Pirulliset ongelmat 2.0: tieto päätöksenteossa, päivitys 23.8.2018

Sitra järjesti työpajan 16.8.2018 pirullisista ongelmista julkisessa päätöksenteossa. (1) Se on osa Sitran hanketta, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Jostain syystä minutkin oli kutsuttu mukaan 30 hengen työpajaan ratkaisemaan kevyitä, sotkuisia ja pirullisia ongelmia. Kyllä niitä julkisessa päätöksenteossa riittää. Monia tuli esille enkä minä esittänyt sitä, että soteuudistus olisi pirullinen ongelma. Ei kyllä se oli joku toinen. Hieno avaussessio valoitti meille, mitä pirullisilla tai viheliäillä ongelmilla tarkoitetaan. Itse asiassa oheinen kuutio oli koko tilaisuuden lähtökohta. Vaasan yliopiston tutkijat ovat jatkaneet tämän aiheen parissa. Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja, jonka minäkin arvioin blogissani. (2) Nyt tämä kuutio saa maailmanensi-iltansa tieteellisessä artikkelissa.

Ollin prosessikaavio ongelmanratkaisusta / pirulliset ongelmat

Pohdin vielä jälkeen päin tätä ongelmanratkaisun maailmaa prosessiajatteluna. Tein aiheesta oheisen kuvan. Prosessi alkaa ongelman esiin kaivamisesta ja päättyy tehdyn päätöksen vaikuttavuuden arviointiin. Voisihan se jatkua siirtymänä uuteen ongelmaan jne. Prosessin vaiheet voisi kuvata seuraavasti:

• Ongelma kaivetaan esille: joku henkilö, organisaatio, yhteisö toteaa, että asiat nyt eivät ole kunnossa - "tarttis tehrä jotain nyt eikä 15 päivä".
• Yhdessä tai erikseen pohditaan, että haastavahan se ongelma on. Monet asiat eivät ole kohdallaan johtuen tästä ongelmasta. Päätetään systematisoida ongelmaa ja selvitetään, onko se tosi pirullinen, muuten vain sotkuinen vai kevyt sellainen. Jos ongelma on tosi pirullinen, ei siihen itse asiassa ole löydettävissä parasta mahdollista ratkaisua. Jos ongelma on sotkuinen, voidaan periaatteessa sotku selvittää ja löytää siihen erilaiset ratkaisut. Jos ongelma on kevyt, siihen on  jo olemassa ratkaisuvälineet. Samantyyppisiä keveitä ongelmia on aiemminkin ratkottu.
• On niin tai näin niin ongelma on joka tapauksessa ilmiö. Ilmiö on monenkirjavan ongelman positiivinen käsite. Ilmiötä voidaan tarkastella, tutkia, selittää monesta näkökulmasta ja monin menetelmin. Myös ilmiön mittaaminen voi koostua useista mittareista. Muuttamalla ongelma ilmiöksi, se voidaan sitten jotenkin saada näkyvään, käsin kosketeltavaan muotoon.
• Ilmiötä tarkastellaan tilannehuoneessa. Tulee kyllä mieleen, että tämä tilannehuoneen käsite on perua jostain militäärisestä ajattelusta - johtokeskus tms. Tilannehuone voi olla itse asiassa ihan aito fyysinen tila tai myös tietysti nykyään virtuaalinen sellainen. Tilannehuoneessa ovat kaikki keskeiset ilmiöön liittyvät tekijät, osapuolet ja tiedot käytössä. Näin se ilmiön tilanne selviää ja taustalla oleva ongelma voidaan luokitella kevyeksi, sotkuiseksi tai pirulliseksi.
• Tehdään sitten päätös, miten homma hoidetaan kotiin. 
• Päätöksen jälkeen palataan jossain sovitussa vaiheessa tilannehuoneeseen ja katsotaan, onko päätöksestä seurannut jotain. Tehdään siis taas tilannearvio.
• Tilannearvion pohjalta tehdään sitten vaikuttavuuden arvio. Se tietysti riippuu ongelman luonteesta. Kevyen ongelman ratkaisun arvio on paljon helpompaa kuin sotkuisen tai pirullisen ongelman. Mutta kaikissa tapauksissa vaikuttavuuden arviointi sinänsä on oma haasteensa - jopa pahimmillaan sekin pirullinen ongelma.

Yksilötasolla voitaisiin ottaa esimerkiksi vaikkapa perinnönjako. Perilliset (tai perillinen) toteavat, että jotain pitää tälle edesmenneen sukulaisen (omaisen) omaisuudelle tehdä. No onhan se haastava kaikissa tapauksissa. Kevyeksi ongelman voi hahmottaa, kun perillisiä on yksi ja omaisuuskin on selkeä kokonaisuus (vaikkapa asunto). Sotkuiseksi ongelma tulee, kun perillisiä on useita ja omaisuuttakin on monensorttista. Pirulliseksi ongelma muodostuu, kun monilla perillisillä on keskinäisiä intressejä, kaunaa, vihaa, erimielisyyttä edesmenneen omaisen toimista sekä vielä kaiken lisäksi kummallinen testamentti. Kaikesta huolimatta kyse on ilmiöstä nimeltä "perinnönjako". Tilannehuoneessa ovat tietysti kaikki osapuolet ja lisäksi ulkopuoliset juridiset voimat. Dokumenttejakin on monenlaisia. Näistä kaikista aineksista seuraa päätös, joka on joko kevyt - siis helppo ja kaikkien kannalta oikeudenmukainen tai sotkuisuuden selvittyä käypä tai riitainen, pitkittyvä pirullinen prosessi. Siitä sitten uudelleen tilannehuoneeseen joko kerran tai lukemattomia kertoja. Ja sitten vaikuttavuus voi olla monenlainen - kukaan ei ole tyytyväinen, suurin osa omaisuudesta valui ulkoisten selvittelijöiden käsiin -- siis pahin skenaario vaikutuksista. Tai onni kukoistaa perillisten päästessä nauttimaan perinnöstään.

Enpä ala tekemään soteuudistuksesta vastaavaa esimerkkiä. Lyhyesti voi todeta, että ongelma on pirullinen. Viisi tuotantokautta on sitä ratkottu ja kuudes häämöttää edessä. Vaikutuksia eri tuotantokausien prosesseista ei ole kunnolla tehty. Onko edes opittu - no on varmaan jotain.  No ehkä se on opittu, että joidenkin mielestä kyse on kesystä ongelmasta, toisten mielestä sotkuisesta ongelmasta ja tietysti joidenkin mielestä pirullisesta ongelmasta.

Päivitys 20.8.2018: Tarja Heino kommentoi FB:n puolella tilannehuonekäsitettä seuraavasti:
"Dialoginen tila, jossa implisiittinen ja eksplisiittinen tieto kohtaa/vaihtuu ja tuottaa uutta tietoa/ymmärrystä." Tarja on tutkinut ja kehittänyt lastensuojeluun liittyvää läheisneuvonpitoa tämän periaatteen perusteella. Se on puolestaan lainattu Ikujiro Nonakan 2001 luomasta teoriasta, miten tieto luodaan Ba:na. Ba on paikka, missä tieto luodaan, jaetaan ja hyödynnetään. Ba on tila, jossa tällainen vuorovaikutus toteutuu. Näin luodaan joukko uutta vuorovaikutusta. Paikassa yhdistetään piilevä, hiljainen kokemustieto ja näkyvä, täsmällinen tieto. Oheinen kuva on lainattu Nonakan etc. artikkelista. (Lähteet: Tarja Heino: Lapsen tieto tutkimuksessa ja käytännössä, teoksessa Hänninen etc: Toinen tieto, Saarijärvi 2005; Nonaka, Ikujiro & Konno, Noburo & Toyama, Ryoko (2001): Emergence of "Ba". A Conceptual Framework for the Continuous and Self-transcending Process of Knowledge Creation teoksessa Nonaka, Nishiguchi (eds) Knowledge Emergence. https://www.yumpu.com/en/document/view/4109582/seci-ba-and-leadership-a-unired-model-of-dynamic-knowledge-)


Päivitys 21.8.2018: Matti Rimpelä kommentoi aihetta FB:n puolella seuraavasti:
”Pirullinen ongelma” on hokema, johon sisältyy vakavan joukkoharhan vaara. Se on tyylipuhtaasti ongelmasuuntautunut ja pinnallinenkin. Siirtää huomion ihmisten kokeman huolen luonnehdintaan sen sijaan, että johtaisi pohtimaan, miksi ihmiset kokevat usein pirullisiksi haasteet, joille on valmiina helppo ja aivan ilmeinen ratkaisu. Pidän keskustelua ja pohdintaa ”pirullisista ongelmista” jopa hieman populistisina. Pelkistetään ihmisten yhteistoiminnan ydinkysymys yhteen hokemaan. Mitä sitten vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Tampereen Yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkima ja kehittelemä tuloksellisuusdialogi. Mutta kun keskittyy ”pirullisen ongelman” kuvailuun ja analyysin, ei tarvi perehtyä kyseisyn ilmiön tutkimisen ja tulkinnan historiaan.
Matti täsmentää näkemystään (kesyt ja ilkeät ongelmat): 
Suosittelen Sinulle Sotaraudan raporttia vuodelta 1996: Kohti epäselvyyden hallintaa. Pehmeä strategia 2000-luvun alun suunnittelun lähtökohtana. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Gummerrus Kirjapaino Oy/ Finnpublishers. Jyväskylä 1996. Laajassa tutkimuksessa hän lyhyesti lonnehtii ongelmia kesyiksi ja ilkeiksi: "Vastassamme olevat ongelmat eivät ole kesyjä. Ne ovat ilkeitä. Samalla on tullut yhä ilmeisemmäksi, ettei ole yksikköä, joka voisi yksin olla vastuussa jonkun yhteiskunnallisen ongelman ratkaisusta. Päämäärät ja intressit ovat hajautuneet, markkinavoimien merkitys on kasvanut. (Sotarauta 1996, 62).

Päivitys 23.8.2018: Timo Karjalainen pohtii aihetta monella tapaa. Tiivistän joitain hänen huomioitaan seuraavasti:
"Joiltakin lääkäreiltä olen oppinut viitekehyksen ”input-temput-output” , lyhyesti PUTPUTPUT. Sitä käytetään myös (tieto)konetekniikassa. PUTPUTPUT kannattaa liittää osaksi kompleksisuuskuutiota. Näin kuutio saadaan liikkeelle, ja mielellään ihmisille positiivista vuorovaikutusta = liike-elämää edistämään. Kompleksisuuskuutioon ja PUTPUTPUT-liike-elämään kannattaa liittää mukaan myös Karl Popperin näkemys kellosta ja pilvestä." 

Timo viittaa Beatrice Bennen blogikirjoitukseen vuodelta 2012, jossa lähtökohtana on Karl Popperin kuvaus kahdesta maailmasta kello-maailmasta ja pilvi-maailmasta. Luulen, että tässä haetaan samaa asiaa kuin Nonakan Ba-tilannehuoneessa. Kaksi näkymää pitää saada kohtaamaan - mekaaninen mitattavissa oleva maailma ja dynaaminen- innovatiivinen maailma. Siitä se vuorovaikutus syntyy. Maailmojen kahtiajakoa esiteltiin myös Sitran seminaarissa. Oppi on sellainen, että kaikki ongelmat ovat moninaisia ja kuvattavissa monesta näkökulmasta. Ratkaisuja voidaan hakea näkökulmien vuorovaikutuksesta, kohtaannosta vaikka "tilannehuoneessa". 
https://beatricebenne.com/2012/01/31/clocks-and-clouds/ 
 
Viitteet

(1) Sitran hanke "Tieto päätöksenteossa". https://www.sitra.fi/julkaisut/tieto-paatoksenteossa/
(2) Pirulliset ongelmat: "Johtajana kaaoksen reunalla". http://ollintuumailut.blogspot.com/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html