Tuumailijan elämäkerta lähti painoon

Elämäkerran kirjoittaminen on minulle kaksijakoinen asia. Toisaalta en halua kirjoittaa perinteistä elämäkertaa, mutta toisaalta haluan kuitenkin kertoa jotain perinteistäkin. Olen tätä pohtinut saamieni esilukijoideni kommenttien pohjalta. Osa lukijoista on sitä mieltä, että henkilökohtaiset yleiset kokemukset pitäisi jättää vähiin ja keskittyä elämänurani keskeiseen osioon eli sotemaailmaan. Osa pitää luonnollisena lukemaansa kokonaisuutta. Osa lukijoistani kysyy, ketä varten olet kirjoittamassa tätä teosta. Itsekkäästi vastaan, että ennen muuta itseäni varten terapeuttisena kokemuksena. Siksi minun on vaikea luopua alkuosan yleisestä kerronnasta. Mutta luulen, että myös läheiset ja kaverini ei-sotemaailmasta saavat jotain irti tuosta alkuosasta.

Siispä jaan elämäkertani neljään osaan.

·       Osa 1: Ollin oppivuodet. Sen näkökulmana on kertoa, miten perimä ja ympäristö ovat vaikuttaneet elämänkulkuuni ja miten ajatteluni ja maailmankuvani on muodostunut ja kehittynyt vuosien varrella. Sotetyöelämäni yksityiskohdat loistavat tässä poissaolollaan.

·       Osa 2: Syöksysukellus sotemaailmaan. Sen näkökulma on hienosti sanottuna etnografinen. Kuvaan kokemusteni ja monien kehittämishankkeiden, tutkimusten ja muiden kirjallisten aikaansaannosten avulla sotemaailman muutoksia polkuani kentän toimijasta tilasto- ja rekisterimaailmaan ja sieltä soten perälautaan valvontavirastoon.

·       Osa 3: Irti sotemaailmasta. Kuvaan vapautumistani soten virkamiesmaailmasta osittain vapaaksi ajattelijaksi ja osittain yksityisen yrityksen konsultiksi. Etnografinen näkökulma on edelleen analyysini keskiössä. Tämä osio sisältää myös näkökulman muuttumisen johtajasta työntekijäksi, asiakkaasta toimittajaksi / konsultiksi sekä bloggariksi ja tietokirjailijaksi.

·       Osa 4: Opit ja ajatukset tulevaisuuteen. Tässä osassa olen nykytilassa eli vuodessa 2022 ja hahmottelen keskeisiä aiheita periaatteella, nykyisyys on menneisyyden ja tulevaisuuden risteyskohta. Katselen ja arvioin tulevaisuutta ennen muuta sotemaailman kokemusteni perusteella.

 

        Kenelle suosittelisin tätä kirjaan perehtymistä. Osa 1 antaa syväkuvan elämäkerran päähenkilöstä monipuolisesti. Ajattelen niin, että lukija voi peilata vastaavia taustoja omassa elämässään eli mitkä perintö- ja ympäristötekijät ovat antaneet pohjia elämän polulle. Tai minkälaiset tunteet vaikuttavat omaan elämäntapaan ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Tai miten nuorella iällä ajattelutavat, syvälliset filosofiset lähtökohdat saattavat kantaa osittain koko elämänpolkuun. Osat 2 ja 3 saattavat kiinnostaa eniten sotemaailmassa mukana olleita henkilöitä. Suosittelen tuon osion läpikäyntiä nuorille, tuoreille soteihmisille. Monia asioita on nimittäin pohdittu ja yritetty edistää vuosikymmeniä sitten tai vuosikymmeniä. Osa on edelleen kesken tai joutunut unohduksiin. Kaikkea ei siis kannata keksiä uudestaan. 3 osa avaa myös eri näkökulmia julkiseen ja yksityiseen toimintaan. 45-vuotta julkista taivalta ja yli 5 vuotta yksityisen työnantajan palveluksessa oloa antavat mukavan vertailupohjan. Osa 4 saattaa kiinnostaa niin 1-osaan innostuneita kuin myös 2- ja 3-osaan innostuneita ihmisiä. 4-osan tulevaisuuspohdinta toivottavasti irrottaa ihmisiä ajattelemaan opiskelusta ja sotekysymyksistä monelle tapaa, toivottavasti osin uudella tapaa.

 

        Kiinnostuneet voivat tilata kirjaa minulta hintaan 30 euroa. Kirjan voi ostaa myös verkkokirjakaupoista (esim. BOD:n oma verkkokauppa: https://www.bod.fi/kirjakauppa/) likimäärin samaan hintaan  ja sähköisen version alle 20 eurolla. Sähköpostiosoitteeni on: olli.nylander1@gmail.com.

 

Tietojohtamisen verkostopäivien 22.-23.9.22 ”väläyksiä”

 

 

Tämä kirjoitus on julkaistu myös 28.9.2022 QMS Nordic oy:n nettisivuilla osoitteessa: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/tietojohtamisen-verkostopaivien-22-23922-valayksia

Olin 22-23.9.22 Tampereella tietojohtamisen verkostopäivillä. Tapahtuma oli täysi ja kiitos hyvien ystävien sain viimeisten joukossa paikan. Noin 200 ihmistä oli Tampereen Torni-hotellin kokoustilassa kaksi päivää ja vielä illanvietossa ensimmäisenä iltana kuka pidempään kuka lyhyempään. Nostan nyt esille tapahtumasta ”väläyksiä”. Tuota termiä käytti omassa esityksessään THL:n Petra Kokko. Aloitetaan hänen esityksestään.

Petran väläykset sytyttivät minut. Esityksessä oli niin paljon tuttua, että päätin avata laajemmin näitä Petran esitykseen liittyviä asioita. Keskeisenä ”väläyksenä” hän otti esille HILMOn (eli hoitoimoitusrekisterin). Se on hänen mielestään soten tilastoinnin ja tutkimuksen perusjalka niin palvelujen käytön kuin kustannustenkin arvioinnissa sekä hyvinvointialueiden rahoitusmallissa. Toinen huomioni kiinnittyi TOPI-rekisterin mainitsemiseen. Se on vielä ainoa kattava palvelujentuottajarekisteri eli toimipaikkarekisteri. Valviran aikana yritimme saada aikaan uuden SOTERI-rekisterin, mutta Sipilän hallituksen soteuudistuksen kariutuminen keskeytti tämänkin uudistuksen. Nyt on taas herätty kehittämään SOTERIA TOPIN korvaajana. Laaturekisteritkin Petra otti esille ”väläyksenä”. 1.9.2022 on astunut voimaan asetus, joka takaa laaturekisterien budjettipohjaisen kehittämisen ja käytön. Tätä ennen 2018 THL:n lakiin tuli asiasta maininta. Rekisterien suhde HILMOon jäi minulle hiukan epäselväksi. Ehkä tuo lisälehtiajattelu ei enää ole voimissaan. Pidän sitä edelleen ihan hyvänä ajatuksena. Viimeisin ”väläytys” yllätti minut. Kyse oli hankkeesta nimeltä TAHTO. Uutena ideana on keksitty, että nyt tarvitaan myös kattava valtakunnallinen näkymä talous- ja henkilöstötietoihin. Voidaan sanoa, että aikanaan alas ajetun ns. KETI-rekisterin (oli voimissaan ennen valtionosuusuudistusta) tilalle on vihdoinkin syntynyt TAHTO luoda kattava tietoperusta. Ilman sitä ei vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareilla ei ole riittävää tietopohjaa. Sen ovat monet toki tienneet (mukaan lukien minäkin) jo KETIn alasajon ajoilta vuosikymmeniä sitten.

Rakenteellisen tiedon väläykset. Verkostopäivillä niin eräissä alustuksissa kuin myös käytäväpuheissa nostettiin esille kriittistä näkökulmaa rakenteellisen tiedon keruulle. Olen ollut tuon tiedonkeruun kannattaja. Nyt joudun kyllä kääntämään takkia. Rakenteellinen tieto on laadultaan hankala kysymys, koska monet ja monin tavoin ymmärrettävät rastitukset mahdollistavat monenlaisia tulkintoja. Toinen haaste on rastitusten työläys. Tätähän on viime aikoina kritisoitu APOTTI-järjestelmässäkin. Rastittaminen vie kohtuuttomasti työaikaa. Samaan aikaan kirjataan (tai sanellaan) myös potilas- ja asiakaskertomustietoja vapaana tekstinä. Kyse on siis osittain päällekkäisestä työstä. Nykyiset tekoälymenetelmät pystyvät pitkälle tunnistamaan vapaasta tekstistä myös HILMO-tyyppiset tiedot. Tästä vakuutuin, kun kuuntelin Antti Karssonin esitystä koneoppimisen mahdollisuuksista ja ongelmista. Näin päädynkin siihen, että tulevaisuudessa ei tarvita HILMOa eikä KANTAa erikseen, vaan ne on yhdistettävä. Ratkaisu on mahdollista, jos THL ja Kela pääsevät asiassa yhteisymmärrykseen. Tietojohtamisen verkostopäiviltä en tällaista näkymää löytänyt. Vaihtoehtona on kyllä ”hybridimalli” (muotisana 2020-luvulla) eli rakenteellisen ja vapaan tekstin yhdistelmä. Hybridimalli voisi olla myös kirjaamisessa käytössä. Osa kirjaamista voisi olla lääkärien vastuulla, mutta osassa voisi olla vastuu hoitohenkilöstöllä ja toimistohenkilöstöllä. Myös sosiaalihuollossa vastuuta voisi jakaa asioiden substanssivastuullisten ja toimistohenkilöstön kesken.  

Kysymysten väläys. Toni Suihkon vauhdikkaasta esityksestä poimin esille kysymysten väläyksen. Kehittämistyössä, hankkeissa, selvityksissä pitäisi tehdä aina sarja kysymyksiä: miksi? mitä? miten? ja uutena bonuksena pohjalla mitä sitten? Usein tehdään hankkeita hankkeiden vuoksi eli kysymyssarjassa pysähdytään kysymykseen, miten. Pitäisi vielä asettaa kysymys, mitä sitten? Ja siitä Toni loihti esille runsaasti vastauksia hyvinvointialueille kuten preventio esille, pitää johtaa kokonaisuutta, verkostoa – mahdollistava johtaminen, johtamisen pitää olla mitattavaa, epäonnistumisetkin on käsiteltävä oppimisprosesseina jne.

Puoliväläys ja muita sosiaalihuollon väläyksiä. Kaisa Pesonen nosti esille käsitteen sosiaalipuoli. Ei ole olemassa sosiaalipuolta vaan sosiaalihuolto. Muita sosiaalihuollon väläyksiä löysin alustuksesta. Toimintakykytieto pitää saada ketterästi käyttöön. Ketteryyttä lisää mobiilisovellusten käyttö asiakastyössä paikan päällä. Ketteryyttä pitää myös lisätä kirjaamisessa ja kirjausten hyödyntämisessä. Nyt tietojen kirjautuminen Kanta-järjestelmään ei houkuttele paikalla käyttäjiä. Olennainen haaste on myös asiakkaan asian hoitaminen eteenpäin. Esimerkiksi asiakasvastaava voisi olla ratkaisu. Sosiaalihuollossa tekoälyn hyödyntäminen on kaksipiippuinen juttu. Datamassasta voidaan ennakoivasti löytää potentiaaliset asiakkaat, joiden ongelmiin pitäisi tarttua ennen kuin on myöhäistä. Asian toinen puoli suostumuksen saaminen asiakkaalta ja tietosuojakysymykset.

Väläys paluusta menneisyyteen. Vanha Tampereen aikainen työkaveri Jaakko Herrala piti tapansa mukaan hienon esityksen, joka oli täynnä ”väläyksiä”. Oion nyt Jaakon sanomaa ja tulkitsen sitä jyrkemmin. Hyvinvointialueet palaavat aikaan ennen valtionosuusuudistusta, jolloin valtion suora resurssiohjaus meni loppumetreillä äärimmäisiin yksityiskohtiin päätyen mahdottomuuteen. Nyt on uhkana ohjausjärjestelmä, jossa yhdistyvät niukkojen resurssien sanelemat normit ja yhdenvertaisuuden vaatimukset palvelujen tarjonnassa eri hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueilla on kapeat mahdollisuudet, koska alussa mennään eteenpäin talous edellä. Omat rahoitusmahdollisuudet ovat olemattomat.

Ennakoinnin väläykset. Kari Natunen ja Jari Pekkanen pitivät tyhjentävän esityksen ennakoinnista ja ennustamisesta. Teollistettu datan tuotantoprosessi luo mahdollisuudet ennakointiin liittyvälle analytiikalle. Keskeistä on kuitenkin datan laatu. Mitä heikompilaatuista data on, sitä epätäydellisempää on ennakoinnin ja ennustamisen mahdollisuudet. Käsitteet ovat standardoituja jo vuosikymmeniä sitten kuten käynnin käsite. Sekin sai osakseen väläyksenomaista kritiikkiä yleisössä. Ääripäässä käynti on vain ”ovensaranatietoa”.

Väläys menestyvästä tiimistä. Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen avasi välineitä menestyvälle tiimille. Pitää olla keskinäinen luottamus, pitää antaa palautetta (niin positiivista kuin negatiivistakin), tavoitteet pitää olla selkeät tiimille ja myös yksilötasolla. Ja tärkeintä on, että tiimillä on osaava esihenkilö, joka uskoo ryhmäänsä, on innostunut, luja ja vaativa, mutta samalla reilu. Esihenkilö myöntää virheet ja oppii niistä. Hän johtaa johdonmukaisesti, jolloin ryhmäläisillä on turvallisuuden tunne. ”Pelissä vedetään täysillä mutta kohtuullisen rennosti”.  Rentous saadaan aikaan ennakoivalla tilannehuumorilla. Pelaaja kysyi jännittyneenä ennen peliä: miten pelataan?  Toiselta tuli napakka vastaus: ”pelaa vaan”.(Kuvassa estradilla Jalonen, takarivissä väläys Ollin puolikaljusta.)

Väläys ”Onnelasta” ja ”Syrjämästä”.  Riitta Luoto avasi sotetiedon sudenkuopat. Ei riitä, että sotetietoa kerätään vain palvelujen käytöstä. Se on ”sote-ovien heilumisdataa”. Tarvitaan tietoa tyydyttämättömästä hoidon tarpeesta. Jäävuorivertauksessa toteutunut palvelu on veden pinnan yläpuolella, hoitojonot ovat juuri pinnan alla ja tyydyttämätön tarve veden alla koko loppuosa jäävuorta. ”Onnelassa” on hallinnassa jäävuori kokonaisuudessaan ja palveluita käytetään paljon, mutta oikein kohdennettuna. ”Syrjämässä” palveluja käytetään vähän. On henkilöstö- ja osaamispulaa. Tunnetaan jäävuoren huippu, joka näkyy ennen muuta päivystysruuhkissa. ”Syrjämässä” hyvinvointierot kasvavat jatkuvasti eikä rahat riitä koskaan. Tomi Nurmi ja Hanna Downton esittelivät Keusoten ”kysyntälähtöisen palvelutuotantomallin”. Se oli toteutuksena kattava strategisen, taktisen ja operatiivisen johtamisen malli. Jotain jäin kaipaamaan esityksestä eli Riitta Luodon esittämää tyydyttämättömän hoidon tarpeen hallintamallia.

Väläys pirstaleisesta tiedosta. Anna-Kaisa Ikonen kertoi väläyksen ”ihmisten Tampereesta – älykkäämmästä Tampereesta”.  Se saadaan aikaan yhdistämällä monenlaista dataa keskenään sekä analysoimalla sitä tekoälyn keinoin. Väläyksen varjopuolena on tietojen yhdistämisen vaikeudet, tiedon avoimuuden aste ja tietotulva.

Väläykset vaikuttavasta tiedosta. Pasi Lehdon esitys kardiologian laaturekisteristä ja sen hyödyntämisestä sydänsairauksien hoidossa oli apul.prof. Paulus Torkin mielestä oiva esimerkki kattavasta tiedon hyödyntämisestä potilaan hoidon koko prosessissa ja myös johtamisessa. Prof. Harri Laihonen nosti esille vaikuttavuuden organisaation näkökulman ja ihmisen (asiakkaan / potilaan) roolista kokonaisuudessa. Ajaudutaan helposti ratkaisemaan vain tehokkuuden ongelmia, kun tavoitteet pitäisi asettaa palvelun vaikuttavuuden aikaansaannin kannalta. Tietojohtamisen tulee olla strateginen kyvykkyys eikä pelkkä tekninen prosessi – se on väläys. Paulus avasi viimeisessä päivien alustuksessa vaikuttavuusperusteisen johtamisen keskeisen väläyksen. ”Jos ette mitään muuta muista esityksestäni, niin muistakaa keskittyä selkeiden tavoitteiden määrittelyyn.” Se on 1-väläys, josta seuraa neljä muuta eli 2. asiakassegmentointi, 3. mittaus kohden tavoitetta, 4. jaa ja levitä tietoa sekä 5. suunnittele sopivat johtamisrakenteet. 

Kiitos järjestäjille onnistuneista päivistä!

Tietojohtamisen vakiintumaton käsitemaailma sekä 75-vuotias yhdistys

Tietoasiantuntijalehden julkaisijajärjestö täyttää tänä syksynä 75-vuotta. Asiaan kuuluvat juhlat pidetään Ritarihuoneella 7.9.2022. Edessäni on lehden juhlanumero. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti-2-32022 Yhdistyksen nimi on Tietojohtaminen ry. Sen taustat ovat kuitenkin syvällä tietoasiantuntijuudessa, tietopalvelussa ja kirjastotoimineen. Edelleen olen sitä mieltä, että lehden nimi on mitä mainioin eikä entinen yhdistyksen nimikään Tietoasiantuntijat ry ollut lainkaan huono. Tietojohtaminen on  puolestaan vakiintumaton käsite ja pitää sisällään yhtä ja toista - runsaan käsitteiden maailman. Sen tiedämme hyvin yhdistyksessämmekin. Olen ollut yhdistyksen jäsen liki 10 vuotta ja vuosia siitä lehden toimitusneuvostossa. 

Poimin nyt vielä muutaman jutun lehdestä, jotka kuvaavat sinänsä tietojohtamisen käsitekirjoa. Jo juttu käsitteistä antaa ajateltavaa.  

KÄSITTEET TIETOJOHTAMISEN YDINTÄ. Juha Kämäräinen kertoo käsitemallin jutussaan "Osaaminen uhkaa käsitteen perinteistä kuvaa, mutta mihin se riittää?" Juha puhuu käsitekolmiosta: käsite - termi - kohde. Termi on muodoltaan sana tai sanaliitto ja se ei suoraan liity kuvaamaansa asian eli referenttiin, vaan välissä on käsite. Samalla asialla voi olla eli haettavalla kohteella voi olla useita nimiä samassakin kielessä. Myös asiat voivat vaihdella eri ajattelutavoissa eli viitekehyksissä. Juha käyttää esimerkkinään osaamisen käsitettä. 

• Ollin kommentti. Artikkeli on lyhyt suhteessa mielestäni vaativaan aiheeseensa. En oikein ymmärrä, miksi tämä käsiteasia on kuvattu näin monimutkaisesti. Käsite ja termi voivat olla synonyymejä keskenään. Yleensä kullakin käsitteellä on synonyymejä. Käsitteet voidaan rakentaa käsitepuuksi. Tästä on systemaattinen kuvausmalli käytössä Tieteen sanastokeskuksella.(http://www.tsk.fi/tsk/fi/sanastoty%C3%B6n_ja_ontologiaty%C3%B6n_menetelm%C3%A4t-9.html). Käsitteelle luodaan yleensä jokin metakäsite eli selitys eli määritelmä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Siihenkin on olemassa kansainvälisiä standardeja. Finto perustaa oman termipankkinsa yhteenä metatietokäsitykseen. (https://finto.fi/mts/fi/). Ehkä artikkeli olisi avautunut, jos sen ajatusmaailmaa olisi verrattu vakiintuneisiin käsitemaailmoihin.

TIETÄMÄTTÄMYYS JA TIEDON HUOLTOVARMUUS. Harri Jalosen artikkelin nimi on "Tietämättömyyden likainen tusina". Harri puhuu kirjoituksessaan tiedon huoltovarmuudesta. Huoltovarmuutta uhkaa hänen mukaansa tietämättömyyden likainen tusina: 1. rajoitettu rationaalisuus - optimaalista päätöksenteossa tapahtuvaa valintaa rajoittavat rajalliset vaihtoehdot; 2. negatiivinen ryhmäajattelu - ajattelun yksipuolistuminen, informaation kritiikitön tarkastelu, tulkintaharhat, tarpeeton itsesensuuri; 3. informaation symbolinen hyödyntäminen - ei selkeää tiedon hyödyntämisen näkökulmaa, 4. opittu kyvyttömyys - tehokas toiminta johtaa ilman reflektointia ei-toivottuihin seurauksiin, 5. moitteen välttäminen - tietoa ei luoda asiantilojen muuttamiseksi vaan syntipukiksi joutumisen välttämiseksi, 6. moniarvoinen tietämättömyys - yksittäiset ihmiset kuvittelevat, että heidän ajatuksensa poikkeavat muiden jäsenten mielipiteistä; 7. uuden informaation välttäminen - ennakkokäsityksiä vahvistava tietokäyttäytyminen, 8. kognitiivinen dissonanssi - yksilön epävarmuus kohdatessaan ristiriidassa olevaa informaatiota; 9. populistinen tietämättömyys - joukossa ruokitaan yksipuolista ja virheellistä kuvaa asioiden ja ilmiöiden todellisesta kuvasta; 10. vahvistusharha - vahvistetaan olemassa olevaa maailmankuvaa; 11.  strateginen tietämättömyys - rituaalimainen vierestä  puhuminen; 12. toiminnallinen tyhmyys - kyvyttömyys kyseenalaistaa sanottua. 

• Ollin kommentti:  Hans Roslingin faktatietoisuuden peukalosäännöt ovat Harrin tusinan kanssa hyvää seuraa. Hansin lista on seuraava: kuiluvaisto - "etsi enemmistöä; kielteisyysvaisto - "odota huonoja uutisia"; viivasuoruusvaisto -"linjat voivat taipua"; pelkovaisto - "laske riskit"; kokovaisto - "suhteuta asiat"; yleistämisvaisto - "kyseenalaista kategoriasi"; kohtalovaisto - "hidas muutos on silti muutos"; ainoan näkökulman vaisto - "hanki työkalupakki"; syyttelyvaisto - "vältä osoittamasta sormella"; hätävaisto -  "ota pieniä askelia". ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/10/hans-rosling-faktojen-maailmassa.html . Osittain Harrin ja Hansin listat menevät päällekkäin. Listojen pohjalta voisi rakentaa Suomen Venäjän rajalle tiedon huoltovarmuutta parantava tietopaketti venäläisille turisteille ja muille viisumien avulla matkustaville.

TYÖN IMU. Katja Hilska-Keinäsen artikkelin nimi on "Työn imuun vaikuttavat sekä henkilökohtaiset että työyhteisöön liittyvät tekijät". Katja nostaa esille psykologiset voimavarat, kuten kyvykkyyden tunne ja joustavuus, mutta myös organisaation sitoutuminen ja yrittäjämäinen ote omaan työhön. Katja korostaa edelleen organisaation tietoprosessien tarkastelun välttämättömyyttä ja sen varmistamista, että tietoympäristö tukee itseohjautuvuutta ja ja organisaatioon sitoutumista sekä mahdollistaa innovoinnin. Työterveyslaitos määrittelee työn imun artikkelin tietokulmassa: myönteinen tunne- ja motivaatiotila. Työn imu koostuu kolmesta positiivisesta hyvinvointia tuottavasta toiminnan tilasta: tarmokkuudesta, omistautumisesta, uppoutumisesta.

• Ollin kommentti: Harrin mainitsemat tiedon huoltovarmuuden likaisen tusinan ylittäminen on yksi tie työn imuun. Autoritaarinen ilmapiiri ja innovaatioiden ampuminen alas johtavat myös työn imun vähenemiseen tai jopa loppumiseen.
  

EKOSYSTEEMI. Mikael Seppälä käsitettä artikkelissaan "Tietojohtaminen alkavissa ekosysteemeissä". Mikael määrittelee kolme ekosysteemiä: tietämysekosysteemi, innovaatioekosysteemi, liiketoimintaekosysteemi. Blogikirjoituksessani löysin vielä liiketoimintaekosysteemille kolme varianttia: startup-, kasvu- ja vakiintunut systeemi. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/). Mikael toteaa, että ekosysteemejä tarvitaan organisaatiorajat ylittävien, laajojen ja epäselvien haasteiden taklaamiseen. Tarvitaan ekosysteemin orkestraattori, joka koordinoi tietojohtamista. Mikael kuvaa orkestraattorin tehtävää prosessimallina: yhteisten mahdollisuuksien ekstrapolointi - perustan rakentaminen ekosysteemille - ekosysteemin portfolioprojektien kasvusuuntien tukeminen - ekosysteemin portfolioiden tukeminen kaupallisten tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. 

• Ollin kommentti: Ekosysteemi on ideana kiintoisa, mutta sisältää runsaasti ongelmia ja väärinymmärrystä. Tavoitehan lienee se, että kaikki osapuolet ekosysteemissä hyötyvät osallisuudestaan. Siinä on samalla koko systeemin paradoksi. Pohdin taannoin ekosysteemien roolia otsikolla tiedonhallinnan ekosysteemi . Oma päätelmäni tuossa blogitekstissä oli seuraava: Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.

Lehti sisältää paljon muutakin, joten voin suositella tätä kaikille tietojohtamisesta kiinnostuneille. Ja onnea Tietojohtaminen ry:lle pitkästä iästä ja sitkeästä toiminnasta alan parissa.