Me pärjäämme: osa 3: joskus sietokyvyn rajoille, mutta toivumme

 

Mistä ihmiselle syntyy sisäinen motivaatio ja aito innostus tekemiseen?  Osassa 2 totesimme, että henkinen vahvuus on yhteydessä onnistumisiin ja mielen hyvinvointiin. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/05/me-parjaamme-osa-2-avaamme.html). Pärjäämistä tukevat elämänhallinnan ja tunteiden sääntelyn taidot, kyky jatkaa kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimatta, uskallus mennä päin haastavia kokemuksia sekä luottamus omiin kykyihin ja omaan arvoon.

Itseohjautuvuutta tutkineiden tutkijoiden mukaan pitkäkestoisesta hyvinvoinnista suurimman osan selittävät omaehtoisuus, kyky ja yhteisöllisyys. (1). Omaehtoisuus tarkoittaa vapautta päättää omista tekemisistä. Kyky (vrt. taidot) tarkoittaa kokemusta siitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Yhteisöllisyys tarkoittaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Oheinen Ollin laatima käsiteverkosto-kaavio auttaa hahmottamaan asiaa.

Jos kansalainen päätyy pärjäämisessään vaikeuksiin, on kyse sietokyvyn pettämisestä eli tilapäisestä tai pysyvästä häiriötilasta. Tällöin pärjäämisvaranto on kovilla ja pärjäämisvaje nousee hallitsevaan asemaan elämäntaipaleella. Elämäntaitoja pitäisi pystyä itse korjaamaan, mutta usein joudutaan hakemaan apua ulkopuolelta - viime kädessä ammattiauttajalta. Yllä olevassa käsiteverkoston kuvassa ihmisen toiminta kallistuu tuonne vasemmalle puolelle. Tavoitteena tietysti on, että ihminen toipuu ja pärjäämisvaje, sietokyvyn pettäminen jää tilapäiseksi. Valitettavasti hyvin ei aina käy. Vanhenemisen mukana tapahtuva haurastuminen altistaa toimintakyvyn pysyvälle alenemiselle. Myös pitkäaikaissairaudet altistavat niinkuin vammaisuuskin. Ja tietysti syrjäytymisen kierre vaikuttaa, jos siihen vielä kytkeytyvät alkoholi- ja mielenterveysongelmat. 

Monet tutkimukset osoittavat, että me suomalaiset olemme sitkaita, sisukkaita ja tämä "resilienssi" on korkea. Pyrimme selviytymään itse turvautumalla apuun vain viime hetkellä. Monet tahot sanovat, että Suomessa on yksinpärjäämisen kulttuuri. Jos katsoo yllä olevan käsiteverkoston vasenta äärilaitaa, sieltä löytyy hyvinvoinnin ja yhteistyön "sipulikuva". Se on Ollin tekemä kaavio 2021. Olli kuvaa sitä kirjassaan seuraavasti: "Hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäminen on selviytymisen ja pärjäämisen prosessi, joka vaatii jatkuvaa oppimista ja vuorovaikutusta muiden ihmisten sekä myös yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Jos tämä ei onnistu omin voimin, voidaan turvautua ulkoiseen apuun, toisiin ihmisiin, ammattihenkilöihin ja yhteiskunnan instituutioihin."

Olli laati tästä taannoin mallin, jonka tavoitteena oli verkostomaisesti, jopa ekosysteemiä ennakoiden määritellä yksilön eli kansalaisen suhteet ja vuorovaikutukset sosiaaliseen ympäristöön. Kansalainen on ympyrän keskiössä. Ensisijaisesti hän vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Vuorovaikutus suuntautuu lähiyhteisöön (perhe, omaiset jne.). Seuraava taso on mahdollinen yhteys yhteiskunnan sotepalveluihin. Ja laajin yhteys liittyy osallisuuteen hyvinvointiyhteiskuntaan sekä hyvinvointivaltioon. (2)

Mieli ry määrittelee resilienssin psyykkiseksi selviytymiskyvyksi, joustavuudeksi ja uudelleen orientoitumiseksi, ja se vaihtelee eri elämäntilanteissa. (3) Arjessa se ilmenee kohtuullisena pärjäävyytenä erilaisista haasteista huolimatta. Resilienssi syntyy yhdistyksen mukaan vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä. Pidämme muotisanan resilienssi muistipaikalla, mutta vain sillä. Olemme päätyneet pohdinnoissamme, että pysyttäydymme suomalaisessa pärjäämis-sanassa ja käytämme sen verrokkeina sietokykyä ja toipumista. Ne ovat pärjäämisen positiivisia edellytyksiä. Löysimme muutaman täsmentävän määrittelyn niille:

• häiriöistä ja kriiseistä nopea palautuminen, toipuminen
• psyykkinen ominaisuus selvitä vastoinkäymisistä
• joustavuus ja ennakointikyky
• henkinen kapasiteetti ylläpitää eri tilanteissa hyvinvointia
• immuniteetin rakentamista henkisiä ja fyysisiä vaivoja vastaan.
  

American Academy of Pediatrics tiivistää sietokyvyn kehittämisen ja ylläpitämisen seuraaviin 7:ään periaatteeseen (4):

• osaaminen (competence): tämä on jatkuva kehitysprosessi
• luottamus (confidence): yksilöt kasvattavat itseluottamusta osoittamalla osaamistaan tosielämässään
• yhteydenpito (connection): yhteisöllisyys eli läheiset siteet perheeseen, ystäviin ja lähiyhteisöön luovat turvallisuuden tunnetta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta
• luonne (caracter): tarvitsemme syvällisen oikean ja väärän tunteen valintojemme pohjaksi
• osallistuminen (contribution): yhteisöön osallistuminen vahvistaa positiivisia vuorovaikutussuhteita
• selviytyminen (coping): Oppiessamme selviytymään stressiä aiheuttavista tilanteista tehokkaasti kykenemme paremmin käsittelemään vastoinkäymisiä ja takaiskuja.   
• valvonta (control): kykenemme itseämme kontrollimalla toimimaan muiden ihmisten ongelmienratkaisuissa heidän apunaan; kun opimme hallitsemaan päätöksenteon tuloksia, se lisää selviytymiskykyämme. 

Susanna Jussila kirjoittaa blogissaan vuonna 2018, milloin pärjääminen on mennyt "överiksi" (siis liian pitkälle). (5) Hän löytää neljä syytä.

1. Sinun on vaikea tunnistaa, milloin tarvitset apua. Olet niin tottunut selviämään elämän pienistä ja isoista haasteista yksin, että isonkaan vastoinkäymisen tullessa et välttämättä tunnista tarvitsevasi apua. Vaikka toinen sitä tarjoaisi, saatat vastata ”Kyllä mä pärjään” ja uskot niin itsekin. Olethan pärjännyt ennenkin.

2. Vältät avun pyytämistä, ettet kuormittaisi toista. Avun pyytäminen tuntuu sinusta vaikealta, koska ajattelet sen kuormittavan toista ihmistä. Selviät mieluummin yksin, kun aiheutat kenellekään vaivaa.

3. Ylität helposti oman jaksamisesi rajat. Koska olet pärjäämisen mestari ja tiedät selviäväsi lähes mistä vaan, saatat helposti yliarvioida omat voimavarasi. Sinun on vaikea delegoida asioita, minkä johdosta otat helposti myös muiden vastuuta hartioillesi.

4. Tunnet toisinaan syvää yksinäisyyttä. Muut ovat tottuneet näkemään sinut rohkeana selviytyjänä. Voi olla, että edes läheisimmät ihmiset eivät tiedä, minkälaisia sisäisiä myrskyjä käyt lävitse. Koska jaat harvoin kamppailujasi muiden ihmisten kanssa, saattaa elämäsi näyttää ulospäin helpolta. Usein todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Pärjääjäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Taustalla saattaa olla hyvinkin rankkoja elämänkokemuksia. Niiden kantaminen yksin voi aiheuttaa toisinaan syvää yksinäisyyden tunnetta.

Viitteet

(1) Deci, Edward L & Ryan, Richard M.  The ”What” and ”Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000; https://psycnet.apa.org/record/2001-03012-001

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty. Ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, s. 72-73

(3) Resilienssi Mieli ry:n määrittelemänä: https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

(4) The American Academy of Pediatrics: The 7 Cs model of relicience: https://www.everydayhealth.com/wellness/resilience/

(5) Susanna Jussila: 4 merkkiä, milloin pärjääminen on mennyt överiksi selviät mieluummin yksin kuin aiheutat kenellekään vaivaa; https://hidastaelamaa.fi/2018/11/4-merkkia-milloin-parjaaminen-on-mennyt-overiksi-selviat-mieluummin-yksin-kun-aiheutat-kenellekaan-vaivaa/