Hukkajahti: tulosten arviointia

Kuva: Iso Paha Susi sarjakuvassa Aku Ankka

Vaikuttavuusseura toteutti kahdessa vaiheessa hukkajahdin. Ensimmäinen vaihe päättyi kesällä 2023. Kentältä saatiin runsaasti hukkaehdotuksia. Suuri osa oli kuitenkin terveydenhuoltoa koskevia. Siksi päätettiin tehdä vielä syksyllä vain sosiaalihuoltoon keskittyvä hukkajahti. Tiivistän nyt jahtien tulokset.

• Aihealueet jakautuivat ensimmäisessä hukkajahdissa karkeasti seuraavasti: • Lausunnot ja todistukset • Tarkastukset • Reseptit ja lääkitys • Lähetteet ja kirjaaminen • Ajanvaraus, hoidon tarpeen arviointi • Kontrollit, seulonta • Roolitukset ja työnjako • Järjestelmä ja kehittäminen • Muut ehdotukset.  
• Vaikuttavuusseuran ja Hyvilin asiantuntijoista koostuva yhdeksänhenkinen arviointiraati luokitteli sosiaalihuollon ehdotukset seuraaviin kategorioihin: toimintamallit, päällekkäinen työ, kirjaaminen, työnjako, suunnitelmat, teknologia, lausunnot, todistukset sekä muut.
• Palkitut ideat olivat seuraavat
• päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelmat
• Asiakastietolaki teettää kaksinkertaista työtä kirjaamisen osalta ja so- ja te-lakien eriytyminen edistää siilojen pysymistä, kuitenkin hoivan osuudessa on paljon terveydenhuollon toimintaa, jota ei voi eriyttää asiakastyöstä
• asiakkaiden auttaminen muiden palvelujen takaisinsoittopalveluihin soittamisessa.

Likimäärin kaikissa hukkajahdin tuloksissa on samoja yhdinominaisuuksia: tiedonhallinnan haasteet, päällekkäinen tiedonkeruu, kirjaamisen työnjako.Suoraan hoitoon liittyviä tekijöitä ovat: reseptit ja lääkehoito, ajanvaraus (mukaan lukien takaisinsoittopalvelu) ja hoitotarpeen arviointi, rutiinitarkastukset ja -kontrollit. Varsinaiseen hoitotapahtumaan liittymättömiä toimintoja olivat Kelan lausunnot ja ajoterveyden arviointi.

Hukkajahtien tulokset ovat varmasti tuttuja monelle - niin myös minulle. Läpi kaikkien löydettyjen hukkatoimien kulkee tiedonhallinta ja siihen liittyvät monet tekijät. Lainsäädäntö on edelleen haaste, kun on kyse tietojen keruusta ja käytöstä yli toimintarajojen - siis erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä. Mutta rajoja on myös niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon sisällä. Toinen merkittävä rajoite liittyy käytössä olevien tietojärjestelmien käytettävyyteen. Käytettävyydessä on puolestaan monia ongelmakohtia - ehkä voisi puhua sisältöongelmista ja teknisistä ongelmista,

On myös tärkeätä havaita, että hukkajahdin kohteena ovat myös ns. toissijaiset tehtävät. Jos ensisijaiset tehtävät liittyvät varsinaiseen hoitoon / palveluun, niin toissijaisia tehtäviä ovat erilaiset lausunnot. Sellaisia välimaastoon jääviä tehtäviä ovat myös erilaiset kontrollit, seurannat sekä niistä tehtävät raportit. Näihin kaikkiin tehtäviin voidaan liittää hyvinvointi- ja terveyshuödyn arviointi. 

Hukkajahtia voidaan tietysti ratkaista digitalisaation keinoin. Itse asiassa digitalisaatio on eräs keskeinen ratkaisu myös rahapulaan, henkilöstöpulaan, palvelujen saatavuusongelmiin ja moneen vähäimpään ongelmaan. Digitalisaation ilosanomaa on levitetty aktiivisesti vähintään 10-20 vuotta - riittääkö sekään. Yksinkertainen selitys on, että pelkkä toiminnan digitalisointi ei auta. Pitää ravistella koko toimintakukttuuria. Ja sehän nyt on vasta hankalaa.

Mitä itse nostaisin esille hukkajahdin tuloksista?

• lääkehoito niin terveydenhuolossa kuin sosiaalilhuollossa
  
• soten asiakassuunnitelmat. 

Lääkehoito on hyvä esimerkki toiminnan ja tiedonhallinnan kokonaisuudesta. Lääkemääräykset antaa lääkäri. Periaatteessa hänellä pitäisi olla kokonaiskäsitys potilaan tilasta sekä käytetyistä lääkkeistä. Näin ei kuitenkaan monesti ole. Vuosien ja vuosikymmenten aikana on kukin lääkäri tehnyt päätökset sen hetken ongelman ratkaisua varten. Periaatteessa diagnosointi ja diagnoosin antaminen on edellytys reseptin kirjoittamiselle. Näin ei monestikaan ole varsinkaan, kun jälkikäteen tutkitaan käytettävissä olevia tietoa (esim.kanta-arkistosta). Duodecim oy on rakentanut Terveysporttiin lääkityksen kokonaisarviomenetelmän. (https://www.duodecimlehti.fi/duo12968) Aluksi inventoidaan potilaan lääkitys ja indikaatiot. Indikaatiolla tarkoitetaan lääkkeen käyttöaihetta. Siihen puolestaan oleellisesti liittyy diagnoosin määrittely. Jos ei ole mitään tietoa tästä olemassa, taulukko saa punaisen  merkinnän "ei indikaatiota". Periaatteessa sellaista lääkettä ei potilas tarvitse. Tämän jälkeen kirjataan mukaan laboratoriomittaustulokset sekä viitearviot, joiden avulla voidaan tulkita mahdolliset poikkeamat normaalista. Muistutteet puolestaan lääkityksen muuttamiseen liittyviä kehoitteita. Se voi sisältää suosituksen lääkityksen lopettamisesta tai käytön muuttamisesta. Haittavaikutusprofiilin avulla voidaan selvittää lääkkeiden sivuvaikutukset ja niiden haittariskit. Järjestelmä on kehitetty jo vuosia sitten. No asiassa on vain kaksi keskeistä ongelmaa. 1) Käytettävissä olevat tiedot ovat puutteellisia. 2) Käyttäjiä on vain muutama henkilö Suomessa. Minulla on ajankohtaista kokemusta erään läheisen lääkelistasta ja sen arviointiprosessista, mm. diagnoosien kirjaaminen on heikkoa. Surullista tiedon laatua!

Soten asiakassuunnitelmat on vuosien varrella rakennettu suunnitelma kerrallaan - siis siiloissa.Tällä asialla on kaksi puolta: 1) asiakkaalla voi olla useita rinnakkaisia asiakassuunnitelmia, joiden tietojen kirjaaminen tapahtuu suunnitelmasta vastaavan henkilön toimesta  - siis tehdään osittain päällekkäistä työtä kirjaajien kesken, 2) asiakassuunnitelmia käytetään organisaatiolähtöisesti  eikä asiakaslähtöisesti. Pahimmillaan jopa lainsäädäntö estää tietojen hyödyntäminen asiakkaan tarpeisiin yli siilorajojen. Sosiaalihuollossa asiakassuunnitelmat ovat pakollisia, mutta terveydenhuollossa näin ei ole. Kuitenkin varsin usein asiakkaalla on sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien kokonaisuus. Hukkajahdin yksi palkituista olivat päällekkäiset palvelutarpeen arvioinnit ja asiakassuunnitelma: "Nykyiset sosiaalihuollon palvelutarpeen arviot ja asiakassuunnitelmat ovat organisaatiolähtöisiä. Kukin sosiaalihuollon ja terveyshuollon viranomainen ja kukin sosiaalihuollon palvelu tekee asiakkaan (yksilö tai perhe) kohdalla oman suunnitelman ja palvelutarpeen arvion. Vaihdetaan useat palveluntarpeen arviot ja suunnitelmat yhteen yhteiseen palvelutarpeen arvioon, joka sisältää myös palveluiden tavoitteet ja suunnitelmat. Sen sijaan, että esim. vammaispalveluissa, työvoimapalveluissa, aikuisten sosiaalihuollossa, lasten sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa tehdään oma arvio asiakkaan tilanteesta heidän näkökulmastaan käsin, kootaan asiakkaan verkosto hänen ympärilleen ja tehdään yksi yhteinen palvelutarpeen arvio. Tähän palvelutarpeen arvioon määritellään ihmislähtöisesti kaikki asiakkaan tarvitsema tuki ja määritellään palvelut, joilla tarpeeseen voisi vastata." (https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/2023/11/29/sosiaalihuollossa-hukkaa-synnyttavat-huono-tiedonkulku-hankala-kirjaaminen-ja-paallekkainen-tyo/)

Tässä on kaksi ehdotusta hyvinvointialueille uuden vuoden lupauksiksi. Suoraan ei liene laskettu, mitä kustannussäästöjä näiden kahden kokonaisuuden toteuttamisesta koituisi. Aiheissa on kuitenkin muutama hyvä perustelu ottaa ne toteutukseen: Ne ovat tärkeitä kaikille hyvinvointialueille. Niiden jatkotyöstäminen ja mallintaminen voidaan tehdä yhteistyössä alueiden kesken. Ne perustuvat vaikuttavuusseuran kilpailun tuloksiin. Ne "leikkaavat" omalta osaltaan alueiden tiedonhallinnan ydinkysymyksiä. Ja vielä kaiken lisäksi molemmat ovat omalta osaltaan edistämässä asiakkaan etua, ei pelkästään organisaation etua.

Hukkajahtiin liittyen HS:N mielidesivulla 20.12.2023 esitellään sosiaalihuollon asiakastyötä sujuvoittavaa 3X10D elämäntilannemittari. Ratkaisuksi jalostui 3X10D-mittari ja sen digitaalinen hyödyntäminen asiakastyössä. Tällä helpolla ja nopealla ihmislähtöisellä kokonaishyvinvoinnin mittarilla, jossa asiakkaalta itseltään kysytään arviota arjen sujumisesta, hyvinvoinnin mahdollistajista, sosiaalisista suhteista sekä psyykkisistä voimavaroista, voidaan eri sektorit yhdistävästi kartoittaa asiakkaan tilanne ja tuen tarpeet. Se toimii tavoitteiden asettamisen ja seurannan välineenä. Numeraalisena arviona se tuottaa myös vertailukelpoista kokemustietoa hyvinvoinnista ja tuen tarpeista, eli sen avulla voidaan myös osoittaa toiminnan vaikuttavuutta. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010060598.html