Vanhustenhuolto - ministerillä linjausten paikka

Vanhustenhuolto on noussut taas esillä peruspalveluministerin muuttuneiden linjausten vuoksi. Nyt ministeri on katsellut lausuntoja asiantuntijatyöryhmän esityksestä. Samalla häntä on ilmeisesti heiluteltu muissakin aallokoissa. Mieli on muuttunut ja nyt ministeri vannoo henkilöstömitoituksien nimeen. Tässä mitoitusasiassa on kaksi puolta: 1) sosiaali- ja terveyspolitiikka ja siihen liittyvät valtaintressit, 2) mahdollisuudet vaikuttaa vanhustenhuoltoon lainsäädännöllisin keinoin.(Oheisessa kuvassa Helsingin Sanomista poimittuja lehtileikkeitä viime viikolta ja tältä päivältä).

Vanhustenhuoltoa koskevassa vallankäytössä on eri intressiryhmiä: kunnat ja kuntaliitto, ammattijärjestöt, asiantuntijat ja tutkijat, hoitohenkilöstö, vanhustenhuollon kolmannen sektorin toimijat. Intressiryhmäksi voidaan laskea myös kansalainen/asiakas, mutta systemaattinen asiakkaan ääni ei kanna eteenpäin. Siltä puuttuu valtaverkostossa asianajaja.

Kunnat ja kuntaliitto vetoavat kahteen asiaan - rahoitukseen ja omaan autonomiaansa. Jos henkilöstökiintiöt tulevat lakiin, joutuvat kunnat preferoimaan voimavarojen jaossa vanhustenhuoltoa joko lisäpanoksin tai muualta säästäen. Oma autonomia puolestaan vaarantuu siinä, että henkilöstömitoitukset samalla standardoivat vanhustenhuoltoa ja vähentävät kuntien itsenäisten ratkaisujen tekomahdollisuuksia.

Ammattijärjestöt ajavat tietysti omien ammattikuntiensa asiaa. Koska vanhustenhuollossa perushoitajat ovat majoriteetti hoitohenkilöstöstä, on Perushoitajaliiton (Super) etu ajaa henkilöstömitoitusta. Sisäisen selvityksen mukaan 98% jäsenistöstä on asian takana. (http://www.superliitto.fi/fi/?newspage=785).  Näin samalla edistetään tuon  ammattiryhmän työllistämistä. Tehy puolestaan ilmeisesti pelkää kiintiöitä juuri vastakkaisesta syystä. Asiantuntijat ja tutkijat näkevät vanhustenhuollon kysymyksen laajemmin - ei pelkästään henkilöstökiintiöinä vaan laadukkaana vanhustenhuoltona, jota toteutetaan monin tavoin. Henkilöstö kokee hukkuvansa työhön ja kokee pahoinvointia riittämättömistä resursseista. Oheinen tämän päivän Hesarin mielipidepalstan kirjoitus on tästä puhutteleva esimerkki. (Pirjo Toivola-Kauppinen: Vanhushoitoon lisää resursseja). Vanhustenhuollon kolmas sektori näkee vanhustenhuollon  laajasti - itse asiassa vanhusten asemana - vanhuksen yhteiskunnan aktiivisina toimijoita. Varsinaiset vanhukset haluavat asua kotona, on monien osapuolten yhteinen näkemys.

Lainsäädännöllä vaikuttaminen on sinänsä hankalaa. Jos lainsäädäntöön tulee henkilöstökiintiöt, on oltava tiedonkeruun ja raportoinnin järjestelmän kunnossa. On tiedettävä, mikä on nykytila ja kuinka kaukana se on asetetusta normista. Tässä tullaan myös resurssikysymykseen ja valvontakysymykseen. Miten valvoa, että mitoitus toteutuu. Miten ratkaistaan mahdollinen suuri aukko nykyresurssien ja mitoituksen mukaisten resurssien välillä. Pohdiskelin jo työryhmän jättäessä mietintönsä henkilöstökiintiöasian hankaluuksista.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/search/label/vanhus%2Fik%C3%A4ihminen

Kuntien vanhustyön tekijöiltä on kysytty näkemyksiä, jotka julkistettiin myös kesällä. Tässä tiivistelmä kyselyn tuloksista: 
"Ikälain tuomat haasteet tunnetaan hyvin, ratkaisut laahaavat perässä
Kuntien vanhustyöstä vastaavat johtajat tunnistavat hyvin tulevan vanhuspalvelulain tuomat haasteet. Kuntien
suunnittelema kehittämistahti on kuitenkin vanhuusiän palveluiden suhteen aivan liian hidas. Viidesosassa
kuntia ei vielä ole tehty lainkaan päätöksiä mm. omaishoidon, esteettömyyden, erilaisten asumispalveluiden
sekä vanhojen ihmisten liikuntaa ja toimintakykyä edistävien palveluiden kehittämisestä tällä vuosikymmenellä.
Tiedot käyvät ilmi VALTAA VANHUUS -kampanjan taustajärjestöjen toteuttamasta kyselystä, johon vastasi noin 200 kuntien vanhuspalveluista vastaavaa johtavaa virkamiestä (perusturva-, sosiaali- ja vanhuspalvelujohtajat). "Matka päätöksistä toteutukseen on yleensä pitkä, joten kehittämistahti näyttää aivan liian hitaalta. Tarpeet tunnetaan ja hyviä ratkaisumalleja on olemassa. Siksi tuloksia pitäisi saada aikaan huomattavasti nopeammin", sanoo puheenjohtaja Vappu Taipale Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:stä. Kiireellisintä olisi järjestöjen mukaan saada aikaan iso asennemuutos. "Sairausnäkökulmasta on aika siirtyä näkemään vanhat ihmiset aktiivisina toimijoina, joilla on oma tahto ja laaja kirjo muitakin kuin lääketieteellisiä tarpeita", Taipale sanoo. "Tätä ajattelua tuleva ikälaki peilaa hyvin. Kyselyn tulokset kertovat, että lain henki tunnistetaan hyvin myös kuntien virkamiesjohdossa. Toteutus on vasta aivan alussa."
Kyse on mm. palveluista, jotka tukevat laajasti vanhan ihmisen toimitakykyä ja kokemusta elämän
mielekkyydestä. "Tarvitaan liikuntaa, kulttuuria ja yhdessä tekemistä. Silti vasta osa kunnista suunnittelee
jatkossa satsaavansa esimerkiksi kuntouttavien liikuntapalveuiden lisäämiseen", Taipale ihmettelee.
Kuntien on myös aika havahtua näkemään, että suuri osa eläkeikäisestä väestöstä on hyvin tomintakykyisiä,
itsenäisiä ja aktiivisia - ei vain hoivan kohteita, vaan myös sen tarjoajia. "Kunnat voisivat kantaa nykyistä
suurempaa koordinointivastuuta vapaaehtois- ja järjestötyön kehittämisestä. Sukupolvien tuominen yhteen eri
elämänalueilla on resurssi, jota meillä ei ole varaa hukata." 
http://yle.fi/uutiset/vanhus_on_kaunis_sana/6195105
http://valli.webfellows.fi/ajankohtaista.htm 
http://www.valli.fi/pdf/Kyselytutkimuksen_raportti_2012.pdf

Ministerillä on linjausten paikka. Nyt pitäisi löytää etenemistie, jossa saataisiin keskeiset intressiryhmät linjausten taakse. Mitä ilmeisimmin rahaa tarvitaan lisää, asennetta tarvitaan lisää ja valtiovallan keinoja uudistusten edistämiseksi tarvitaan lisää. Tuleva syksy on myös haastava siksi, että STM:n kansliapäällikkö vaihtuu. Haastava yhtälö, josta ei soisi tulevan pannukakkua.