighet, förmåga, färdighet, kompetens). Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta tärkeää ja toivottavaa on, että palvelun tuottajat nostavat esiin elintapoihimme liittyviä riskejä, mutta jättävät poliisivalvonnan toteuttamatta. Erilaiset kansalaisjärjestöt (Martat, MLL jmv.) toimivat jo nyt arjen asiantuntijoina monille ihmisille. Heidän palvelunsa kattavat lähes koko maan.

Pärjäävä Suomi on tavoitteemme. Tavoitteemme on laajentaa pärjäämisen käsite kansalaisen, yhteisön, kansakunnan yhteiseksi työnäyksi. Tukeudumme osittain ajankohtaisiin tutkimuksiin, kansallisiin standardeihin ja kansainvälisiin lähteisiin. Osittain pyrimme hyödyntämään laajoja yhteistyöverkostojamme. Mutta tärkeintä on, että keskustelemme, väittelemme ja kirjoitamme toisillemme tekstejä. Tämäkin teksti sekä kuva ovat yhteisen vuorovaikutteisen työmme tulosta. Tavoitteemme on pärjätä keskenämme, mutta sallia erilaisia näkemyksiä ja löytää uusia yhteisiä ideoita.  

Viitteet

(1) Kauko Koivuniemi, Doris Holmberg-Mattila, Päivi Hirsso, Ulla Mattelmäki: Terveydenhuollon kompassi. Avain asiakkuuteen, Duodecim 2014; Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim 2011

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, pärjäämiskäsitteen jatkokehittelyä tehty sivuilla 67-68, 125-128, 223-225, 229, 249 sekä teoksessa Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan, BOD 2022, s. 464-466, 478-480

(3) Mauno Koivisto: Venäjän idea, Tammi 2001

(4) Martti Kekomäki: Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin, Duodecim 2019