Soteuudistuksessa menneellä tuotantokaudella pyrittiin vaikuttamaan informaatio-ohjauksen lisäksi myös suoralla normiohjauksella. Tehtiin laskelmia, kuinka paljon resursseja voidaan antaa millekin maakunnalle ja miten paljon eurot ovat plussaa tai miinusta vallitsevaan kustannustasoon. Tästä tietysti seurasi monenlaisia kommentteja - iloisia ja vähemmän iloisia, suorastaan huolestuneita sellaisia. Oleellista on kuitenkin, että sote ei ole mikään eristetty laboratorio. Vaikutussuhteita on runsaasti ja helposti syntyy myös osaoptimointitilanteita. Potentiaaliset häviäjät muodostavat myös muutosvastarinnan, joka voi poliittisen painoarvon mukaan olla merkittävä. Tietojohtamisen avain on sen vaikuttavuus. Ei auta vain mittareiden, vertailutietojen julkistaminen. Tarvitaan vaikutusmekanismien analyysiä ja tietysti kentällä muutosjohtamista kohdistaen toimenpiteet arvioituihin vaikutettavissa oleviin asioihin.
Maakuntien väliset erot yhden vuoden poikkileikkaustilastoissa ovat suuria, kun otetaan lähtökohdaksi (0) koko maan keskiarvo. Myös suhteelliset muutokset eri maakuntien välillä vuodesta 2013 vuoteen 2017 vaihtelevat. Tilastot eivät kuitenkaan kerro, mikä osuus vaihteluista on tietoisen sotepolitiikan tulosta ja mikä osuus on silkkaa sattumaa.
Tämä taulukko on puhutteleva siksi, että se osoittaa tilastonäkökulmien moninaisuuden. Monesti otetaan esille vain ne tilastot, jotka ovat oman organisaation tai alueen kannalta parhaita. Toinen asia on vedota aina tilastojen ajankohtaisuuteen. On ilmiöitä ja tapahtumia, jotka vaativat nopeata, ajankohtaista tiedon keruuta ja raportointia. Mutta on olemassa ilmiöitä, jotka muuttuvat hitaasti ja vaativat siis myös aikasarjatarkastelua vuosien välillä. Kaikki yllä esitetyt kolme mittaria ovat sellaisia, että niihin vaikuttaminen on rakenteellista, pitkän aikavälin toimintaa:
- kustannusten poikkeama yhteensä euroja/ asukas (sininen): jakoviivan molemmilla puolilla on tietoja, joihin vaikuttaa pitkän aikavälin ratkaisuja. Kustannukset syntyvät palveluiden rakenteista. Kustannusten olennainen tekijä ovat tietysti henkilöstökustannukset. Myös väestörakenteen muutos vaikuttaa kokonaisuuteen. Muuttotappio- ja muuttovoittoalueet eivät mene samaa tahtia kuin palveluiden tarjonta.
- käytöstä johtuva kustannusten poikkeama euroa/asukas (punainen): Palveluiden käyttö sopeutuu tai sopeutetaan aina palvelujen tarjontaan. Näin syntyy merkittäviä poikkeamia maakuntien kesken, koska aina pyritään tarjontapuolella mahdollisimman tehokkaaseen käyttöasteeseen.
- Tehottomuudesta johtuva kustannusten poikkeama euroa/asukas (vihreä): tehottomuus on myös rakenteellinen seikka, jossa merkittävä yhteys on käytettävissä olevat voimavarat. Voimavarojen runsaus ja niukkuus vaikuttavat tehottomuuteen/tehokkuuteen. Luonnollisesti hyvät, taloudelliset, laadukkaat ja vaikuttavat hoitokäytännöt edistävät tehokkuutta.
Kokonaisuudessaan Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi edustavat kaikilla mittareilla merkittävää tehottomuutta. Keskussairaaloiden tuottavuudessa Lappi ja Kainuu ovat vähiten tuottavia. Sen sijaan OYS on yliopistosairaaloista toiseksi tuottavin. Oheisessa kartassa on kuvattu kaikki tarvevakioidut menot per asukas vuonna 2017. Mitä tummempi on sinisyys, sitä tehottomammin kokonaisuudessaan maakunta hyödyntää voimavarojaan. Lappi ja Kainuu ovat sinisimpiä alueita. Pohjois-Karjala, Päijät-Häme ovat sitten niitä vähiten sinisiä alueita. (2)THL on tehnyt arviointiraportit harjoitusmielessä syksyllä 2018. (3) Raportit ovat tietosisällöltään mahdollisimman kattavat. Raporteista käy ilmi, että eri aihealueissa maakuntien tilanne vaihtelee merkittävästi. THL:n sairastavuusindeksi havainnollistaa varsin pysyviä eroja eri maakuntien välillä. Vaikutusmahdollisuudet sairastavuuteen lyhyellä tähtäimellä ovat vähäiset. Varsinkin sotepalvelujen avulla vaikutusten saanti on pieni.
Vertailutietojen käyttö on laskennallisesti upeata ja optimistien mielestä niiden avulla voidaan ratkaista kaikki ongelmat eli palvelujen saatavuus ja kustannusten säästäminen. Mutta elävä elämä on toista. Muutos pitää lähteä jokaisesta organisaatiosta itsestään. Vaikutusmekanismit ovat monenlaisia lähtien aina liikkeelle väestön palvelukysynnästä ja päätyen tarjontaan. Kysynnän - tarpeen - tarjonnan yhteyteen vaikuttavat kaikki kolme tekijää yhdessä. On siis mahdollista, että on ylihoitamista, alihoitamista tai kohtuullista hoitamista. Ilmiöt voivat koskea samaan aikaan riskikkäisesti eri palvelunaloja. Eli joltain osin alueella tilanne on optimissa, joltain osin aivan toista. Sairastavuusindeksi ja yleisemmin alueellinen hyvinvointi / pahoinvointi vaikuttavat palvelujen kysyntään. Toisaalta vuosikymmenten saatossa rakennettu alueellinen palvelujärjestelmä puolestaan vaikuttaa tarjontaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä? THL:n arviointiraportit harjoitustöinä ovat hyvä alku. Toisaalta tietojohtamisen vieminen systemaattisesti alueille ja vertailujen mahdollistaminen antavat lähtökohdat pitkän aikavälin kehittämiselle. Vaikutusmekanismeja ei ole kuitenkaan kunnolla tutkittu ja koeteltu. Se olisi seuraava tehtävä tässä vertailutietojen analyysissä ja käytössä. Palaan tähän vaikutusmekanismijuttuun vielä jossain toisessa blogikirjoituksessa - niin paljon se askarruttaa mieltäni. Aion ottaa asian esille myös vetämälläni sotetietojohtamisen kurssilla (24-25.4.2019). (4)
Päivitys 14.4.2019: Mikko Nenonen kommentoi tuoreeltaan FB:ssä:
Aikanaan
taidettiin päätyä sellaiseen kehäpäätelmään, kun STAKES-vuosina näitä
lukuja pähkäiltiin, että: Kustannukset alueellisesti riippuu siitä,
kuinka paljon menee rahaa ja rahanmeno riippuu palvelurakenteesta ja
palvelurakenne riippuu siitä, mitä palveluja ja laitoksia vuosikymmenien
mittaan on tullut käynnistettyä ja poliitikot rakentaneeksi. Eli malli
on tavattoman stabiili ja sen häiriöittäminen on tavattoman työlästä,
elleipä jopa mahdotonta.
Viitteet
(1) Sairaaloiden tuottavuus 2017: Koko tilastoraportti (pdf 916 kt); Tilastot kuvina
Liitetaulukot (pdf 326 kt) 
Julkisten sairaaloiden erikoissairaanhoitopalvelujen tuottavuus (ilman
psykiatriaa) laski kaksi prosenttia vuosina 2013–2017. Tuottavuus nousi
tänä aikana viisi prosenttia keskussairaaloissa ja vastaavasti laski
viisi prosenttia yliopistosairaaloissa ja kuusi prosenttia muissa
sairaaloissa (aluesairaalat tai vastaavat). Tuottavuus laski
yliopistosai-raaloissa vuonna 2017 yhden prosenttiyksikön edelliseen
vuoteen verrattuna. Tuottavin yliopistosairaala episodeilla
mitattuna vuonna 2017 oli Tampereen yliopistollinen sairaala. Tuottavin
keskussairaala oli Mikkelin keskussairaala. Muista sairaaloista
(aluesairaalat tai vastaavat) tuottavin oli Valkeakosken sairaala.
Tuottavuuserot ovat kaventuneet viime vuosina kaikissa sairaalaryhmissä.
Ne olivat pienimmät yliopistosairaaloiden välillä, jossa tuottavuuserot
olivat keskimäärin 2,4 prosenttia vuonna 2017. Somaattisen
erikoissairaanhoidon palveluja käytettiin asukasta kohti vähiten
HYKS-sairaanhoitoalueen kunnissa vuonna 2017. Alueella käytettiin
palveluja 11 % vähemmän kuin maassa keskimäärin. Vastaavat
laskennalliset kustannukset olivat kuusi prosenttia pienemmät kuin
maassa keskimäärin. Palvelujen vähäisestä käytöstä johtuen alue säästi
potentiaalisesti yhteensä noin 71 miljoonaa euroa.https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/erikoissairaanhoidon-palvelut/sairaaloiden-tuottavuus
(2) THL-arviointiraportit 2018 (harjoitus):
https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/tietopohja-ja-arviointi/arviointi/arvioinnin-harjoitus-syksy-2018-
(3) Tarvevakioidut menot maakunnittain 2017: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/talous-ja-politiikka/kustannukset-ja-vaikuttavuus/rahoitus/tarvevakioidut-menot
(4) Tietojohtaminen soten muutoksessa 24.-25.4.2019: https://www.professio.fi/tietojohtaminen-sote-uudistuksessa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti