Tiedon tiimalasi sosiaali- ja terveyspalveluille

Tiedon tiimalasin kehittelin 2000-luvun alussa. Tietohallintolain mukanaan tuoma vaatimus tiedon avoimuudesta ja yhteentoimivuudesta on yhteensopiva tiimalasiajattelun kanssa. Raakatieto on tiimalasin ääripäissä. Jalostettu toimintaa ohjaava tieto on tiimalasin kapeikossa ja sen lähimaastossa.

Valtakunnalliset rekisterit ovat tae pitkistä aikasarjoista ja runsaasta perusdatasta, jota käytetään tilastointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen sekä tiedonhallinnan raaka-aineena. Tässä on Suomessa pitkät historialliset juuret. Ns. perusrekisteritkin ovat tätä tietovarantoa kuten väestötietojärjestelmä. Henkilötunnus viisaasti käytettynä on erinomainen tietoalkio, joka mahdollistaa eri tietovarantojen yhteiskäyttöä. Earkisto (tulevaisuutta 2014-2015) ja eresepti (1) edustavat uutta rekisteri-innovaatiota. Viisas yhteiskäyttöisyys mahdollistaa potilaan ajankohtaisen tiedon hyödyntämisen yli organisaatiorajojen. Eresepti on toteutusvaiheessa ja sen toteutuminen mahdollistaa sähköisen reseptin määrityksen ja lääkkeiden haun apteekista. (ks.http://kanta.fi).
Valtakunnalliset ja alueelliset indikaattorit ja seurantajärjestelmät mahdollistavat tiedolla johtamisen niin valtion ohjausvälineenä kuin kunta- ja palvelujen tuottajatasolla. Valtakunnalliset tietovarannot mahdollistavat vertailukelpoiset indikaattoritiedot. Alueellisesti ja toimintayksiköittäin voidaan rakentaa vielä astetta yksityiskohtaisempia indikaattoreita ja näin myös toiminnan ohjausta.
Hallinnollinen yksilötason tieto kuuluu osana toimintayksikön tietovarantokokonaisuutta. Toiminnan ohjaaminen on mahdollista tällä tiedolla. Tällaista tietoa ovat potilaan perustiedot, jonotustiedot, hoidon ajankohtaan liittyvät tiedot, erilaiset resurssitiedot jne.
Asiakas- ja potilastieto syntyy hoitoprosessissa ja se on ihanteellisimmillaan osittain rakenteista, luokiteltua tietoa. Sairauskertomus/terveyskertomustieto, sairaanhoidollisten palveluiden tutkimustiedot (laboratorio, kuvantaminen jne) muodostavat potilaan hoidossa tarvittavat ydintiedot.

Kaikkia tiimalasin tietoja on olemassa joko kattavasti, ajantasaisesti, vertailukelpoisesti tai osittain. Osa tiedoista on siirrettävissä hoitoprosessissa eteenpäin sekä tiimalasissa ylöspäin. Osaan tiedoista siirtäminen ei ole mahdollista, koska lainsäädäntö ei salli, tekniikka ei salli tai siirto ei kannata tiedon laadussa olevien puutteiden vuoksi. Kaikkea tietoa ei ole "rakenteistettu" eli saatettu määritysten ja luokitusten avulla vertailukelpoiseen asemaan. Nykyistä paljon suurempi osa kirjattavasta tiedosta voisi olla rakenteistettua, jolloin kirjaaminen olisi helpompaa ja jatkokäyttö helpompaa. Jos saataisiin vietyä läpi tiedon standardointi koko hoitojärjestelmään, se olisi tosi tehokas ja kauaskantoinen uudistus. Tätä tukee sekä kanta- että ereseptihankkeet, mutta työ etenee valitettavan hitaasti. Kokonaisarkkitehtuurin ulottaminen yksityisiin ja julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin takaisi nykyistä erittäin paljon tehokkaammat, laadukkaammat ja monitoiminnallisemmat tietojärjestelmät. Tiedon yhteistoiminnallisuus realisoituisi, kunhan vielä tietojärjestelmien rajapinnat saataisiin yhteensopivasti kohtaamaan.

JulkICT-strategian sosiaali- ja terveyspalvelusovelluksessa voisi olla pohjana kokonaisarkkitehtuuri, joka rakentuisi tiedon ja tietojärjestelmien tiimalasista. Tiimalasin rinnalle tarvitaan yhteensopiva toimintajärjestelmän viitearkkitehtuuri ja näitä tukeva toiminnan ohjausjärjestelmien kokonaisuus. Kuulostaa keskitetyltä puheelta. Kyllä, mutta nyt ollaan toisessa ääripäässä eli erittäin hajautetussa järjestelmässä. Kysymys on keskitetyistä pelisäännöistä, minkä jälkeen yksittäisten hankkeiden toteuttaminen johtaa kauniiseen yhteen toimivuuteen. Nyt se mahdollisuus on, kun tietohallintolakikin siihen luo puitteet.

Viite (1) "eResepti on lääkemääräys, jonka lääkäri laatii ja allekirjoittaa sähköisesti ja tallentaa keskitettyyn tietokantaan, jota kutsutaan Reseptikeskukseksi. Valtakunnallinen Reseptikeskus sisältää sähköiset reseptit ja apteekkien niihin tekemät toimitusmerkinnät. Resepti ja sen toimitustiedot säilyvät Reseptikeskuksessa 30 kuukautta eli 2,5 vuotta."

Hoitovirheitä sattuu aina, päivitetty 21.11.2015

Hyksin neljään potilasasiamieheen otettiin viime vuonna yhteyttä lähes 2700 kertaa.

Päivitys 21.11.2015: Hyksin potilasasiamiehet saavat karuja valituksia – epäilyjä hoitovirheistä
Yhteydenotoissa on myös syytöksiä epäasiallisesta kohtelusta ja farssin puolelle menneitä hoitokokemuksia. "Potilasasiamiesten saamat yhteydenottojen sisällöt ovat karua luettavaa: epäiltyjä hoitovirheitä, syytöksiä epäasiallisesta kohtelusta ja farssin puolelle menneitä hoitokokemuksia."  
Yli 400 000 potilasta

 Vuonna 2014 Hykssairaanhoitoalueen erikoissairaanhoidossa hoidettiin yli 403 000:ta potilasta.
 Neljään potilasasiamieheen otettiin yhteyttä 2 688 kertaa. Edellisvuonna yhteydenottoja oli 81 enemmän. Valtaosassa yhteydenotoista oli kyse tyytymättömyydestä hoitoon tai palveluun.
 Valtaosa yhteydenotoista, 1 360, koski hoitoa ja siihen liittyvää kohtelua. Potilas saattaa esimerkiksi kokea, että häntä ei kuulla tai oteta todesta tai että hänelle tiuskitaan."

http://www.hs.fi/paivanlehti/21112015/a1448003977204?utm_content=buffere7f10&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer 


Hoitovirheitä sattuu aina, päivitys 30.3.2012 - vinkki
- päivitys 22.4. 2012: asia ollut esillä YLE:n MOT-ohjelmassa, ks. http://blogit.yle.fi/mot/tilastoikaa-edes
- päivitys 24.11.2013  
- päivitys 17.11.2014: http://yle.fi/uutiset/sairaala_vaarallisempi_paikka_kuin_moottoritie__katso_oman_sairaanhoitopiirisi_sijoitus_potilasvahinkovertailussa/7292763
- päivitys 1.8.2015: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jopa-nelja-hoitovirhekuolemaa-paivittain-toissa-henkiloita-jotka-ovat-vaaraksi-potilaille/5243242  
- päivitys 13.8.2015: http://www.hs.fi/mielipide/a1439349789433?jako=22ccd2fe9428a86ba5523c4271bea98b&ref=fb-share

Hoitovirhe on puhuttanut blogieni lukijoita. Mitä voisi tehdä, että virheet voitaisiin välttää? Mitä voisi potilas tehdä, kun virhe on sattunut. Mikä on itse asiassa hoitovirhe? Kenen syy tällainen juttu on? Duodecimin lääketeellinen aikakauskirja avaa asiaa näin: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96057&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

"Kaikissa terveydenhuollon toimintayksiköissä tapahtuu paljon virheitä. Takautuvissa, sairauskertomuksiin perustuvissa tutkimuksissa on todettu, että ne johtavat haittaan noin yhdellä kymmenestä potilaasta ja vakavaan haittaan tai kuolemaan noin yhdellä sadasta. Harvojen etenevien, seurantaan perustuvien tutkimusten valossa luvut ovat vielä suurempia. Hoitovirheitä sattuu kaikille, mutta useimmiten ne johtuvat järjestelmän heikkouksista tai häiriöistä. Valtaosa haitoista olisi estettävissä, mutta se edellyttää, että virheisiin, läheltä piti -tapahtumiin ja vahinkoihin johtaneet tekijät on perusteellisesti kartoitettu. Tähän tarvitaan yksityiskohtaista raportointia, jossa ei etsitä syyllisiä eikä syyllistetä vaan pyritään avoimesti keskustelemalla ja koulutuksen kautta oppimaan erehdyksistä ja siten parantamaan hoidon laatua. Virheiden välitön ja rehellinen paljastaminen virheen kohteena olleelle tai vahingon uhriksi joutuneelle potilaalle on ainoa tapa säilyttää luottamus. Aitoon katumukseen perustuva anteeksi pyytäminen auttaa potilasta selviytymään tapahtuman aiheuttamasta henkisestä paineesta. Lääkärikin saa tällöin yleensä anteeksi, mikä auttaa häntä selviämään epäonnistumista seuraavista itsesyytöksistä. Virheiden ja vahinkojen avoin ja rakentava syyllistämätön käsittely esimiesten ja kollegojen kanssa olisi saatava jokaisen työyhteisön tavaksi."

Hoitovirheen äärimmäinen ilmiö on kuolema. Toisessa ääripäässä on hoitovirhe, joka katsotaan itse aiheutetuksi. Ei mennä ajoissa hoitoon. Ei toimita annettujen hoito-ohjeiden mukaan. Toimitaan suorastaan vastaan annettuja ohjeita. Välimaastossa on erilaisia tulkintoja hoitovirheestä ja sen aiheuttajasta. Onko ammattiauttaja ymmärtänyt jotenkin väärin, mitä potilas haluaa, mikä on potilaan ongelma. Onko ammattiauttajan saamat tutkimustulokset teknisesti virheellisiä eli onko mittausväline pettänyt. Ja sitten tietysti meillä on selkeitä hoitovirheitä, jotka tiedostetaan ja todistetaan oikeiksi virheiksi.

Hoitovirhe voi johtua virheellisestä diagnoosista. Tämähän sattui minulle. Lääkäri luuli minulla olevan lihassärkyä ja antoi rohdot sen mukaan. Hoitovirhe voi johtua virheellisestä toimenpiteestä. Lääkäri kysyi leikkauspöydällä, että mikä minua vaivaa. Näin varmistettiin, että oikea turhake poistettiin minusta. Virhettä ei tullut. Hoitovirhe voi johtua siitä, että toimenpide epäonnistuu. Esim. ortopedisissä leikkauksissa tällaisia voi sattua. Hoitovirhe voi johtua siitä, että annetaan lääkettä, jonka sivuvaikutusta ei tunneta tai tiedosteta. Elimistö hylkiin tai suorastaan vihaa lääkettä. Hoitovirhe voi johtua siitä, että ei huomata käydä läpi koko potilaan lääkearsenaalia ja näin uusi lääke vain sekoittaa tilannetta eikä paranna. Myös liiallinen lääkitys voi olla virheen lähde. Hoitovirhe voi johtua vääristä jatkohoito-ohjeista. Hoitovirhe voi ilmetä erilaisina komplikaatioina. Hoitovirhe voi olla yksinkertaisesti huolimattoman toiminnan kautta kehoon ajautunut sairaalapöpö. Niin ja hoitovirhe voi olla virheellinen toiminta sairaalassa. Esim. ei nosteta pystyyn ihmistä ja aiheutetaan veritulppa.

Hoitovirhettä muistuttava tila voi olla välinpitämättömyys tai tiedostamaton priorisointi - jopa ikärasismi. Työterveyshuolto voi välinpitämättömänä antaa "saikkua" työntekijälle, kun työntekijää "ottaa pannuun työssä".  Diagnoosi ei välttämättä ole kuitenkaan aina oikea. Armeijan lääkäri voi kategorisoida kaikki "lintsareiksi", jotka lääkärituvalle tulevat. Osalla onkin ihan oikea vaiva. Näinkin on käynyt. Otetaan kaikenkarvaisia tutkimuksia, mutta ei niin tarkkaan sitten viitsitä tulkita, mitä niistä voidaan päätellä. Tai jätetään ottamatta tutkimuksia, kun tuntuu, että homma on hanskassa ilmankin. Tai ajatellaan, että tuo on niin vanha muutenkin, että ei se enää hoitoa tarvitse. Tai että tuo on niin vanha ja raihnainen muutenkin, että ei se mitään kuntoutusta enää tarvitse. Niin tai itsepähän aiheutit tuon sairauden. Kun kerran olet ryypännyt riittävästi, niin kyllä se maksa poksahtaa. Näinkin on käynyt, kun potilasta ei riittävän ajoissa laitettu maksansiirtojonoon, niin viikatemies ehti ennen. Niin tai ei olla ajoissa hoksattu selvittää kipujen taustoja, niin syöpäkasvain pääsikin leviämään.

Kaikki edellä kuvatut tapaukset ovat sinänsä aitoja, mutta milloin on kyse selvästä hoitovirheestä ja milloin voimattomuudesta tapahtumien edessä. Tilastoja on siellä sun täällä, mutta kattavaa, systemaattista tilastointia tai jopa ennakoivaa järjestelmää ei tietääkseni ole. Potilas voi kannella saamastaan hoidosta valvontaviranomaiselle. Kantelun hyöty on suhteellinen. Tilastot ovat hankala juttu, koska hoitovirheen tulkinta on inhimillinen asia eikä aina mitenkään selvä juttu. Ja kuka nyt kovin mielellään itse ryhtyy omia virheitään aktiivisesti kirjaamaan rekistereihin varsinkin, kun ei nyt ole aivan varmaa, onko sittenkään kyse varsinaisesta virheestä.

Valtaosa hoidosta sujuu virheittä. Osassa hoitoa ei ole virheitä, mutta kohtelu, palvelu on koettu huonoksi. Näin tuomitaan koko hoito helposti virheelliseksi. Valtakunnallisesti kerätään hoitoilmoitusjärjestelmään komplikaatiotietoja. Tietojen luotettavuus on kuitenkin ongelma. Potilasvakuutuskeskus kerää omia tietojaan. Potilasvakuutus korvaa vuosittain noin 7000 tapausta (www.potilasvakuutuskeskus.fi). Haipro-järjestelmä perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja käsittelyyn.(http://www.haipro.fi/fin/default.aspx). Tämäkään järjestelmä ei ole kattava.

Ennakolta pyritään välttämään virheitä monin tavoin: terveydenhuollon ammattihenkilöt rekisteröidään (https://julkiterhikki.valvira.fi/Default.aspx?lang=fi), potilasturvallisuustyötä tehdään valtakunnanlaajuisesti, hoitosuosituksia julkaistaan, järjestetään koulutusta. Valvontaviranomaiset myöntävät luvat yksityiselle terveydenhuollolle sekä valvovat toimintaa. Silti sattuu myös virheitä. Se on elämää.

Tässä vielä siteeraus kansallisesta potilasturvallisuusstrategiasta:

• Potilas osallistuu potilasturvallisuuden parantamiseen.

• Potilasturvallisuutta hallitaan ennakoivasti ja oppimalla.

• Vaaratapahtumat raportoidaan, niistä opitaan.

• Potilasturvallisuutta edistetään suunnitelmallisesti ja

riittävin voimavaroin.

• Potilasturvallisuus huomioidaan terveydenhuollon tutkimuksessa ja

opetuksessa.

Lähteet:

Duodecimin lääketieteellinen aikakauskirja. www.duodecim.fi
Toinen Valtakunnallinen potilasturvallisuuskongressi 2011: http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c0a3e64d-c132-43e3-a6e5-f86764a8e6ef
 Potilasturvallisuusopas, Tampere 2011
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/b6783c8b-f465-403b-85f7-90f92f4c971f
Potilasvahinkokeskuksen tilastot vuodelta 2011 28.3.2012, ks http://www.pvk.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=296&VID=default&SID=200698640141157&A=open%3anews%3aitem_www%3a8273&S=1&C=34575
 
Vinkki: Jos kohdallesi sattuu mielestäsi hoitovirhe, paras tietysti on ensin keskustella vastuulääkärin kanssa asiasta. Jos tämä ei auta, on mahdollista tehdä kirjallinen muistutus hoitoyksikölle. Jos tämäkään ei auta, voi tehdä hallintokantelun aluehallintovirastolle. Kaikki tämä perustuu potilaslakiin (10§). Tarkempia ohjeita on oheisessa osoitteessa:
http://www.valvira.fi/valvira/ajankohtaista/ohje_muistutusmenettelysta_ja_siihen_liittyvista_kaytannoista_terveydenhuollossa 

Päivitys 24.11.2013: Jutta Järvelinin blogikirjoitus potilasvahingoista
https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/ilmoitus-potilasvahingosta-on-hyodyllinen

JulkICT:n osaamispeikko johtamisessa

Olen seurannut tiiviisti valtionhallinnon JulkICT - strategian tekoa ja siihen liittyvää keskustelua LinkedIN:ssä. ICT-johtaja Timo Vallilla on meneillään gallup, missä osaamispeikko vaanii. Johtaminen on ehdoton ykkönen. Sitten tulevat kaukana perässä tietoyhteiskuntaosaaminen, tiedon hallinnan osaaminen. Kukaan ei tähän asti ole pitänyt ongelmana tietotekniikkaosaamista.

Johtamisen peikko on todella huolestuttava asia. Valtionhallinnossa on lakkautettu lyhyen ajan sisällä kaksi hanketta. Strategian teko on edennyt verkkaiseen tahtiin. Maakuntakuulemiset ovat tosin nyt meneillään ja meillä on näiden modernienkin välineiden kautta mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Valtionhallinnossa virastot tekevät edelleen varsin itsenäisesti tietohallintoa koskevat päätöksensä. Kuntapuolellakin päätöksenteko on hajautunut kaikkiin suuriin ja pieniin kuntiin. Näyttää myös siltä, että tietohallintotehtävät organisaatioissakin ovat ainakin osittain hajaantuneita eikä tietohallinnon ammattilaisilla ole aina suoraa yhteyttä organisaation ylimpään johtoon.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on erittäin tietointensiivinen ala. Se käy ilmi monista aikaisemmista blogikirjoituksistanikin. Jos halutaan tehokkuutta, laatua, läpinäkyvyyttä, yhteentoimivuutta ja asiakasnäkökulman huomioon ottamista, on ehdottomasti toiminnan ja it-toiminnan liittouduttava kiinteästi toisiinsa. Yhteinen liitto merkitsee sitä, että toimintoja muutetaan radikaalisti hyödyntämällä tietotekniikan mahdollisuuksia. On surullista, jos muutos tehdään tietotekniikka edellä ilman toiminnallisia muutoksia. Tällaisia hankkeita on näkynyt. On surullista, jos kaikki toiminnasta vastaavat pitävät nykyisiä työtapoja parhaina ja ainoina oikeina. Tällaistakin on näkynyt. Tulisi kehittää edelleen muutosjohtamisen menettelytapoja siten, että toiminta ja IT johdatettaisiin väkisin vuorovaikutukseen keskenään.

Alkuvuoden "blogittelussa"  olen vakuuttunut, että asiakasnäkökulman pitää olla ehdoton ykkönen on sitten kysymys toiminnan ammattilaisesta tai IT-gurusta. Tätä nyt ei ole otettu ollenkaan vakavasti! Asiakasnäkökulman edelle menee erittäin usein ammattilaisen oma intressi, eri ammattikuntien tavat ja tottumukset, lainsäädännön kummajaiset, olemassa olevien työkäytäntöjen erinomaisuus. Yksinkertaisesti on haettava muutosjohtamisessa esille asiakas ja mietittävä, miten hommat voitaisiin tehdä toisin asiakkaan näkövinkkelistä. Malleja löytyy varmasti muilta aloilta ja kirjallisuutta on viljalti aiheesta.

Toinen keskeinen käsite on yhteistoiminnallisuus - palaan siihen toisessa blogikirjoituksessa. 

Pieni sivuhuomio: Olen yllättynyt, miten näitä Ollin tuumailuita luetaan. Eilen meni yksi merkkipaalu rikki. Tämä on kiva tapa purkaa omia ajatuksia ulos ja näköjään näitä jorinoita luetaankin. Kiitos.

Lääkärin ja potilaan kohtaaminen - ei niin helppo asia

 Lääkärin ja potilaan kohtaaminen - ei niin helppo asia, päivitys 30.3.2012, jälkikommentti


Pirkko Salokekkilä on tutkinut lääkärin ja potilaan kohtaamista väitöskirjan arvoisesti. Kannattaa siteerata Salokekkilän päätelmiä: (http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0624-3/urn_isbn_978-952-61-0624-3.pdf ;):

"Keskeisin tulos tutkimuksesta on, että osaava lääkäri antaa kasvot järjestelmälle ja vaikuttaa
potilaan käsitykseen koko terveydenhuoltojärjestelmästä tehden siitä luotettavamman
ja hyväksyttävämmän. Onnistuneeseen kohtaamiseen kuuluivat mm. käsitteet hoidon
jatkuvuus, lääkärin ammattitaito, lääkärin huolenpito, tiedon antaminen potilaalle, potilaan
vakavasti ottaminen, luottamus ja kunnioitus lääkäriä kohtaan sekä koettu hyöty yhdessä
hoitoon liittyvän tyytyväisyyden kanssa. Epäonnistuneeseen kohtaamiseen kuuluvia käsitteitä
olivat pettymyksen tunne, vihaisuus ja katkeruus liittyneenä välinpitämättömyyden
kokemiseen.
Loppupäätelmä on, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt potilaina olivat lopputulosorientoituneita.
He halusivat hyötyä käynnistään, kun he vihdoin olivat päättäneet mennä
lääkäriin. Toisaalta pettymys hoidonantajaan heijastui negatiivisena suhtautumisena koko
terveydenhuoltojärjestelmään. Jos potilas ei kokenut, että käynnistä oli hänelle jotain hyötyä,
potilas saattoi arvioida vastaanoton turhaksi. Nämä sisällön analyysin tulokset ovat linjassa
Bayesin menetelmällä saadun mallinnuksen tuloksiin. Malli ennusti tuloksen 72 % todennäköisyydellä.
Tämän tutkimuksen viesti poliitikoille ja päättäjille on, että tarvitaan innovatiivista
ja käyttäjäystävällistä lähestymistapaa, jossa on mukana vahva moraalinen ja eettinen
ulottuvuus, kun rakennetaan seuraavien vuosikymmenten terveydenhuoltojärjestelmää."


Johtamisen asiantuntijat puhuvat näkökulmien kuilusta asiantuntijan ja asiakkaan välillä. Asiantuntijan tyytyväisyys syntyy osaamisesta ja ongelmanratkaisusta. Asiakkaan tyytyväisyys syntyy odotusten ylittämisestä, arvon tuotosta, kuuntelemisesta ja informoimisesta. Asiantuntijan pitää rakentaa yhteistyön silta heti kohtaamisen alussa. "Alussa on totuuden hetki." "Kuuntele, eläydy, ymmärrä!. Puhu asiakkaan kieltä! Informoi!." (Pitkänen 2010, 28-29). Nämä suositukset ovat johtamista koskevasta teoksesta "Johtamisen suurenmoinen keveys".

Oppia voitaisiin siis sosiaali- ja terveydenhuollossa ottaa yleisistä johtamisopeista sekä asiakkuuksia  ja asiantuntijoiden johtamista koskevista teorioista, tutkimuksista ja kokemuksista. Minun mielestäni me potilaat, asiakkaat olemme asiantuntijoita tunteissamme, odotuksissamme, kun taas ammattilaiset ovat osaajia tunteiden ja ongelmien taustojen selvittämisessä sekä ongelmien ratkomisessa. Miksi tämä juttu ei naksahda kohdalleen. Syitä on monia. Kuuluukohan riittävästi peruskoulutukseen nämä asiat, en tiedä? Ehkä oleellisempi kysymys on ihmisten luonteenpiirteissä, joissa ääripäinä ovat sulkeutuneisuus ja avoimuus. Vai onko kyse ammattilaisen vallankäytöstä. Suojeleeko hän epävarmuuttaan käytöksellään ja informaatiolla, joka menee monesti potilaan ymmärryksen yli. Joku sopii asiakastyöhön paremmin kuin toinen.
 
Lähteet:
Salokekkilä, Pirkko: Encounters in the Health Care – The Voice of the Patient. University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, 2011 Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences Number 88. 2011. 106 p.
Pitkänen, Raimo: Johtamisen suurenmoinen keveys. Esimiehenä asiantuntija- ja palveluorganisaatiossa, Infor oy, Vantaa 2010 

Jälkikommentti: Moni ongelma johtuu puutteellisesta informaatiosta, rauhallisesta keskusteluhetkestä lääkärin/ hoitajan ja potilaan ja/tai omaisen kesken. Näiden blogikirjoitusten lomassa on tullut esille juuri tämä seikka. Ehkä lääkärin tai hoitajan on vaikea kertoa negatiivisesta asiasta. Se vain pitäisi osata tehdä. Emme me potilaat muuta voi toivoa. Toinen asia on tuo koukerokieli. Miksi ei voi selkeällä suomen kielellä kertoa, mistä on kyse. Tämäkin ongelma näyttää toistuvan kovin usein.

Nakkisormet hyötykäyttöön

Nakkisormet hyötykäyttöön - ratkaisu terveyskeskuslääkäripulaan
- vai paluu menneisyyteen?

Terveyskeskuslääkäripula on osoittautunut ongelmaksi joka puolella maata. Se tiedetään.  Ratkaisu pulaan on löytynyt. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 16.3.2012 on esitetty ratkaisu.(Ari Mönttinen: Espoon lääkäripulaan on helppo ratkaisu).  Tässä ote mielipidekirjoituksesta:

"Kaikkialla muualla lääkäreillä on halutessaan mahdollisuus sanella sairauskertomusmerkinnät, mutta Espoossa lääkärit kirjoittavat kaiken itse. On toki näppäräsormisia lääkäreitä, jotka kirjoittavat virheettömästi ja joutuisasti, mutta suurin osa on meitä nakkisormia. Tutkimukset osoittavat, että keskiverto lääkäri sanelee seitsemän kertaa nopeammin kuin kirjoittaa.... Lääkäreiden rekrytointia helpottaisi, jos terveyskeskukseen palkattaisiin puhtaaksikirjoittajia."

Nerokas paluu 40 vuotta taaksepäin. Nykyaikaan siirretty ratkaisu on HUS:ssa tehdasmainen toiminto. Kaikki sanelut lähetetään sanelukeskukseen, jossa tunnolliset ihmiset (taannoisten uutiskuvien perusteella naiset) istuvat rivissa luurit korvillaan ja purkavat saneluita. 70-luvulla näin hauskoja sanelujen purkutuloksia, jotka vilisivät virheitä. Nopeus oli valttia, mutta lopputulos vaati kyllä aina lääkärin läpiluvun. Tuskin HUS:nkaan systeemi toimii ilman tarkastusvaihetta. Viimeisten tietojen mukaan HUS on kilpailuttamassa koko sairauskertomusjärjestelmäänsä ja tavoitteena on siirtyä 5-polven järjestelmään. En usko, että se sisältää sanelujen purkutehdasta. Helsingin Sanomissa kirjoittava nakkisormi tavoittelee aikajanalla toista suuntaa - paluuta 70-luvulle. HUS:n esimerkki tuli mieleeni, koska taannoin uutisoitiin, että saneluja ei löytynyt. Olivat ajatuneet mustaan aukkoon, tuntemattomaan pilveen. 70-luvulla ennen kirjoituskoneiden sähköistystä lopputulos oli aina paperilla - loistava järjestelmä. Tätä ei Hesarissa ehdotettu ratkaisuksi. Saamieni blogipalautteiden perusteella myös eräässä muussa sairaalassa (ei pääkaupunkiseudulla) sanelut olivat kadonneet mystisesti. Siinäkään sairaalassa ei käytetty enää vanhaa kirjoituskonetta, vaan sanelut digitalisoitiin jne. Kokemukseni ja saamani palautteet osoittavat myös sen, että sanelujen tulokset ovat varmasti (ehkä muodollisesti) oikeita, mutta potilaalle varsin kummallista luettavaa. Monesti tulkki olisi paikallaan.

Huoleni on, että nykyaikaista tietotekniikkaa pitäisi voida hyödyntää tehokkaasti myös terveydenhuollossa ja lääkärien vastaanottotoiminnassakin. Ei ole kyse vain sairaus/terveyskertomuksista, vaan koko hoitoprosessista alkaen ajanvarauksesta ja päättyen lopputuloksen kirjaamiseen. Näen myös palvelujen ulkoistamisen osa-optimointina. Samaisessa Hesarin mielipidepalstalla toinen henkilö näkee terveyskeskuslääkäripulaan ratkaisuksi ulkoistamisen. Kuinkahan ulkoistetussa palvelussa nämä saneluasiat on hoidettu ja miten ne ovat yhteensopivia julkisen järjestelmän kanssa.

Pitäisi läpivalaista koko hoitoketju potilaan näkökulmasta. Tehokas potilas-lääkärisuhteen mahdollistava tietojärjestelmä auttaisi kaikkia osapuolia. Järjestelmä pitäisi vain rakentaa uudenlaisen prosessiajattelun pohjalta. Nakkisormet ovat kyllä häviävä luonnonvara. Tietotekniikka on edennyt voimalla lääkärienkin maailmaan - ainakin vastaanottojen ulkopuoliseen maailmaan. Kuinkahan moni käyttää sanelinta kotioloissa.

Toimisiko uusi kolminaisuus

Toimisiko uusi kolminaisuus
eli Mikon malli ?
- päivitys 14.3.2012 - päivystyksestä uutta tietoa

Hyvä ystäväni Mikko Nenonen, terveyskeskuslääkäri ja toisinaanajattelija on heittänyt oman mallinsa terveydenhuollon uudistukseen. Mikko pistää pakan uusiksi lähtemällä potilaan tarpeista liikkeelle. Mikko heittää romukoppaan professioiden mukaiset raja-aidat, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erot, ikäkausipalvelut jne. Juttu on julkaistu Lääkärilehden nettiversion keskustelupalstalla 12.3.2012. Tässä ote Mikon tekstistä:              (http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=11762/type=7)

"Ensimmäinen malli on siis akuutti toiminta, joka tarvitsee oman palvelujärjestelmänsä, jonka kautta kansalainen saa tarvitsemansa avun ympäri vuorokauden tietystä osoitteesta, tietystä puhelinnumerosta ilman virka-ajan päättymiseen ja alkamiseen liittyviä saumakohtia. Akuutti toiminta ei tarvitse perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajalinjaa, vaan kyseessä on kokonaisuus, jossa ongelmien vaativuus vaihtelee jatkuvan muuttujan tapaan, ei binäärimallin mukaisesti. Palvelulinjassa tulee olla mahdollisuus sovittaa asiantuntemuksen taso potilaan ongelman mukaan. Akuutti toiminta tarvitsee seurantatilat potilaille, tutkimus- ja toimenpideyksikön. Akuutilla toiminnalla on oma kirjanpitonsa ja palvelujen hinnan tulee kattaa kustannukset ilman, että toimintaa subventoidaan kahden muun palvelulinjan hinnoittelulla. Kolmivuorotyönä tuotettavien akuuttipalvelujen kappalehinta on aina merkittävästi korkeampi kuin kahdessa muussa linjassa. Kustannuksia nostaa myös ennustamattomuudesta aiheutuva ylikapasiteettivaatimus.

Oma palvelulinjansa ja kokonaisuutensa on elektiivinen toiminta ja pitkäaikaissairaiden hoito. Sillä on oma, hyvin paljon akuuttitoiminnasta poikkeava toimintalogiikkansa. Potilas on myös tässä mallissa jakamaton kokonaisuus, jossa ei ole erillisiä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ongelmia, ei erillisiä erikoisalakohtaisia ongelmia, vaan jonka palvelemiseen tarvitaan kunkin potilaan mukainen kokonaisuus asiantuntemusta eri tahoilta, eri professioista ja eri tasoilta. Elektiivinen toiminta ei ole aikakriittistä vaan systemaattisuus- ja jatkuvuuskriittistä toimintaa. Sen ytimenä on hoitosuunnitelma, joka ohjaa potilaan pärjäämisen turvaamiseen tähtääviä toimintoja niin terveydenhuollon, sosiaalihuollon, koulutuksen kuin työvoimahallinnonkin puolella. Myös elektiivinen toiminta tarvitsee majoitus-, tutkimus-, kuntoutus- ja toimenpidepalveluja, joita voidaan joko tuottaa itse tai ostaa samalta tuottajalta, joka palvelee akuuttihoitoa. Talous- ja toiminnallisuus ratkaisevat.

Kolmas palvelulinja on terveydenhoito, joka kokoaa sen, mitä nykyisin olemme tottuneet kutsumaan neuvolatoiminnaksi, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolloksi sekä työterveyshuolloksi. Yhteistä tämän mallin asiakkaille on diagnoosin puuttuminen ja tavoite välttää myöhemmin uhkaava sairastuminen, raihnaistuminen, syrjäytyminen, työkyvyn menetys jne. Toimintalogiikka on oma ja eroaa kahdesta edellisestä mallista. Jaolla perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon ei ole sijaa tässä logiikassa. On vain kuhunkin paikkaan ja tehtävään tarvittavan asiantuntemuksen vaatimus. Työterveyshuollolle tämä malli merkitsee ”uskonpuhdistusta”, jossa akuuttitoimintojen ja elektiivisten sairaanhoitopalveluiden ohituskaistat palautetaan noiden toimintojen yhteyteen resursseineen ja tähän kolmanteen malliin jää työterveyshuollon alkuperäinen ydin, ”työterveydenhoito”."

Akuuttilinja kuulostaa hyvältä. Samasta pisteestä saisin nopeasta tarvitsemani tutkimukset ja akuutin hoidon. Toiminta on suhteellisen helppo järjestää kaupunkikeskuksissa, mutta miten on järjestämisen laita Hartolassa entä aivan takamailla? Elektiivisen ja pitkäaikaishoidon yhdistäminen kuulostaa, kuin palvelujen tuotteistaja olisi tehnyt pakkoavioliiton kahden erilaisen palvelun välille . Esim. päiväkirurgia elektiivisenä toimintana pelasi erinomaisesti. Sain terveyshyödyn nopeasti ja tehokkaasti. Pitkäaikaishoito on mielestäni aivan eri asia. Tälle palvelulinjalla on ominaista toimintakyvyn muuttuminen ja yleensä pysyväisluontoinen muutos. Myös kytkennät kotihoitoon, kotisairaanhoitoon, palveluasumiseen jne. ovat aivan toiselta planeetalta kuin päiväkirurgiassa. Kolmas linja terveydenhoito kuulostaa myös hyvältä. Ravistelu tässä kokonaisuudessa lienee paikallaan. Nyt sotkeutuvat yhteen sairaanhoito ja terveydenhoito tavalla, jossa sairaanhoito uhkaa saada dominoivan aseman. Toivottavasti terveydenhoitotoiminnan vaikea mitattavuus ei johda tämän kolmannen linjan hiipumiseen.  

Jatkopohdintaa Mikon mallista ja uutta tietoa päivystyksestä

Mikon malli eri toimintalinjoista sopisi mielestäni hyvin perusprosessien kuvaamiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Akuutti hoitolinja liittyy oleellisesti hoidon nopeaan saatavuuteen sekä ajallisesti että maantieteellisesti. THL:n päivystystoimintaa koskevan selvityksen (13.3.2012 ennakkotieto THL:n sivuilla) perusteella eroja on myös eri asiakasryhmissä - mm. vanhusten päivytyspalveluissa on suuria puutteita. THL esittää ratkaisuksi yhdistettyä päivystystoimintaa seuraavasti:

"Toiminnan kannalta on oleellista, että erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä sosiaalitoimen päivystystoiminnot järjestetään alueellisesti yhden toimijan kautta. Myös palvelujen tuottaja-organisaatioiden määrää tulee vähentää merkittävästi nykyisestä. Noin 15 järjestämisvastuista toimijaa pystyy huolehtimaan päivystyksen toimintakokonaisuuden koordinoinnista riittävän suurilla väestöpohjilla koko maassa. Varsinaisen sairaaloissa ja laitoksissa tapahtuvan päivystystoiminnan rinnalle on tarkoituksenmukaista kehittää jalkautuva akuutin kotihoidon malli. Sen turvin erityisesti vanhusväestö pystyy nykyistä paremmin luottamaan kotona selviytymiseensä", näin linjaa päivystystoiminnan kehittämistarpeita THL:n ylijohtaja Marina Erhola. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=28964

THL:n mallia voitaisiin pitää jonkinlaisena muunnelmana Mikon akuuttilinjamallista. Siinä olisi kaksi linjaa: kotilinja ja laitoslinja. Ei tuo kotilinjakaan taida olla aivan uusi ajatus (kotilääkäri, kotipartiot, hälytyslaitteet - kaikki tuttuja toimintoja vuosien varrelta). Hienosti yhdistämällä ikäihminen voisi akuutin kriisinkin tullessa saada palvelunsa kotiin. Nythän usein akuutista kriisistä syntyy sairaalakierre ja pahimmassa tapauksessa pitkä laitosriippuvuus. 

VALDAN tarina

ICT- strategiaa: VALDAn tarina sai surullisen lopetuspäätöksen 8.3.2012

8.3.2012 saatiin jälleen uusi uutinen valtion ICT-strategiaan liittyen (http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20120308_VALDA_paatos.pdf ). Useita vuosia kehitetty VALDA- asianhallintajärjestelmä päätettiin ajaa alas. Kysymys on järjestelmästä, joka systematisoisi ja sähköistäisi kaikki asioiden käsittelyt ja viime kädessä asiakirjojen arkistoinnin valtion eri virastoissa. Kunnianhimoinen hanke lähti liikkeelle vuonna 2007. Siihen on satsattu virkamiesten työtunteja ja silkkaa rahaa rutkasti eli miljoonia euroja. Hanke ei päässyt lentoon, vaan se jouduttiin lopettamaan kalliina ja suosionsa menettäneenä. VALDAlla tarkoitetaan (suora lainaus) seuraavaa:

"VALDA on dokumenttien, viranomaisen asiakirjojen ja asianhallinnan yhteiskäyttöinen kokonaisratkaisu yksittäisen valtionhallinnon organisaation asiakirjallisen tiedon ja dokumenttien käsittelyyn, hallintaan ja väliaikaiseen arkistointiin. VALDA-palvelu sopii kaikenkokoisille valtionhallinnon virastoille ja laitoksille.
VALDA-palvelun päätavoitteina on yhtenäistää dokumenttienhallintaa, edistää asiankäsittelyprosesseja valtionhallinnossa sekä luoda edellytykset asianhallinnan toiminnalliselle kehittämiselle.
VALDA-palvelun tavoitteena on laajentaa asiakirjojen siirtämistä sähköisesti valtionhallinnossa, asiakirjojen ja niiden metatietojen keskinäinen tekninen yhteensopivuus ja liitettävyys hallinnossa määriteltyihin prosesseihin sekä niiden arkistoinnin hoitaminen sähköisesti. VALDA-palvelun tavoitteena on myös yhtenäistää sähköisen asianhallinnan prosesseja valtionhallinnossa sekä sen myötä saada tuottavuutta toimintatapoihin sekä asiankäsittelyprosesseihin liittyviin kustannuksiin."(http://www.valtiokonttori.fi/public/default.aspx?nodeid=21726&contentlan=1&culture=fi-FI)

VALDAn perimmäinen idea on hieno. Edellä kerrottujen tavoitteiden lisäksi VALDA avaisi ja läpivalaisisi koko asiankäsittelyprosessin kansalaisen kannalta. Nyt kaikilla valtion virastoilla on omat eri aikoina rakennetut kirjaamis- ja arkistointijärjestelmät. Niillä ei ole mitään yhteistä keskenään. Samoin järjestelmät ovat osittain sähköisiä ja osittain paperipohjaisia. Kunnianhimoinen ajatus oli yhtenäistää yhdellä järjestelmällä koko valtion paperituotanto ja samalla sähköistää se. Mikä ihme siinä oli, että näin hyvään ideaan perustuva hanke ajautui selvitystilaan.

Esiselvityksessä piirrettiin tehokkaat ympyrät, kulkukaaviot, hakuominaisuudet jne. (http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20070621Dokume/name.jsp). Ideoijina oli maan parhaita asiantuntijoita. Hanke kilpailutettiin hankintalainsäädännön mukaan parhain käytännöin. Toteutukseen saatiin kolmen  IT-talon yhtymä. Sitten asiat alkoivat mennä pikkuhiljaa pieleen. Hanke viivästyi. Järjestelmä jouduttiin ottamaan käyttöön keskeneräisenä ja monenlaisia ongelmia sisältävänä. Hankkeen kustannukset kasvoivat ennakoitua korkeammiksi. Lisärahoitusta jouduttiin pumppaamaan. Hinnoittelusta tuli niin korkea, että hinta-laatusuhde alkoi vieroittaa uusia sisäisiä asiakkaita. Omat vanhat järjestelmät alkoivat tuntua riittävän hyviltä tai omat aiotut kehittämishankkeet saivat uutta tuulta. Usko Valdaan alkoi hiipua. VM alkoi selvittää hankkeen jatkoa. Paljon oli satsattu, mutta vielä olisi pitänyt satsata lisää rahaa. Kenttä vieroksui eikä kovin moni virasto mitenkään innostunut asiaan. Pitkähkön jahkauksen jälkeen hankkeelle annettiin kuolinisku. Seuraavaksi on mahdollista, että hyökätään ruumiin kimppuun, raadellaan se julkisesti ja  hyökkääjät keräävät pisteet kotiin.

Sääliksi käy aluehallintovirastoja, jotka joutuivat puolipakolla koekaniineina ottamaan käyttöön keskeneräisen järjestelmän sekä  uhrasivat rutkasti työaikaa kokeiluun, kehittämiseen. Nyt ovat ko. virastot lähtöpisteessä. VM on luvannut auttaa ahdinkoon joutuneita aluehallintovirastoja. Myös muita hankkeita käynnistettiin olettamalla VALDAn olevan tuleva yhteinen asianhallintajärjestelmä.  Ilmeisesti hankkeessa ei kuultu kuitenkaan riittävästi loppukäyttäjiä. Myös ajatus yhdestä yleisestä asianhallintajärjestelmästä ei ollut kantava, koska virastojen tehtävät kuitenkin poikkeavat toisistaan merkittävästi. Asiat ja niiden yhteydet ovat kovin erilaisia eri virastoilla. Uutta järjestelmää ajettiin järjestelmänä sisään ottamatta huomioon, että virastojen pitäisi muuttaa työtapoja samaan aikaan. Oletettiin myös, että yleinen kaikille sopiva järjestelmä palvelisi parhaalla tavalla jokaista yksittäistä virastoa. Tosiasiassa virastot ovat kuitenkin itsenäisiä tulosyksiköitä, jotka ovat tottuneet maksimomaan oman toimintansa. Ns. kokonaisetu ei ole ykkösasia. Hanketta ei yksikertaisesti osattu sovittaa virastojen tarpeisiin eikä osattu myydä käyttäjille.

Kansalaisten kannalta asioiden sähköinen käsittely lisäisi tehokkuutta ja toisi systematiikkaa sekä laatua prosesseihin. Kansalaiset kantelevat yhä enemmän palveluista, hoidosta ja kanteluiden käsittelyssä ovat käsittelyajat pitkiä. Jos koko valtion sosiaali- ja terveydenhuollon valvontatehtäviä hoidettaisiin samoilla moderneilla välineillä, työ olisi entistä tehokkaampaa ja mahdollistaisi laadukkaamman työn. Olisi myös entistä helpompaa taata kansalaisille tasavertainen käsittely eri virastoissa. Tehostetulla työllä saataisiin myös käsittelyaikoja lyhennettyä.  Tietojen avulla voitaisiin kehittää myös ennakoivaa toimintaa, riskien arviointia jne,. Uusi tilaus on olemassa. Nyt pitää vaan rakentaa raunioille asianhallinnan yhteistoiminnallisuuden arkkitehtuuri. Oraita tällaisesta on jo ilmeisesti olemassa. Johkut ovat jo ehtineet todeta, että kysymys oli mammutin pakkosyöttämisestä. Niin tästä on jo keskustelu virinnyt ja jatkunee...

Valtiolle IT-palvelukeskus - kokonaisarkkitehtuuri

 Valtiolle IT-palvelukeskus - ensimmäinen konkreettinen askel ICT-strategiassa?


Valtioneuvoston talouspoliittinen valiokunta (talpol) teki ratkaisun, jolla yhdistettiin kerralla kaikki IT-hen oleellisesti liittyvät palvelukeskukset yhteen. Syntyy 800-1000 hengen organisaatio palvelemaan valtion perustietotekniikkaa. Tämä on mielenkiintoinen avaus ICT-strategian osalta. Kokonaisarkkitehtuurissa aloitettiin neljännestä alalaatikosta, teknologia. Tietojärjestelmät, tieto ja toiminta odottavat vielä mukaan tuloa. Teknologiatietä myöden voidaan saada myös aikaan säästöjä, mutta nämä säästöt ovat ennen muuta teknologialähtöisiä säästöjä. Rationointitöitä riittää tälläkin saralla. Hyvä näinkin!
Oleellista olisi päästä toiminnan muuttamiseen ja teknologisten mahdollisuuksien yhdistämiseen tähän kokonaisuuteen. Kun puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollosta, näkökulma laajenee entisestään. Ei riitä pelkkä valtion toimintojen optimointi, vaan tarvitaan laajaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisoptimointia. Tarvitaan IT-teknologian hyödyntämistä. Silloin ei välttämättä ainakaan aluksi IT-kustannukset laske. Taitavat pikemminkin nousta (vrt. esille oleva pääkaupunkiseudun aluillaan oleva sosiaali- ja terveyhanke, taisi olla ensi arvio 30-40me). Hyvän teoreettisen lähtökohdan tarjoaa tietohallintolain myötä nostettu kokonaisarkkitehtuuriajattelu. Viime vuonna aihe tuotiin esille ja siitä kirjoitettiin paperia nipputolkulla. Otin kantaa asiaa suppeammassa yhteydessä oheisella tekstillä syksyllä 2011. Otsikko oli hiukka haastava ja toivottavasti ei enne:

Kokonaisarkkitehtuuri julkisessa hallinnossa
 – uusi hyppy vai juuttuminen paperikasaan

Tietohallintolaki, Julkishallinnon ICT-strategian teko. Kaikki nämä meneillään olevat aktiviteetit perustuvat kokonaisarkkitehtuuriajatteluun (lyh. KA). Kokonaisarkkitehtuuria voidaan rinnastaa rakentamiseen liittyvään arkkitehtuuriin: kaavoituksesta rakennusarkkitehtuuriin ja rakennusten teknisiin vaatimuksiin. Tietohallintolaki määrittelee julkishallinnon (siis valtio ja kunnat) kokonaisarkkitehtuurin teon puitteet. VM:n KA-ohjeet ja linjaukset puolestaan konkretisoivat tätä tavoitetta. (150 sivua tiivistä tekstiä.) Valtion ICT-strategia rakentaa tavoitteiston julkisen hallinnon puitteisiin.(kevät 2012 valmis).(Niin tuolloin oli aikatauluna kevät 2012, nyt aikataulua on jouduttu jo siirtämään eteenpäin)

Tämä on kova hierarkkinen tavoite, jossa ajattelutapa poikkeaa radikaalisti nykytilanteesta. Tällä hetkellä valtio ja valtion virastot maksimoivat oman toimintansa tulossopimusmenettelyn kautta. Kunnat autonomisina yksikköinä tekevät vastaavan osaoptimoinnin. Näin toimintatapoja ja tietojärjestelmiä on mitä erilaisimpia ja niiden yhteentoimivuus on sitä sun tätä. Ihanteellisimmillaan toimintaprosessit järkeistyvät, tietojärjestelmien yhteistoiminnallisuus toteutuu ja toiminta eri tasoille tulee tehokkaaksi ja taloudelliseksi. Uhkana on, että koko jutusta tulee paperinmakuista ylempien viranomaisten toiveiden toteuttamista. Uhkana on myös, että toteutus ajautuu pelkästään IT-ammattilaisten, tietohallintojen syliin. Kytkentä toimintaan ja sen muutoksiin jää torsoksi.

KA:n osat ovat varsin yksinkertaisia – ei mitään korkealentoista it-slangia: toiminta, tieto, tietojärjestelmä, teknologia. Ydinajatus on, että näillä kaikilla toiminnoilla on riippuvuudet keskenään. Toisaalta KA-työtä voidaan tehdä täysin erillään, jolloin integratiivinen hyöty jää saavuttamatta. KA-työtä voidaan tehdä paperinmakuisena määrittelynä, jolloin todellisuudessa mikään ei muutu. KA-työtä voidaan tehdä tietohallintovetoisesti, jolloin toiminnan muuttaminen on tosi vaikeaa. On yhteisen tekemisen paikka, jolla ilmeiset uhat minimoidaan.

KA-kokonaisuutta voidaan esimerkinomaisesti mallintaa organisaatiotasolla seuraavasti. Organisaation yhdintehtävät tunnistetaan ja prosessimallinnetaan tavoitteena hylätä nykykäytäntöjen heikkoudet. Tietomallinnuksella otetaan käsittelyyn ydintehtävien tiedot. Tästä tunnistetaan monia päällekkäisyyksia tiedonhallinnassa. Tietomallinnuksesta saadaan esille ydintiedot, jotka toistuvat eri paikoissa. Tietojärjestelmät mallinnetaan tietomallinnuksen pohjalta ja havaitaan, että erillisiä substanssikohtaisia siiloja on viljalti. Samoin havaitaan, että kirjausjärjestelmiä on useita, laskutusjärjestelmiä on useita jne.  Lähdetään uusimaan tietojärjestelmiä KA-ajattelulla, ei vanhalla siilopohjaisella ajattelulla. Tavoitteena saada aikaan tietojärjestelmäkokonaisuus, jossa kerran kirjattua tietoa voidaan käyttää monin tavoin jatkossa.  Samalla käynnistetään teknologian uudistaminen siten, että palvelinkokonaisuus on ulkoistettu tehokkaasti ja keskitetysti (verrattuna nykyiseen siilokohtaiseen ulkoistukseen).

Ja jollain aikavälillä meillä on toimintaa tukevat, yhteentoimivat ja jatkuvasti kehittyvät tietojärjestelmät, jotka samalla palvelevat johtamista ja asiantuntijoiden omaa työn hallintaa erilaisin mittarein. Samoin meillä on yhteisesti hyväksytyt työprosessit, joita myös kehitetään jatkuvasti hyödyntäen tietoteknisiä mahdollisuuksia.  Kaunis loikka vai askel paperikasaan?