Valveutunut someväki huomasi heti eilen 21.10.23 entisen STM:n kansliapäällikön mielipidekirjoituksen HS:ssä. FaceBookissa oli Juha Nurmelan ja Mikko Nenosen ulostulot. Mikko tiivistää hyvin asian: "1990 luvun alussa purettiin peruspalveluiden strateginen ohjaus hajauttamalla rahat ja päätösvalta Suomen jokaiseen kuntaan. Terveyspolitiikan keinoksi jäi enää suostuttelu ja "tiedolla ohjaaminen"." Mikko nostaa esille myös Lääkintöhallituksen ja sosiaalihallituksen lakkauttamiset. Mikko jatkaa: "Sen jälkeen onkin menty perstuntumaohjauksessa hallituksesta ja vaaleista toiseen. Sen vuoksi myös THL on hiljaa nykyisessä kriisissä, koska sillä ei ole sen enempää osaamista kuin mandaattiakaan toimia asiantuntijana, lisäksi laitoksen yhteydet asiakasrajapinnan todellisuuteen ovat katkenneet." Juha Nurmelan FB-aloitteesta Jouko Kajanoja toteaa:
" Joo,
se oli paha virhe. Saattaa olla, että järjestelmä oli liian
”määräileviä” eikä antanut tarpeeksi tilaa aloitteille ja paikallisille
ratkaisuille, mutta toimivaa järjestelmää ei olisi pitänyt romuttaa vaan
muokata."
Olin itse töissä Tampereella keskussairaalassa ja sittemmin myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Työni suunnittelusihteerinä oli juuri tuossa Kari Puron mainitsemassa muutoksen ytimessä. Suunnittelujärjestelmän ja vallanjaon muutos oli tosiaan merkittävä. Mutta huomasin käytännössä, että jotain piti tehdä. Vanha järjestelmä oli sopiva sotejärjestelmän rakentamisen väline. Sitä Kari Purokin kuvaa. Me kentällä opittiin viimeisinä aikoina, miten järjestelmää voidaan hyödyntää ja miten byrokraattiseksi yksittäisiin virkoihin ja hankkeisiin menevä ohjaus johti. Voi sanoa jälkikäteen, että keskitetty ohjaus oli tiensä päässä ja sen vaikuttavuus valmiiksi rakennetussa soteverkostossa muuttunut marginaaliseksi. Toisaalta uusi vallanjako johti siihen, että valtiovallalla - siis STM:llä ja THL:llä ei ollut mitään kunnollista vaikutusta. Kirjoitin aiheesta 2008 Yhteiskuntapolitiikkalehteen otsikolla Kasten paikka (https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117506). Oleellista niin vanhassa kuin uudessa suunnittelujärjestelmässä olivat valtakunnalliset suunnitelmat. Niillä oli ohjausvaikutusta sekä resurssien että toimintojen osalta. Kun valtionosuusuudistus toteutui, jäi resurssiohjaus pois. Suunnitelma-asiakirjat muuttivat muotoaan ja niiden vaikutus ohjausvälineenä lakkasi kokonaan. Myös resurssien seurantajärjestelmä - KETI-järjestelmä lakkautettiin. Näistä seurasi tämä Mikon mainitsema "perstuntuma".
"Perstuntuma" vaikutti myös sotepalvelun kokonaisuuteen. Yksityiset palvelut saivat tuulta purjeisiin niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin. Aluksi syntyi uusia pieniä palvelujen tuottajia, mutta kapitalismin lakien mukaan siitä seurasi vähin erin keskittyminen. Hyvä esimerkki on ikäihmisten palveluasuminen, mutta samoin kävi terveydenhuollossa. Kentällä ajauduttiin tällaisiin muutoksiin eikä valtakunnan tasolla kyetty mitenkään ohjaamaan muutosta. Monikanavainen rahoitusjärjestelmä vahvisti tuon muutoksen voimaa.
Nyt ollaan palattu ties monennenko tuotantokauden toteuttamisessa osittain alkupisteeseen suunnittelujärjestelmässä. Toiminnan sisältöön yritetään vaikuttaa valtakunnallisesti monin mittarein / indikaattorein (vähimmäistietosisällöt). Resurssiohjaus keskittyy talous/raharahaohjaukseen, kun entisaikoina resurssiohjaus sisälsi mm. sisältöön menevää henkilöstöresurssien ohjausta. Ytimessä on valtiovarainministeriö ja "kyytipoikana" STM. Ymmärrettävästi vapaassa pudotuksessa on ollut perusterveydenhuolto, kun erikoissairaanhoito kaikkine tarpeineen ja yksityiskohtaisine mittareineen on ajanut heittämällä ohi. Tämä kyyti näkyy nytkin entisenä kulttuurina, jossa leikkaukset ja keskittäminen koskee ennen muuta perusterveydenhuoltoa. Sosiaalihuolto on myös syrjästä katsoja, kun suuret toimijat mellastavat. Sosiaalihuoltoa ei näy enää oikein missään. Puro puhuu vain terveydenhuollosta, media, somekeskustelijat, hallitus, vaikuttajapersoonat kaikki näkevät soten vain terveydenhuollon näkökulmasta. Joitain ääniä on noussut esille puolustamaan soten kokonaisuutta. Esimerkiksi hyvänä uudistuksena pidän nimikettä "sosiaali- ja terveyskeskus". Tuon ympärille voitaisiin nyt uudistaa myös terveyskeskustoiminta. Yksityiset palvelut toimivat kyllä ilman ylimääräisiä yhteiskunnan rahoituksia.
Ja lopuksi joudun ottamaan kantaa vielä tuohon "hallintohimmeliin" eli hyvinvointialueisiin. Kaikki tietävät, että niitä on aivan liikaa ja perusteet ovat aivan muualla kuin kansalaisten palveluissa. Kuntien alibudjetointi antoi alueille yhtenäiset, huonot resurssilähtökohdat. Selvää on, että leikkuri kohtaa heikoimmat palveluntuottajat. Kun alueita on aivan liikaa, ei päästä lainkaan käsiksi suurimpaan resurssisyöppöön eli erikoissairaanhoitoon. Kasvun edellytyksiä erikoissairaanhoidossa turvataan suurilla tilainvestoinneilla ympäri maata. Ja pitäähän sellaisten investointien hyödyntäminen turvata henkilöstöllä ja monin ylläpitokustannuksin. Tällä tavalla rahaa tarvitaan jatkuvasti lisää.
Nyt tarvitaan johtamisen ja sitä tukevien tietojohtamisen välineiden pikaista uudistamista kaikilla hallinnon tasoilla. Nykyinen resurssiohjaus johtaa (on jo johtanut) olemattomiin kannusteisiin hyvinvointialueilla. Sotepalveluilla pitää olla meille kansalaisille vaikuttavuutta, jotta pärjäämme jatkossakin. (Ks.Kauko Koivuniemen ja Ollin 10-osainen sarja tästä: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti