sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Paranoidia optimismia Siilasmaan tavalla

Paranoidi optimisti : näin johdin Nokiaa murroksessaParanoidi optimisti- kirja on kuvaus Nokian vaiheista vuodesta 1988 tammikuuhun 2016. (1) Risto Siilasmaa Nokian hallituksen jäsenenä ja sittemmin hallituksen puheenjohtajana on ollut kirjan sisällön tuottaja. Apuna hänellä on ollut Catherine Fredman, jonka kanssa teos on saatu aikaan ensin englannin kielellä ja sittemmin se on käännetty suomeksi.

Hyvä ystäväni totesi, että tämä on tähän asti paras Nokiaa käsittelevä teos. Ystäväni on lukenut kaikki edelliset aiheeseen liittyvät kirjat läpi. Odotukset olivat tältä osin korkealla. Toisaalta aikaisemmin aihetta käsiteltiin HS:ssä ja siinä päädyttiin jopa juupasepäs-väittelyyn Siilasmaan ja ja Nokian matkapuhelintoiminnan avainhenkilön, Jorma Ollilan välillä. Oliko kyse viime aikoina pelolla johtamisesta. (2) No Risto lupasi, että kirja ei keskittyisi tähän asiaan. Se on totta. Jorma Ollilan rooli on mukana kirjassa siihen saakka, kunnes Ristosta tulee hallituksen puheenjohtaja Jorman tilalle. Toinen tuttuni väitti omassa arviossaan, että Ristokin sortuu samantyyppiseen itsensä esiin nostamiseen kuin Ollila omassa elämänkerrassaan. (3) Olen lukenut myös Ollilaa koskevan elämänkerran. En tunnista tuota samankaltaisuutta. (4)  Risto korostaa vaihtoehtojen hakemista yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa ja päätösten tekemistä avoimesti yhteisten analyysien pohjalta. Itse asiassa Riston edustama ajattelumalli (strategisen johtamisen malli) todistaa sen - siis tämä "paranoidi optimismi". Ollilan kirjan kirjoittaja Harri Saukkomaa puolestaan toteaa tästä paranoidista optimismista, että se ei ole Siilasmaan keksintö:  ”Siilasmaan kirjan varsinainen kirjoittaja, amerikkalainen Catherine Fredman, on kirjoittanut Intelin johtajan Andy Groven legendaarisen kirjan Only the paranoid survives. Eli Fredman ei ole ainakaan ensimmäistä kertaa paranoidia kyydissä”, Saukkomaa näkee. HS:lle hän kuitenkin tarkentaa, että uskoo toki Siilasmaan olleen oleellinen tekijä kirjassa. ”Yhteistyötähän kirja on ja kaikki ajatukset ovat varmasti Siilasmaan ajatuksia. Mitkä ovat prosenttijakautumat itse kirjoittamistyössä, siitä en tiedä.” (5)

Kirjan sisältö on kuitenkin monipuolinen ja Nokian vaiheita on pyritty tarkastelemaan hallituksen näkökulmasta mutta myös varsinaisen liiketoiminnan ja sen perustana olevien teknologisten ratkaisujen näkökulmasta. Tältä kannalta ei ole merkitystä ainakaan minulle, mikä on ollut Riston ja Catherinen välinen työnjako kirjan kirjoittamisessa. Sisältö on Riston käsialaa. Kirjassa kuvataan Nokian matkapuhelintoiminnan nousu - ylivalta - usko ylivallan pitämiseen - pelko sen menettämiseen - pelko koko toiminnan joutumisesta vararikkoon - matkapuhelintoiminnan uudet liittolaiset - ostot ja myynnit - uuden liiketoimintatavan rakentaminen. Kuvaus perustuu pitkälti paranoidin optimismin ajatteluun.
  • "Yrittäjämäisen johtajuuden ydin edellyttää paranoidia optimismia. Paranoidi optimismi tarkoittaa sitä, että kaiken pelon ja hämmennyksen keskellä voi olla optimisti, koska on vakuuttunut siitä, käsillä oleviin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Samalla on kuitenkin oltava paranoidi sen suhteen, mikä voi mennä vikaan. Näin varaudutaan ongelmiin, sillä ongelmia on aina, myös silloin kun muut väittävät, ettei niitä ole. Kun ongelmia tunnistetaan, selviää, miten ne voidaan välttää ja niiden vaikutuksia minimoida. Vaikka ongelmien ennalta ehkäiseminen ei ennalta onnistuisikaan, optimisti on vuorenvarma, että siitä selviää." (s.173-174).
Siilasmaa luotti aluksi Ollilaan ja piti häntä esikuvanaan. Risto varmaankin ajatteli, että Jorma oli myös paranoidi optimisti. Näin ei Riston mielestä ollut. Päätöksenteon valmistelu ei ollut avointa eikä vaihtoehtoja hakevaan ja punnitsevaa. Jopa Riston mielestä hänen omat ehdotuksensakin vaiennettiin hallituksen työskentelyssä. Jorma ei siis ollut paranoidi optimisti. Siilasmaan aloittaessa hallituksen puheenjohtajana, hän julkisti omat johtamisen periaatteensa paranoidin optimismin hengessä. Vaikea matkapuhelintoiminnan myynti sekä myös NSN (Nokia Siemens Networks) -yhteisyrityksen toisen osapuolen osto ja HEREn myynti sekä Alcatel Lucentin osto perustuivat avoimeen vaihtoehtojen pohdintaan ja analyysiin. Miten uuden yhteisyrityksen johtaminen sitten on sujunut, siitä kirja ei kerro mitään. Siilasmaa löysi matkan varrelta paljon hengenheimolaisia - paranoideja optimisteja. Mitä ilmeisimmin Stephen Elop kuului tähän kaartiin. Risto puolusti Elopia viimeiseen asti, kun julkisuus lynkkasi Stephenin ja moni nokialainenkin.

Vainoharhainen pessimismi vaani kuitenkin pitkin matkaa Siilasmaan toimintaa. Hänen mielestään hallituksen jäsenenä ei hallitus eikä toimiva johtokaan ymmärtänyt kaikilta osin Nokian huonoon suuntaan luisuvaa liiketoimintaa. Siilasmaalla ei ollut uskoa älypuhelinalusta -Symbianiin. Hän ihmetteli, miten välinpätämättömästi suhtauduttiin kilpailutilanteeseen Applen Iphonen ja Googlen Androidin noustessa esille. Liittoutuminen Microsoftin kanssa vei myös Ristolta myöhemmin uskon Windows-maailman ekosysteemiin. Usko omiin korvaaviin alustaratkaisuihinkin oli heikko (kuten Meego). Jopa usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa Nokian hallituksessakin hiipui - siis vainoharhaista pessimismiä. Kirjan edetessä tuli myös selväksi se, että kukaan (ei myöskään Risto) pysty yksin ratkaisemaan Nokian ongelmia. Ei myöskään eteneminen liiketoiminnan kehittämisessä ole virtaviivaista, ennustettavaa toimintaa. Kyse on eri osapuolten välisestä kaupanteosta, markkinoiden hallitsemisesta, valtaamisesta, puolustamisesta jne. Kysy on varautumisesta jatkuviin yllätyksiin. Vainoharhaista optimismia edustaa kuitenkin Riston kuvaus sinnikkäästä neuvottelutoiminnasta (myös neuvottelutaidoista). Sitkeyttä edustaa myös Sillasmaan jatkuva halu oppia uutta, ottaa selvää liiketoiminnan koko skaalasta mukaan lukien sen teknologinen perusta. Jos tämä kaikki pitää paikkansa, niin hieno juttu.

Kannattaa lukea. Kirjasta voi ottaa oppia myös omassa elämässä tavalla tai toisella.

Viitteet

(1) Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi optimisti - Näin johdan Nokian murroksessa, Tammi, Helsinki 2018

(2) Kirjoitin aiheesta blogikirjoituksen otsikolla "suurten ja pienten asioiden harha" -tapaus Nokia, 23.9.2018, päivitin juttua 23.9-30.10 välisenä aikana muutamaan kertaan.
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/09/suurten-ja-pienten-asioiden-harha.html

(3)  Pauli Forma: Paranoidi optimisti Nokian puikoissa: Pauli päätyy toteamaan:
Kun luin Ollilan kirjaa, mietin, kuinka yksin kymmenien tuhansien ja sadan tuhannen työntekijän yhtiön pääjohtaja lopulta tekee ratkaisevia strategisia päätöksiään. Sama tuli mieleen Siilasmaan kirjassa. Vaikka päähenkilön ympärillä on tiimi, lopulliset päätökset jäävät suurimmalla johtajalle. Yhden ihmisen roolia alleviivaa myös Siilasmaan kirjan alaotsikko: ”Näin johdin Nokiaa murroksessa.”
http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/

(4) Ollin blogikirjoituksessa arvio Ollilan kirjasta otsikolla "Mahdoton menestys - Ollilan tilitys"
http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html

(5) Vesa Siren: Siilasmaa "ei keksinyt" paranoidia optimismia. HS-kulttuuri, 7.11.2018; https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005890132.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti