Levollisuusvaje ajankohtainen käsite, päivitys 22.3.2020

Levollisuusvaje on käsite, joka avaa hyvinvointiyhteiskunnan kuoret auki globaalisti, kansallisesti, yhteisötasolla ja yksilötasolla. Kohtasin käsitteen ja sen äidin viime viikolla Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n vuosikokouksessa. (1) Kansalaisaktiivi Marjatta Laiho piti vuosikokousesitelmän kehittämästään käsitteestä. Ajatus ei ole uusi, vaan ensi kertaa Marjatta esitteli sitä vuonna 2014 Uuden Suomen nettisivustolla. (2). Kirkon diakoniatyön näkökulmasta kommenttipuheenvuoron piti Irene Nummela. Molemmat esitykset olivat puhuttelevia ja tukevat toisiaan omista näkökulmista. Tiivistetysti Marjatan lanseeraama käsite levollisuusvaje ja sen käänteinen käsite levollisuus ovat tiivistetysti lainattuina 2014 tekstistä:

• Ihmisiltä häviää arjen kantokyky ja usko tulevaisuuteen. Meistä tulee toisiamme kyräileviä, omia lyhytnäköisiä etujamme varjelevia öykkäreitä. Ja mehän haluaisimme elää levollisina tuttuja polkujamme astellen tai tilaisuuden tullen rohkeasti uusille urille uskaltautuen, ilman jäytävää epävarmuutta ensi tilistä, huomisen katosta pään päällä. Luottavaisuus vallitsee niin ihmisten kesken kuin suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Ollaan sinut menneisyyden kanssa, nykyisyys on hallinnassa ja tulevaisuus seesteinen ilman arkea uhkaavia vaaroja. Ihmisarvo on tuolloin olemassa, itseisarvoisena, ilman hintalappua yksilön otsassa: ”tuottava työntekijä”, ”osatyökykyinen”, ”paljon tuottava”, ”melkein kelvollinen – ehkä pakkoaktivoinnilla vähän tuottavaksi kuntoutettava”.

Pieni ja aktiivinen keskustelujoukko alkoi purkaa tuota käsitettä eteenpäin. Marjatta piirsi levollisuusvajeen kuvaa 1960 luvulta nykypäiviin. Hänen muistikuvansa noihin vanhoihin aikoihin korostivat levollisuutta, kun taas nykyaika globaaleine ilmiöineen edustaa voimallisesti levollisuusvajetta. Osa keskustelijoista oli luonnollisesti eri mieltä Marjatan historiakuvan kanssa. Hyvinvointivaltion kehityskaari aina 1980-luvun lopulle on luonut ihmisille hyvinvoinnin ympäristöä, jossa mahdollisuudet levolliseen elämään ovat kasvaneet. Yhtä mieltä porukka oli Marjatan ajatuksesta, että ihmisarvoa on kunnoitettava ja ihmisten tulisi elää kuin perheessä heikoimpia tukien. Diakoni Irene Nurmela korosti, että yhteiskunta on tänä päivänä turvallisempi yhteiskunta kuin koskaan on ollut. Toisaalta osa ihmisistä ovat turvattomimpia kuin koskaan aikaisemmin. Ehkä voidaan sanoa, että yhteiskunnassa ovat kärjistyneet erot levollisuuden ja levollisuusvajeen välillä. Kärjekkyys näkyy konkreettisesti kirkon diakoniatyössä. Yhteiskunnassa on paljon erityisryhmiä, joilla on vaikeuksia pärjätä kilpailua ja yksilöllistä menestystä korostavassa ilmapiirissä. Monenlaista ahdistusta, masennusta, mielenterveysongelmaa ja epävarmuuden kokemista esiintyy eri ihmisryhmissä. Irene totesi, että diakoniatyössä kohtaamisen syyt ovat seuraavat: talouden huolet, terveys, sairaus, ihmissuhteet ja usko.

Levollisuusvaje ei ole läsnä vain erityisryhmien arjessa. Jos ajatellaan, että levollisuutta on elämisen tulevaisuuden ennustettavuus ja omakohtainen hallittavuus, niin ajankohtainen koronavirus pöllyttää tätä ennustettavuutta mitä suurimmassa määrin globaalisti. Ehkä koronavirus on syrjäyttänyt toistaiseksi ilmastoahdistuksen. No tämä virus on jopa osittain globaali vastaisku ilmastomuutokselle.

Levollisuusvajetta voidaan kyllä nostaa esille ihmisen koko elinkaaressa. Lasten ja nuorten levollisuusvaje kasvaa häiriökäyttäytymisen ja kiusaamisen kohtaamisessa. Sama tekijä kyllä velloo työelämässäkin. Toisaalta työelämässä levollisuutta ja ennustettavuutta vaikeuttaa jatkuva kilpailu aina yksilötasolta globaalille tasolle. Monesti on todettu myös, että muutos on nykyään normaalitila. Onkohan se aina tarpeellinen normaalitila? Työelämän ulkopuolelle tipahtaneet kokevat usein olevansa levollisuusvajeen kourissa. Jatkuvasti pitäisi pyrkiä osaksi työelämää, mutta kaikenlaiset vaikeudet kohtaavat matkalla. Osa taistelee, osa antaa periksi. Kannusteet ovat monenmoisia. Sotu-uudistus pureutuu kannusteongelmaan. Jo ennakkoon tiedetään, että poliittisia näkemyksiä riittää laidasta laitaan. (3)

Vanhenemisen ja siirtymisen aktiivityöelämästä uuteen elämänvaiheeseen pitäisi olla periaatteessa levollinen vaihe. Valitettavasti tässäkin vaiheessa kohdataan levollisuusvaje. Yksinäisyys ja kokeminen vain turhaksi kulueräksi yhteiskunnassa nostaa levollisuusvajetta, josta seuraa monenlaisia ongelmia - masennusta jne. Vanhenemiseen liittyy tietysti myös toimintakyvyn jatkuvaa vähittäistä heikkenemistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät kohtaavat monesti omassa työssään levollisuusvajeen. Pitäisi voida auttaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia avun tarpeessa olevia, mutta voimavarat ovat rajallisia. (ks. myös Päivitys 17.3.2020). 

Niin yksilötasolla levollisuus ja levollisuusvaje ovat tunnetiloja, jotka kukin meistä kokee omalla yksilöllisellä tavallaan. Toisaalta pysyvä levollinen tila lienee täysi mahdottomuus. Marjatta Laihon haikailu 1960-luvun yhteiskuntaan liittyy paljolti sen aikaiseen suljettuun yhteiskuntaan, kun taas suomalainen yhteiskunta on avoin ja altis kaikille globaaleille ilmiöille niin hyvässä kuin pahassakin. Onhan tämä koronavirus nähtävissä myös uutena yhteiskunnallisena kokeiluna, jossa avoimuuden sijasta korostetaan sulkeutuneisuutta. Tämän päivän uutiset ovat "rajat kiinni"-uutisia. Toisaalta tässäkin korona-asiassa pitäisi korostaa yhteisöllisyyden voimaa.

Levollisuus ja levollisuusvaje ovat läsnä niin varsinaisessa todellisuudessa kuin myös virtuaalisessa todellisuudessa. Yksi sun toinen meistä elää tällä hetkellä molemmissa todellisuuksissa.  Löytyisikö tästä uudenlainen kombinaatio selättää pahimmat levollisuusvajeen ilmentymät. Tietysti pitää muistaa, että virtuaalitodellisuus "pakkopullana" sisältää jo sinänsä uuden levollisuusvajeen. Kaikki emme ole sinuja digitalisaation kanssa.

Päivitys 17.3.2020: HS-mielipide / Riitta Räsänen: Kunnat antavat kotihoidosta katteettomia lupauksia. 

Omassa kodissaan asuvista 75 vuotta täyttäneistä lähes joka neljäs jää vaille apua perustarpeiden hoitamisessa, kuten avussa sängystä ylös pääsemisessä, vessassa käymisessä ja pukeutumisessa.... Kouraisevinta oli se hätä, yksinäisyys ja arvottomuuden tunne, joka niin monen vanhuksen silmistä paistoi. Kotihoidon työntekijän kellontarkasti mitoitetut käynnit eivät mitenkään riittäneet kattamaan kaikkea yksilöllistä avun tarvetta. Aivan liian moni oli enemmän heitteille jätetty kuin hyvin hoidettu. Kotihoidon työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä, mutta mahdollisuudet tehdä työtä hyvin ovat rajatut. Tiukimpien tilanteiden jälkeen tulivat vain kyyneleet....Ratkaisuksi riittäisi parhaiten suomalaisille vanhuksille sopiva malli: Lämpöä ja leipää. Siisteyttä ja sydäntä. Huolenpitoa ja hoitoa. On päästävä pois tayloristisesta johtamistavasta kohti aidosti vanhustyötä arvostavaa johtamista. Sitten kun koti ei enää ole paras paikka, on päästävä elämään hyvää elämää hoivakotiin. Mutta niin, ettei ensin tarvitsee riutua, pelätä ja tuntea arvottomuutta.https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006441491.html

Päivitys 22.3.2020: HS-sunnuntai 22.3.2020: Anna-Stina Nykänen: Miten voin auttaa. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006447309.html

Anna-Stina nostaa esille käsitteen välittämisvaje. Taustalle on CoPassion -tutkimusryhmän työ, jossa ryhmäläiset ovat nostaneet keskeiseksi käsitteeksi myötätunnon (compassionomics = myötätunnon taloustiede). Prof. Juho Saari suositteli Nykäselle amerikkalaista tutkimusta Stephen Ttzeciak, Anthony Mazzarelli: The revolutionary scientific evidence that caring makes a difference.  Tiivistän Anna-Stinan pitkää kirjoitusta lainaamalla virkkeitä ja jättämällä pois hänen hyviä esimerkkejä sekä henkilökohtaisia havainvoja: "Siinä amerikkalaiset tutkijat kertovat todistaneensa tieteellisesti, että myötätunto säästää yhteiskunnalta sekä rahaa että ihmishenkiä. Tutkijoiden mukaan Yhdysvalloissa on jo pitkään vallinnut välittämisvaje, joka on tuhoisa, jopa kuolemanvakava asia. Sama pätee helposti myös muihin länsimaihin. Amerikkalaistutkijat sanovat, että myötätuntoa pitää saada lisää. Vain sillä tavalla esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksista selvitään. Lisäämällä myötätuntoa ihmiset paranevat ja kuntoutuvat nopeammin. Ja kun työpaikoille saadaan enemmän myötätuntoa, työurat pitenevät. Eivätkä työntekijät sairastu uupumukseen yhtä usein kuin viime vuosina. Myötätunto on empatian tunteeseen perustuva pakonomainen tarve auttaa toista ihmistä. Myötätunto on tekoja. Sitä edeltää tunne nimeltä empatia. Se sopii hyvin tähän aikaan. Juuri sitähän me Suomessa nyt koemme ja näemme, pakonomaista tarvetta auttaa. Suurin myötätuntoon liittyvä yllätys itselleni on ollut se, ettei myötätunto liity vain yksittäisten ihmisten hyvään. Myötätunto liittyy koko yhteiskuntaan, se tekee hyvää myös taloudelle ja terveydelle. Itse asiassa myötätunto voi ratkaista sen, miten ihmiskunta selviää nyt ja tulevaisuudessa. Viha on nopea tunne. Myötätunto taas syttyy hitaasti. Jos vertaa hormoneihin: Viha on niin kuin adrenaliini, joka purskahtaa äkkiä ja räjähtää. Myötätunto on kuin endorfiini, joka alkaa erittyä vasta, kun on juostu pitkän matkaa. Se vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, eforttia. Joskus välittämisvaje voisi siis olla harhaakin, somen synnyttämä väärä vaikutelma. Tai Facebookin kaltaisten yhtiöiden masinoinnista muodostunut mentaalinen muuri, jonka taakse jää kaikki hyvä. Silti vihapuheet voivat alentaa omaakin kynnystämme. Alamme elää alhaisten odotusten mukaan. Vai olisiko kuitenkin niin, että somen ulkopuolella olemme entistäkin kohteliaampia? Kummastakin tuntuisi arjessa olevan näyttöä. Koneet eivät tunne myötätuntoa. Mutta eivät ne tunne myöskään vihaa. Netin nopeus on ollut korvaamaton etu myös nyt, kun on haluttu auttaa. Some on myös myötätunnon väline. Myötätunto auttaa meitä selviämään kriisien keskellä. Mutta myötätunto auttaa meitä myös silloin, kun on koettu tappioita. Jos pystymme osoittamaan myötätuntoa toisia kohtaan, meidän kaikkien on vähän parempi elää. Läpi kriisien ja niiden jälkeen."

Viitteet

(1) Hyvinvointivaltion vaalijat ry.: http://www.hyvinvointivaltio.fi/

(2) Marjatta Laiho: Kenen laariin sataa levollisuusvajeen kasvu, puheenvuoro Uudessa Suomessa 2014; https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/marjattalaiho/180434-kenen-laariin-sataa-levollisuusvajeen-kasvu/

"Ihmisiltä häviää arjen kantokyky ja usko tulevaisuuteen. Meistä tulee toisiamme kyräileviä, omia lyhytnäköisiä etujamme varjelevia öykkäreitä. Ja mehän haluaisimme elää levollisina tuttuja polkujamme astellen tai tilaisuuden tullen rohkeasti uusille urille uskaltautuen, ilman jäytävää epävarmuutta ensi tilistä, huomisen katosta pään päällä, siitä tuleeko Kelan maksu ennen viikonloppua tai siitä onko puhelimeen vastaamaton isovaari vielä hengissä yksin asunnossaan tai onko hän muistanut tänäänkään syödä mitään.....Kun ajattelen rauhallista, turvallista, hyvää ihmiselämää, näen silmissäni mummulan keittiön pitsiverhot, joita avoimesta ikkunasta huokuva leppeä kesätuuli heiluttelee vasten katosta roikkuvassa amppelissa kukkivaa morsiushuntua ja kattilakaapin päällä ruukussa olevaa verenpisaraa. Vieressä puuhellan ääressä puuhailee mummi, tehokkaasti, mutta aina kiireettömän oloisena. Käsityöverstaassaan päivän työn lopettanut vaari istuu lempijakkarallaan odottamassa ruokapöydän kattamista soitellen huuliharpulla valssia Laskiämpärin laineilla. Tuon muistikuvan ydin on levollinen rauha. Luottavaisuus vallitsee niin ihmisten kesken kuin suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Ollaan sinut menneisyyden kanssa, nykyisyys on hallinnassa ja tulevaisuus seesteinen ilman arkea uhkaavia vaaroja. Elämä 1960-luvulla soljui enimmäkseen yllätyksettömästi. Yhteinen suunta oli eteenpäin, ehkä pienen pienin askelin, mutta kuitenkin parempaa kohti, kaikille paremmaksi kehittyvää suomalaista yhteiskuntaa. Silloin ei yleinen mielipide olisi hyväksynyt suurelle osalle kansaa, ”epäkelvoille ihmisryhmille”, ainoaksi tieksi liukasta luisua taaksepäin synkkään pimeyteen, kuten tänä päivänä. Ihmisarvo oli tuolloin olemassa, itseisarvoisena, ilman hintalappua yksilön otsassa: ”tuottava työntekijä”, ”osatyökykyinen”, ”paljon tuottava”, ”melkein kelvollinen – ehkä pakkoaktivoinnilla vähän tuottavaksi kuntoutettava”. Valitaan tästedes asioistamme päättämään älyllä ja sydämellä, eikä pelkällä hölmöläiskalkulaattorilla varustettuja ihmisiä! Poistetaan levollisuusvaje!"

(3) Marinin hallitusohjelmassa on sosiaaliturvan uudistukselle rakennettu kehityspolku yli hallituskausien. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/sosiaaliturvan-uudistaminen