Tietojohtamisen verkoston sietämätöntä keveyttä sekä jälkikirjoitukset 1 Toivo ja 2 korona

Tietoasiantuntija-lehti pyysi minulta jutun sosiaali- ja terveydenhuollon tietojohtamisen verkostosta. Lehden teemanumerona olivat verkostot. Lehti ilmestyy aluksi paperisena ja myöhemmin luvan kautta jutut julkaistaan sähköisenä. Nyt osa artikkeleista on julkistettu oheisessa linkissä (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-12020). Tietojohtaminen etenee niin vauhdilla, että piti tehdä kaksi jälkikirjoitusta: Toivo ja korona. Tässä on kuitenkin tämä Tietoasiantuntijan juttu ensin suoraan samassa muodossa kuin lehdessä:

Ajauduin Tietojohtamisen verkoston ensimmäiseen tapaamiseen Lahteen 2016. Meitä oli koolla koululuokallinen porukkaa, mutta into oli jo kova. Hengen luojana oli tuolloin, niin kuin tammikuun 2020 tapaamisessakin Lapin tai oikeastaan Länsi-Pohjan oma poika Janne Okkonen. Nimikin tälle yhteiselle verkostolle lienee tullut Jannelta. Joku piti myöhemmin alustuksen aiheesta tietojohtamisen sietämätön keveys. Alustuksen otsikko sopii hyvin koko verkoston ilmeeseen. Sietämättömän innostunutta on ollut osallistujien toiminta ja verkostoitumista on Jannen johdolla jatkettu lähes poikkeuksetta pitkälle varsinaisen virallisen ohjelman jälkeen. Niin teimme myös tammikuun tapaamisessamme. Olin lähes varma, että osallistujamäärä sen kuin vain kasvaa vuosien varrella. No ei aivan. Huippu osui puolivälin krouviin 8 tapaamisen sarjassa.

Tapaamisten aiheiden sisältöanalyysi paljastaa käsitteistön ajankuvan. Alla on lista tapaamispaikoista ja osallistujamääristä. Olen itsekin kohtalainen konkari tässä verkostossa. Kuopion päiviä lukuunottamatta olen ollut mukana. Naantalissa oli pyydetty alusta.maan aiheesta ”Tietojohtaminen ennen, eilen, nyt, tulevaisuudessa.”

• Lahti 22.5.2016, osallistujia 36
• Kuopio 6.-7.10.2016, osallistujia 57
• Naantali 9.-10.2.2017, osallistujia 98
• Helsinki 22.5.2017, osallistujia 221
• Pyhätunturi 9.-10.11.2017, osallistujia 155
• Jyväskylä 21.5.2018, osallistujia 132
• Tampere 17.-18.1.2019, osallistujia 158
• Helsinki 16.-17.1.2020, osallistujia 166.

Tutkailin läpi eri päivien otsikot. Tein niistä lyhyen sisältöanalyysin. Soteuudistus on ollut kestoaihe melkein kaikilla päivillä (7/8 otsikkoa). Vahvana kakkosena otsikoissa on ollut analytiikka (6/8). Pronssimitalin ottaa käsitepari vaikuttavuus ja kustannustieto (4/8). No jokaisella verkostopäivillä on itse instituutio ollut tarkastelun alla, niin virallisesti kuin virallisen ohjelman ulkopuolella. Aluksi Lapin sairaanhoitopiirillä oli päävastuu, mutta myöhemmin muodostettiin oma yhdistys, joka sitten pyörittää koko hommaa.

Sietämätöntä kestävyyttä. Sietämätöntä kestävyyttä on tietysti osoittanut käsite tietojohtaminen. Alussa se oli uutta, mutta nyt se on osa sotemaailmaa – tosin käsitteellä on runsaasti variaatioita. Viimeisin niitti tästä on ns. toisiolaki, joka tuli voimaan vuoden 2020 alussa. Pykälä 41 täsmää sen oikein lakiin. Tässä on ensimmäinen kappale:

• ”Sosiaali- tai terveydenhuollon palvelunantajalla on oikeus salassapitovelvoitteiden estämättä sekä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h) alakohdan nojalla käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten.”(Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä, 26.4.2019, 41§).

Yhtä sietämättömän kestävä on ollut käsite ”tietoallas”. Verkostossa tätä käsitettä on hivelty hienovaraisesti, mutta on sen ympärillä käyty muissa yhteyksissä oikein kädenvääntöäkin. Mikä organisaatio saa pitää tällaisia tietoaltaita, jonne voidaan koota yhtä sun toista dataa, vaikka ei aina edes tiedetä, mihin tarkoitukseen.

Kestävistä käsitteistä raukkoihin. Raukkoja käsitteitä on ollut myös mukana – ehkä jopa syrjäytyneitä sellaisia. Tässä ryhmässä ehdoton ykkönen on sosiaalihuolto (1/8). Aina se sosiaalihuolto jätetään syrjään ja terveydenhuolto varastaa koko show:n. Toinen raukka on asiakas. Potilas on tässä ryhmässä aina ykkönen. Mutta toisekseen oudolta tuntuu se, että tietojohtaminen käsitetään jotenkin toiminnaksi ilman asiakasta. No ei tietystikään tarkoituksella. Puhutaanhan sitä ”järjestäjän tietotarpeista” tai johtajasta / johdosta. Minusta tietojohtaminen on osallinen kaikkien ihmisten töissä. Sote-ammattilaiset johtavat myös omaa työtään ja tarvitsevat avukseen omalla tavallaan tietojohtamisen välineistöä. Jopa meidän tavallisten kansalaisten pitäisi johtaa myös itseämme koskevaa tietoa (MyData). Hilmo on myös omanlaisensa raukka. (1/8), vaikka sen vaikutus tietojohtamisen pohjana olevien tietojen standardointiin on ollut ratkaiseva. Satun jopa tietämään, kuka keksi sanan hilmo. Nyt voin sen historiatietona kertoa. No ei se ollut Olli, mutta jotain tekemistä minulla oli käsitteen synnylle. Minut oli 1990-luvun alkuvuosina pyydetty mukaan hoitoilmoitusjärjestelmän uudistamiseen. Oivallinen IT-kollegani Tampereelta, Anneli Keinonen uurasti kokeiluaineistojen parissa ja oli rakentamassa muutenkin uutta järjestelmää. Niin Anneli sen keksi.

Nyt on katse tulevaisuuteen. Analytiikan kehittäminen ja välineistön kehittyminen mahdollistaa vaikka mitä. Hyviä esimerkkejä tämän käsitteen ympärillä on tullut jokaisessa verkostopäivässä. Kaivoin esille tuon esitykseni vuodelta 2017. Esitin tuolloin yhdellä kalvolla tulevaisuuden visioita / haasteita. Tässäpä tämä viiden pallukan lista:

• erillisistä valtakunnallisista rekistereistä luovuttu – paikalliset tietovarannot ja Kanta/Kansaintegroituvat toisiinsa – edelleen olen tätä mieltä, mutta integraatio ei ole vielä tapahtunut
• tiedon siirto reaaliaikaista ja vuorovaikutteista: siis BM-tiedot saadaan vuorovaikutuksessa – osittain edetty, mutta matkaa vielä jäljellä; jos tuo ensimmäinen pallukka toteutuisi, tämänkin toteutus olisi ratkaisevasti helpompaa
• tiedon laatu ”sisään leivottu” tiedon siirron ja hyödyntämisen prosesseihin – vielä ollaan kaukana tavoitteesta eikä aina ajatella, että tietojohtaminen on apu omassa työssä, eivät järjestelmätkään tätä aina tue
• tietojohtamisen indikaattorit (mittarit) vaikuttavia: tarvitaan vaikutusmekanismin happotesti – yllätys, tämän esitin kolme vuotta sitten – se on edelleen erittäin ajankohtainen asia – itse asiassa koko homman ydin, mutta toteutuksen tasossa on rutkasti kirittävää
• tiedonhallinnan organisointi on selkeä: valtio – maakunta – palvelun tuottaja – asiakas / potilas / kansalainen – tässä asiassa on taas ”Toivoa” olemassa ihan hankkeenkin muodossa.

Tietojohtamisen sietämätön keveys. Niin, kuka ihmeessä kertoi ”tietojohtamisen sietämättömästä keveydestä”. Kaivoin esille esittäjän. Sehän oli opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Esitys oli maailmankuvaa avartava. Oheinen pallo on osa esitystä. Heinosen sanomassakin oli tuttuja piirteitä. Ehkäpä tämä tietojohtaminenkin on ”pirullinen ongelma”. Olli-Pekka määritteli sen näin. Pitää rakentaa ymmärrys perehtymällä asiayhteyteen, määrittely muokkaa ratkaisua. Pirullisessa ongelmassa ei ole selkeää alkua tai loppua. Ratkaisut eivät ole oikeita tai vääriä, vaan parempia tai huonompia, uniikkeja. Pirulliseen ongelmaan ei ole määriteltävissä olevaa ratkaisujoukkoa, vaan kokeilemalla oppiminen on se paras mahdollinen tapa.

Jälkikirjoitus 1 /TOIVO. Tietojohtaminen on nostettu uudelleen valokeilaan alkuvuodesta. STM on jakamassa suuren summan rahaa alueille tietojohtamisen kehittämiseen tällä uudella soten tuotantokaudella. Haku oli alun perin päällä maaliskuun loppuun, mutta sitä jatkettiin koronan vuoksi huhtikuun loppuun. https://soteuudistus.fi/etusivu Monissa tilaisuuksissa on kehoitettu hakijoita yhteispeliin keskenään, itseasiassa verkostoitumaan. Ja myöhemmin on tarkoitus, että hyväksytyt hankkeet verkostoituvat keskenään. Moottorina tulee olemaan SoteDigi oy. Oleellista on, että nyt on herätetty henkiin edellisen tuotantokauden hankekokonaisuus nimeltä TOIVO. Sen alahankkeina ovat Virta - alueiden tarpeisiin ja Valtava - valtakunnallisiin tarpeisiin. Toivo elää.

Jälkikirjoitus 2 / KORONA. Tietojohtaminen on ollut voimakas väline moneen suuntaan koronassa. Tartuntatapausten määrät ja ennusteet ovat tuttua jopapäiväistä tietoa. Terveydenhuollon resurssien riittävyys on haaste, johon myös on rakennettu ennusteita ja vaitoehtoisia tulevaisuuksia. Olen ollut työni puolesta mukana prosessien kehittämisessä ja tutustunut erään pienen yrityksen prosessimallinnuksen ohjelmistoon. Tuotetta on kehitetty terveydenhuoltolähtöisesti jo vuosia aluksia tutkimushankkeena ja sittemmin ohjelmistotuotteena. Keskustelimme viime viikolla keskenämme ja totesimme, että tämä olisi oiva väline analysoimaan valtakunnallisesti ja alueellisesti sekä palveluntuottajittain terveydenhuollon resurssitarvetta ja resurssien riittävyyttä erilaisilla tartuntatapausten ennusteilla. Ehdotin tätä myös STM:lle. Sain vastauksen, että apua ei tarvita. Toivottavasti olin väärässä. Jospa tämä Toivo herättäisiä kiinnostuksen asiaan.

Kirjoitin tämän Tietoasiantuntijalehden kanssa samaan aikaan blogiini Helsingin verkostopäivistä tammikuulla 2020. Tuossa yhteydessä löysin myös oman taannoisen alustukseni, josta on yllä referaatti.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/02/tietojohtamisen-verkosto-ennusteista.html

Lisätietoa Tietojohtamisen verkostosta
”Tietojohtaminen ennen, eilen, nyt, tulevaisuudessa.” Saatavissa https://tietojohtamisen-verkosto-ry.webnode.fi/tietoa-meista/
Verkoston perusti Lapin sairaanhoitopiiri ja tietojohtamisen projektipäällikkö Janne Okkonen.