Sote-uudistuksen yksi keskeinen kamppailulaji on asiantuntijoiden, poliitikkojen ja erilaisten lobbarien välinen kanssakäyminen. (1) Monen poliitikon takana on joku lobbari, mikä tekee muutoksesta tosi vaikean. Kuntauudistuksen ja soteuudituksen toisiinsa liittäminen vai lisää erilaisia lobbausmahdollisuuksia. Saavutetuista valta-asemista ei vain haluta luopua. Siksi kehitetään kaikenlaisia erikoisia asukaspohjiakin, jotka ikään kuin pelastaisivat olemassa olevat palvelurakenteet. Tässä kamppailulajissa tiedolla johtamisella on tosi ahdas toimintareviiri.Harri Jalonen avaa tiedolla johtamista Tietoasiantuntijalehdessä (5/2013) otsikolla "Jos tiedolla johtaminen on vastaus, niin mikä onkaan ongelma?" (2). Jalosen mukaan "tiedolla johtaminen on yleisnimitys toimintatavoille, joilla organisaation sisäistä ja ulkoista tietoa kerätään, jaetaan ja hyödynnetään organisaation johtamisessa". Tietoa käytetään tietysti päätöksentekoon, mutta myös asoiden havainnollistamiseen, merkityksellistämiseen ja suurempien yhteyksien osoittamiseen. Tietysti kyse on myös oppimisprosessista. Jalonen nostaa esille neljä tiedon tarvetekijää: epävarmuus, monimutkaisuus, epäselvyys, monitulkintaisuus.Tiedolla voidaan myös juonitella eli sitä voidaan hyödyntää tarkoitushakuisesti, epärationaalisesti ja tunteella omiin erityistarkoituksiin. Testaan Jalosen neljää tekijää sote-uudistukseen:
Epävarmuus. Tämä epävarmuus on jatkuvasti kasvanut hallituksen piirissä uudistusta kohtaan. Viimeisin hätähuuto oli Jutta Urpilaisen toive saada hallituskumppanit ruotuun asiassa (10.1.2014). Jalosen mukaan epävarmuus tarkoittaa tosiasioita koskevan tiedon puutetta. Tämä on soteuudistuksessa mitä ilmeisimmin totta. Poliitikkojen ja kuntatason lobbarien aikaan saama malli saa jatkuvasti asiantuntijoilta ja oppositiolta kärkevää kritiikkiä. Myös perustuslain mukaisuus tai vastaisuus on keskeinen epävarmuustekijä.
Monimutkaisuus. Monimutkaisuus syntyy asioiden välisistä yhteyksistä ja lopputuloksen ennakoinnin vaikeuksista. Totta tämäkin. Koko uudistuksen valmisteluprosessi on ollut monimutkainen ja ennakoinnin osalta hankala. Poliitikkojen ja asiantuntijoiden väliset suhteet on sekoitettu perusteellisesti. Niin viimeisin monimutkaisuus koskee pakkokuntaliitoksia ja soteuudistusta. (10.1.14).
Epäselvyys. Kyse tässä on tulkintavaikeuksista ja yksittäisten asioiden sovittamisesta suurempaan kokonaisuuteen. Totta tämäkin soteuudistuksessa. Epäselvyyttä edustaa ehdotettu palvelurakenne erilaisine asukaspohjineen ja organisaatiorakenteineen. Epäselvyyttä lisää myös se, että tavallaan on avattu porttia sairaanhoitopiireille. Kuitenkin vannotaan vastuukuntamallin nimeen. Epäselvyyttä lisää myös marssijärjestys ja asioiden toisiinsa kytkeminen: siis kuntauudistus - soteuudistus; rakenneuudistus - rahoitusuudistus.
Monitulkintaisuus. "Monitulkintaisuus merkitsee tilannetta, jossa toimijat katsovat käsillä olevaa ilmiötä erilaisin "linssein"." Tämäkin on valitettavasti totta. On rakenneuudituksen suuri linssi, kuntauudistuslinssi, sote-rakennelinssi, rahoitusuudistuslinssi jne. Itse asiassa nykytilan kuvausta järjestämislakiesityksessä ei ole tehty eri näkökulmia yhteen sovittaen vaan pakottamalla Orpon ryhmän skenaarioon. Järjestämislain lausuntokierros tuottaa todella monitulkintaisen materiaalin. Tällainen tunne on Ollilla.
Tiedon koukuttamisesta tein blogikirjoituksen viime vuonna. Se sopii hyvin tähän tiedon ja tunteiden ristiriidan kuvaamiseen.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/tiedolla-johtaminen-koukuttaa-vai.html
Viitteet
(1) Lobbauksesta on puhuttu nyt myös vilkkaasti. Hallitusohjelma on tyypillinen paikka, jossa suomalaisittain lobbareilla on vahva ote. Monipuoluehallituksen pitkä ohjelmaproopuska sisältää runsaasti lobbareiden antia - myös nämä sote osiot. Wikipedian mukaan lobbaus on seuraavaa:
Lobbaus eli käytäväpolitiikka[1] (engl. sanasta lobby ’eteisaula’) tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa epävirallisesti päättäjiin ja poliitikkoihin. Lobbaaja kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien, kuten poliittisten päättäjien, virkamiesten, median tai kilpailevien näkemysten edustajien kanssa ja pyrkii vakuuttamaan nämä asian tärkeydestä.[2] Lobbarit voivat edustaa esimerkiksi yrityksiä, konsulttifirmoja, etujärjestöjä tai kansalaisryhmiä.[3]
(2) Harri Jalonen: Jos tiedolla johtaminen on vastaus, niin mikä onkaan ongelma?, Tietoasiantuntija-lehti, 5/2013, ss. 10-13 http://www.tietoasiantuntijat.fi/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1106
Jalonen ei siis mitenkään viittaa artillelissaan soteuudistukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti