 |
| Olli Hesarin äärellä 8.8.2015, viite 1 |
Tuottavuusloikka on Matti Alahuhdan mielestä tehtävissä kolmella tapaa:
1. kustannustaso kuntoon (niin siis työn kustannustaso) sekä julkiset menot kuriin,
2. huolenpito ihmisistä (globalisaation ja digitalisaation seurauksena eri toimialojen rakennemuutosten haasteiden vastaisku) yhteiskuntasopimuksen avulla,
3. panostus koulutukseen ja tutkimukseen, "edelläkävijäosaamiseen".
Alahuhta ei anna mitään tarkkoja lääkkeitä noihin kolmeen pointtiinsa. Pohdinpa asiaa hiukan eteenpäin. Kaikkia näitä keinoja yhdistää digitalisaatio. Tuottavuus uskotaan saatavan kuntoon digitalisaation avulla. Ihmisten huolenpitoon pitää kiinnittää huomiota, koska tuottavuudesta seuraa lisää työttömyyttä ilman muuta. Lisäksi ihmisten työtehtävät tulevat muuttumaan rutkasti. Niin ja sitten edelläkävijäosaamisen avulla tuodaan digitalisaatioon perustuvia innovaatioita avuksi. Alahuhta luottaa korkeaan osaamistasoon ja tutkimuksen voimaan.
Digiloikka. Kustannustason saaminen kuntoon digitalisaation avulla on pitkän aikavälin ratkaisumalli, koska digitalisaatio ei tapahdu ilman kolmea keskeistä asiaa: 1) johtajuus, 2) toimintatapojen muutos, 3) toimintatapojen muutosta tukevat digitalisoidut uudet ratkaisut. Itse asiassa digiloikan toteuttaminen vaatii investointeja. Sitähän taitaa myös Alahuhta hakea painottamalla tutkimusta ja koulutusta. Digiloikka on vaikeata saada aikaan pelkästään työyhteisöissä. Tarvitaan ulkoista innovaatiota, hankkeita, jotka luodaan IT-ohjelmistotalojen ja työyhteisöjen yhteistyönä.
Julkiset menot kuriin. Tässäkin on haasteena, miten digitalisaation avulla voidaan välittömästi vaikuttaa julkisiin menoihin. Vanhat toimintakäytännöt ja niiden taustalla olevat lait, asetukset ja sisäiset organisaatioiden säännöt hidastavat muutosta aivan oleellisesti. Hallituksen ratkaisu ovat hallitusohjelman "kärkihankkeet" ja normien purku. (2) Siellä on digitalisaation kärkihanke, johon haetaan nyt urakalla erilaisia innovaatioita, hanke-aihioita. Näyttää siltä, että hakuprosessi on vahvasti alhaalta ylös prosessi. Ehdotuksia on kerätty kesän aikana (määräaika oli 6.8.2015). Niitä kerätään myös avoimella haulla. Katsoin tämän hetkisiä tuloksia - aika vähän. (3) Onkohan tämä ainoa tapa etsiä ideoita. Voitaisiinko nyt vahvasti käyttää hyväksi eri instituutiota kuten koulutus- ja tutkimuslaitokset, yksityiset yritykset jne. Tulee mieleen myös se, että julkisten menojen kuriin saattamisessa pitäisi löytää yhteisen tekemisen tapa - nyt vielä mennään vahvasti erilaisissa siiloissa. Oppia pitäisi myös ottaa yli organisaatiorajojen.
Pitäisi tehdä...Hallitusohjelman jälkeen on digitalisaatiosta keskusteltu laajasti. Suomi on joissakin tutkimuksissa kansainvälistä kärkeä ja toisissa taas jäämässä kärjestä jälkeen. Pitäisi ottaa käyttöön sähköisen asioinnin ratkaisuja, mutta erilaisten tutkimusten mukaan käyttöönotto on ollut liian hidasta. Pitäisi osata toteuttaa hankkeita tehokkaasta ja innovatiivisesti. Paljon on epäonnistuneita hankkeita. IT-ohjelmistotalot valittavat hankintabyrokratiaa ja sitä, että hyviä innovaatioita ei pystytä toteuttamaan hankkeissa. Tilaajat valittavat samaa toisin päin. Pitäisi tehdä asioita yhdessä yli erilaisten organisaatiorajojen, mutta toisaalta organisaatiot ovat kovin siiloutuneita monestakin syystä. Johtamistakin pitäisi kehittää, jotta muutosta saataisiin aikaan. IT:ssä pitää juosta uuden perässä, jotta pysyy mukana kehityksessä. Niin, kun saadaan jokin uudistus aikaan, on jo ovella odottamassa toinen entistä ehompi. Samalla joudutaan askaroimaan IT-kustannusten kanssa. Pitäisi säästää IT-kustannuksissa, mutta samalla pitäisi voida investoida toiminnan ja sitä tukevien IT-ratkaisujen muutoksiin. Niin ja ilman näitä investointeja ei saada aikaan digiloikkaa ja tuottavuusloikkaa.
Kansalaisen ja työntekijän digiloikka. Hesarin lukeminen kesäauringossa ei ollut digiloikka, vaan pikemminkin perinteinen paperisen lehden lukuhetki. Hesari on yrittänyt ottaa monenlaisia digiloikkia, mutta nyt on tilanne tiukka. Mainostulot hiipuvat, tilaajat hiipuvat eikä taida digilehtikään olla mikään kultakaivos. Onko sitten osattu ennakoida kuluttajien käyttäytymistä? Olen itse lukenut hesaria yli 40 vuotta paperisena. Samaan aikaan uudet ikäpolvet eivät lue hesaria paperisena eivätkä taida paljon digiversiotakaan lukea. Erilaisia kuluttajaryhmiä on kasvanut vaivihkaa ja samaan aikaan digitalisaatio on edennyt vapaan markkinatalouden lakien mukaan. Kansalaisena digimaailma etenee vauhdilla. Pitäisi lukea lehdet läppäristä, tablestista tai älykännykästä. Pitäisi löytää oikeat ohjelmistoratkaisut (apsit ja muut), asentaa ne ja opetella niiden käyttö. Pitäisi siirtyä käyttämään fyysisten palvelujen tilalla tai rinnalla digipohjaisia palveluja. Työssä pitäisi osata käyttää tarjolla olevia välineitä, jotta ei ajauduta paperin ja digimaailman sekasotkuun. Ja vielä töissä pitäisi osata edistää uusia teknologioita osana työtehtävien muutosta.
Kärkihankkeiden rahoitus ja organisointi. Huoleni on, että kärkihankkeiden rahoituksesta tulee pirstaleinen kokonaisuus, jossa kaikki saavat jotain. Organisointikin on haaste. Kokemuksia on eri hallituskausien ohjelmista, hankkeista, projekteista. Nyt pitää tehdä vertailu julkisista hankkeista, miksi osa niistä on mennyt pieleen ja miksi osa niistä on osoittautunut menestyksiksi. Tuon vertailun avulla voidaan löytää uutta organisointikulttuuria. Se olisi ykkösinnovaatio.
Ollin kolme pointtia. Varsinaisessa digitalisaatiossa pitäisi kantaa huolta kolmesta asiasta: 1. palvelut asiakaslähtöisiksi (hallitusohjelmassa), 2. työn uudelleenjärjestelyt ottamalla huomioon työntekijät, 3. kokonaisajattelu (kokonaisarkkitehtuuri) siilomaisten ratkaisujen purkajana. (4)
Lukiessani paperista hesaria tuli kyllä mieleen, että digiloikassa on otettava huomioon monenlaiset ihmisryhmät. Eri ihmisryhmillä on todella suuret erot kohdata digitalisaatio. Osa on auttamattomasti häviäjiä. Mitä tulevaisuutta heille tarjotaan? - Alahuhdan lanseeraamaa huolenpitoako.
Urheiluvertaus lienee paikallaan. Tarvitaan hyvä ja systemaattinen harjoittelu ja tuloskunnon haku. Oikea-aikainen loikka, pitkä sellainen tai kolmen loikan sarja. Niin ja hyvät mittausvälineet ja seuranta sekä päätelmät loikan parantamiselle.
Päivitys 9.9.2015: Digiehdotuksia tuli viljalti, vaikka porukat olivat ideointiaikana kesälomilla. (263 kpl, http://vm.fi/digitalisaatio). Nyt on luotu muutosverkoston yhteyteen kehittämisyhteisö "Törmäämö", joka alkaa jalostaa ideoita eteenpäin. Aleksi Kopponen VM:stä esitteli kuviota seuraavasti FB:n puolella:Noniin, nyt tarvittaisiin ideoita hallituksen kärkihankkeen joukkoistamiseen. Toteutamme kaikkia julkisia palveluita koskevat digitalisoinnin periaatteet tämän syksyn aikana. Digitalisoinnin periaatteilla haluamme auttaa julkista sektoria menestymään digitalisaatiossa. Tämänhetkisenä ajatuksena olisi luoda periaatteista niin yksiselitteisiä, että me kaikki ymmärrämme, mistä on kyse. Periaatteen runko olisi esim seuraava:
Periaate, tarkoitus, aloita tästä.
Esimerkki:
Periaate: Tunne asiakkaasi
Tarkoitus: Muodosta syvällinen ymmärrys asiakkaasi todellisista tarpeista. Tämä auttaa sinua ymmärtämään, miten palvelusi pitää suunnitella.
Aloita tästä: Tee palvelumuotoilua. Lisätietoa www.blabla.fi/palvelumuotoilu
Näistä sitten kerättäisiin TOP 10 periaatetta, joita pitää noudattaa, kun julkista sektoria digitalisoidaan.
Kysymykset sinulle:
1) Miltä kuulostaa, jos periaatteet olisivat edellä mainitun kaltaiset TOP 10 periaatetta, jotka puuhattaisiin porukalla nippuun?
2) Miten periaatteiden työstäminen kannattaisi teidän mielestänne joukkoistaa?
http://muutoksentekijat.com/tormaamo/?utm_content=buffer08bc9&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_ca
Viitteet
(1) HS 8.8.2015: "Alahuhta suomii tutkimuksen leikkauksia - hallitus linjaa kärkihankkeidensa rahanjakoa tulevalla viikolla. EK:n puheenjohtaja sijoittaisi koulutukseen ja tutkimukseen."
http://www.hs.fi/talous/a1438922593481
(2) Sipilän hallitusohjelma: Digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen, sivut 26-26
http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma
(3) Ota kantaa.fi julkistaa digitalisaatioehdotuksia:
https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Digitalisaatiohaaste_2015/Esityksia_digitalisaation_tuottavuusloik%2828615%29
Kuntaliiton kehittämispäällikkö Tanja Rantanen. Hän toteaa kolumnissaan aiheesta mm.: "Digihaasteeseen vastataan melko perinteisellä hankehakemuslomakkeella. Esitysten tekijöitä kannustetaan sentään laittamaan esitys muiden nähtäville ja keskusteltavaksi otakantaa.fi-palveluun. Avoin keskustelu kuuluu julkisen hallinnon kehittämiseen, vaikka ei ehkä vieläkään ole automaattinen etenemistapa. Otakantaa.fi-palvelussa ei ainakaan vielä ole kovin runsaasti ehdotuksia, ja vielä vähemmän niistä keskustelua. Se kuvastaa luultavasti sitä, että palvelu ei ole vielä lyönyt itseään niin sanotusti läpi"
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/kolumnit/blogi/2015/Sivut/rantanen-digihaaste.aspx
(4) Tarja Raussi kytkee digitalisaation kokonaisarkkitehtuuriin. http://eisaajaada.blogspot.fi/2015/07/kokonaisarkkitehtuurilla-jarkevaa.html
Kommentoin nyt nimettömänä, mutta kahdessa valtion asiantuntijaorganisaatiossa työskennelleenä pakko sanoa, että varsinkin viimeiset 5 vuotta on ollut melkoista alamäkeä tuottavuuden kannalta. Hallinnon ihmismäärä on paisunut, tietojärjestelmiä on tullut lisää, tietojärjestelmistä on tullut kankeampia ja tietohallintoa on ulkoistettu. Työntekijöille on myös tullut lisätaakaksi sihteerien aiemmin tekemiä hommia, vaikka sihteerien määrää on lisätty ja tietojärjestelmiin investoitu. Ihan käsittämätön yhdistelmä. On enemmän menty siitä, että itse värkkäiltiin halvat ja toimivat systeemit siihen, että kaikki on ulkoistettu ja kaikki ostetaan avaimet käteen -periaatteella. Työntekijätasolle ei ikinä jalkauduta arvioimaan, miten metsässä ollaan. Esim. päivittäisessä työssä pitää asioida SAP:n kanssa ja muistaa numerokoodeja ulkoa, vaikka ei edes tee taloushallinnon työtä.
VastaaPoistaEsimerkiksi yliopistoilla rahoitus pienenee jatkossa, kun indeksikorotukset on jäädytetty. Huvittaisi nähdä, miten tästä yhtälöstä saadaan mitään muuta ulos kuin kurjistumista. Meillä lapset kävivat aiemmin Pohjanmaalla ns. "Linux-koulua", jossa Opinsys ylläpiti halvalla koneita. Lähempänä pk-seutua lapsilla on nyt lähemmäs tuhannen euron tabletit (iPad sopimuksineen). Tämä suunta on ihan älyttömän tuhlaileva nykyään ja monet tuntuvat luulevan, että valmiita kalliita tuotteita (iPad, SAP) ostamalla ongelmat ratkeavat. Eivät ne ratkea.
Jyrki Kasvi on ehkä ainut poliitikko Suomessa, joka tajuaa jotain tietotekniikasta. Mikael Jungner on niin Microsoftin pauloissa, että hänestä ei ole objektiiviseksi arvioijaksi. Ainoa muu asioista tietävä sakki onkin eduskunnan ulkopuolella (Piraattipuolue). Esim. kulttuuri/opetusministerin paikka on suorastaan irvokas, kun siihen sijoitetaan aina kiintiönainen, jolla ei ole substanssiosaamista mistään. Tekijänoikeusasiat on sössitty jo hyvin pahasti. Opetus lienee seuraava kohde.
Oma, provosoiva käsitykseni valtion hallinnon muutoskyvystä on seuraava:
VastaaPoista1) Jokainen virasto suojaa omaa tonttiaan muutokselta, digitalisaatio ja siihen liittyvä prosessien virtaviivaistaminen näyttäytyy uhkana viraston itsenäisyydelle, olemassaololle ja resursseille. Siilorajat on osa viraston omaa turvapoteroa. Rajoja ei haasteta virastojen suunnasta.
2) Kun kehitetään ratkaisuja siilojen sisällä, niin ratkaisuista tulee yhteensopimattomia. Yhteensopimattomuudesta (kerrottuna lähes 100 tilivirastolla) seuraa toiminnan ja prosessien tehottomuus, asiakaspalvelun sirpaloituminen ja toiminnan heikko vaikuttavuus.
3) Siilorajat ja siiloutuminen on jossakin määrin seurausta säädöksistä, joissa palvelut pilkotaan organisaatioihin. Vaikka asiakasprosessin pilkkoutuminen nähdään, niin toteuttava virasto voi kokea jääviyttä kyseenalaistaa omaa toimintansa ohjaavat säädökset. Näin ollen asiakasprosessien tehottomuus tai pilkkoutuminen eivät ole edes suosittuja keskustelun aiheita virastoissa.
4) Maan hallitusta ja hallitusohjelmaa lukuun ottamatta siilot ylittävää "valtiokonsernin" kehittäjätahoa ei ole olemassa muutoin kuin ICT:ssä (JulkICT). Toiminnan kehittämiseltä puuttuu siilojen yli kehittävä virkamiestaho. Poliittinen taso pystyy kyllä päättämään mihin suuntaan kehitetään, mutta toteutus jää siiloille. Kun poliittinen tahtokin muuttuu neljän vuoden välein, niin eväät pitkäjänteiseen, hallituskauden ylittävään toiminnan kehittämiseen ei ole valtiolla kohdallaan. Myös kokonaisarkkitehtuurin osa-alue toiminta-arkkitehtuuri jää helposti ilman yhteisiä, siilot ylittäviä linjoja. Näin arkkitehtuurikehittämiseltäkin putoaa parhaat kehittämiskeinot pois.
Yhteenvetona totean, että valtion hallinnon tehottomuus on pilkkoutunein säädöksin ja rakentein valettu syvälle.