Sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntauudistuksen pattitilannetta puretaan. Se on sinänsä hyvä asia. Poliitikot taisivat kuitenkin tehdä ratkaisun, joka ei ole oikein kenenkään malli. Sairaanhoitopiirit saavat lähteä, on ministerien sanoma. Tässä ote on tiedotteesta:
"Ministeriryhmä valitsi jatkotyön pohjaksi mallin, jossa kunnat tai sosiaali- ja terveydenhuollon alueet vastaavat laajennetusta perustason palvelujen järjestämisestä mukaan lukien merkittävä osa sairaalahoitoa. Erityisvastuualueiden roolia selkeytetään jatkotyössä.
Päätettävästä kuntarakenteesta riippuu, montako sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta tarvitaan vahvojen peruskuntien lisäksi. Työryhmän on otettava jatkotyössä huomioon alueelliset erityispiirteet ja kuntauudistuksen aikataulu.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä jatkossa riittävän suurissa kokonaisuuksissa. Muuten julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta ei pystytä turvaamaan. Tärkeää on myös koota sosiaali- ja terveydenhuolto yhteen saman järjestäjän vastuulle."http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1807948#fi
- 1. Ålands hälso- och sjukvård
- 3. Varsinais-Suomi
- 4. Satakunta
- 5. Kanta-Häme
- 6. Pirkanmaa
- 7. Päijät-Häme
- 8. Kymenlaakso
- 9. Etelä-Karjala
- 10. Etelä-Savo
- 11. Itä-Savo
- 12. Pohjois-Karjal
- 13. Pohjois-Savo
- 14. Keski-Suomi
- 15. Etelä-Pohjanmaa
- 16. Vaasa
- 17. Keski-Pohjanmaa
- 18. Pohjois-Pohjanmaa
- 19. Kainuu
- 20. Länsi-Pohja
- 21. Lappi
- 25. Helsinki ja Uusimaa
(Boldatuilla piireillä on erityisvastuualuetehtäviä ns. miljoonapiirialueellaan.)
Asiaan on ehditty jo lausua kommentteja oppositiosta, ammattiliitoista, kunnista ja sairaanhoitopiireistä. Pistänpä tässä peliin kommenttini, joissa on osin tuttua ja vielä kertomatonta.
1. Potilaan asema ei muutu miksikään ainakaan lyhyellä aikavälillä.
Sairaanhoitopiirien sairaalat ovat suuria organisaatioita henkilökuntineen ja kiinteistömassoineen. Niitä ja niiden käytäntöjä potilaiden kannalta ei nopeasti muuteta mihinkään. Työyhteisöön ei saada uusia tuulia poistamalla hallinnon ylärakenne - siis kuntayhtyhmän valtuusto ja hallitus. Potilaan valinnanvara ei lisäänny, koska tarjolla ei ole vaihtoehtoisia hoitopaikkoja. Ehkä piirien rajakuntien potilaille syntyy nykyisyyteen verrattuna joitain vaihtoehtoisia hoitomahdollisuuksia (eli entisen rajan toisella puolella sijaitseva sairaala).
2. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö ei välttämättä sekään muutu miksikään lyhyellä aikavälillä.
No ehkä voidaan sijoittaa joltain osin nykyistä enemmän perusterveydenhuollon toimintoja sairaaloiden sisään, mutta kehittyneimmillä alueilla näitäkin ratkaisuja on jo toteutettu (esim. päivystys). Niin voidaanhan ehkä jatkossa pakkosijoittaa vaikkapa sisätautilääkäreitä hoitamaan tyhjillään olevia terveyskeskuslääkärin vakansseja. Mutta hyväksyykö sairaalamaailma jo valmiiksi niukkojen omien resurssien siirtoa toisaalle. Erikoissairaanhoito on pitkälle erikoistunutta työtä, jossa lääkärienkin motiivi piilee pikemminkin erikoistumisessa kuin "yleistämisessä/kokonaisvaltaistamisessa". Tukipalveluissa (laboratorio, kuvantaminen jne) on mahdollisuus saada aikaan rationalisointihyötyjä saman organisaation sisällä, jos hyötyjä ei ole vielä sopimalla saatu aikaan. Tietotekniikka tulee merkittäväksi haasteeksi uudessa organisaatiossa. Nyt pääosa järjestelmistä on rakennettu joko perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon varaan. Toimintojen yhtenäistäminen vaatii todella merkittäviä ICT-uhrauksia, jotka eivät hetkessä toteudu.
3. Pitkäaikaishoidon palvelut jäävät tässä mallissa kehittämisen keskiöstä ulkopuolelle. Ehkä mallin kehittäjät ovat tämän asiakasryhmän haasteet ja tarpeet miettineet. Terveyskeskusten pitkäaikaishoito ja sosiaalihuollon vastaava hoito pitäisi pohtia uusiksi.
4. Kuntien vähentämiselle tämä sairaanhoitopiirien poistamismalli antaa selkeitä rajalinjoja. Jotta potilaiden hoito ei joudu aivan kaoottiseen tilanteeseen, on tavalla tai toisella säilytettävä sairaanhoitopiirien rajat ainakin lyhyellä aikavälillä. Sairaanhoitopiirien keskussairaaloiden sijaintikunnat saavat tässä mallissa vahvan aseman ja kuntakoon kasvattaminen kietoutuu näin helposti näiden ydinkuntien ympärille. Onko niin, että esim. Kainuun maakuntakokeilusta syntyy Kainuun kunta (19.Kainuun sairaanhoitopiiri)? Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 2.6.2012 kuntauudistusta koskeva pohdinta on samansuuntaista kuin minulla: "Kuntauudistusta ajetaan terveydenhoidon kautta"... "Sosiaali- ja terveysasioiden käyttäminen vänkärautana kuntauudistuksen vauhdittamiseksi on viekas veto hallitukselta". Hesarin uutissivulla tarkennetaan tätä kuviota (viittaamalla myös THL:n kriittiseen lausuntoon), että mallissa tavoitellaan 25-35 suurkunnan mallia tai sotepiiriä.
5. Mielenkiintoinen on myös niiden kuntien kohtalo, jotka sijaitsevat yliopistosairaalapiireissä. Erityisvastuualueen sairaalathan vastaavat alueellaan erikoissairaanhoidosta kokonaisuudessaan. Vain osa näiden yliopistosairaaloiden toiminnoista on laskettavissa erityistason hoidoksi - valtaosa on tätä tavallista erikoissairaanhoitoa. Onko Helsingin, Tampereen, Turun, Kuopion ja Oulun yliopistosairaalat tässä mallissa osana suurkuntia, vai muodostavatko oman sotepiirinsä vai mikä on toimintamalli?
Ministerien malli ei vielä sinänsä ratkaise keskeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita. Jospa tästä nyt seuraisi kuitenkin jotain systematiikkaa kuntauudistuksen ja soteuudistuksen välille. Niin 5.6.2012 tehtyjen päätösten kautta ministeriön työryhmä jatkaa sellaisen mallin tekoa, jossa lopputuloksena on 25-37 suurkunnan tai sotepiirin malli. Haasteena on, miten erikoissairaanhoito järjestetään erityisvastuualueiden ja muun erikoissairaanhoidon kesken. Alueelliset erot ovat suuret. Nythän erityisvastuualueiden toiminnasta vastaavat sairaanhoitopiirit hoitavat alueella kaiken erikoissairaanhoidon. Myös opetus- ja tutkimustehtävät ovat osa toimintaa, jotka puolestaan edellyttävät monipuolista potilaskuntaa. Yliopistosairaaloiden asema kyllä on vielä haaste. Tästä olisi kyllä monenlaista pohdintaa tarjolla, mutta odotellaan rauhassa työryhmän esityksiä.
Päivitys 12.6.2012: Helsingin Sanomissa (12.6.) avataan erityisvastuualueen ongelmaa, siis myös yliopistosairaaloiden asemaa. Eräs arvio hallituksen sairaanhoitopiirien lakkautamisesta on myös HUS-piirin paloittelu. Tämä ajatus ei viehätä HUS-laisia, mutta ei myöskään suuria omistajakuntia, Helsinki, Espoo, Vantaa. Perusteluna nykyiselle organisaatiolle on keskitetyn toiminnan massahyöty. Samantyyppinen perustelu voidaan esittää myös muiden yliopistosairaaloiden toiminnan organisoinnista. Mielestäni yliopistosairaalapiirejä ei pitäisi lakkauttaa, vaan niiden tehtävät pitäisi pitää lähes ennallaan. Erityisvastuualuetehtävät pitäisi olla osa näiden piirien valtakunnallisia tehtäviä. Nämä suuret piirit toimivat suhteellisen optimaalisesti. Ongelmat ovat pienillä sairaanhoitopiireillä täyttää tehtäväänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti