Työttömyys ja syrjäytyminen - kalliita "sairauksia"

http://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?88707

Työttömyyden ja syrjäytymisen asiat sosiaalihuollon asioiden kera ovat jääneet SOTE-uudistuksessa valinnanvapauden ja markkinahumun jalkoihin. Ovat kuitenkin kalliita "sairauksia".

Vanhana sosiaalipolitikkona olen "Vapaus valita toisin" - seminaarisarjassa päivittänyt 40-vuoden takaista osaamistani  ja ymmärrystäni  sosiaalipoliitiikasta niin tutkimuksesta kuin nykyajan poliittisista haasteista 2010-luvulle. Meitä oli seminaarissa 11.4.17 tällä erää yli 50. Tunsin itseni oppipojaksi, ehkä en ihan syrjäytyneeksi. 

Syrjäytyminen on vaikea "sairaus". STM:n johtaja Kari Ilmonen piirsi hienosti kuvaa syrjäytymisestä eli mitä se on yhteiskunnan tasolla ja mitä yksilötasolla. Yhteiskunnan tasolla syrjäytyminen ilmenee täysvaltaisen kansalaisen jäsenyysvajeena - osallisuuden puutteena. On osattomuutta koulutuksesta, työstä, yhteisöllisyydestä, toimeentulosta ja kulutuksesta, ihmissuhteista. Ääripäässä kyse on elämänhallinnan puutteesta - tarpeettomuuden kokemuksesta. On tämä sellainen tunne- ja olotila, että pieni flunssa ei tunnu missään. Työstä syrjäytyminen ilmenee yksinkertaisesti työnteon puutteena, koulutuksen puutteena. Yksilön kannalta on kyse osaamisvajeesta, vaillinaisesta työkyvystä, toiminnallisista rajoitteista ja motivaation puutteesta. Verrattuna perinteisiin sairauksiin syrjäytyminen on luonteelta monisairaus, pitkäaikaissairaus ja usein vain paheneva sellainen. Pahimmassa tapauksessa siitä tulee krooninen sairaus.

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat merkittävä kustannuserä yhteiskunnan kannalta. Kymmenettuhannet eurot ovat vuositason kustannuksia yhteiskunnalle yhdestä työttömästä. Ja kaiken tämän lisäksi syrjäytyminen sinänsä altistaa erilaisille sairauksille, joista hankalimpia ovat erilaiset mielenterveyden ongelmat, mutta myös vaippapa päihde-ehtoiset sairaudet. Tähän verrattuna poliitikot taistelevat, onko kansalaisen  flunssa sairautena hoidettava heti yksityisellä vai julkisella ja miten tuo valinnanvapaus nyt oikein parhain päin tehdään. Asetelma kuulostaa absurdilta.

Ennaltaehkäisy on tuiki tarpeellista. Työttömyys ja syrjäytyminen on tunnetusti vielä luonteeltaan ylisukupolvista. Tässä ollaan tekemisissä tämän ongelman akilleen kantapään kanssa. Miten ennaltaehkäistä työttömyyttä ja syrjäytyneisyyttä? Terveydenhuollon puolella korostetaan hyviä elämäntapoja (vähän viinaa, tupakkaa ja rasvaisia ruokia, paljon rehuja, kuntoilua ja vastaavaa). Syrjäytyminen ei ole olotila, vaan siihen ajaudutaan onnettomien sattumien ja olosuhteiden summana. Ne onnettomat olosuhteet pitää voida nujertaa ennalta jo lapsena ja nuorena koulun penkillä, perheessä ja lähiyhteisössä. Hyvinvointikunta muodostaa yhteiskunnan tukiverkoston - jatkossa uusi SOTE-hallinto yhdessä hyvinvointikunnan kanssa. 

Korjaaviakin toimenpiteitä tarvitaan. Työttömyyden ja sen hankalimman ilmiasun syrjäytymisen kimppuun on tartuttava myös korjaavin toimenpitein. Näinhän satsataan miljarditolkulla rahaa sairaudenkin korjaamiseen ja sekään ei ole mitään halpaa puuhaa. TEM.n virkamies Pekka Tiainen on vuosikymmeniä taistellut työttömyyttä ja syrjäytymistä vastaan virkavastuulla kynsin ja hampain. Työttömyyttä ei pidä hänen mielestään nähdä pelkkänä kustannuseränä vaan sijoitus työttömään on ajateltava yhteiskunnallisen hyödyn kannalta. Myös tuövoimapoliittisten toimenpiteiden pitää olla arvioitu kustannus-hyötyperiaatteella. Ongelmallista tietysti on, että millä aikavälillä hyöty tulee. Riskinä on tietysti, että ei synny hyötyä. Samat riskit vaanivat toisaalta myös sairauksissa. Pekka on vuosikymmeniä laatinut lukemattomia Excel- laskelmia, joiden avulla hän on perustellut poliitikoille työvoimakustannusten tarvetta ja siitä syntyviä hyötyjä. Välillä onni on ollut mukana, välillä on tullut takkiin. Pekan mielestä viime aikoina on ollut tässä asiassa heikommat markkinat. Työttömyyteen kohdistuvat määrärahat ovat valinkauhassa, työvoimahallintoa on supistettu ja yksityistäminen vaanii myös tämän sektorin organisointia. 

Kokeilujen tulokset on voitava mitata. VTT:n Kari Hämäläinen puolestaan arvioi, että erilaiset työllisyyskokeilut pakkoineen ja porkkanoineen ovat olleet hankalasti tutkittavissa ja mitattavissa. Ei ole kyetty luomaan selkeitä vertailuasetelmia, joiden avulla kokeilun tulokset olisivat jäännöksettömästi todennettavissa (onko ne onnistuneita tai ei?). Esimerkitkään ulkomailta eivät aina vakuuta. Kokeilukulttuurista puhutaan tänä päivänä Suomessa ja maailmalla on sitten kyse työvoimapolitiikasta, yleensä sosiaali- ja terveyspolitiikasta. Kuitenkaan aitoja kokeiluasetelmia ei ole saatu aikaan. Eikä ne ole helppojakaan. 

Toimenpiteiden vaikuttavuus on haaste työvoimapolitiikassa, mutta onhan se haaste myös terveydenhuollossa. Yksilötasolla voidaan osoittaa tuloksia. Sirpa Eklund Posivireestä kertoi, miten he tekevät yksilötasolla työtä yhdessä työttömien kanssa suuntana paluu kilpailluille työmarkkinoille. Kyse on henkilökohtaisesta urasuunnittelusta, opiskelusta ja ammattiin kouluttautumisesta yhteisöllisin menettelytavoin. Tulokset ovat olleet Sirpan kertoman mukaan erittäin hyvät. Ideana on, että Posivire on se yksi paikka, jossa kaikki langat ovat käsissä. Käytäntö ei ole kuitenkaan levinnyt kovin laajalle. Syynä lienee hallinnon siiloutuneisuus. Langat ei aina ole työvoimapolitiikassakaan yksissä käsissä, vaan hajautuvat erilaisiin hallintohimmeleihin. Poliitikkojen suusta kuulimme vaalitenteissä parin viikon ajan, että SOTE-uudistus takaa katkeamattomat palveluketjut. Tarkoittikohan yksikään poliitikko tällaista syrjäytymisen ja työttömyyden poistavaa katkeamatonta palveluketjua. Tuskinpa. 

Läpivalaisu on tarpeen. Tilaisuuden alustajat olivat ymmärtääkseni yhtä mieltä, että tämä työvoimapolitiikka pitäisi katsoa, läpivalaista ja suunnitella vielä erikseen. Tähän ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota maakunta-soteuudistuksessa. Olen samaa mieltä. Samalla pitää aidosti arvioida, millaisilla resursseilla ja minkälaisella organisointitavalla homma hoidetaan jatkossa. Minusta pitäisi vielä voida katsoa, olisiko työvoimapolitiikan toiminnan ydin hyvinvointikunnassa eikä maakunnassa. Samoin pitäisi katsoa, miten toiminto järjestetään valtion keskushallinnossa. Aikaisemmin oli työministeriö, sitten TEM. Onkohan aikanaan vastuullisena ollut STM. Heitän pallon ilmaan. Voitaisiinko työvoimahallinto siirtää TEM:stä STM:ään ja toiminta hajauttaa kuntiin tai kuntien osuuskunnallisiin (tai kuntayhtymällisiin) organisaatioihin. Samalla jätettäisiin koko sosiaalitoimi kuntiin. Maakuntiin tulisi siis erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto. Sopimusteitse maakunta tekisi yhteistyötä hyvinvointiasioissa kunnan kanssa. Hyvinvoinnin edistämistä olisi myös työvoimapolitiikka ja sosiaalipolitiikka samoinkuin korjaavana toimintana. Valmiit kunta- ja kunnanosa- kylätason verkostot olisivat jo olemassa.

HS-kuvassa  Ossi Rahkonen

Päivitys 13.4.2017: Professori (sulkiskaverini) Ossi Rahkosen haastattelu Hesarissa kannattaa tähän yhteyteen lukea. Ossi on proffana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella (lääketieteellinen  sosiologia). Siteeraan tähän muutaman Ossin kommentin tuosta haastattelusta. Otsikko on alleviivattu osio sitaattikokoelmasta. Professoria ärsyttää, kun hyväosaiset neuvovat köyhiä keittämään kaurapuuroa: ”Ylhäältä on helppo neuvoa, jos on itse saanut kaiken”.  "Köyhä on kipeämpi ja kuolee nuorempana kuin rikas, tietää professori Ossi Rahkonen. Hänen mielestään nyky-Suomi on epätasa-arvoistunut ja asenteet ovat kiristyneet. Kyllä minulla on sellainen tunne, että 1960- ja 1970-luvuilla oltiin solidaarisempia toisia kohtaan. Elinajan ero on kymmenkunta vuotta vähiten ja eniten tienaavien viidesosassa. Se on valtavan pitkä aika. Jos hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat miehet elävät keskimäärin 83-vuotiaiksi, pienituloiset ja vähän koulutetut kuolevat jo noin 73-vuotiaina. Rahkonen uskoo, etteivät elintavat oikeastaan edes ole ihmisen oma valinta. Ympäristö tuo ne. Alemmissa ryhmissä ympäristön paine panee esimerkiksi juomaan. Suomalaisten luokkajakoa heijastelevat terveyserot ovat suuria moniin muihin, esimerkiksi Välimeren maihin verrattuna. Sitä on vaikea selittää, Rahkonen sanoo. ”Ei tälle oikeastaan muuta selitystä ole kuin se, että hyvinvointivaltiokin kohtelee meitä eri lailla. Tämä kertoo yhteiskunnan eriarvoisuudesta. Suurin vaikutus terveyteen tulee työstä ja koulutuksesta, siis terveydenhuollon ulkopuolelta. Väitetään, että kaikki on omaa valintaa. Heikompia ei tueta vaan syyllistetään. Sanotaan esimerkiksi, että työttömyys on itse aiheutettua ja että työtä kyllä saa, kun vain etsii. Se johtaa ajatteluun, että on oikeus leikata sosiaaliturvaa. Kyllä se tuntuu epäreilulta, että heillä on kaikki muukin vaikeinta – on pieni palkka ja raskas työ – ja sitten heillä on vielä siihen päälle huono terveys. Tämä on julma maailma.”
http://www.hs.fi/elama/art-2000005167942.html?share=55dfd5ee12857e9ba265b182f6a650f4

Viitteet

-  Pohdin aihetta aikaisemmin saman järjestäjätahon seminaarin innoittamana, ks.
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/aktiivinen-tyovoimapolitiikka-ja.html

-  Sosiaalihuollon asemaa SOTE-uudistuksessa pohdin aikaisemmin myös, ks.
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/03/so-so-eiko-tasta-voi-puhua.html

Tulevaisuuden SOTE – mutta kenen ehdoilla?, päivitys 16.4.2017

Tulevaisuuden SOTEssa eettisen periaatteet ovat kovilla, ja käsillä saattaa olla Orwellin maailma, jos sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden pelisääntöjä ei saada sovittua ihmisten ehdoilla.

Sote-uudistuksessa  ei ole keskitytty jo meneillään olevaan digitaaliseen murrokseen, jota tulevaisuustutkija Ilkka Halava tiivistää: ”Digitalisaatio irrottaa tuottavuuden materiasta, seinistä.  Digitalisaatio on vallansiirto järjestelmiltä ihmisille. Digitalisaatio on transparenssi taivas- ja tyrannia.” Uhat ja mahdollisuudet ovat murroksessa yhtä aikaa läsnä.

Tulevaisuustutkija Risto Linturi puolestaan esittää kymmenen kohdan muutosten listan VM:n julkaisussa Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet (VM – julkaisu 10/2017: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79260).  Onko näillä visioilla relevanssia tulevaisuuden SOTEssa?

Robottiliikenne, energiamurros ja urbaani biotuotanto muuttavat monin tavoin yhteiskuntaa – myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Yksilöllinen lähivalmistus ja lisätty todellisuus ovat hyvin lähellä kansalaista – asiakasta ja työntekijää. Ehkä näin muuttuu globalisaation nykyinen perusyhtälökin, jossa työ muuttuu rutiininomaiseksi ja halvaksi. Yksilöllinen lähivalmistus voidaan linkittää asiantuntijatyöhön, jolloin 3D-printtaus on ammattilaisen keino rakentaa ja luoda uusia apuvälineitä asiakkaalle. Esineiden Internet (IoT) avaa kansalaiselle itselleen tavat ohjata, optimoida, seurata, arvioida ja raportoida omia elintoimintojaan, omaa elämäntapaansa.
Suomalainen edelläkävijä näissä asioissa on Teemu Arina, joka on kumppaniensa Olli Sovijärven ja Jaakko Halmetojan kanssa tehnyt aiheesta kirjan vuonna 2016, ”Biohakkerin käsikirja”. Teemun avaama maailma on samalla mahdollisuus ja uhka. Lisätty todellisuus muuttaa kommunikoinnin ja ympäristön havainnoinnin mahdollisuuksia, kun esineiden Internet kytketään todellisuutta avattavilla laseilla – AR- laseilla. Todellisuus ja virtuaalitodellisuus yhdistyvät. Tavaroihin ja palveluihin liittyvä informaatio muuttuu lasien avulla todenkaltaiseksi. Tämä edellyttää, että kaikilla tavaroilla ja palveluilla on informaation avaava tunniste. Ihminen ja teknologia kytkeytyvät yhteen. 

Etiäis- ja palvelurobotiikka tulee vielä ihmisen rinnalle korvaten tietyt työprosessit, jopa oppien uusia työ- ja toimintatapoja. Robotiikan avulla voidaan minimoida erilaisia inhimillisiä riskejä. Yhteisöllisyys ja jatkuva oppiminen saa digitalisoituessaan mahdollistaa oppimisympäristöt missä tahansa ja mihin aikaan vain. Oppiminen on mahdollista vuorovaikutteisena 24x7 palveluna. Vuorovaikutteinen oppiminen voidaan siirtää fyysisestä tilasta digitaaliseen ympäristöön joko online-tapahtumana tai tuotteistettuna (Youtube- tyyppisenä) tapahtumana.  Mestari-kisälli-suhde digitalisoidaan.

Kohti ihmisen ja koneen liittoa?

SOTE- hakkerointi vie aihetta eteenpäin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen. Kun ihminen itse seuraa omia elintoimintojaan, hän voi samalla havaita, huomata, aistia uudella tapaa negatiivisia poikkeamia, ongelmia, sairauksia itsessään. Kyse on itsediagnostiikasta ja omatoimisuudesta, jossa lääkärien rooli ammattiauttajina muuttuu ainakin osittain hoidon määrääjästä sparraajaksi. Tekoäly (Wattson) ratkaisee, mikä ongelma potilaalla on ja mitä ongelmalle pitää tehdä. Lääkitys saadaan suoraan ilman lääkärin päättävää välikättä. Hoivan tarve tyydytetään palvelurobotiikkaa hyväksi käyttäen. SOTE -kulut laskevat, kansanterveys kohenee, mutta samalla saattaa yksityisyys kadota. Uhkana on kaikenlainen sertifioimaton hoiva ja ”lääketiede”. Ihminen on oman itsensä herra, mutta toisaalta riippuvainen luotettavasta tiedosta, luotettavasta omien toimintojen seurannasta jne. Ääripäässä joudutaan uudenlaiseen arvokeskusteluun siitä, mikä on asiakkaan/potilaan suhde ammattiauttajaan ja erilaisiin teknisiin apuneuvoihin, tekoälyyn jne. Jo nyt pohditaan EU-tasolla, pitäisikö tuoda yksilön rinnalle kumppani nimeltään ”Registered technical Person”. Kenen on vastuu tulevaisuudessa ihmisen pärjäämisestä, kun oma kyky vastata pärjäämisestä hiipuu. 

Älykäs tiedonkeruu. Kaikki tämä hyvä tulee mahdolliseksi älykkäällä tiedon keruulla, varastoinnilla ja analysoinnilla. Jakamis & alustataloudessa on kyse yleiskäyttöisistä toiminnoista, joita voidaan hyödyntää myös SOTEN  tiedonhallinnassa. Tiedonhallinnassa jakamis- ja alustatalouden aihio on VRK:ssa kehitteillä oleva KAPA – kansallinen palveluväylä. Sen avulla voidaan integroida keskenään eri tietolähteitä. Tämä tehostaa tiedonhallintaa ja voidaan rakentaa jatkossa monikäyttöisiä tietovarastoja tai tietoaltaita.  Tietoalkiot poimitaan suoraan palvelujen tuottajien toiminnanohjausjärjestelmistä yhteiseen tietoaltaaseen, josta sitten voitaisiin ammentaa tietoa eri tarkoituksiin – siis tutkimukseen, kehittämiseen, tiedolla johtamiseen, tilastointiin. Ei tarvita erillisiä rekistereitä.

Tulevaisuuden tutkijoiden maailma on uudella tapaa ihmisen ja koneen liitto. Se sisältää jatkuvan oppimisen, jatkuvan toiminnan ja työprosessien muutoksen. Se sisältää jatkuvan itsensä kontrollin, mutta myös pahimmillaan mahdollisuudet ulkoiseen kontrolliin. Eettisen periaatteet ovat kovilla. Orwellin maailma 2.0 saattaa olla todellisuutta pian, jos ei pelisääntöjä saada sovittua ihmisten ehdoilla.

Tämä juttu on julkaistu Tietoasiantuntija-lehdessä 1/2017.  

Olen joltain osin tämän aiheen kimpussa myös tulevassa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE". 

ks. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/ollilta-tulossa-kirja-tietojohtaminen.html

Päivitys 8.4.2017: Toimittaja Jaana Savolainen kirjoittaa HS:n pääkirjoitussivun kolumnissaan samasta aiheesta kuin minä ja lähes samoin argumentein otsikolla: "Kohta hoidan itse itseni tekoälyn avulla". http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005157691.html
Ei näe Jaanakaan tulevaisuutta aivan ongelmattomaksi: " Paljon ja vähän hoitoa tarvitsevia ihmisiä on helppo jaotella tilastoissa. Paljon haastavampaa se on käytännössä. Miten silloin tunnistetaan ihmisten erilaiset tarpeet? Kenelle voi tarjota etähoitoa ja kuka tarvitsee apua lähes kaikessa?"

Päivitys 16.4.2017: Hanna Moilanen: Miten digitalisaatio muuttaa sosiaaliturvaa?

Digitalisaatio voi pitkällä aikavälillä vähentää köyhyyttä.(Sosiaalivakuutus 10.4.2017): Artikkelissa nostetaan esille mahdollisuuksia ja ongelmia. Ongelmia tuo esille artikkelia varten haastataltu Anna Kontula.

"Sosiaalietuuksien ja sosiaalialan asiointipalvelujen hyödyt näyttävät jääneen digitalisaatiota koskevassa keskustelussa sivuraiteelle. Etuusjärjestelmään ja etuuksien käsittelyyn on kuitenkin luvassa suuria muutoksia viimeistään silloin, kun etuuspäätöksiä aletaan tehdä automatisoidusti tietokoneohjelmien avulla...Järjestelmissä on nyt tietoa enemmän kuin koskaan ennen, ja sitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti. Tekoälyä käyttävistä sovelluksista odotetaan apua tietomassan hallintaan ja käyttöön. Järjestelmiin luodaan älykkäitä algoritmeja, jotka yhdistelevät olemassa olevaa tietoa ja tulkitsevat sitä....Kontulan mukaan tukea tarvitsevat ihmiset eivät enää luota siihen, että sosiaaliturvajärjestelmä toimii heidän edukseen. Monilla on ikäviä kokemuksia systeemien monimutkaisuudesta ja tehdyistä virheistä. ”Jos digitalisaatio pystyy vähentämään sosiaaliturvan hakemisen ja sujuvan saamisen ongelmia, se vähentää samalla köyhyyden ongelmaa. Silloin ihmisillä on paremmat mahdollisuudet suunnitella elämäänsä pidemmälle tai olla parempia vanhempia”, Kontula pohtii."

http://sosiaalivakuutus.fi/miten-digitalisaatio-muuttaa-sosiaaliturvaa/?utm_campaign=sosiaalivakuutus&utm_medium=banner&utm_source=linkedin&utm_content=linkad&utm_term=miten 

Ollilta tulossa kirja: "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE", päivitys 24.4.2017

Tietojohtaminen on tiedon ja tiedolla johtamista.

Kirjassa kehitetään tiedonkäsityksen malli ja ydintehtävämalli. Tietojohtamisen tapausesimerkkinä käytetään SOTEA eli sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa mukaan lukien meneillään oleva SOTE- uudistus. Kirjaa voidaan pitää pienimuotoisena tutkielmana tietojohtamisen pirulliseen maailmaan. Teos soveltuu käsikirjaksi alan asiantuntijoille sekä oppimateriaaliksi. Toimialamurros on käynnissä ja ajatusten ristipölytys  on nyt viisautta.

Yllä oleva teksti on tulevan kirjan takakannen teksti ja viereinen kuva on etukansi. Kannen olen suunnitellut itse. Halusin kuvan, joka osoittaa tiedonkäsitystäni ja aiheen moninaisuutta, kompleksisuutta, jopa pirullisuutta. Innovaatio on myös tietoa. Tämä kuva taideteoksesta on taiteilija Totte Manneksen innovaation ja monipuolisen osaamisen tulos. Taiteilijan luonnehdinnan mukaan teos kuvaa järjestynyttä kaaosta.

Kirjassani olen hyödyntänyt tietysti vanhoja blogikirjoituksiani, mutta tämä on paljon laajempi ja sisältää runsaasti aivan muuta kuin blogien sisältöä. Aineistoahan on runsaasti ja sitä tulee jatkuvasti lisää. Hyödynnän Linkedinin, Twitterin ja FB:n käyttäjien  hienoja ominaisuuksia nostaa esille keskeisiä lähteitä aiheesta. Jotta kirjahankkeeni olisi riittävän työläs, päätin myös tehdä kolme kyselyä: ICT-yritykset, maakuntien SOTE-muutosjohtajat ja sairaanhoitopiirien johto.  Niiden avulla kartoitin tietojohtamisen tilaa kentällä SOTE mielessä sekä aiheeseen liittyvää palvelun tarjontaa. ICT-kyselyn sisältöä testasi ja kommentoi CGI. Kiitos Teille tuestanne ja avustanne. Kiitos myös heille, jotka kommentoivat kirjani eri versioita. Kirja sisältää myös joitain tapausesimerkkejä, joihin olen saanut pohjamateriaalit ao. tahoilta.

Kirjan pääotsikot ovat seuraavat:

Esipuhe
1. Johdanto
2. Tieto ja sen hallinta
3. Totuus
4. Tiedon johtaminen
5. Tiedolla johtaminen
6. Historia ja tulevaisuus
7. Tietojohtaminen SOTESSA
8. Tietojohtamisen malli
9. Tietojohtamisen kyselyt
10. Loppusanat
Viitteet.


Kirja on pehmeäkantinen, 248 sivua. Se on omakustanne, jonka kustantaja ja valmistaja on BoD - Books on Demand (ISBN 9789523399578). Sen hinta on 25 euroa. Kirja ilmestyy toukokuussa 2017.

Ennakkotilaukset voi toimittaa osoitteeseen: Olli.Nylander1@gmail.com. 

"Viraston valvonta petti" - tapaus Helsingin opetusvirasto.päivitys 31.3.2017

HS-uutinen 29.3.2017: Yhdeksällä miljoonalla eurolla tietokoneita ja elektroniikkaa suoraan vääriin käsiin – näin Helsingin opetusviraston laitepetos onnistui

Ote HS:n uutisanalyysistä 29.3.2017: ”On toki selvää, että opetusvirastolla on pettänyt valvonta hankintaprosessien osalta”, sanoo esitutkintaa johtava rikostarkastaja Urpo Mäkelä. Opetustoimen johtaja Liisa Pohjolainen antaa ainakin kaksi selitystä sille, miksi Suoniemen toiminta pääsi jatkumaan näin pitkään.Viraston käyttämä hankintajärjestelmä periaatteessa estää tilanteet, joissa sama henkilö tilaa ja hyväksyy hankinnan. Järjestelmässä on kuitenkin ominaisuus, että se automaattisesti hyväksyy hankinnan, jos tilaus ja laskun loppusumma ovat identtiset. Ilmeisesti tätä hyödyntäen Suoniemi on voinut tilata, hyväksyä ja vastaanottaa laitehankinnat ”Jos henkilö tuntee järjestelmän hyvin ja osaa käyttää sitä väärin, tämä on ilmeisesti mahdollista”, Pohjolainen sanoo. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005146349.html

Eritus - tietojohtajana ihmettelen tätä tapausta suuresti. Ensinnäkin ulkopuoliselle (minulle) tapaus on näkynyt uutisointina rikoksesta, josta on saatu kiinni vuosien rikollisen toiminnan jälkeen tietohallintopäällikkö. Toiseksi rikostutkinnassa on ilmennyt, että Helsingin kaupungin opetusviraston valvonta on pettänyt. Mielestäni tämä tapaus on osoitus paljon laajemmasta ongelmasta. Mikä se on?

Laajempi ongelma on toiminnan ja tietotekniikan välinen suhde. Ääripäässä tilanne on mitä ilmeisimmin ollut sellainen, että toiminnasta vastaavat ihmiset eivät ymmärrä tietotekniikasta juuri mitään. Ymmärrys liittyy siihen, miten omia läppäreitä ja kännyköitä käytetään. Sen sijaan koko laajempi yhteys tietotekniikan ja toiminnan välillä on jätetty IT:n vastuulle. Kysymys ei ole valvonnan pettämisestä, vaan vanhanaikaisesta toiminnan ja IT:n liitosta. Jos laiterekisteri puuttuu, ei sellaista tarvita ensisijaisesti ollenkaan valvontaan. Laiterekisterin avulla voidaan pitää avoimena, kaikkien tiedossa, minkälaista laitekantaa käytetään. Laitekannan käyttö puolestaan edellyttää, että laitteet sisältävät toimintaa palvelevia ohjelmistoja. Helsingin kaupungillakin ohjelmistojen kokonaisuus on valtaisa. Niiden ylläpito ja kehittäminen on monenkeskistä toimintaa: jatkuvaa ylläpitotyötä, uusintaa ja uudistamista. Kaikki tuo pitää tapahtua ja varmaan tapahtuukin toiminnan ja IT:n yhteispelillä. 

IT-kustannuksetkin ovat normaalissa johtamisessa erityisen tarkassa suunnittelumoodissa, koska ne ovat henkilöstömenojen jälkeen aivan varmasti Helsingissä yksittäisen viraston suurin menoerä. IT-menot onkin läpivalaistava vuosittaisessa budjetoinnin ja seurannan kokonaisuudessa. Mitä ilmeisimmin opetusviraston läpivalaisu on ollut "läpihuutojuttu" vuosikausia. IT:llekin pitää asettaa monenlaisia tavoitteita kustannustavoitteiden ohella, kuten erilaiset kattavuustavoitteet tai käytettävyystavoitteet ja sisäisten sekä ulkoisten asiakkaiden tyytyväisyys. On jokin idea, miksi kouluihin halutaan "läppäreitä". Ideana ei voi olla, että "läppäri" on lelu. Se on osa opetusta ja opetuksen toteutusta, jossa on omat toiminnalliset tavoitteet. Eikö opettajakunta ole ollut ihmeissään asiasta? 

Helsingin kaupungin pitäisi nyt pelkän valvonnan pettämisongelman sijasta kiinnittää huomiota siihen, miten toiminta ja IT nivoutuvat yhteen. Tämä on oltava läpimenevä agenda ylhäältä alas ja alhaalta ylös sekä horisontaalisesti. 

Päivitys 30.3.2017: Matti Kinnunen linkitti FB:n yhdessä ryhmässä tämän blogikirjoituksensa_:
http://www.mane.fi/2017/03/opetusvirasto-ja-tietkonekavallus-miten.html 

Ollin kommentti: Laitteiden tilaaminen on Matin kertoman mukaan kyllä ollut kummallisen vapaata. Ymmärrän hyvin, että koko johtamisjärjestelmää läpivalaistaan. Tällaisen tiedon sain tänään joltain Helsingin kaupungin virkamieheltä.

Päivitys 31.3.2017: Leena Kononen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Leadership-johtaminen on parantunut paljon, kiitos HR:n tarmokkaan työn. Onkohan hyvä Management-johtaminen hukkunut monien muiden teemojen sekaan? Tänään 31.3. kerrottiin Hesarissa A37 pääministeri Juha Sipilän tilaamasta Erkki Virtasen selvityksestä, jossa kohteena olivat valtion tukemat rakennushankkeet. Virtanen sanoo, että hän allekirjoittaa sen, että 90% rakentamisen ongelmista lähtee puutteellisesta suunnittelusta. Olisiko tässä analogiaa yhdistettävissä suomalaiseen johtamiskulttuuriin, joka arvostaa tekemistä, konkretiaa, suoraa toimintaa, nopeita tuloksia, jolloin kehittämisessä ja suunnittelussa oikaistaan? Kehittämistyötä ei osatakaan johtaa, pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen ei ole aikaa, kärsivällisyys ei riitä? Onhan todettu jo, että hyvällä johtamisella saataisiin julkishallinnossa säästöt, joita nyt haetaan! Epäonnistuneiden rakennushankkeiden kustannusarvio oli 1,6 miljardia euroa, jotka ylitettiin 0,8 miljardilla eurolla. En edes uskalla mielikuvitella mitkä säästöt olisivat mahdollisia julkishallinnon ICT-hankkeissa kun kokonaisjohtamisessa onnistutaan?