 |
| Kuva: Huotilainen, Peltonen 2020, viite 1 |
Oheisen kuvan avulla voin perustella, miksi. Kirjan kommentointi kuuluu minulla työmuistiini eli kaltevalle pöydälle, josta helposti tippuu asioita lattialle. Luin kirjan jo aikoja sitten, mutta väliin tulivat monet työkuviot, etätyöskentely, korona-rajoitukset jne. Niin ja sitten nämä kodin muutostyöt keittiön uusiminen ja kirjaston uudelleen organisointi. Uusi kirjahylly jäsentää omalta osaltaan pitkäkestoista muistia. Vanhan kirjahyllyn ongelmana oli asioiden, kirjojen hakemisen ongelma aivan kuin pitkäkestoisessa muistissa. Parempi pitkäkestoisen muistin systemaattinen hallinta helpottaa myös työmuistia. Uusi työpisteeni on nyt siisti (ehkä toistaiseksi). Pöydällä on tämä uusi muistikirja sekä oma tietojohtamisen kirjani. Siitähän tein edellisen blogikirjoitukseni. Aistimuisti tuo jatkuvasti esille tämän sanan korona. Se virkisti vanhan kirjani pohdinnat - jotain positiivista koronassa. Tavoite on siirtää jatkuvasti työmuistista tietoa tuonne pitkäkestoiseen muistiin. Oma välineeni on ollut jo 1990 luvun lopulta kirjoittaa muistiin vihkoihin työpalaverien, kokousten, seminaarien asiat. Hyödynnän näitä muistiinpanoja aktiivisesti blogikirjoittelussani. Ne ikäänkuin siirtyvät virtuaalikirjastoon jo satojen muiden blogikirjoitusten joukkoon. Googlehaun avulla voin virkistää muistia ja tuoda ajatuksia tuolto pitkäkestoiselta vyöhykkeeltä työmuistin puolelle.
Soitin läheiselle eilen hoitolaitokseen, kun paikan päällekään ei voi mennä. Työmuistissani on ollut haasteita enkä ole riittävän usein (omasta mielestäni) soittanut. Luurin toisessa päässä on iäkäs henkilö, jolla monen muun sairauden lisäksi on todettu Alzheimerin tauti (arkikielellä dementia). Uuden ajan muistikirjassa tämä puoli on esitetty luvussa "Haurastuva muisti". Kirjoittajien mielestä kyse on muistin sairastumisesta. "Meidän terveiden ei ole helppoa eläytyä muistisairaan olotilaan. Kuvittele, miltä itsestäsi tuntuisi, jos kääntäiset selkäsi ja maailma olisi yhtäkkiä muuttunut kokonaan toisenlaiseksi kuin se oli vielä hetki sitten. Et tunnistaisi paikkaa etkä ihmisiä. Et tietäisi, minne olet menossa ja miksi." Puhelinkeskustelussamme oli lohdullista, että toinen osapuoli tunnisti minut ja onnistui kommunikoimaan varsin selkeästi. Lohdutonta oli henkilön oma, mielestäni terävä analyysi tilastaan. Muistin menettäminen sekä muut sairaudet eivät anna positiivista tulevaisuuden uskoa. Tuli puhelun jälkeen jälleen mieleen monen ihmisen huumoripohjainen toteamus - "taitaa mulla olla dementiaa", kun joku asia ei heti tule mieleen. Lukiessani kirjan läpi totesin, että minulla ei ole dementiaa. Muistisairaus on vakava asia. (2)
Suosittelen siis meille kaikille tämän kirjan lukemista alusta loppuun. Suurin osa kirjasta koskee normaalia elämää ja siihen liittyvää muistin keskeistä roolia. Unohduksia sattuu itse kullakin. Muistommekin ovat monelta osin subjektiivia ja niissä nousevat esille monenlaiset asiat - korostuvat jotkut asiat aivan liiaksikin. Tuo yllä oleva kuva jäsentää hyvin muistin ihmeellistä maailmaa. Niin kannattaa muuten lukea myös Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirja "Aivot työssä" (2018, viite 3). Tein kirjasta aikanaan arvion myös blogiini.
Viitteet:
" Miten muisti oikein toimii? Ja miksei se aina toimikaan? Kun ymmärrät paremmin aivojesi toimintaa, osaat pitää muististasi huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Muisti on olennainen osa ihmisyyttä, sillä ilman sitä et edes tietäisi, kuka olet. Tarvitset muistia kaikkeen oppimiseen, mutta sen lisäksi tarvitset myös unohtamista. Kirja avaa näköaloja muistin hämmästyttäviin syvyyksiin ja antaa hyödyllisiä arjen vinkkejä siihen, miten muistiaan voi auttaa digiajan tietotulvassa. Pidetään muistikuorma kohtuullisena!"
(2) Dementia riskit: ks. blogikirjoitukseni Lancetin riskikuvan perusteella 2017
https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/dementian-riskitekijat-ja-karu.html
(2) Minna Huotilainen, Katsi Saarikivi: Aivot työssä, Otava 2018
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/03/ihmisen-aivoilla-viela-ylivalta.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti