Soteuudistus tietoinen projekti vai ajopuu, päivitys 3.1.2015

Ajopuu

Sote-uudistuksen tilanne vuoden vaihteessa 2014. Järjestämislain ollessa eduskunnassa pääpuolueiden välinen kompromissi on edelleen veitsenterällä. Erityisesti perustuslakiasiantuntijat ja Kuntaliitto kiinnittävät huomiota kuntien asemaan päätöksenteossa. (1) Kritiikki kohdistuu myös lakiin sidottuihin tuotantovastuualueisiin, jotka suurelta osin ovat nykyisten sairaanhoitopiirien päälle luotuja organisaaitioita. Kritiikki kohdistuu edelleen sote-alueiden rooliin. Jäävätkö sotealueet ylärakenteeksi, jolla ei ole suurta konkreettista merkitystä palvelujärjestelmässä. On kuitenkin asiantuntijoita, jotka toteavat, että "ei sössitä sotea" (Martti Kekomäki, viite 2).

Projekti

Maakuntamallia ovat jo jotkut vaikuttajat "kutsumassa" apuun. Osmo Soininvaara on eräs uudelleen herättäjistä. (2) Hän olisi valmis luopumaan tuosta turhaksi kokemastaan sote-alueen ylärakenteesta ja valjastaisi koko uudistuksen maakuntamallille vaaleineen ja verotusoikeuksineen. Tämäkin vaihtoehto on elänyt aiemmin lähinnä Keskustan ehdotuksina. Vaihtoehto on torjuttu vetoamalla mm. siihen, että uudistus olisi vielä laajempi kuin pelkkä soteuudistus. Maakuntamallin sisään pitäisi leipoa myös muita ylikunnallisiksi koettavia toimintoja kuten koulutuspalveluita, liikennepalveluita, kaavoitusta. Myös monikanavaisen rahoitusuudistusjärjestelmän uudistus pitäisi kytkeä tähän malliin.

"Mahdollisuuksien historia". Näyttää siltä edelleen, että soteuudistus kamppailee kahden historiamallin kanssa - ollako ajopuu vai tietoinen projekti. (viite 3 ja kuvat yllä). Ns. ajopuuteoria (omasta tahdosta riippumaton etenemistie) johtaa ajtukseni toisenlaiseen historiankäsitykseen. Sote-uudistusta voidaan pohtia "mahdollisuuksien historian" näkökulmasta. Tämä teoreettinen viitekehys ei ole uusi, mutta kantaa mielestäni yli vuosikymmenten kuten historian kirjoituskin. Prof. Kari Palonen kirjoitti aiheesta pienimuotoisen tutkielman vuonna 1978. (3). "Mitä voitaisiin saada aikaan, jos oletetaan menneisyydessäkin olleen toteutumattomia reaalisia mahdollisuuksia." (s.3). Kyse ei ole vain voittajien historiasta vaan myös häviäjien historiasta.

Voittajat vai häviäjät. Soten järjestämislain malli luotiin kuntauudistuksen projektin häviön kautta. Vastuukunta-ajattelulla luotiin kuntauudistukselle vaihtoehtomalli. Samalla nostettiin esille uudelleen maakuntamalli ikään kuin vastuukuntamallin vaihtoehtona. Kun sekä vastuukuntamalli että maakuntamalli ajettiin projekteina alas, keksittiin uusi projekti - sote-aluemalli. Tietopohjana oli kuntien kantokyvyn ja väestämäärän rajoitteet - erityisesti pienten kuntien. Väestöpohja sotelle piti saada nykyistä suuremmaksi. Kun kuntaprojektin avulla ei saatu kasvatettua väestöpohjaa (vrt. ääripäässä 80..20 kunnan malli), haettiin ratkaisua alueelliselta pohjalta. Maakuntamalli koki häviön. Keksittiin sote-aluemalli. Kun ei uskallettu purkaa nykyistä sairaanhoitopiirimallia sekä maakuntamallia alas, löydettiin ns. ERVA-malli. Poliittisten puolueiden yksimielisyysprojekti tuotti sitten järjestämislakiehdotuksen, jossa sementoitiin nykyiset laajat kuntayhtymät tuottajaorganisaatioiksi. Kaikkiaan aktiiviset projektit ajettiin joko haaksirikkoon tai kompromissien kautta uusiksi projekteiksi. Jotkut olivat voittajia, jotkut häviäjiä. Tilanne muistutti mitä suurimmassa määrin ajopuuta.

Soten jatko - toivottavasti ei ajopuu. Jos järjestämislaki todetaan perustuslain vastaiseksi, on vahtoehtoja ratkaista ongelma. Siirretään koko uudistus seuraavalle eduskunnalle. Muutetaan lakia perustuslain sallivaksi. Korjataan perustuslakia. Tämä viimeinen vaihtoehto taitaa kuulua niihin epärealistisiin projekteihin. Löytyisikö ratkaisu siitä, että kunnille avattaisiin mahdollisuudet rakentaa sote-aluieen sisälle riittävän suuren väestöpohjan tuottamisorganisaatiot.  Maakuntamallikin taitaa olla enemmänkin malli soteuudistuksen siirtämisestä seuraavalle eduskunnalle. Kansalaisten, asiakkaiden ja potilaiden kannalta soteuudistus näyttäytyy edelleen ajopuuna. Ei ole takeita, tuottaako nykyinen malli jotain hyvää vai ei. Mutta ei ole myöskään takeita, tuottaisiko uudistuksen siirto jotain hyvää. Kannatan nyt edelleenkin sote.-aluemallia kaikista hankaluuksista huolimatta. Se antaa mahdollisuuden tietoiseen uudistusprojektiin ajopuun sijasta.

Päivitys 28.12.2014 (klo 19.00): Jouni Särkijärvi kommentoi toisaalla FB:ssä:
Jouni J Särkijärvi Uudistus vaikuttaa kovin keskeneräiseltä, eikä eduskunta voi ryhtyä tekemään siihen rakenteellisia korjauksia. Mm. seuraaviin kysymyksiin pitäisi olla valmiina pohditut vastaukset:
- kunnalle on 8 §:ssä annettu tehtäviä, joita hoitava henkilöstö on kuitenkin siirretty tuotantokuntayhtymälle. Pitääkö kunnan palkata uutta henkilöstöä hoitamaan niitä? Miten kunta voi suunnitella palveluja ja toimenpiteitä, joiden täytäntöönpanovastuu on siirtynyt tuottamisalueelle?
- kunta ei enää uudistuksen jälkeen voi itse hoitaa henkilöstönsä työterveyshuoltoa. Muuttuuko sen järjestäminen julkiseksi hankinnaksi?
- 5 §:ssä on määritelty kriteerit sille, että palveluja saa keskittää. Nykyisinä tällainen päätös sisältyisi kunnan harkintavallan piiriin, eikä siitä saisi valittaa tarkoituksenmukaisuusperusteella. Tähän tulee ilmeisesti muutos, koska voi tehdä laillisuusvalituksen siitä, että nämä kriteerit eivät täyty. Tämä aiheuttaa viivästyksen päätösten täytäntöönpanoon. Miten on ajateltu hallintotuomioistuinten selviävän näiden valitusten käsittelystä?
- yhdenvertaisuus edellyttää, että palvelut ja etuudet ovat samanlaiset koko sote-alueella. Miten käy niille kuntien päätöksille, joilla on annettu lakisääteistä tasoa parempia etuja – kumoutuvatko ne jonkin pykälän perusteella automaattisesti? Miten todetaan, mitkä päätökset ovat kumoutunet ja mitkä edelleen voimassa?
- kunnat ovat antaneet avustuksia sosiaali- ja terveysalan järjestöille, jotka toimivat kunnan alueella ja tuottavat informaatio-, vertaisapu- yms. palveluja. Uudistuksessa intressi näiden toteutumiseen siirtyy tuottamisvastuussa oleville alueille, mutta kun ei ole kyse lakisääteisestä toiminnasta, ei järjestämispäätöksessä voida antaa
niille oikeutta antaa tällaisia avustuksia, jotka lisäksi aiheuttaisivat
poikkeuksia kuntalaisten yhdenvertaisuuteen, koska järjestöjen toimialue on suppeampi kuin sote-alue. Onko tämä tulkinta oikea?
- henkilöstön siirtymistä koskevassa laissa käsitellään vain sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön siirtymistä. Toisaalta myös tukipalvelujen tuottamisvastuu siirtyy, ja tämä henkilöstö on kunnissa yleensä keskushallinnossa tai erillisessä liikelaitoksessa eikä siis siirry lain perusteella. Kunnalle kyllä tulee oikeus irtisanoa kyseinen henkilöstö tuotannollisista syistä, kun tehtävät ovat siirtyneet pois. Onko tämä todella ollut tarkoituksena?

Päivitys 3.1.2015: HS-mielipide 3.1.2015: Antti Mykkänen: Kuntauudistus oli katastrofi:
Mykkäsen mielipidekirjoitus kuvaa tätä ajopuuta kuntauudistuksen kannalta. Lopputulos ei ollut lainkaan hallituksen kaavailema. Kuopattiin "vahvan kunnan oppi". Saatiin aikaan vain tehottomuutta, ylimääräisiä kustannuksia eli Mykkäsen mukaan katastrofi, joka ei saa uusiutua. http://www.hs.fi/mielipide/a1420175604955

Viitteet

(1) Hoiva&Terveys 19.12.2014:

Perustuslain asiantuntijat: sotessa on isoja ongelmia

» Yksi Suomen johtavista perustuslain asiantuntijoista, valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidén näkee sote-lakiesityksessä merkittäviä ongelmia perustuslain kannalta. Hidén oli yksi asiantuntijoista, joita eduskunnan perustuslakivaliokunta kuuli asiasta torstaina. - Pienempien jäsenkuntien on todella vaikea vaikuttaa päätöksentekoon isoilla sote-alueilla. Tässä on iso ongelma: päätösvalta heikkenee asiassa, joka on kuntien talouden kannalta hyvin merkittävä. Toinen keskeinen ongelma on Hidénin mukaan taloudellisissa vastuissa, jotka näyttävät jakautuvan kuntien kesken hyvin epätasaisesti.  Näettekö, että laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä? - Voin vain sanoa, että tässä on suuria ongelmia. On mahdollista, että ongelmat ovat sentyyppisiä, että niitä ei yksittäisillä korjauksilla saada ratkaistua. Tämä jää nyt hyvin voimakkaasti perustuslakivaliokunnan harkittavaksi, Hidén toteaa. Ongelmia uudistuksessa näkee myös Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, joka oli myös perustuslakivaliokunnan kuultavana torstaina. Mäenpää toteaa Yle Uutisten haastattelussa, että uudistuksessa luodaan kokonaan uudenlainen kuntayhtymämalli, jossa kuntayhtymä eli sote-alue vastaa sille itse laissa säädetyistä tehtävistä, eikä kuntien tehtävistä, kuten on totuttu. Lisäksi hän näkee ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta hyvin ongelmalliseksi, jos haitari kunnallisverotuksessa leviää kovin suureksi.     http://www.hoivajaterveys.fi/uutisarkisto/hoiva--terveys/2014/12/19/perustuslain-asiantuntijat-sotessa-on-isoja-ongelmia/

(2) Osmo Soininvaara blogissaan:
http://www.soininvaara.fi/2014/12/21/maakuntamalli-olisi-paras/
http://www.soininvaara.fi/2014/12/11/jospa-mentaisiin-suoraan-maakuntamalliin/

(3) Martti Kekomäki blogissaan: http://www.sely.fi/images/lehti/EL2014/el42014_102.pdf?utm_content=buffera3ecd&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

(3) Mahdollisen historia, projekti, ajopuu:  Kari Palonen: Mahdollisen historia, Paadoksi I - kriittisiä kirjoituksia, Helsinki 1978
Mahdollisen historian taustalla on ajatus kirjoittaa ulos myös "hävinneiden historia" eikä pelkästään "voittajien historia". Ei siis kirjoiteta pelkästään lopputuloksesta vaan myös kirjoitetaan myös muista mahdollisista lopputuloksista. Kyse on siis ns. ajopuuteorialle vaihtoehtoisesta historiankäsityksestä. "Jokaisessa historiallisessa tilanteessa on on useita, muttei rajatontamäärää , keskenään vastakkaisia reaalisia (tai reaalisiksi tehtäviksi olevia) mahdollisuuksia ihmisten toiminnalle." (s.9). Mahdollisuus voi johtua käytettävissä olevan tiedon epävarmuudesta. Mahdollisuus voi liittyä myös siihen, onko vaihtoehto vain ajatuksissa muttei teoissa mahdollinen. Teko voi olla joko passiivinen tai aktiivinen. Aktiivista tekoa tässä Palosen mallissa kutsutaan tutulla sanalla "projekti". Projekti voi puolestaan olla joko toteutumaton tai toteutunut tai se voi olla matkalla muuttunut toiseksi. Toteutunuttakin projektia voidaan arvioida monelta kannalta. Historia voidaan nähdä myös tapahtumina ja prosessina. Nykyisyys on siis menneisyyden ja tulevaisuuden taitekohdassa.
Paloselle projekti on enemmänkin tietoinen, aktiivinen  poliittinen toimenpide, toiminta, joka koostuu yksittäisistä tapahtumista. Prosessi on puolestaan tapahtumien jatkumo,muutos. Se voi olla myös passiivinen tapahtumien ketju. Mahdollisuuksien historia on ajopuuteorian vastine, jota Palonen tuossa tutkielmassaankin pohtii samalla jatkosotaesimerkillä kuin ajopuuteorian lanseeraajatkin.
"Ajopuuteoria on suomalaiseen historiankirjoitukseen kuuluva teoria, jonka mukaan Suomi ajautui ajopuun tavoin, omasta tahdostaan riippumatta, natsi-Saksan kanssasotijaksi jatkosodassa. Teoria pyrki kiistämään suomalaisten sotasyyllisyyden." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajopuuteoria).
Projekti on perinteisesti ajateltuna tavoitteiltaan, resursseiltaan ja aikataulultaan rajoitetuksi toiminnaksi. Esimerkiksi oheisessa kuvassa on projekti määritelty. http://www.mol.fi/esf/ennakointi/raportit/pvopas.pdf

Rutiinit: uuden oppiminen ei helppoa, päivitys 26.12.2014

 

Rutiinit, oppiminen ja luovuus ovat askarruttaneet mieltäni niin pomona, alaisena, työyhteisön jäsenenä kuin urheillessani ja kamppaillessani pisteistä. Rutiini on tosi hyvä apuri, kun hommat pitää hoitaa entiseen tapaan. En odota itseltäni eivätkä muutkaan odota minulta mitään uutta ja erikoista. Hommat sujuvat vielä paremmin, kun osaan yhdistää rutiinit ja rennon otteen. Ja vielä lisää, kun kytken siihen vielä positiivisen asenteen. Näillä eväillä suoriudun haasteista keskimääräisesti, kohtuullisesti. Niin ja tähän liittyy tietysti se, että riskit ovat melkoisen pienet. Toiminta on varmaa ja ennakoitavissa olevaa. Hienoa. Jotain tästä kuitenkin puuttuu.

Niin se rutiini voi olla myös harmillinen, itseäni haittaava toimintatapa. Se voi olla myös muita kanssaihmisiä haittaava toimintatapa tai asenne. Pahimmillaan en edes itse huomaa sitä. Uskaliaimmat lähipiirissä saattavat huomauttaa asiasta tai sitten porukat puhuvat takanani noista kielteiseksi koetuista tavoistani, rutiineistani. Kielteisillä rutiineilla on erilaisia vaikutuksia. Pomon roolissa vaikutukset ovat suuremmat kuin alaisena. Urheilussa yksilölajeissa vaikutukset ovat suuremmat kuin joukkuelajeissa. Näin olen itse kokenut.

Uuden oppiminen on mitä ilmeisimmin myös vanhoista rutiineista luopumista. Niin tai myös uusien rutiinien ottamista käyttöön. Monet tutkimukset ja myös omat kokemukset osoittavat, että uuden oppiminen rutiiniksi vaatii paljon toistoja. (1)  Olen tennistä pelannut aika ajoin enemmän tai vähemmän nuoresta saakka. Miksi en nuorella iällä panostanut tenniksen rutiineihin. On se nyt sitten vaikea toistoja tehdä varsinkin silloin, kun  vanha rutiini ei nyt ole paras mahdollinen tapa pelata. Johtamista olen myös tehnyt jo vuosikausia. En ole tälläkään toiminnan sektorilla mestari. Pitäisi osata luopua, poisoppia huonoista johtamistavoista ja korvata ne hyvillä. Jorma Ollila totesi elämänkerrassaan, että nuorella iällä kannattaa opetella hyviä johtamistaitoja. Ne kantavat pitkälle. (2)

Innovointi on mitä ilmeisimmin rutiinin lähes täydellinen vastakohta. Tässäkin olen huomannut, että jännittyneessä, hermostuneessa, ärtyneessä tilassa innovointi on hankalaa. Rutiinit ja riskien välttäminen vievät voiton. Negatiivinen ote positiivisen sijasta estää ajattelemasta kirkkaasti ja uusin ehdotuksin.

Mitä pitäisi tehdä? Meitä kaikkia pitäisi opettaa oppimaan, opettaa ajattelemaan, opettaa analysoimaan omaa mielenmaisemaa ja toimintatapoja. Julkisessa hallinnossa ja julkisissa palveluissa rutiinit, hallintokäytännöt, normit ja lait rajaavat uuden oppimista. Kehittäminen, uudistaminen, muutosten teko, projektit, lainsäädännön muutokset pitäisi rakentaa niin, että entisten toimintatapojen tilalle syntyy pysyviä uusia toimintatapoja. Täytyy nostaa esille tiedostamattomat vanhat käytännöt ja peilata ne uusiin ehdotuksiin. Koska vanhat käytännöt ovat useimmiten varmoja, riskittömiä, pitää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja testata, kokeilla ja ottaa mukaan kovimmat jääräpäät. Voisikohan tähän käyttää hyväksi ns. tuuppausta, josta kirjoitin taannoin blogissani. (3)

Niin opittavaa on Olli-pojalla vielä paljon. Lohdutusta tuo se, että ei ole muillakaan helppoa tämän asian kanssa. 

Päivitys 26.12.2014: Ari Hovi pohti aihetta 23.12.14 LInkedInin puolella seuraavasti:

Ari Hovi

Data Warehouse, Data Architecture and modelling consultant, Ari Hovi Oy.

"Hyvä kysymys Olli! Muutamia havaintoja uuden oppimiseen.
Netistä on tullut monipuolinen uuden oppimisen väylä. Twitterin ja LinkedIn -palvelujen kautta olen löytänyt entistä useammin mielenkiintoisia artikkeleita, jotka sitten tallennan Pocket -appsilla myöhempää lukemista varten. Olen parantanut kielitaitoa ilmaisilla kielivideoilla. Kouluttamisessa käyttämiäni suggestiomenetelmiä olen opiskellut amerikkalaisella videokurssilla.
Kännykkä on lisännyt myös oppimista. Olenkohan "uhrannut" jotakin tärkeää aivojen lepoaikaa, mutta kuuntelemalla koiraa ulkoiluttaessa businessäänikirjoja (Audacity) sekä opetusvideoita olen saanut lisäaikaa oppimiseen. Tässä rutiini tuo etua.
En silti usko, että nettioppiminen voi kunnolla korvata inhimillistä vuorovaikutusta joka syntyy kouluttajan ollessa oikeasti paikalla."

Heikki Tanila 2014, viite 1

Viitteet

(1) Ajattelu, muisti, rutiinit ja uuden oppiminen: 

- Heikki Tanila: Miten muisti toimii, SLL 50-52/2014, ss. 3451 - 3457(ks. oheinen kuvio 1)
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto50_3.pdf

- Lauri Järvilehto: Tee itsestäsi mestariajattelija, Helsinki 2012

- HS:n artikkeli 12.12.2014: Haluatko oppia uuden kuntoilu- tai ruokailurutiinin? Se vie 66 päivää
"1 Soitan joka ilta kitaraa ja menen aikaisin nukkumaan – siinä voi olla jo yksi lupaus liikaa. Tahdonvoima on rajallinen ja kuluu käytössä. Siksi kannattaa keskittyä yhteen isoon asiaan kerrallaan, neuvoo filosofi Frank Martela kirjassaan Tahdonvoiman käyttöohje. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan useat ristiriitaiset tavoitteet saavat toimimaan vähemmän mutta murehtimaan enemmän.
2 Kun uutta tapaa toistaa sitkeästi, yhteydet aivoissa vahvistuvat ja toiminta muuttuu lopulta automaattiseksi. Keskimäärin se vie 66 päivää, totesivat University College Londonin terveyskäyttäytymisen tutkimuslaitoksen psykologit.
Vesilasin juominen aamuisin muodostui tavaksi noin kolmessa viikossa. 50 vatsalihasliikettä päivässä oli jo niin vaikea tehtävä, että 84 päivän tutkimusjakso ei kaikilla koehenkilöillä riittänyt tavan juurtumiseen.
3 Uusi tapa kannattaa sitoa tuttuun tapahtumaketjuun, brittitutkijat neuvovat. Jos syö omenan aina pantuaan kahvin tippumaan, pian jo keittimen napsahdus riittää kääntämään pään hedelmävaihteelle.
4 Rutiinin sisäänajo onnistuu Frank Martelan mukaan todennäköisemmin, kun aikeet määrittelee yksityiskohtaisesti. Löyhän kuntoilulupauksen sijasta kannattaa päättää, minä viikonpäivänä ja missä vaatteissa treenaa ja millä kulkee kuntokeskukseen.
5 Uudesta tavasta kannattaa tehdä helpoin vaihtoehto. Onnellisuustutkija Shawn Achor on kehittänyt 20 sekunnin säännön: niinkin pieni viive riittää muuttamaan valintoja. Achor itse tuijotti liikaa tv:tä. Kun hän vei kaukosäätimen paristot makuuhuoneeseen, sohvalla valmiiksi lojuvaan kirjaan tuli tartuttua useammin."
http://www.hs.fi/elama/a1418187154103
http://lukuneuvoja.blogspot.fi/2013/09/frank-martela-tahdonvoiman-kayttoohje_9.html

(2) Pohdiskelin Jobsin ja Ollilan johtamistaitojen eroja. Lähteenäni olivat kumpaisenkin herran elämänkerrat.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/johtamisoppia-jobsilta.html
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/mahdoton-menestys-ollilan-tilitys.html


(3) Tuuppaus: Tuuppauksen perustana on käyttäytymistaloustiede, joka tutkii, miten ihmiset tekevät päätöksiä, mitkä asiat valintoihin vaikuttavat ja millaisia virheitä päätöksentekoprosessissa on. Erityisesti Briteissä on kehitetty tutkimuksellisin keinoin menettelytapoja, miten voidaan tuupata eteenpäin hyviä toimintatapoja (esimerkkejä on veronkannosta, työllisyyden edistämisestä jne.). Käytöstämme ohjaa yleensä 1) helppous (vaikeasti hoidettava asia jätetään mieluummin tekemättä), 2) sosiaalisuus (muiden toiminnan matkiminen), 3) houkuttelevuus (helpot, palkitsevat, värikkäät asiat), 4) ajoitus (asialla pitää olla silloin kun ihminen on altis muutoksille). Brittiläinen puolijulkinen tutkimuslaitos BIT (Behavioural Insights Team) on kehittänyt tätä tuuppausmenetelmää. Tuuppauksessa on ensin määriteltävä haluttu lopputulos, toiseksi ymmärrettävä asiayhteys, kolmanneksi on määriteltävä käyttäytymisen sisältö ja neljänneksi on toimintatapa testattava, opeteltava ja muokattava käyttökelpoiseksi tuuppaukseksi.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/11/tuupataan-sote-asioita-eteenpain.html

Kokonaisarkkitehtuuri osaksi johtamista

Kokonaisarkkitehtuuri on hyvä renki mutta huono isäntä. Kokonaisarkkitehtuurin pitää olla osa johtamisjärjestelmää ja johtamiskulttuuria, Toiminta, tieto, tietojärjestelmät ja teknologia pitää olla vuorovaikutuksessa keskenään. Samoin on tietoturvan kehittämisessä. Tieto on "öljy", joka pistää moottorit käyntiin. Suunta ja tarkoitus pitää olla selvä. Nämä teesit loihdin kertomaan kokonaisarkkitehtuuria koskevassa Itä-Suomen yliopiston kurssikokonaisuuden loppuseminaarissa 11.12.2014 Kuopiossa. http://www.uef.fi/fi/aducate/kokonaisarkkitehtuuri/materiaalipankki/loppuseminaari

+

STM: Sote hyötykäyttöön strategia 2014

Kokonaisarkkitehtuurin avulla vältetään osaoptimointia, puretaan siilomaista toiminnan kehittämistä, lisätään toimintojen, tietojen, tietojärjestelmien ja teknologioiden yhteentoimivuutta. Toisaalta kokonaisarkkitehtuuri voi johtaa yksipuoliseen ylhäältä alas johdettuun kokonaissuunnitteluun, jossa unohdetaan toiminnan tarkoitus, asiakkaan tarpeet. Uhkana on syntyä vain iso kasa dokumentteja, jotka jäävät vieraaksi toiminnalle. Uhkana on myös täysin organisaatiokeskeinen ajattelutapa, joka nojautuu organisaation sisäisiiin sääntöihin ja toimijoihin. Uhkana on, että kehitetään vain kehittämisvelvoitteiden vuoksi. Strategiat luovat kokonaiskuvaa, mutta sisältävät myös omalta osaltaan paperinmakuisia kehittämisen uhkia. Sote hyötykäyttöön- strategia on hyväksytty. Toteutus ratkaisee jatkon. (ks. oheinen kuva).

Asiakas keskiöön. Kuopion seminaarissa vahvistuivat monet uhkatekijät, jotka olin omien kokemusteni kautta alustukseeni ladannut. Pekka Vähäkangas Kuopion kaupungilta valotti hyvinvoinnin haasteita kuntanäkökulmasta. Asiakkaan näkökulma tuli ilmeisenä haasteena esille. Minulle jäi käsitys, että asiakkaan palvelujen piiriin tuleminen on eräänlainen sattuma. Jos palvelun piiriin pääsee, on haasteena päästä sieltä pois. Samoin jää epäselväksi, auttaako todella annettu palvelu. Niin kyse on hoitoketjuista ja niiden hallinnasta. Seminaarin vetäjä Juha Mykkänen totesi puolestaan, että kokonaisarkkitehtuurimallin lähtökohta on ollut organisaation toiminnan kehittämisessä, ei niinkään asiakkuuden näkökulma. Tätä tuki myös opiskelija Antti Luoman opinnäytetyö, jossa hän vertasi eri arkkitehtuurimenetelmiä keskenään. Julkisesta kokonaisarkkitehtuurimenetelmästä puuttuu systemaattinen asiakasnäkökulma.

https://www.tietohallintomalli.fi/

Kokonaisarkkitehtuuri johtamisen ulkokehällä. Useat seminaarin alustukset osoittivat sen, että kokonaisarkkitehtuuri ei ole johtamisen ytimessä. Tai toisin sanoin. Kokonaisarkkitehtuuri koetaan vaikeaksi, ICT-lähtöiseksi liturgiaksi. Vaatii työtä ja sinnikkyyttä tuoda ajattelutapa päättäjien tietoisuuteen ja vielä enemmän osaksi päätöksentekoa. ICT Standard Forumin tietohallintomalli on eräs tapa tuoda myös tällaista kokonaisajattelua osaksi johtamista. Samoin tämän KA-menetelmän kirjoittaminen ymmärrettävään muotoon auttaisi asiaa. Näin viestittiin: pitäisi puhua kokonaisarkkitehtuurin sijasta kokonaissuunnittelusta. Niin sen pitäisi olla osana johtamisen strategiatyötä, kehittämishankkeita jne. (Ks. myös Ollin tuumailut tietohallinnon johtamisen vaikeuksista, jossa otan esille myös tietohallintomallin: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/tietohallinnon-johtamisen-vaikeudet.html).

Karri Vainio: Sote-alueiden yhteistyökartoitus 2014

Yhteistyö on valttia. Julkishallinnon kokonaisarkkitehtuurista vastaava VM:n virkamies Jari Kallela piti tärkeänä yhteistyön merkitystä. Siksi Jari totesi myös, että VM:ssä ei kovin mielellään lähdetä tekemään kategorista asetusta tietohallintolaille. Olen samaa mieltä. Tietohallintolaki ja kokonaisarkkitehtuuri eivät ole itsetarkoituksia. Helposti käy niin, että osoitetaan vain ylemmille viranomaisille, mitä dokumentteja on saatu aikaan. Pitäisi osoittaa omalle organisaatiolle ja erityisesti asiakkaille, mitä muutoksia on saatu aikaan avoimella, siilot ylittävällä toiminnalla. Yhteistyöllä on myös vaaransa. Seminaarilaiset olivat laskeneet, että soteen liittyvässä arkkitehtuurityössä on kymmenittäin erilaisia yhteistyöryhmiä. Ryhmien pyörittäminen vie aikaa virkamiehiltä sekä monesti generoi myös tarpeita ostaa kallista konsulttiapua ulkoa. Yhteistyötä on  myös kartoitettu sote-alueittain. Kuntaliiton erityisasiantuntija Karri Vainio esitti kalvon (kuva ohessa), jossa yhteistyön kärjessä on tällä hetkellä Pohjoinen sote-alue ja hännillä eteläinen sote-alue.

Kokonaisarkkitehtuuri osaksi johtamista on nyt ensiarvoisen tärkeä ja ajankohtainen tehtävä läpi koko julkisen hallinnon. Jos tällaista systematisointia ei saada aikaan, kokee menetelmä vähin erin korruptoitumisen ja sen vaikutus kääntyy itseään vastaan. Ehdotankin, että JHS179: uudistamisessa (kokonaisarkkitehtuurin keskeisin ohjaava dokumentti) kytkentä johtamisjärjestelmiin ja johtamiskulttuuriin otetaan ykkösagendalle. Kokonaisarkkitehtuurilla ei saa olla omaa sisään päin lämpiävää vuosikelloa, vaan sen tulee olla osa johtamisjärjestelmän vuosikelloa. Lukuisat erilliset yhteistyöryhmät ja -foorumit on läpivalaistava ja selvitettävä, voidaanko ne korvata integroimalla KA-työ osaksi pysyviä johtamisfoorumeita. Ka-työhön on "leivottava" sisällä ensisijaisina näkökulmina asiakasnäkökulma sekä toiminnan kokonaistaloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus. Tietojärjestelmien rakentaminen ja uusiminen ovat kallista puuhaa, jossa tuo KA-läpivalaisu on ehdottoman tärkeä menetelmä. Toimintojen karsiminen ja erilaiset sopeuttamisohjelmat valtiolla ja kunnissa eivät saa merkitä tietojärjestelmäinvestointien karsimista. ICT on nähtävä investointina tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen.

Kuopiolaisten toiminnan ja tietohalilnnon kehittämistä koskeva kurssikokonaisuus oli mitä ilmeisimmin menestys. Kurssilaisten arviotkin olivat tosi korkeat. Moni johtamisohjelma olisi mielissään tällaisista arvosanoista.

Päivitys 15.12.2014: Kommentti LinkedInin puolelta:
 

Mikael

Mikael af Hällström

Senior Adviser at Finnish Tax Administration

Hyvä kirjoitus, johtamisjärjestelmä ja -kulttuurikytkös on todellakin äärimmäisen tärkeä. Omassa organisaatiossa KA-työ on sinällään hyvässä vauhdissa, mutta eleleekö se omissa sfääreissään vai omassa virtuaalitodellisuudessaan niin kauan kun kytkentä "oikeisiin kehittämisprojekteihin" on vain näennäinen? Vielä näkee paljon sitäkin että uutta (toimintaa) kehitettäessä muistetaan hankesuunnitelman kohdassa Ä tai Å mainita että "ai niin sitä arkkitehtuuria piti myös kuvata, laitetaanpa se tänne Tietohallinnon hoidettavana oleviin asioiihin yhdessä rajapintakuvausten ja tietokantasuunnittelun kanssa".
Sinällään surkuhupaisaa että "nimi pahentaa menetelmää"; varmaan näin on että "kokonaissuunnittelu" olisi nykyään helpompi myydä organisaatiossa ihan kautta linjan, myös toiminnan eli prosessien kehittämisen tasolla. "Tietosuunnittelu" kuulostaa taas oman organisaation näkökulmasta "tietokantasuunnittelulta" johon tarkoitus olisi pitää edes pieni hajurako ainakin mitä tulee käsitteellisen ja loogisen tason tietoarkkitehtuurikuvausten näkökulmasta :-)

Päivitys 16.12.2014: Kommentti LinkedInin puolelta:
 

Harri

Harri Laihonen

Professor, School of Management, University of Tampere (1.1.2015)

Hyvää pohdiskelua Olli. Samasta perusongelmasta kirjoittelin omassa blogissani, omalla terminologiallani: http://tietovirta.wordpress.com/2014/11/26/tietojohtaminen-tienhaarassa-kahden-kerroksen-vaesta-yhteiseen-nakemykseen/

Ongelman taustalla on nähdäkseni se ainainen liiketoiminta – tietohallinto -kahtiajako, jonka puitteissa aikoinaan pohdittiin onko CIO:n paikka johtoryhmässä. Vastaus tähän kysymykseen alkaa jo olla itsestään selvä; nyt ollaan ottamassa seuraavaa askelta.
Kokonaisarkkitehtuuri on nähdäkseni edelleen ”tietohallinnon” tonttia, ainakin sen luomisesta ja kehittämisestä on useimmiten vastuussa juuri CIO ja sitä ovat käytännössä rakentamassa teknologia-asiantuntijat ja teknologiaorientoituneet konsultit. Tiedän syyllistyväni yksinkertaistukseen, mutta keskustelun herättämiseksi valitsin hieman provosoivan vinkkelin asiaan. Itse uskon vahvasti, että monet ”lanseeraus” -ongelmat juontavat juuri tähän: kokonaisarkkitehtuuri keskustelu alistaa organisaation ”liiketoiminta”-osaamisen teknologialle. Ainakin kun asiaa tarkastelee liiketoiminnan vinkkelistä. Ns. liiketoimintafunktiossa on kuitenkin paljon sellaista osaamista, jota ”teknologia”-koulutukseen/ajatteluun ei sisälly. Syntyy helposti tunnelma, että häntä koiraa heiluttaa. Osaltaan maailma on varmaan menossa tähän suuntaa (data science), mutta kaikkialla tämä ei ole vielä ihan arkipäivää. Nimensä mukaisesti kokonaisarkkitehtuuri astuu monen ns. perinteisen johtamisfunktion tontille, joka luonnollisesti aiheuttaa vastareaktion. Palataan inhimillisiin perusasioihin. Itsekin olen hieman epäileväinen ajatukselle, että teknologia-asiantuntijat (perinteisesti ymmärrettynä) olisivat oikeita toimijoita johtamaan palvelutuotannon tuottavuuskeskustelua (toki omalta osaltaan, mutta isossa kuvassa), asiakasymmärrykseen liittyviä laatu/vaikuttavuusnäkökulmia tai henkilöstöjohtamisen liittyviä yksityiskohtia. Edelleen, tiedän yksinkertaistavani, mutta tilanne jossa teknologia-asiantuntijat ”pakottavat” palveluprosessit omien datamalliensa mukaisiksi ei ole helposti ostettava lähestymistapa. Tässä tarvitaan palveluarkkitehteja, palveludesignereita ja mitä kaikkia niitä nykyään ohjelmistoprojekteissa onkin mukana. Mutta siis, kokonaisarkkitehtuuri näyttäytyy silti monelle vielä teknologiavetoisena harjoituksena, kuten Mikaelkin edellä toi esiin. Kokonaisarkkitehtuuri on minunkin mielestäni hyvä tapa edistää tiedolla johtamista käytännössä, toiminta-arkkitehtuurin ymmärtäminen julkisen palvelujärjestelmän monimutkaisessa kokonaisuudessa ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja edellyttää todella syvällistä palvelukokonaisuuksien ymmärtämistä. Yksittäiset prosessit ovat ”helppoja”, mutta monissa tapauksissa palvelun vaikuttavuus syntyy monen prosessin yhteistyön tuloksena ja harvassa ovat sellaiset palveluarkkitehdit, jotka ymmärtävät miten systeemi kokonaisuutena toimii. Tarvitaan tiivistä yhteistyötä ja yhteistä kieltä, joita ollaan vasta luomassa. Hyvää työtä tehdään monella saralla, oikotietä onneen tuskin on olemassa. Muutos lähtee uudenlaisesta ajattelusta, joka on jo oraalla monessa organisaatiossa.

Soten kuntalaskelmat - jatkuvatko "harjoitukset", päivitys 20.1.2015

HS 5.12.2014: Voittajat ja häviäjät

STM:n julkistamat sote-uudistuksen kuntalaskelmat ovat aiheuttaneet heti odotetun hälyn. (1) Häviäjät pitävät laskelmia lähestulkoon epäoikeudenmukaisina. Voittajat ovat hiljaa. Laskelmien logiikka ei käy uutisoinnissa eikä myöskään kommenteissa selville. Onko häviäjä toiminut tehokkaasti vai tyytynyt heikompaan palvelukirjoon? Onko voittaja törsännyt ja näin siirtänyt kustannusvastuuta muille? Laskennallisesti malli keskimääräistää kustannukset sote-alueittain. Halpojen kuntien kustannukset nostetaan keskiarvoon ja kalliiden lasketaan keskiarvoon.

Keskimääräistämisen lisäksi muutamia asioita tulee mieleen. Ikärakenne ja sairastavuus ovat yhteydessä toisiinsa. Edelleen kustannuksiin vaikuttaa palvelujen järjestämisen historia. Niukkuus voi olla ilmentymä tehokkuudesta, mutta myös puutteista palveluissa. Niukkuus voi olla myös ilmentymä siitä, että osa palveluista ohjautuu (käytännössä ohjataan) yksityiselle sektorille. Laitoshoidon osuus palveluista vaikuttaa myös mitä ilmeisimmin. Helsingin ja Espoon ero saattaa johtua laitoshoidosta ja sen roolista palveluissa. Myös ikärakenteet Helsingin ja Espoon välillä saattavat selittää eroa. Oheinen HS:stä poimittu kuva kertoo suurimmat voittajat ja häviäjät. Kaikilla alueilla näkyy selvästi vanhusvoittoisten kuntien asema voittajina. Samoin tällaisilla kunnilla yksityisten palvelujen käyttömahdollisuudet ovat rajallisia.

THL:n selvitys, viite 2

Oheinen aikaisemmin tänä vuonna THL:n julkistama selvitys osoittaa, että ikärakenteella ja sairastavuudella on yhteydet toisiinsa. (2)  Ehkä tämä 0-5 vuotiaiden "piikki" kertoo osittain suomalaisesta vastasyntyneiden ja lasten palvelujärjestelmästä. Vastaavasti laitoshoitojaksot luonnollisesti painottuvat vanhoihin ikäluokkiin. Arvioin aikanaan Kinnulan, Malmin ja Vauramon tutkimusta aiheesta (3).

Kinnula, Malmi, Vauramo 2014, viite 3

Oheinen kuvio kuvaa selkeästi hoitojaksoja per 1000 asukasta. Kustannussäästöt saadaan aikaan (jos saadaan) kohdistamalla laitoshoitoon. Tällä ajatustavalla ajaudutaan uudelleen vanhusten palvelujen arviointiin ja vanhuspalvelulakiin. Lasten, nuorten ja työikäisten sekä hyväkuntoisten vanhusten sotepalvelut on laitoshoidon osalta tehostettu jo merkittävästi. Erikoissairaanhoidossa on mahdollisuuksia vielä kohdistaa säästöjä aluesairaalaverkkoon sekä pieniin keskussairaaloihin. Päivystystoiminnan keskittäminen on eräs mitä ilmeisin tie säästöihin.

Monet rahoituskanavat. Saa nähdä, miten tämä kuntalaskelma osana sote-järjestämislakia suhtautuu monikanavarahoituksen uudistukseen. Kevään 2015 aikana tuota uudistusta ajetaan eteenpäin ministerityöryhmässä, joka kuulema tekee vaihtoehtoisia esityksiä eikä yhtä ratkaisumallia. Tätä monikanavarahoituksen taustaa on valotettu THL:n aikaisemmin tänä vuonna julkistamassa selvityksessä, jota kommentoin aikaisemmin blogissani (4). Kokonaisuus saattaa vielä muuttua tai horjua, jos valtionosuusuudistusta jatketaan samassa rytämässä. (5)

"Harjoitus". Niin muotia on ollut puhua sote-uudistuksen yhteydessä "harjoituksesta". Järjestämislakia esiteltiin kuntapäättäjille ja vastaaville 4.12.14. Paasitornissa. Paikalla olivat ministerit ja muut avainhenkilöt. Kukaan ei puhunut "harjoituksesta". Sen sijaa maratoonista puhui moni. Onkohan tämä kuntarahoitus sekä rahoitusuudistus vielä sitten "harjoitusta"?

Päivitin 7.-13.12.2014 keräämiäni mielipiteitä, joista osa on suoria kommentteja blogiini, osa ei (Juhani Lehto, Pentti Miettinen).

Päivitys 7.12.2013 (FB): "Jouni J Särkijärvi Perustuslakivaliokunta antoi juuri lausunnon valtionosuuslain muutoksesta, jolla olisi muutettu sattumanvaraisesti kuntien valtionosuutta sen mukaan, ovatko ne pitäneet kiinteistöveron alimpana mahdollisena vai eivät. Valiokunta totesi, että kyseessä olisi mielivaltainen peruste, joka ei ole sallittu. Sote-uudistuksessa voitaisiin terveysmenot laskuttaa kunnilta tarvelaskelmien perusteella (väestön ikärakenne), mutta sosiaalihuollon perusteiksi se olisi mielivaltainen. Eipä taida mennä tuollaisena läpi."

Päivitys 8.12.2014: Juhani Lehto peräänkuuluttaa yhteisvastuun periaatetta kustannusten jaossa. http://www.hs.fi/mielipide/a1417836683779?jako=bfaff3edb0dd2912ea8807c1a46f326c&ref=fb-share

Päivitys 13.12.2014: HS mielipide: "Kelan palautukset sote-alueille
Viime päivinä lehdissä on esitelty sote-uudistuksen yhteydessä järjestelmän kunnille aiheuttamia kustannuksia. Kuntien maksuosuuksia voidaan haluttaessa helposti pienentää ohjaamalla nykyiset potilaskohtaiset Kelan korvaukset potilaiden asemesta sote-alueille. Nämä tulot vähennetään sote-alueelle kohdennettavista kustannuksista. Jos nämä Kelalta tulevat rahat eivät riitä kattamaan sote-alueen kaikkia kustannuksia, sote-alue määrittelee tämän laskutoimituksen jälkeen jäsenkunnilleen tulevat vuosimaksut."
Pentti Miettinen
ylihammaslääkäri (eläkkeellä) Koria, Kouvola http://www.hs.fi/mielipide/a1418358897393

Päivitys 13.12.2014 (LinkedIn), Esko Hänninen: "Minusta SOTE-uudistuksen rahoitussysteemi on menossa ihan metsään. Kun kerran kunnilta otetaan SOTE-järjestämis- ja tuottamisvastuut pois, niitä pitää "armahtaa" samalla ottamalla kunnilta myös SOTE-palvelujen rahoitusvastuut pois. Kaikki SOTE-rahoitus tulisi kanavoida progressivisen valtionverotuksen kautta, mikä olisi solidaarinen ja yhteisvastuullinen rahoitusmalli. Se olisi myös "win-win-win" malli, koska:
1) järjestämis- ja tuotantokuntayhtymät yhdessä vastaavat kaikesta, olisi loogista, että kunnilta otettaisiin pois myös näiden palvelujen rahoitusvastuu, jolloin
2) kuntaverotuksen taso koko maassa puolittuisi ja --> kuntien talousahdinko tulisi pyyhittyä pois kerralla;
3) koko SOTE-palvelujärjestelmää, hallintoa ja rahoitusta voitaisiin valtion totaalirahoituksen kautta ohjata yhdellä tai kahdella "joystickillä" (VVM ja STM & valtioneuvosto ja eduskunta); lisäksi
4) kunnille tulisi säätää erillinen poikkihallinnollinen laki sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden ennalta ehkäisystä (preventiosta) ja edistämisestä (promootiosta) - eikä mitään vastuita varsinaisten SOTE-palvelujen tuotannosta! 
Mielestäni ehdotukseni on linjassa myös perustuslakimme kanssa, jonka säädösten tulkinnassa ovat viime vuosikymmenet vallinnut eräänlainen "itsenäisten kuntien yhteisö - IVY" ajattelu TAI "ylipyhitetyn kunnallisen itsehallinnon" konsepti, mikä on johtanut kunnat umpikujaan SOTE-asioissa... "


Päivitys 30.12.2014: Osmo Soininvaara blogikirjoituksessaan: "Huono-osaisuus-indikaattori" kuntalaskemien perustaksi. Hän päätyy analyysissään siihen, että ei ole aivan huono tuo julkistetun kuntalaskelman lopputulos. Se ottaa huomioon kunnat, jotka kantavat enemmän vastuuta huono-osaisista asukkaista kuin toiset kunnat. Erityisesti tämä näkyy keskukaupunkien (kuten Helsinki, Tampere, Turku) ja niitä ympäröivien kaupunkien suhteessa. Julkistetussa kuntalaskelmassahan myös Espoo oli häviäjä ja Helsinki voittaja. Soininvaara toteaa mm. seuraavaa:
"....Huono-osaisuus ei ole niitä asioita, joista olisi kelvollisia tilastoja, joten on turvauduttava korvikkeisiin. Varsin hyvä ehdokas huono-osaisten määrää koskevaksi indikaattoriksi on pitkittynyt pienituloisuus, koska sairaudet liittyvät usein köyhyyteen.  Se tarkoittaa niiden ruokakuntien osuutta, joiden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle 60 % mediaanista ja ovat olleet sitä myös kolmesta edellisestä vuodesta vähintään kahtena vuotena; yhteensä siis kolmena vuotena viimeisestä neljästä. Tämäkään ei ole täydellinen mittari. Vaikka kyse on pitkittyneestä pienituloisuudesta, opiskelijat pääsevät häiritsemään tilastoa jonkin verran. Maaseudulla taas osittain luontaistaloudessa asuvat pienituloiset ovat kyllä rahassa mitaten pienituloisia, eivätkä maksa paljonkaan kunnallisveroja, mutta eivät kuluta sosiaali- ja terveyspalveluja ylenpalttisesti."
http://www.soininvaara.fi/2014/12/29/11444/
Olen itse aiemmin nostanut esille kuntien eroja tarkastellessani hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden ongelmaa erilaisten indikaattorien avulla. Keskeiseksi indikaattoriksi nousi toimeentulotuki euroina per asiakas. Pyörittelin aihetta tuolloin bayesilaisen matematiikan avulla, jonka tuloksena päättelin seuraavaa:  Oleellinen havainto oli kuitenkin se, että merkittävin korrelaatio syntyi toimeentulotuen saajia koskevan indeksin osalta. Siis mitä enemmän on toimeentulotuen saajia per asukas, sitä suurempi on sairastavuus ja huonovointisuus. Mittari "toimeentulotuki euroina per asukas" osoittaa, että Kemi on jälleen tuo häntäpään kunta (arvolla 182) ja Kauniainen kärkipään kunta (arvolla 52), http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu/hakusivu/tulossivu
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/07/sairastavuus-ja-toimeentulotuki-tassako.html

Päivitys 19.1.2015: Sote-menoista voisi säästää yli 2 miljardia - Sotera-tutkijat:  http://www.hs.fi/kotimaa/a1421029730640?jako=d7ac1218792d1448fc381db12dff258b
"Jos kaikkien maan keskiarvon ylittävien kuntien kustannukset leikataan keskiarvotasolle (4 144 euroa vuodessa / asukas), koko maan sote-kustannuksissa säästettäisiin miljardi euroa, eli viisi prosenttia.
Jos tavoitetasoksi asetettaisiin keskikokoisten kuntien keskiarvo, 4 035 euroa asukasta kohti, Suomi säästäisi kuusi prosenttia.
Jos koko maassa päästäisiin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) menotasoon, joka on 3 674 euroa henkeä kohti, Suomen sote-kustannukset pienenisivät 12 prosenttia eli 2,6 miljardia.
Laskelmat on tehty Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitoksessa sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa arkkitehtuurin laitoksen Sotera-instituutissa."
Päivitys 20.1.2015: http://www.hs.fi/politiikka/a1421727402890
HS:n uutinen: Aalto-yliopiston tutkijat joutuivat korjaamaan aiempaa laskelmaansa sosiaali- ja terveydenhuollon säästömahdollisuuksista. Tutkijat julkistivat tiistaina uuden arvion, jonka mukaan kustannuksia voidaan vähentää 1–2 miljardia euroa tuotantorakenteita muuttamalla ja vähentämättä palveluiden tasoa oleellisesti.
Viikko sitten julkaistussa tutkimuksessaan he esittivät, että kustannuksia voisi leikata jopa 1,8–2,6 miljardia euroa. Aiempi laskelma perustui kokonaiskustannuksiin, joiden vertailu on kuitenkin vaikeaa kuntien yhteistoiminta-alueiden vuoksi.
Professori Malmin mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaiskustannuksista on vaikea löytää selkeää kokonaiskuvaa puutteellisen tilastoinnin vuoksi.
Kustannukset syntyvät pääasiassa henkilöstön palkoista ja kiinteistöistä. Palvelujen tuottavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja.
"Säästömahdollisuus syntyy siitä, että tuotantorakenteessa on eroja, jotka eivät selity väestön sairastavuudella tai palvelutarpeella", Malmi sanoo.
Esimerkiksi aluesairaalaverkosto on paikoin hyvin tiheä eikä vastaa todellista hoidon tarvetta.
http://www.kaks.fi/node/7657

Päivitys 19.1.2015/ kuntien ulkoistukset: HS:n analyysi 12.1.2015: Sote-ulkoistuksissa myydään yli kahden miljardin euron palaa kuntapalveluista. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu kuntien yli kahden miljardin euron ulkoistussopimuksille
http://www.hs.fi/kotimaa/a1420864686569?jako=0430b1a0413b5eb67a0f548db0a70cc9

Viitteet

(1) YLE referoi STM:n kuntarahoituslaskelmaa:
"Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi sote-uudistuksen muuttavan kuntien sosiaali- ja terveyspalvelumenoja pääosin alle kaksisataa euroa asukkaalta vuodessa.
STM:n lisäksi kuntien tulevia sote-kustannuksia ovat arvioineet valtiovarainministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Kuntaliitto.
– Suurimmalla osalla kunnista muutos on alle 200 euroa per asukas vuodessa. Suurimpia muutoksia tasoitetaan siirtymäajalla vuosina 2017–2020 ja rajaamalla muutos enintään 400 euroon asukasta kohden, STM kertoo.
Tarkkojen kuntakohtaisten kustannusten arviointi on vielä vaikeaa, STM sanoo.
Nykyisin kunnat päättävät itse, kuinka paljon ne käyttävät rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. STM:n mukaan menot vaihtelevat kunnasta riippuen 2 300–5 500 euron välillä asukasta kohden. Pienemmät kustannukset voivat kertoa joko tehokkaasti hoidetuista palveluista tai siitä, ettei palveluja tarjota yhtä kattavasti kuin toisaalla.
Uudessa mallissa kunnat maksavat sote-alueille asukaslukuunsa ja väestönsä palvelutarpeisiin perustuvan maksun.
Ministeriö katsoo sote-uudistuksen vakauttavan sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen budjetointia.
– Menot ja maksuosuudet pystytään laskemaan hyvin tarkasti. Muutamat kalliit hoidot vuosittain eivät enää jatkossa heiluta yksittäisen kunnan taloutta kuten nykyisin, STM sanoo.
Sote-rakenteen tullessa voimaan viidellä sote-alueella voi olla yhteensä enintään 19 tuottamisvastuussa olevaa kuntayhtymää. Uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2016 alussa ja palvelujen tuottamisesta vastaavien kuntayhtymien vuoden 2017 alussa."
Tässä vielä viitteet aineistoon STM:ssä ja mediassa:

http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=12312181&name=DLFE-32722.pdf
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=12312181&name=DLFE-32716.pdf
http://yle.fi/uutiset/sote-uudistus_katso_kuinka_paljon_kotikuntasi_maksuosuus_muuttuu/7669273
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sote-aiheuttaa-veronkorotuspaineet-yli-250-kunnalle-pahimmillaan-yli-7-prosenttiyksikkoa/4587492

(2) THL:n selvitys sairastavuuden ja ikärakenteen yhteyksistä:
http://www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/talous/optimi-terveys-ja-sosiaalitalouden-uutiskirje/2013/kuntien-valtionosuuksille-tarvitaan-monipuoliset-kriteerit

(3) Kinnula, Malmi, Vauramo 2014 -selvitys:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/06/sote-uudistuksella-2-miljardin-saastot.html
"Sosiaali- ja terveydenhuolto käyttää kaikki saamansa voimavarat. Puutteita on paikattu, mutta ylikäyttö on myös vakava ongelma. Leikkausmäärän ero sairaanhoitopiirien välillä voi olla 2,5 –kertainen.
Meillä on erittäin hyvin toimiva terveyskeskusten avohoitojärjestelmä, jossa on kaksi lääkärissä käyntiä asukasta kohti. Puheet perushoidon kriisistä ovat liioiteltuja ja perustuvat muutamaan kuntaa.
Sairasvakuutuspohjaisen palvelujärjestelmän käyttö on alueellisesti epätasaista. Siitä hyötyvät maan vauraimmat ja terveimmät kunnat ja suurimmat kaupungit."

(4)  Monikanavaisen rahoituksen ratkaisut vaikuttavat kokonaisuuteen. Oleellista on sairausvakuutuksen rooli jatkossa sekä se, otetaanko mukaan työterveyshuolto rahoitusuudistukseen.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/soten-monikanavainen-rahoitus.html
Päivitys 18.1.2015: Kansliapäällikkö Sillanaukee esitteli 15.1.2015 eri rahoitusrakaisumalleja lääkäripäivillä: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show%2Fnews_id%3D15401%2Fnews_db%3Dweb_lehti2009%2Ftype%3D1%2Fref%3Drss
1. veroina, 2. valtionosuuksina, 3. nykymallilla, 4. sotemaksuna.

(5) Valtionosuusuudistusta on yritetty aika ajoin. 2013 oli jälleen yksi selvitysmies asialla. Laskentatapaa yritettiin yksinkertaistaa ja modernisoida. Sairastavuus haluttiin mukaan kriteeriksi uudella tapaa. Tässä olivat mukana myös THL:n tutkijat. 
 https://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20130212Selvit/Medialle_valtionosuusuudistus_12-2-13_%282%29.pdf