Tietotekniikan roolista terveydenhuollossa perusteellinen väitöskirja, päivitys 15.12.2012

Linkedinin kautta Mika Helenius vinkkasi meille JulkICT-yhteisölle ajankohtaisesta väitöskirjasta, Kaisu Juntunen: Tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen perustuva toimintaprosessien uudistukset terveydenhuollossa. Sosio-teknis-taloudellinen näkökulma. (Oulun yliopisto 2012). Suosittelen tähän tutustumista vielä tarkemmin niin itselleni kuin lukijoillenikin. Kaisu Juntusen analyysi ja päätelmät pitäisi jatkomuokata käytäntöön, kun nyt tehdään suuria tietoteknisiä ratkaisuja. Kaleva-lehdessä 9.12.2012 asiasta tehtiin juttu (ohessa ote jutusta):

"Lääkäri palvelee läppäriä http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/tutkija-terveydenhuollon-tietojarjestelmilla-on-rahastettu/614484/

KUVA: Peura Pekka

Johtajat päättävät, että nyt laitetaan tällainen järjestelmä, ja henkilökunnan on siihen mukauduttava, Kaisu Juntunen sanoo. Tutkijan työhuoneessa viihtyy myös Pörri-kissa.

07.12.2012 00:00 - Heli Väyrynen

Lääkärit ja hoitajat kokevat, että tietojärjestelmät tulevat terveydenhuollon työvälineiksi ylhäältä annettuina. Tämän osoittaa filosofian maisteri Kaisu Juntusen väitöstutkimus.

Lääkärit ja hoitajat kokevat, että tietojärjestelmät tulevat terveydenhuollon työvälineiksi ylhäältä annettuina. Tämän osoittaa filosofian maisteri Kaisu Juntusen väitöstutkimus.
”Johtajat päättävät, että nyt laitetaan tällainen järjestelmä, ja henkilökunnan on siihen mukauduttava. Esimiehet odottavat, että prosessit toimivat tietyllä tavalla, mutta eivät ne käytännössä aina toimikaan”, Juntunen sanoo.

Ote väitöskirjan johtopäätösosiosta:

http://herkules.oulu.fi/isbn9789526200095/isbn9789526200095.pdf

" – Aikakäsite – säästääkseen aikaa, tarvitaan aikaa. Niin kliinisessä kuin hallinnollisessa
työssä tarvitaan aikaa pohtimiselle ja kollegoiden kanssa neuvottelemiseen
poistamaan epävarmuutta päätöksenteossa
– Ulkoistettujen atk-palveluiden muuttuminen fyysisesti lähelle työntekijää voi
pidentää palvelun saamiseen kuluvan ajan kestoa
– Alaikäiseltä vaaditaan pankkitunnukset, jotta vanhemmat voisivat varata
hänelle vastaanottoajan
– Anonyymi ajanvaraustekstiviesti ei saa sisältää yksilöiviä tietoja, kuten esimerkiksi
sitä, kenelle perheenjäsenelle ja mihin toimenpiteeseen tai osastolle
aika on varattu
– Ohjelma, jonka tarkoitus on helpottaa työtä, teetättääkin kaksin verroin työtä
yhteisten järjestelmärajapintojen puuttumisen johdosta
– Web-palvelukanavan kautta asiakkaalle vastaaminen vie hoitajalta enemmän
aikaa kuin puhelinvastaus – palvelun tuottajalle nettipalvelun hinta vastaa lähes
asiakaskäynnin hintaa
– Tiedonsiirrossa sensori (body area network, BAN/ personal area network,
PAN) ei manipuloi tietoja (kuten asiakas voisi tehdä) vaan siirtää ne luotettavasti
asiakkaan mittalaitteesta hoitajalle – ohjelma turvaa siten ihmisen häneltä
itseltään
– Total quality management -johtamisfilosofian mukaan kaikki, jotka osallistuvat
organisaation tuotteen tai palvelun tuottamiseen tai kuluttamiseen, valtuutetaan
osallistumaan laadunparannustyöhön (Jones 2011). Terveydenhuollossa
asiakkaat parantavat oman palvelunsa laatua osallistumalla e-palveluiden
tuottamiseen
– Teknologian tulisi vapauttaa ihminen työn sitovuudesta, mutta samalla voit
joutua ’koneen orjaksi’
– Tietojärjestelmien tulisi edistää systemaattista laadunhallintaa ja vaikuttavuuden
arviointia, mutta tutkimuksen tarvitsemaa tilastotietoa oli järjestelmistä
väliin lähes mahdotonta saada.
Vaikka teknologian toimivuutta arvioitaessa on hyödyllistä tunnistaa sovelluskontekstin
ja -teknologian ominaispiirteet, käyttäjien roolit, työn (fyysinen ja psyykkinen)
luonne, tiedon tarve ja organisaation ulkopuolelta tulevat signaalit, ei silmiä
voi ummistaa myöskään elämän paradoksaalisuudelta ja kompleksisuudelta
(vrt. emergentti perspektiivi s. 30). Haasteita, jotka heijastuvat terveydenhuollon
palveluprosessiin, voi olettaa jatkossa seuraavan muun muassa palvelulogiikan ja
logistiikan (muutokset palveluntarjonnassa), teknologian ja tekniikan (esimerkiksi
222
järjestelmien yhteentoimivuus, standardointi, tietojen esitysmuoto, verkkoyhteydet,
reaaliaikaisuus ja tunnistautuminen) sekä lakiin (esimerkiksi tietosuoja) ja
asetuksiin liittyvien kysymysten tiimoilta.
Paradigman muutoksen vaatii myös potilaan ja hoitohenkilön perinteisten
roolien uudelleen määrittely, joka korostaa asiakkaan ja hoitohenkilön tasavertaista
suhdetta, potilasasiakkaan aktiivisuutta päätöksenteossa, vaihdettujen sähköisten
tietojen oikeellisuutta, keskinäistä luottamusta ja uuden teknologian hallinnan
koulutusta (vrt. Demiris 2012)."

Lupaan kahlata tämän teoksen vielä läpi. Nyt kävin sen hyvin pinnallisesti läpi ja totesin sen runsaaksi ja perusteelliseksi työksi. Niin edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Taltioni-konseptista. Toivottavasti Taltioni-väki on tutustunut tähän. Samoin tuon Apotti-hankkeen vastuulliset ovat myös toivottavasti tutustuneet tähän tutkimukseen.

Päivitys 15.12.2012: 

LinkedIn:n JulkICT-ryhmän keskusteluista poimin Antti Jarvan kommentin väitöskirjaan. Palaan tähän asiaan vielä jossain vaiheessa. Monta asiaa tulee tästäkin mieleen. Yksi suuri huoli on tietojärjestelmien osalta kilpailutuksessa. Huoleeni liittyy monta seikkaa: 1) aito kilpailutus, kun markkinat rajalliset, 2) kilpailutuksen byrokraattisuus ja onnistumisen uhat (siis markkinaoikeus ja valtiolla omat tarkastustoimet), 3) innovatiivisuuden mahdollistaminen ahtaassa kilpailutusmenettelyssä, 4) toimivan ja ajallaan valmistuvan tietojärjestelmän rakentaminen (riskejä on: aikataulu, kustannukset ja lopputulos).

Antti Jarva • Objektiivisuusnäkökulmaa tasapainottaakseen Kalevan artikkelin alaotsikko olisi voinut olla esim. "Terveydenhuollon tietojärjestelmävastaavat eivät tiedä, mitä tarvitsevat". Mutta lehdistö tietää, millainen otsikko myy;)

Itse väikkäristä http://herkules.oulu.fi/isbn9789526200095/isbn9789526200095.pdf muutama huomio nopealla lukemisella:
* tutkimus ei ole paneutunut syihin, vaan seurauksiin enemmän tai vähemmän huolimattomasti suunnitelluissa tietojärjestelmähankkeissa/-projekteissa (ref. käyttäjien ja potilaiden välinen rajapinta, kun syyt löytyisivät tilaaja-toimittaja -akselilta)

* toisaalta: tutkimus on pyrkinyt etsimään ansiokkaasti sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti sosio-teknis-taloudellisia hyötyjä eri hankkeista

* jatkotutkimusalueiden viitekehyksessä vastuista kerrotaan näin "Projekti- ja hankejohtajien lisäksi vastuu implementoinnin onnistumisesta on myös ylemmällä johdolla, kuinka pitkäjänteisesti ja vakavasti se suhtautuu järjestelmähankkeen toteutukseen. Suurin, paitsi juridinen, myös moraalinen vastuu on mielestäni kuitenkin järjestelmätoimittajalla"

* lisäksi jatkotutkimuspohdinnoissa kiinnitetään huomiota järjestelmäkäyttäjien varhaiseen aktivoimiseen palauteprosessissa; "Heillä on paras näkemys järjestelmän tuomasta lisäarvosta, sen sopivuudesta ja käytettävyydestä erilaisissa tilanteissa." (tämän totuuden minäkin ostan)

Muutama ajatus vielä sanojen vastuu ja lisäarvo parissa. Yksinkertaistettuna näkisin niin, että tilaajalla (=sopimuksen allekirjoittaja(t)) on oltava ymmärrys ja tieto, mitä tilaa. Tieto koostuu lisäarvoa tuottavista sovellusvaatimuksista, jotka on haettu&saatu tulevilta käyttäjiltä. Ymmärryksen avulla tilaaja on pystynyt esim. over-engineering -tyyppiset alkuperäisvaatimukset tiputtamaan, suurissa hankkeissa myös vaiheistamaan/priorisoimaan vaatimusryhmiä. Jos taas järjestelmätoimittaja haluaa pitkäaikaista partneriutta tilaajan kanssa, niin se tekee muutakin kuin implementoi tilauksen mukaisesti. Yhteistyökuvioihin tuo oman rikkansa kilpailutus, jossa määräävänä parametrina tuntuu olevan nykyisin ainoastaan hinta.