Pihlajalinna - menestystarina sotemarkkinoilla

Pihlajalinnan Mikko Viren ja prof. Hiilamo A-studiossa

Sotemarkkinoilla Pihlajalinna on ollut viime vuosien menestystarina. "Pihlajalinnan kuntatalouden pelastaja" - kerrotaan yrityksen sivuilla ja vedotaan Aalto-yliopiston tutkijan, Miika Linnan tutkimuksiin. (1). Se on kasvanut vähin erin julkisia palveluita korvaamalla ja ostamalla pienempiä yrityksiä. Suuriin kaupunkeihin Pihlajalinna on tunkeutunut tarjoamaan julkisen terveysaseman sijasta yksityisen. Pienillä paikkakunnilla Pihlajalinna  on tarjonnut kokonaispaketin eli kymmenen vuoden sopimuksella yritys kantaa kokonaisvastuun alueen väestöstä. Taustalla on nuori lääkäri Mikko Viren, joka kyllästyi julkisen puolen ratkaisuihin (oheisessa kuvassa vasemmalla).

Olen kirjassani "Soteuudistus - pirullinen ongelma" (2) kuvannut Pihlajalinna-tapausta, mutta liittänyt sen myös laajempaan sote-business-ympäristöön. (ks. 4.3.3.3. "Terveys myytävänä"). Kerroin esimerkin Mäntän seudulta. Pihlajalinna  tarjosi koko paketin alueelle. Aikaisemmin se oli hankkinut omistukseen Jämsästä vanhan aluesairaalan. Tarina kertoo, että portinvartijana Pihlajalinna pystyi antamaan lähetteitä nimenomaan Jämsän sairaalaan eikä paikalliseen Mäntän aluesairaalaan. Näin Mäntän aluesairaala näivettyi pois. Tehokkuus laajemmin kulmakunnalla parani, mutta palvelujen saavutettavuus heikkeni. Aluemonopoli siis toimi hyvin. Viren osasi iskeä juuri sopivaan kohtaan palvelujärjestelmää. Vuosien varrella alueelle syntyi ylikapasiteettia erityisesti sen vuoksi, että kunnallisella puolella oli kaksi "puoluetta" - terveyskeskuspuolue ja aluesairaalapuolue. Ehdotin aikanaan keskussairaalassa ollessani suunnittelutehtävissä, että uuden terveyskeskuksen rakentamisen sijasta alueen koko sote-toiminta olisi keskitetty aluesairaalan ympärille. Ehdotus oli moderni, mutta väärän henkilön tekemä. Ehkä ei oikeata henkilöä ollut olemassakaan. Samaan yritettiin konsulttivoimin myöhemmin. Mikko onnistui markkinavoimin asiassa. (3)

Soteuudistuksessa halutaan rakentaa peruspalveluiden ympärille asiakkaan valinnanvapauteen perustuva palveluverkosto. Nyt suhteellisen vapaan markkinatilanteen vallitessa Pihlajalinnan tavoin yksityinen toimija voi ehdottaa kunnalle, että me hoidamme homman tehokkaasti ja hyvin yhdessä sovittavin hinnoin. Kun kunnalla on ollut ongelmia saada täytettyä avainpaikkoja (erityisesti lääkärivirkoja), se on joutunut hakemaan uusia ratkaisuja. Mutta miten tällainen markkinoiden laajentaminen yksityisillä palveluilla onnistuu, jos palvelujen kustannukset ovat ennalta määritelty per asiakas. Hinnalla ei siis ole merkitystä vain laadulla. Tätä hankalaa yhtälöä pohtii hyvin Lääkäriliiton Heikki Pärnänen omassa blogissaan. (4). Heikki kuvaa hyvin yksityisen yrityksen liiketoimintalogiikkaa, joka poikkeaa julkisesta palvelujen tuottajasta oleellisesti. Kyse on selviytymisestä markkinoilla. Jos ei selviydy, ajautuu konkurssiin. Selviytyminen puolestaan liiketoiminnan "eettisten" periaatteiden mukaan edellyttää jatkuvaa kasvua. Pihlajalinnan yksi suuromistaja, hallituksen jäsen ja "enkelisijoittaja" Leena Niemistö (5) kuvaa Pihlajalinnan toimintaa eettisenä, koska se kantaa kokonaisvastuun väestön palvelutarjonnasta mukaan lukien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Mikäli palvelu perustuu monopoliasemaan, ei ole vertailun mahdollisuuksia. Sama kritiikkihän on esitetty julkisten palvelujen monopolista. Kyse ei ole etiikasta vaan liiketoiminnasta.

Onko pienillä yrityksillä mahdollisuuksia tulla markkinoille? Hallituksen linjaukset ja Brommelsin työryhmän jatkotyöt jättävät tämän asian auki. (6) Suuri kysymys on rakentaa "porkkanat ja kepit" siten, että julkiset palvelut, yksityiset ja kolmas sektori muodostavat kokonaistehokkaan, kokonaisvaikuttavan palveluverkon. Brommelsin työryhmän esityksissä eväitä tähän ei ole.  Brommels työryhmineen ja moni muu haluaa nähdä muutoksen markkinoissa niin, että pienet yritykset pääsisivät mukaan. Yhtälö on vaikea, koska toimiva konsepti edellyttää riittävää kokonaisvolyymiä ja kattavia palveluita. Ehkä jonkinlainen pienten yritysten "kartelli" saattaisi mahdollistaa niiden tulon markkinoille. Onko sitten tällainen kartelli markkinaettistä- en osaa sanoa. Markkinoiden suuret yksityiset toimijat mitä ilmeisimmin tulevat olemaan voittajia. Vanhassa jutussani iloisesta veronmaksajasta on tätä markkinoiden mahdollista nurjaa puolta käsitelty samoin kuin tuoreessa kirjassani . (viitteet 2 ja 7).

Viitteet

(1) http://www.pihlajalinna.fi/fi/Ajankohtaista/Sote-tuotantomalli

(2) Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, BoD, Neuderstadt 2016;
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/05/soteuudistus-pirullinen-ongelma-nyt.html

(3) http://www.pihlajalinna.fi/news/Pihlajalinnan-ja-Mantta-Vilppulan-sote-ulkoistussopimus-allekirjoitetaan-toukokuun-loppuun-mennessa/vomhgeun/0f2dd2da-dddc-428c-9a1b-bf442117f1a8

(4) Heikki Pärnänen:  Laatu vai hinta - vai laatu ja hinta, 3.6.2016 blogikirjoitus:
https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/laatu-vai-hinta-vai-laatu-ja-hinta/

(5) HS- artikkeli 4.6.2016/ Eeva Palojärvi: "Monimiljonääri Leena Niemistö on 15 yrityksen bisnesenkeli – ”Pidän verojen maksua kansalaisvelvollisuutena”  http://www.hs.fi/talous/a1464931591717
  
(6) http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/06/soten-valinnanvapaus-ja.html

(7) http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/11/iloinen-veronmaksaja-ja-sotemarkkinat.html