Kansallista terveydenhuollon arviointityötä pyritään keskittämään avuksi priorisoinnille, päivitys 31.3.2025

Yle kysyi hyvinvointialueiden johtajilta, onko julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoima liian laaja. Vastaajista 42 prosenttia oli sitä mieltä, että on syytä karsia hoitoja, joilla ei riittävää lääketieteellistä vaikutusta. Kolmannes sote-johtajista vastusti karsimista. https://yle.fi/a/74-20152241 

Vaikuttavuusseuran kokous 27.3.25: Kansallisen arviointitoiminnan kokonaisuuden kehittäminen hallitusohjelman mukaisesti – missä mennään?

Palkon eli palveluvalikoimaneuvoston pääsihteerinä Hanna-Mari Jauhonen (erityisasiantuntija, STM) esitteli kansallisen arviointitoiminnan kokonaisuuden kehittämistä meille Vaikuttavuusseuran jäsenille. Palkon päätehtävä on antaa suosituksia tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien kuulumisesta terveydenhuollon palveluvalikoimaan tai rajaamisesta sen ulkopuolelle.(https://palveluvalikoima.fi/mika-on-terveydenhuollon-palveluvalikoimaneuvosto, viite 1). Kyse aluastuksessa on ennen muuta arviointitoiminnan hallinnollisesta kehittämisestä. Kun terveydenhuollon voimavarat ovat rajalliset, tarvitaan toimintojen priorisointia. Tarvitaan yhtenäiset palveluvalikoiman arviointikriteerit. Hanna totesi, että Suomessa arviointikenttä on hajanainen. Sitä tehdään osana eri organisaatioiden perustehtäviä kuten THL:ssä, Fimeassa, Kelassa. Puuttuu kokonaisuuden hallinta ja tehtävien kansallinen koordinaatio. Säädösviikakkokin on monenlainen. Hanna esitteli kolmen kohdan selvityskokonaisuuden, jossa loppuraportti on määrä saada aikaan marraskuussa 2025. Tehtävät ovat seuraavat:

1. nykytilaselvitys: arviointitoimijoiden ja tehtävien kartoitus
2. kansainvälinen vertailu erikseen valittujen kohdemaiden avulla: Tanska, Norja, Englanti,Skotlanti, Kanada, Alankomaat. 
3. Nykytilaselvityksen ja kansainvälisen vertailun pohjalta kolme vaihtoehtoista mallia: Vaihtoehdot esitetään toiminta-arkkitehtuurin kuvauksin. Tämän kuvauksen perusteella määritellään perustehtävä toimintoineen, resursseineen ja odotettavissa olevine tuloksineen. Arvioidaan kolmen vaihtoehdon hyödyt. 

Selvitystehtävän tavoitteena on saada aikaan hallituksen esitykseksi organisointitapa /virastouudistus ja uudistuksen vaiheistus. Hallituksen esitys on tarkoitus saada eduskuntaan vuonna 2026.  

Keskustelussa selvisi vielä, että:

• sosiaalihuolto ei kuulu selvityksen eikä hallituksen esittelyn kokonaisuuteen; sosiaalihuoltoon tulossa erillinen selvitystehtävä (ks. myös päivitys 31.3.2025 /Elli Aaltonen Anneli Pohjola).
  
• selvitys koskee vain lakisääteista toimintaa; se ei koske Käypä hoito-järjestelmää, joka perustuu kansallisiin suosituksiin (https://www.kaypahoito.fi/)
• selvityksen ja uudistuksen näkökulma on keskushallinto, keskittämisnäkökulma - ei niinkään sisältöihin ja perustoimintoihin perustuva näkäkulma (siis ei alhaalta ylös vaan ylhäältä alas)
• selvitys ja uudistus ei suoraan kohdistu hyvinvointialueiden mahdollisiin arviointimenettelyihin
• ajankohtaisina painopisteinä ovat lääkinnälliset laitteet, seulonta ja lääkkeet. 
• tavoitteena on uudistaa ja muuttaa terveydenhuollon palveluvalikoimaa kustannus-hyötyperiaatteiden mukaisesti
• selvitystyön painopisteenä ei ole ihmisten yhdenvertaisten palveluiden antaminen
  

Jäin miettimään joitakin asioita sinänsä Hanna-Marin selkeässä alustuksessa:

• En saanut kiinni, miten selvitystyö liittyy käytännön palvelutoimintaan. Ymmärrän kyllä yhteyden palveluvalikoiman kehittämiseen. Mutta miten lopputulos on ajateltu vaikuttavan kansalaisten palveluiden käyttöön ja resurssien kohdentamiseen. 
• En saanut kiinni siitä, miksi kohteena on vain lakisääteinen toiminta, kun tosiaan esimerkiksi tuo Käypä hoito  toteutusperiaatteineen voisi olla oivallinen perusta. 
• Tai miten alan tutkimustoiminta ja saavutetut tutkimustulokset saadaan hyödynnettyä. Kustannus-hyötyperiaate on vain osa vaikuttavuuden kokonaisuutta. Menetelmällisesti puhutaan myös arkivaikuttavuudesta - "näyttöön " perustuvasta vaikuttavuudesta. (ks. esim. https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html). Tosin Hanna-Mari ei käsitellyt menetelmäpuolta lainkaan.
  
• En saanut kiinni, miksi sosiaalihuolto on rajattu täysin ulkopuolelle. Nythän yhtenä suurena ajatuksena on esitetty terveydenhuollon ja sosiaalihuollon integraatiota. Tunnetusti myös monisairaat ja moniongelmaiset asiakkaat ovat suurimpia resurssien käyttäjiä.  
• Taustana on ollut myös kansalaisille ja ammattihenkilöille tehdyt kyselyt tarpeellisesta ja turhasta hoidosta - hoidon priorisoinnista. Kyselyjen teko ja tulosten tulkinta on vaikeata. Kävin läpi taannoin kansalaiskyselyn kysymykset. Olivat mielestäni asenteellisia ja siksi vaikeasti vastattavia. Moni muukin on mediassa tähän puuttunut. 

Päivitys 31.3.2025: Matti Rimpelä kommentoi aihetta seuraavasti:

Jotenkin tuntuu, että palvelu valikoima keskustelusta puuttuu kokonaiskuva. Olisi hyvä palauttaa, miksi 1990-luvun laaja priorisointi selvittely sammui. Ehkä siksi, että siitä ei saatu selkeitä käytännön tuloksia. Samassa tilanteessa ollaan tänään. Odotetaan merkittäviä hallinto päätöksiä, mutta konkreettinen keskustelu on muutamissa varsin rajatuissa toimissa. Olisiko koko palveluvalikoimajutussa jotakin yhteistä klassikkosatuun Keisarin uudet vaatteet.

 

Kaiken aikaa tässä keskustelussa suurena kysymyksen on 'vakiolaadun olettamus', joka on keskeinen teema kauppatieteiden palvelututkimuksessa. Oletetaan, että palvelu on ennalta kuvattavissa oleva tuote, jolla asianmukaisesti kulutettuna on ennalta tunnistettu vaikuttavuus siihen tarkoitukseen, jossa sitä kulutetaan. Pelkistetysti voidaan puhua 'tavaralogiikasta' , Sen rinnalle on kauppatieteiden palvelututkimuksessa tullut jo 1980-luvulla palvelulogiikka ja 2010-luvullaa 'customer-dominant service logic, jonka ytimen Christian Grönroos kuvasi jo vuonna 1987 näin:

"”Palveluilla on tiettyjä yhteisiä perusominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, miten asiakas kokee palvelun ja myös siihen, miten palvelut on tuotettava, jos niitä halutaan kehittää palveluperiaatteen mukaisesti: 1) Palvelut ovat aineettomia. 2) Palvelut ovat prosesseja/toimintasarjoja. 3) Palvelut tuotetaan ja kulutetaan tai koetaan samanaikaisesti. 4) Asiakas palvelujen käyttäjänä osallistuu itse myös palvelutapahtumaan, hän ei ole vain kuluttaja, vaan myös tuotantoresurssi.” ”Jos palvelujen kehittäminen ymmärretään strategisena muutosprosessina, toisin sanoen palveluperiaatetta käytetään ohjenuorana kehitettäessä organisaation toimintaa, tulee koko organisaation suuntautua hyvän palvelun tuottamiseen. Jos palvelun kehittämisellä ymmärretään vain asiakaspalvelua, saadaan tehokkuuden

sijasta lähinnä lisäkustannuksia. Palvelun parantaminen merkitsee henkilöstön työedellytysten kehittämistä. Työntekijän on voitava itse osallistua palvelujen kehittämiseen. Palveluperiaatteen soveltaminen koituu kaikkien osapuolten eduksi. Käyttäjät saavat parempia palveluja, henkilöstön työskentelyedellytykset ja työympäristö paranevat sekä organisaation toiminta tehostuu.” (Hyvään palveluun. Palvelun kehittäminen julkishallinnossa. Grönroos 1987, 10).

 

Kun hyvinvointipalvelujen kohteena on selvästi rajattu ongelma, tavaralogiikka toimii. Näin on usein erikoissairaanhoidossa. Mutta jos avun tarvetta ei voi rajata selvään ongelmaan, siirrytään toiseen logiikkaan, jota voisi kutsua myös tilannejohtoiseksi. Keskeiseksi haasteeksi tukee tilanneymmärrys ja siitä nouseva tilannetietoisuus. Tästäkin on kirjallisuutta erikoissairaanhoidosta ja erityisen kiinnostavaa joukkueurheilusta. Tilannetietoissuutta ei voi korvata hallintopäätöksillä ja juuri tässä tulee vastaan palveluvalikoimakeskustelun 'akilleen kantapää', puuttua ymmärrys hyvinvointipalvelujen todellisesta olemuksesta, eletään tavaralogiikan maailmassa.

 

Päivitys 31.3.2025: HS-vieraskynä / Elli Aaltonen, Anneli Pohjola:  Sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva pitää sovittaa nykyistä paremmin yhteen. Huono-osaisen, kasautuvia ongelmia kohtaavan ihmisen vaikeudet ratkeavat harvoin vain taloudellisten etuuksien avulla, ja yhtä harvoin ratkaisu saadaan pelkistä palveluista. Usein tarvitaan sekä sote-palveluja että sosiaaliturvaa, ja ne pitää sovittaa entistä paremmin yhteen. Huono-osaisuuden osuus sosiaalimenoista on lähes viisi miljardia euroa vuodessa, kun lasketaan yhteen samoille asiakkaille pitkäaikaisesti kohdentuvat vähimmäisetuudet, toimeentulotuki, lastensuojelu, päihde- ja mielenterveystyö sekä iäkkäimpien vähävaraisten eläketurva ja hoito. Kun kyse on samojen ihmisten toistuvista tarpeista, palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta saatu hyöty on taloudellisestikin merkittävä.https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011127206.html

 

Viitteet

(1) Mitkä ovat Palkon tehtävät? Palkon päätehtävä on antaa suosituksia tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien kuulumisesta terveydenhuollon palveluvalikoimaan tai rajaamisesta sen ulkopuolelle. Lisäksi Palko:

• vastaa sille lainsäädännössä määritetyistä erityistehtävistä.
• seuraa ja arvioi terveydenhuollon palveluvalikoimaa.
• antaa Kansaneläkelaitoksen ja muiden viranomaisten pyynnöstä lausuntoja.
• osallistuu palveluvalikoimaa koskevaan julkiseen keskusteluun ja yhteistyöhön.
• seuraa kansainvälistä kehitystä ja osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön.
• käsittelee muut sosiaali- ja terveysministeriön sille osoittamat asiat. 

Kuntoutus osaksi toimivia palvelu- ja hoitoketjuja - SOTE 3.0 - kirjoitus nro 4

Ikääntyneiden toimintakykyä ja kuntoutusta koskeva seminaari järjestettiin 13.3.2025 monen toimijan yhteistyönä Pikkuparlamentissa varapuhemies Paula Risikon johdolla.  

Kokonaisturvallisuus. Paula Risikko avauspuheenvuorossaan yhdisti toimintakyvyn ja kuntoutuksen VN:n yhteiskunnalliseen strategiaan - yhteiskunnan elintärkeisiin toimntoihin oheisen kuvan avulla. (1) Me kolme konkaria Olli, Kauko Koivuniemi ja Mikko Nenonen) nojaamme kirjassamme SOTE 3.0 myös tähän malliin. (2) Sote-palvelut on ymmärrettävä osaksi kokonaisturvallisuutta ja investointina, mutta ei kulueränä. Tällä hetkellä ja jatkossakin on uhkana jatkua valtiolla kuluerätyyppinen sotepalvelujen johtaminen. Toinen huomio kirjassamme liittyy kahteen Paulan esittämän kuvan elintärkeään toimintoon: toimintakyky ja henkinen kriisinkestävyys. Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää. Kriisinkestävyys liittyy puolestaan jo muotisanaksi tulleeseen lainasanaan " resilienssi". Löysin taannoin tuohon käsitteeseen hyvän suomenkielisen vastineen "sietokyky". (3) Se voidaan täsmätä seuraavilla viidellä pallukalla:

• häiriöistä ja kriiseistä nopea palautuminen, toipuminen
• psyykkinen ominaisuus selvitä vastoinkäymisistä
• joustavuus ja ennakointikyky
• henkinen kapasiteetti ylläpitää eri tilanteissa hyvinvointia
• immuniteetin rakentamista henkisiä ja fyysisiä vaivoja vastaan.

Nostamme näiden käsitteiden sijalle (ja yläpuolelle) käsitteen pärjääminen.

Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta, tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien (mitattujen, todennettujen/ei-vielä-mitattujen) poikkeamien kanssa sekä taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin, yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa. Avasimme sitä vielä neljän T:n mallilla.

• Talous:  Luottamus siihen, että taloudelliset resurssit, joko omat tai yhteiskunnan pärjäämistä tukevat toimet riittävät ihmisarvoiseen elämään Taloustaidot: ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, arjen taitoja tarjotaan mm. Marttojen ja Takuusäätiön toimesta 
• Turvallisuus: Luottamus siihen, että kun omat voimat loppuvat, on saatavissa apua pärjäämiseen eikä turvallisuuteen kohdistu uhkia Turvallisuustaidot: ”verkon” kutomistaidot kehittyvät sellaisiksi, ettei ihmisen pärjääminen petä voimien uupuessakaan. Ne luovat ”uusyhteisöllisyyttä”.
• Tekeminen:  Luottamus siihen, että ihminen löytää itselleen mielekästä tekemistä, jossa voi käyttää osaamistaan ja kokemustaan yhteiseksi hyväksi Tekemisen taidot: taitoja, joissa voi käyttää osaamistaan ja kokemustaan omaksi yhteiseksi hyväksi 
• Toverit: Luottamus siihen, että kukaan ei jää yksin. Toveri-/toveruustaidot: luottamuksen rakentaminen sellaisin taidoin, missä kaikki pidetään mukana.
  

Kuntoutus oli seminaarin ytimessä. Marja Kinnunen (TULE ry:n toiminnanjohtaja) käytti muiden alustajien tapaan toimintakyvyn käsitettä. Hänen tulkintansa oli, että iäkkään väestön toimintakyky on hyvä keskimäärin. Matalasti koulutetuilla on vaikeuksia, kun taas korkeasti koulutetuilla se on hyvä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on fyysisessä toimintakyvyssä. Yli 65-vuotiaista lähes puolella on vaikeuksia suoriutua puolen kilometrin kävelystä. Lääkkeenä ongelmiin yleisesti Marja näkee terveyserojen kaventamisen. (Ollin huomio: tavoite on osoittautunut ns. ikuisuustavoitteeksi).

Kuntoutuksen vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus.  Paulus Torkki (apulaisprofessori) avasi vaikuttavuuden käsitemaailmaa. Hänellä oli sama lähtökohta kuin meillä SOTE 3.0-konkareilla. Soten päätehtävä ei ole rahan säästö. Sote on ymmärrettävä investoinniksi. Paulus kävi läpi joukon alan tutkimuksia, joiden pohjalta voidaan todeta kuntoutuksella ja toimintaterapialla olevan vaikuttavuutta henkilön toimintakykyyn. Usein tuo toiminto on myös kustannusvaikuttavaa ilmeten vähentyvinä terveydenhuollon kustannuksina, avun tarpeen vähenemisenä. Mutta yleisesti voidaan todeta ihmisen elämänlaadun paranevan. Torkin alustuksen perusteella on kuitenkin ymmärrettävissä, että kuntoutukseen sijoittaminen ei aina tuota suoraan kustannushyötyjä. Näin helposti jätetään kuntoutus sivuseikaksi ja keskitytään vain hoitoon. 

Kuntoutus osana hoitoa oli gerontologian professorin Esa Jämsenin alustuksen ydin. Esa havainnoitsi ydinhaastetta kahdella kuvalla: nykytilassa on ensin hoito ja sitten kuntoutus. Se on väärin. On oltava limittäin yhteennivottuna hoito ja kuntoutus. (ks. oheinen kuva). Jos näin ei tehdä, hoidon aikana ihmisen suorituskyky heikentyy. Vain joka kolmannella potilaalla toimintakyky palautuu ennalleen hoitojakson jälkeen. On tärkeätä tarkastella koko hoitoketjua ja potilaan kokonaistilannetta. Ei pidä tyytyä vain sen hetkisen ongelman ratkontaan tai diagnoosin määrittelyyn. Kuntoutumiseen vaikuttavat monet muut terveyteen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyvät seikat. Niin kolmen konkarin SOTE 3.0:n pärjäämisen käsite avaa tuotakokonaisuutta. Puhumme pärjäämisvarannosta, pärjäämisrepusta. Se elää koko ajan. Kun syntyy syystä tai toisesta pärjäämisvajetta, siihen tartutaan yhdessä tai ammattihenkilön avulla. Hoidon ja kuntoutuksen on tuotettava riittävä palautuminen tai mahdollistettava uusien pärjäämistaitojen opettelu. Ulkoisen avun on oltava käyttökelpoista ja vaikuttavaa.  Jämsen on hieman toisin käsittein samalla asialla kuin me. Suuri huoli hänellä on, että kaikkialla ei toteudu tuo tavoite kuntoutuksesta osana hoitoa eikä myöskään hoito- ja palveluketjussa kokonaistilanteen hahmottaminen. 

Arkikuntoutus on Kuntoutussäätiön tutkijan Satu Niskasen ydinsanoma. Se on varhaisen vaiheen tukea. Arkikuntoutus määräytyy asiakkaan tärkeistä toimista omassa elinympäristössä. Tavoitteena on ihmisen yleinen aktivointi ja siinä vuorovaikutus asiakkaan ja ammattihenkilön välillä. Vuorovaikutus perustuu siihen, että ihmisellä itsellään on kyky arvioida ja tunnistaa itse, mihin ja mitä apua hän tarvitsee. Arkikuntoutusta antaa moniammatillinen tiimi rajatun jakson ajan. Arkikuntoutus on tavanomaista kotihoitoa ja kuntoutusta kustannusvaikuttavampaa. Pohjoismaisten esimerkkien perusteella 20% asiakkaista ei tarvitse lainkaan tukimuotoja arkikuntoutuksen jälkeen. Toteutusesimerkkejä on Suomessa, mutta ongelmana on arkikuntoutuksen leviäminen Suomessa. Meneillään on Euroopan unionin osittain rahoittama hanke "toimintakykyä ikääntyneille - työkykyä työntekijöille"(TOTY-hanke). Hankkeessa on edistetty työntekijöiden työkykyä osana arkikuntoutustiimiä, jotka muuten olisivat joko kokonaan tai osittain työkyvyttömiä. Meidän kolmen konkarin SOTE 3.0 nostaa esille keskeisenä toimintatapana vuorovaikutuksen asiakkaan ja ammattihenkilön välillä. Arkikuntoutus on pärjäämisvarannon kartoittamista ja uusien pärjäämistaitojen opettelun tukemista.

Kaatumisen ja lonkkavamman ehkäisy olivat Maarit Pirtolan (UKK-instituutti, FT) ja Anna-Mari Kosken (LT, Keski-Suomen hyvinvointialue) alustusten yhteinen sisältö. Osana kuntoutusta tai hoitoprosessia on ennaltaehkäisy. Piirtola kertoi, että joka neljäs yli 65-vuotias kaatuu vuosittain. Kaatumisia on toki monenlaisia seurauksiltaan (kaikkiaan vähintään 500000). Pahimmat johtavat lonkkamurtumaan. Tällaisista tapauksista joka viides päätyy pysyvään laitoshoitoon. Neljännes kuolee vuoden sisällä. Anna-Marin siteeraaman tutkimuksen mukaan Ca+D+osteoporoosilääke vähentää kuolleisuutta.  On selvää, että näiden lukujen perusteella syntyy merkittävä määrä kustannuksia vuosittain. Kustannusten ennustetaan kasvavan merkittävästi iäikkäiden määrän kasvaessa. Korkeimmat hoitokustannukset ovat 85 vuotta täyttäneillä ja muistisairailla. Kaatumisten ennaltaehkäisyyn on luotu maailmanlaajuiset suositukset. Niitä edistää UKK-instituutti. Kaatumisen ehkäisytyö on aloitettava ajoissa henkilön voimavarojen vahvistamisella. Säännöllinen liikunta on hyvä ennalta ehkäisyn lääke. Osteoporoosin eli luukadon ehkäisy on lonkkamurtuman ehkäisyn ydin. Liikunnan lisäksi tarvitaan kalsiumia, D-vitamiinia, riittävää proteiinia. Tutkimusten mukaan tupakoimattomuus ja alkoholin kohtuukäyttö auttavat myös ehkäisyyn. Onpa tämä luukato niin suuri asia eduskunnassakin, että Paula Risikko on perustanut sinne ryhmän nimeltä "Kovat luut". 

Oma tulkintani seminaarista oli, että nyt nostettiin kuntoutus etulinjaan ja osaksi palvelu- ja hoitoketjuja. Samoin nostettiin esille ennalta ehkäisevät toimet. Meidän kolmen konkarin sanastossa tämä merkitsee pärjäämisvarannon ylläpitoa ja kasvattamista sekä uusien pärjäämistaitojen opettelua. Tulipahan samalla testattua, että pärjääminen käsitteenä sopii oikein hyvin kuntoutukseen.

Viitteet

(1) Valtioneuvoston periaatepäätös: Yhteiskunnallinen turvallisuusstrategia;  https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166024

(2) Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti uutta SOTEn kulttuuria, BOD 2024/2025; pärjäämisen käsite kuvattu sivuilla 21-29

(3) Olli Nylander: Resilienssi: mikä ihmeen käsite?; https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/07/resilienssi-mika-ihmeen-kasite.html

"SOTE-kriisi" - onko sitä vai mikä se on - SOTE 3.0- kirjoitus nro 3

              Jatkan tätä SOTE 3.0:n kirjamme aihealueen avartamista uusilla havainnoilla. 

• Kirjoitus numero 1:  Pärjääminen ja sote 3.0 - etenee - SOTE 3.0 - kirjoitus nro ; https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/02/kuljemme-sote-30-kirjallamme-ajassa.html
• Kirjoitus numero 2: Sosiaalihuolto unohdettu "Sote-kriisissä" -se ei ole pelkkää terveydenhuoltoa, SOTE 3.0 - kirjoitus nro 2; https://www.blogger.com/blog/post/edit/8223853117829555222/384358497142475128
• Kirjoitus numero 3: "Sote-kriisi" onko sitä vai mikä se on - SOTE 3.0 kirjoitus nro 3; 

 "SOTE-kriisistä" puhutaan tällä hetkellä ehkä kolmella äänellä: 1. ei meillä ole mitään "SOTE-kriisiä"- monet asiat ovat hyvällä tolalla ja hyvinvointialueidenkin alijäämät siitä karisevat vähin erin pois, 2. On jotain kriisiytynyttä SOTEssa - ainakin vanhustenhuollossa on ongelmia ellei perätä haasteita. 3. SOTE on kriisissä hallintoratkaisun, resurssipulan ja kokonaisuuden hallinnan osalta. 

Kokemusasiantuntijat. Kävimme kolmen kirjoittajan voimin toista viikkoa sitten Nurmijärvellä paikallisen vasemmistoliiton tilaisuudessa kutsusta. Parituntisessa palaverissa esittelimme kirjan antia Mikon johdolla. Oma havaintoni oli kaksijakoinen. Toisaalta tuntui siltä, että yleisö odotti terveydenhuollon olevan keskiössä niin kuin kirjoituksessa nro 2 olen todistanut. Yritin omalta osaltani kertoa, että SOTE on myös sosiaalihuoltoa. Se sisältää mm. sosiaalityön, vammaispalvelut, lastensuojelun ja vanhusten palvelut. Pärjääminen on oikein hyvä käsite yhdistämään sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kokonaisuuden.  Yleisön joukosta nousi esille kokemusasiantuntijoiden puheenvuoroja. Porukoita puhutti omaishoito - kotihoito - palvelukodit. Niin siinä kokonaisuudessa voidaan ajatella, että "sote-kriisi" on akuutti. Palvelut "tökkivät" yhdessä ja erikseen. Vastuunkantajista on kova pula. Eduskunnan välikysymyksen käsittelyssä peruspalveluministeri siirsi vastuun hyvinvointialueille. (https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/hallituksen-vastaus-valikysymykseen-arvokkaasta-ikaantymisesta-ja-vanhushoivan-tilanteesta) Oppositio syytti ongelmista puolestaan hallitusta. Voin omalta osaltani sanoa monenlaisena kokemusasiantuntijana, että vanhusten asiat ovat kummasti aina esillä ennen vaaleja - siis nytkin ennen aluevaaleja.Tämä tilanne on toistunut koko työurani ja nyt eläkeläisurani aikana. Lääkkeitä ongelmiin on esitetty ja esitetään edelleen  lisää rahaa (nykytila vähennetään rahaa), lisää digipalveluita (läsnäoloon perustuvaa hoivaa ei niin vain korvata digidillä), uusia toimintatapoja ja uusia toimintoja (yhteisasuminen on marginaalinen apu kriisiin), robotit hoitajiksi (kuinkahan yhteisöllistä mahtaa olla keskustella ja toimia robottien kanssa - missä on inhimillisyys).

Erikoissairaanhoidolla on palvelujärjestelmässä erityinen painoarvo. Taannoinen terveydenhuollon päivystysjupakka avasi tätä erityislaatuisuutta. Toisaalta haluttiin supistaa sairaaloiden päivystyspalveluja. Toisaalta haluttiin taistella paikallisten palveluiden puolesta. Kaikki osapuolet tietävät, että päivystys on viimekätinen palvelu, kun muuta ei ole. Tämä haaste liittyy sosiaalihuollon ja terveydenhuollon kokonaisuuteen. Keskustelu aiheesta oli epämääräistä poliittista pisteiden hakua. Kirjassamme otamme aiheeseen lyhyesti kantaa. On toisaalta selviö, että lääketieteen teknologia ja hoitomuodot jatkuvasti kehittyvät ja mahdollistavat uusia tapoja hoitaa ja parantaa ihmisiä. Kun vain olisi rahaa kaikkeen uuteen. Emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen on aktiivinen kirjoittaja myös Face Bookissa. Viikko sitten hän aloitti pohdinnan erikoissairaanhoidosta otsikolla "miksi terveydenhuolto on niin vaikeaa?". Lainaan suoraan herran kirjoitusta ja kuvaa tähän yhteyteen.

Ryynänen: Bryan Thwaitesin malli 1987

Tarinassa menemme Englantiin Southamptonin yliopiston yleisöluennolle vuonna 1987. Luennoitsija oli matemaatikko Bryan Thwaites, joka toimi myös meikäläistä hyvinvointialuetta vastaavassa yksikössä. Hän oli tutkinut 1950-luvun tiedoista alkaen, paljonko rahaa terveydenhuolto oli hallinnolta pyytänyt ja paljonko se oli lopulta saanut. Tulosta hän vertasi kansainvälisiin tietoihin. Tämän perusteella hän esitti säännön: Lääketiede kasvaa 5% vuodessa ja pyytää rahaa aina tämän verran. Hallinto pystyy antamaan rahaa vuosittain 2,5% lisää. Tämän hän piirsi liitutaululle alla olevan kuvan mukaisesti. Tulos tarkoittaa, että lääketieteen kasvu on selvästi suurempaa kuin käytettävissä olevan rahan kasvu. Tästä seuraa ristiriita lääketieteen tarjoamien mahdollisuuksien ja käytettävissä olevien voimavarojen välillä. Ristiriita pahenee koko ajan. 5% kasvu tuntuu pieneltä, mutta todellisuudessa se, mikä kasvaa 5% vuodessa, kaksinkertaistuu joka 14. vuosi. Ryynäsen ratkaisu tähän on hoidon priorisointi. Se puolestaan pitäisi ratkaista vertaamalla, millainen hoito on vaikuttavinta. Tätähän Vaikuttavuusseurakin on nostanut esille eli priorisoidaan eniten vaikuttavia hoitoja tai toisin päin pois priorisoidaan vähiten vaikuttavia hoitoja. Asiassa on tietysti muttia toisensa jälkeen matkassa. Esimerkiksi ihmisten erilaiset lähtökohdat ja ominaisuudet tuovat mukaan omat ongelmansa. Myös hoitojen vaikuttavuuden vertailu sinänsä on ongelmallista. Tutkijat tosin todistavat, että kaiken pitää perustua näyttöön. Lukijan mielipide 5.3.25 HS:ssä. "Me lääkärit teemme hoidon priorisointia joka päivä eikä se ole läpinäkyvää" (Arttu Ilmarinen, tk-lääkäri; https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011070822.html). Arttu kertoo samaa tarinaa kuin Olli-Pekka Ryynänen:

• Miksi tilanne on tällainen? Terveystaloustieteen lainalaisuus on, että ilmaisen palvelun kysyntä on loputon, eikä sitä voida täysin koskaan tyydyttää. Rahan lisäksi meiltä loppuu myös vaadittava terveydenhuollon henkilöstö. Ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoidon sekä kotihoidon menot olivat vuonna 2020 yhteensä 4,2 miljardia euroa, ja tämän osuus kasvaa räjähdysmäisesti väestön ikääntyessä ja palveluntarpeen kasvaessa. Samalla kun elämme yhä pidempään, kehitetään koko ajan uudempia ja kalliimpia tutkimuksia ja hoitoja, joita ei de facto pystytä jakamaan oikeudenmukaisesti kaikille resurssien puitteissa.

Perusterveydenhuolto on "kriisissä". Näin perustellaan. Mutta toisaalta todistetaan, että esimerkiksi hoitoon pääsyssä on edistytty ja edellisen hallituksen viikon odotusaika on monessa paikkaa toteutunut. Surraan siis, miksi pitää pidentää odotusaikaa hallituksen mahtikäskyllä. Viimeisin esimerkki on Helsingin Sanomien tuore 3.3.25 tehty juttu Sotkamosta. Otsikko on raflaava: "Näin toimii julkinen  terveyskeskus, jossa ei tarvitse jonottaa". Vastaavasti samaisessa Hesarissa mielipidekirjoituksessa kerrotaan, miten lääkärille pääsy on vaikeaa ja osin  osoittautunut mahdottomaksi Vantaa-Keravan alueella. Sotkamon tapauksessa homma perustuu pysyviin omahoitajiin, joiden taustalla ja tarpeen mukaan ovat terveyskeskulääkärit. Vantaa-Kerava jutun perusteella oli puhtaasti omalääkäriperusteinen systeemi. Monien kirjoitusten perusteella näyttää siltä, että terveyskeskuksissa on tosiaan lääkäripula mutta myös osaavien lääkärien pula. Nuo ongelmat olemme nostaneet esille kirjassamme. 

Yhtenä ratkaisuna on omalääkärikoulutus. Yksi kirjoittajistamme Mikko Nenonen pohtii lääkärin näkökulmasta asiaa Face Bookissa seuraavasti: Ehkä aluksi pitäisi ryhtyä kouluttamaan omalääkäreitä, joita ei olekaan koulutettu ainakaan 30 vuoteen. Jokainen erikoistumaton lääkäri ei ole omalääkäri, jos hän ei muualle pääse töihin tai erikoistumaan. Se on aivan oma erikoisalansa, johon oppimiseen menee 5-10 vuotta. Ilman koulutusta ja oikeaa asennetta käy niin kuin nykyisin, eli sekä Suomessa että Englannissa nuorimmat soteammattilaisikäluokat väsyvät, ahdistuvat ja palavat työssään loppuun aivan liian nopeasti. Suomen lääkärilehden juttu tammikuulta 2025 kuvaa NHS:n tilannetta. Otsikkokin on puhutteleva:  "Terveyskeskuslääkärin työpäivä voi olla14 tuntia. Sitä jaksaa kolmena päivänä viikossa.". Resurssipula vaivaa nyt NHS:ää ja luo samalla uusia ongelmia niin palvelujen tarjonnassa kuin saatavuudessa. Toinen ratkaisu on omalääkäri-omahoitaja-tiimi. Vaikka kaikki puolueet ennen aluevaaleja kannattavat omalääkärijärjestelmää, tuskin sitä saadaan aikaan ilman monenlaisia lyhyen ja pitkän tähtäimen toimenpiteitä. Ja vielä kannattaa aiheesta siteerata emeritusprofessori Matti Rimpelää: "Palveluissa kokonaiset ihmiset eivät enää kohtaa kokonaisia ihmisiä." Kun jo perusopinoissa opetetaan näkemään ihmiset ongelmina ja hoitamaan ongelmia näyttöön perustuvilla menetelmillä, ei osaa olla onnellinen työssä, jossa väistämättä joutuu kohtaamaan kokonaisia ihmisiä, joiden elämä on päättymässä."

SOTE:n hyvinvointialueratkaisu "kriisissä". Tässäkin kriisiasiassa on toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Toiset tahot sanovat, että annetaan nyt aikaa alueille. Toiset sanovat, jos lisätään sopeutumisaikaa, sopeutuksen kohteena olevat hyvinvointialueet eivät toimi riittävän ripeästi. Olisiko tässä jonkinlainen luottamuspula valtiovallan ja hyvinvointialueiden välillä. Alueet valittavat, että heidän päätöksentekovalta on rajattu minimiin. Ääripäässä todetaan, että aluevaltuustot ovat turha osa hallintoa. Jonkin sortin kriisi alueilla muhii. Siitä on ilmentymänä myös johtajien irtisanoutuminen, vaikka palkka on vähintäänkin riittävä.

Mitähän SITRAn tilausraportti tähän antaisi?

 Hyvinvointialueen toimielinten toimintaan vaikuttamalla on saavutettavissa vain pieniä säästöjä. Päätöksentekoprosesseja voidaan tehostaa tiivistämällä toimielinrakennetta ja parantamalla tiedonkulkua luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välillä. Asukasosallistumisen vahvistamisessa alueiden kannattaa panostaa rajalliseen määrään hyvin suunniteltuja menetelmiä. 

 ”Toiminnan tehokkuus ja toisaalta demokratia pitää aina huomioida. Toki tehokkuus ei aina ole se, mitä haetaan. Hyvinvointialueen päätöksentekomallia kehittäessä on tärkeä pohtia sitä, onko nykymuotoiselle demokratia-aspektille ihan näin pitkälle menevä tarve. Onko se itseisarvo, josta halutaan pitää kiinni viimeiseen asti? Tämä on äärimmäisen hyvä kysymys, mitä pitää varmasti pohtia. Tästä ei ehkä ole edes mahdollista linjata, harmaan sävyjä on paljon – niin sanottu demokraattisuden tarve vaihtelee todennäköisesti käsittelyssä olevan asian mukaisesti.” – Haastattelusitaatti, johtava virkahenkilö. https://www.sitra.fi/julkaisut/mita-demokratia-maksaa-hyvinvointialueilla/#toimielinten-roolit-hakevat-viela-paikkaansa

Hyvinvointialuesuuskunta. Jotenkin ehdotuksellamme on tilausta. Hyvinvointialueosuuskunta koko Suomeen antaisi mahdollisuudet uudelle pärjäämiskulttuurille. Kokoomuksen kansanedustaja ja varapuhemies Paula Risikko on omissa viime aikaisissa kannanotoissaan nostanut esille osuuskunta-ajattelua. Mielipidekirjoituksessaan HS:ssä 28.2.25 Susanna Kallama (toimitusjohtaja, Yhteiskunnallisten yritysten liitto) ehdottaa mm. seuraavaa: Osaavat ammattilaiset on mahdollista ottaa mukaan yrittäjyyden ja yhteiskunnallisen yritystoiminnan kautta.Suomessa toimii jo tällä hetkellä lähes tuhat sote-palveluja tuottavaa yhteiskunnallista yritystä. Niiden tavoite ei ole jakaa mahdollisimman paljon voittoa yksityisen omistajan taskuun, vaan tuottaa laadukkaita ja vaikuttavia palveluja. Voitosta suurin osa sijoitetaan takaisin toiminnan kehittämiseen ja yhteiskuntaan tekemään hyvää. Voisimme myös kutsua lääkärit, sairaanhoitajat ja muut alan ammattialaiset perustamaan sote-keskuksina toimivia osuuskuntia. Niissä jokainen ammattilainen olisi mukana tasa-arvoisesti ja saisi omistajuuden omaan työhönsä. Yhdessä hallituksen jo päättämän omalääkärimallin kanssa sote-osuuskunnista voisi muodostua sekä ammattilaisille että asiakkaille mieleinen ratkaisu, jossa työhyvinvointi ja hoidonjatkuvuus paranevat.https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011051072.html

Sosiaalihuolto unohdettu "Sote-kriisissä" -se ei ole pelkkää terveydenhuoltoa, SOTE 3.0 - kirjoitus nro 2

Olen seurannut jälleen läheltä ja kaukaa, mitä SOTE tarkoittaa. Jos uskoisin osaa asiantuntijoista ja koko mediaa, niin SOTE tarkoittaisi terveydenhuoltoa. Ihminen vain ei ole pelkkä biologinen ja fyysinen henkilö, vaan myös mitä suurimmassa määrin sosiaalinen. HS:n artikkeli 21.2.25 osoittaa ajankohtaisuudessaan tilanteen "sote-kriisi" terveydenhuoltoon ja sosiaalihuollosta on vain vanhusten hoivapalveluiden leikkaukset mukana analyysissä. (1)  Nyt muotia on puhua omalääkäristä ja kertoa, mitä kaikkea pitää leikata SOTEssa. Näkökulma on surullisen yksipuolinen, ilman näköalaa tulevaisuuteen - niin paitsi uhkakuvana hyvinvointivaltion "konkurssista".

Sosiaalihuolto on osa SOTEa. Se on hyvinvointialueen lakisääteistä toimintaa siinä kuin terveydenhuoltokin. Oheinen tuore THL:n tilasto sosiaalihuollon asiakasmääristä kertoo, miten merkityksellinen osa SOTEa on sosiaalihuolto. (2).  Sosiaalihuoltolaissa määritellään pitkä lista sosiaalipalveluita. Ne on tiiviisti luetteloitu STM:n sivuilla (https://stm.fi/sosiaalipalvelut). HS:n artikkelissa oheinen ympärivuorokautisen hoivan peittävyys ja siihen liittyvä analyysi on ainoa kommentti "sote-kriisistä". Niin leikkausten vuoksi tietenkin palvelujen saatavuus heikkenee ja se voi näkyä viime kädessä päivystyspalveluiden käytössä ja jopa erikoissairaanhoidossa.

• Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus
• Sosiaalinen kuntoutus
• Palvelu taloudellisen toimintakyvyn edistämiseksi
• Perhetyö
• Lapsiperheen kotipalvelu
• Kotihoito
• Tukipalvelut
• Asumispalvelut (tilapäinen asuminen, tuettu asuminen, yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen palveluasuminen)
• Laitospalvelut
• Liikkumista tukevat palvelut
• Päihde- ja riippuvuustyö
• Päihde- ja riippuvuustyön erityiset palvelut
• Mielenterveystyö ja mielenterveystyön palvelut
• Päihde- ja mielenterveystyö
• Kasvatus- ja perheneuvonta
• Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta
• Omaista ja läheistä hoitavan henkilön vapaat
• Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut

Ja lista jatkuu: Erityislainsäädännön perusteella tarjottavia muita sosiaalipalveluja ovat mm. vammaispalvelut, kehitysvammaisten erityishuolto, täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki, lastensuojelu, kuntouttava työtoiminta, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät tehtävät, perhehoito ja omaishoidon tuki.

Lokakuussa aloimme kolme konkaria kirjoittaa (Olli, Kauko Koivuniemi ja Mikko Nenonen) teosta SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria. (3). Lähdimme avaamaan pärjäämisajatuksen avulla SOTE-kokonaisuutta unohtamatta sosiaalihuoltoa. Nostimme esille keskeiset haasteet kokonaisuuden hallinnalle kuten monikanavainen rahoitus, siiloutuneet SOTEn organisaatiot ja henkilöstön tehtävät. Tunnistimme myös keskeiset toiminnalliset haasteet. Mutta vahvasti nousi esille myös aikaisempaa keskittyneempi valtion ohjaus ja siinä erityisesti valtiovarainministeriön keskeinen rooli. Kannusteet hyvinvointialueilla ovat hakusessa. Tosin VM:llä on taskussaan negatiivinen kannuste eli talous ja voimavarojen leikkaaminen. Listalla on ollut mm.ollut jo pitkään, mistä saataisiin leikatuksi 100000 euroa sosiaalihuoltoa. Leikkaustoiminta jatkuu valtion, eritisesti VM:n  mikromanageroinnilla.

Miksi  uutisointi ja keskustelu pyörii terveydenhuollon ympärillä? Meitä hyväosaisia kiinnostavat, miten selviämme hoitojonoista, miten saamme lääkäripalveluita. Vallanpitäjiä kiinnostavat suuret sairaalarakennukset. Niiden rakentaminen ja suojeleminen ovat merkkejä vallankäytöstä kansalaisten suuntaan. Merkittävä osa sosiaalihuollon asiakkaista ovat osin syrjäytyneitä tai muuten niin monenlaisissa ongelmissa, että omien etujen ajaminen on ylivoimainen haaste. (ks. myös päivitys 23.2.25 alla) Sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat lähipalveluita, jossa oleellista ovat ammattihenkiöiden ja asiakkaiden kohtaaminen. Uutiskynnys ylittyy, kun tapahtuu jotain traagista - vanhuksen heitteillejättö, lastensuojelutapauksen kriisiytyminen äärimmilleen jne. Havahdumme viimeistään, kun kuulemme kuolemantapauksista sosiaalihuollon saralla. Kuitenkin asiakasturvallisuuden varmistaminen on keskeinen tekijä.  Heidi Niemi ja Heli Valokivi avaavat artikkelissaan asiaa: "Sosiaalihuollossa asiakasturvallisuus tarkoittaa sitä, että palvelut järjestetään, tuotetaan ja toteutetaan siten, että asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen sekä taloudellinen turvallisuus eivät vaarannu (HE 299/2022, vp, 137). Asiakasturvallisuus liittyy niin välittömään asiakastilanteeseen kuin päätöksentekoon sosiaalipalveluista. Asiakasturvallisuudella on yhteys asiakkaan oikeuksiin sekä sosiaalihuollon laatuun. Sisällöllisten vaatimusten lisäksi asiakasturvallisuus asettaa vaatimuksia muun muassa tiloille, henkilöstölle ja toimintatavoille." (4)

Valtiolla ja hyvinvointialueilla on hukassa kokonaisuuden hallinta. Sen olemme todentaneet kirjassamme monin tavoin. Kokonaisuus nähdään vain järjestelmänä kansalaiskeskeisyyden sijasta. Valtion rooli näkyy yksittäisinä leikkauksina ja kannanottoina tuohon sotemaailmaan. Haluamme puhua pärjäämisestä. Se on arjen käsite, mutta sisältää paljon syvällistä sanomaa. Alla oleva kuvamme avaa asian alaotsikolla "ihmistä etsimässä ja pärjäämistä oppimassa". Jotkut lukijamme ovat onneksemme hoksanneet myös sanoman syvimmän sisällön. Tässä on kolmen lukijan kommentit.

• Voisiko se olla soten ymmärtäminen investointina ihmisen ja suomalaisen yhteiskunnan pärjäämiseen? Tämä tarkoittasi yksinkertaisesti  sitä, että molemmissa on katse tulevaisuuten. Menneisyyttä ja nykyhetkeä ei voida tietenkään  unohtaa. Niiden tarkastelussankin olennaista on tulevaisuuden vaihtoehtojen ja tapahtumien ennakoiminen, niissä pärjäämiseen valmistautuminen. 
• Pärjäämisen kriteeri on se tärkein eikä luulisi olevan vaikea mitata. Ikäihminen voi olla kotihoidossa, jos hän pärjää siellä. Tai yhteisöasuminen on hyvä, mikäli hän pärjää siinä. Kuntoutusta tarvitaan nyt hänelle, koska hän ei muuten pärjää. Tai hän tarvitsee eläketuloihin tukea taloudellisesti pärjätäkseen. 
• Niin, meillähän mitataan tuloksia usein työhön käytetyillä suoritteilla ja suoritteisiin kuluneilla resursseilla, rahalla ja työllä. Kuten tässä on jo todistettu, pitäisi mitata, pärjääkö ihminen saamansa avun turvin. Jos ei pärjää, palvelut ovat tälle ihmiselle vääränlaisia tai huonosti toteutettuja.

 

Me kirjoittajina näemme pärjäämisen ajatustavan kulttuurin muutoksena, jossa ensi kertaa voidaan nähdä niin sosiaalihuolto kuin terveydenhuoltokin samassa käsitemaailmassa. Vuosikausia on puhuttu siitä,  miten sosiaalihuolto ja terveydenhuolto pitäisi integroida keskenään kansalaisen, asiakkaan, potilaan ja palvelujärjestelmän kannalta mukaan lukien myös tiedon kulku ja hallinta eri osapuolten kesken. Vaikeata on ollut, kun on puuttunut yhteinen käsitemaailma. Näin lainsäädäntö on ensimmäinen este integraatiolle. Mutta suurin este on nykykulttuuri, jossa toiminnot, tehtävät ja organisaatiot ovat omissa siiloissaan ja kuplissaan. Huono hallitsematon esimerkki on jo pitkään tunnistettu moniongelmaisten asiakasryhmä. Siihen viittaamme myös kirjassamme (s. 88-89). Huono esimerkki on myös ammattihenkilöiden keskinäisen yhteistyön monet esteet. Huono esimerkki on myös monesti kansalaisen, asiakkaan, potilaan asema ja vuorovaikutus ammattihenkilöiden kanssa.

Teamcare. Olen ajautunut mukaan Startup-yrityksen Teamcare oy:n kehittämistyöhön yrityksen hallituksen jäsenenä. (https://teamcare.fi/) Yrityksen sivuilta poimin seuraavan sanoman: Teamcare™ on erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeisiin suunniteltu uusi digitaalinen toiminnanohjausjärjestelmä. Keksintösäätiön vuonna 2023 palkitsema innovaatiomme yhdistää sosiaalialan ammattilaiset, asiakkaan ja läheiset yhdeksi tiimiksi kuntoutuksen päivittäisessä arjessa. Kun yritys onnistuu tuotteistuksessaan, sen innovaatiota voidaan laajentaa integroimaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluita keskenään. Toiminnallinen asiakassuunnitelma on avain turvalliseen ja ajantasaiseen toiminnanohjaukseen yhdessä asiakkaan ja hänen lähipiirinsä sekä ammattihenkilöiden kanssa. Jatkossa oleten Teamcaren laajentavan tätä innovaatiota sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluieille (hoito- ja kuntoutussuunnitelma, terveyden hoitosuunnitelma). Niin Teamcare toteutuessaan  on samalla ajantasainen eri osapuolia palveleva tietojärjestelmä. Esimerkiksi edelleen THL:n tietovarannot eivät ole kaikilta osin ajantasaisia. Sen huomion tein tässäkin blogikirjoituksessa viittaamiini THL:n sosiaalihuollon asiakkaat - raporttiin ja HS:n raporttiin pohjautuen myös THL:n tilastoihin.

SOTE 3.0. Meillä konkareilla SOTE tarkoittaa sekä sosiaalihuoltoa (SO) että terveydenhuoltoa (TE). Yhdistävänä linkkinä on kansalaisten pärjääminen, joka mahdollistaa myös SOTE-palveluiden integraation sekä luo vision uudesta kulttuurista SOTE 3.0. Polulla kohden tavoitettamme on nyt heti mahdollista edetä. Viitoitamme tietä kirjamme loppuosassa. Kehittämistyömme ei lopu tähän kirjaan vaan jatkuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. 

Päivitys 23.2.2025: HS -mielipide: Salla Laisi, Toni Rajala, Heidi Taskinen: Terveyspalveluja koskeva kansalaiskysely on johdatteleva ja kapeakatseinen - Kansalaiskyselyllä aiotaan vetää rajaviivoja siihen, kenellä on oikeus palveluihin. Säädösvalmistelun tietopohjana ei pidä käyttää huutoäänestystä. Kirjoittajien mielestä kyselyn asetelma on johdatteleva ja kapea-alainen. Se sisältää myös oletuksen palveluiden priorisoinnista ns. nollasummapelillä. "Perustuslain säätämästä oikeudestampalveluihin ei voi poiketa hakemalla parempiosaisten hyväksyntä leikkaamiseen yhteiskunnan huono-osaisilta. Tunnettua on myös, että hyväosaiset koulutetut vastailevat aktiivisemmin tällaisiin kyselyihin. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011048162.html

Viitteet 

(1) Veera Paananen HS 21.2.2025: Sote-kriisi vai pelkkää propagandaa? Sote on kriisissä, väittää oppositio. Ei ole, inttää pääministeri. Saammeko me kohta enää hoitoa, kysyy suomalainen. Nyt tarvitaan avuksi tilastoja ja erotuomari. https://www.hs.fi/paivanlehti/21022025/art-2000011023514.html 

(2)  Sosiaalihuollon asiakkaat : Sosiaalihuollon seurantarekisterin tiedot heinä-, elo-, ja syyskuussa 2024; Forsell, Martta; Inget-Leinonen, Susanna; Jasim, Rand; Lastikka, Sirpa; Mielikäinen, Lasse; Vakkuri, Maija; Väyrynen, Riikka (2025); THL työpapereita 2/2025; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-460-4

(3) SOTE 3.0 - kohden SOTEn uutta kulttuuria, BOD 2024/2025: yhteystiedot:

• Olli Nylander, ollinylander1@gmail.com, +358 40 0457838, 12 Ville Vallgrenin tie Espoo 02600
• Kauko Koivuniemi, kauko.koivuniemi@gmail.com, +358 40 0961692, Ruusulankatu 14 00250 Helsinki 
• Mikko Nenonen, mikkotapio54@gmail.com, +358 40 0457 827, Aurinkorannantie 112, 19600 Hartola

(4)  Heidi Niemi, Heli Valokivi: Sosiaalityöntekijöiden sijaispätevyyden uusi sääntely uhkaa asiakasturvallisuutta, Yhteiskuntapolitiikka 1/2025

Pärjääminen ja sote 3.0 - etenee - SOTE 3.0 - kirjoitus nro 1

 

Tässä on SOTE 3.0-kirjamme ilmestymisen jälkeen ensimmäinen kommentoiva, asioita esiin nostava kirjoitus. Teen tarpeen mukaan näitä aihetta päivittäviä kirjoituksia blogiini.

Julkistimme kuukausi sitten kirjamme SOTE 3.0. Olemme aktiivisesti levittäneet ilosanomaa liittyen aiheeseen. Tässä esiin nousseita havaintojani alkumatkalta. Jätän kertomatta kommentoijien nimet, koska koska ne ovat olleet henkilökohtaisia.

• Pärjäämisen käsite puhuttaa jonkin verran. Minulta on kysytty, miten se liittyy esimerkiksi toimintakyvyn käsitteeseen. Ehkä voi sanoa, että pärjääminen on laaja ja kaikkien meidän arjessa tunnistettu ilmiö. Toimintakyvyn osalta viittaamme THL:n määritykseen: ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen selviytyminen. Pärjääminenon laajempi käsite. Se sisältää varantona neljän T:n mallin: talous, turvallisuus, tekeminen, toverit. Pärjäämisen oleellinen osa ovat pärjäämistaidot ja uusien taitojen oppiminen. 
• Olemme systemaattisesti yrittäneet kertoa itsellemme ja muille, että pärjääminen on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhdistävä käsite. Sitä ei kaikilta osin ole esimerkiksi WHOn terveyskäsite. Itse asiassa kunnolla ei ole päästy sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatioon, kun käsitemaailmat eivät kohtaa. Samoin ennakoiva ajattelu harhailee yksittäisten lähinnä terveydenhuoltoon liittyvien asioiden kimpussa. 
• Olemme pyrkineet lähestymään asioita yksilön, kansalaisen, asiakkaan, potilaan näkökulmasta ensisijaisesti. Pärjäämisessä korostuvat ihmisten arjen tekeminen, haasteet ja pärjäämisen taidot. Kuitenkin jatkuvasti omassa ajattelussamme ja kirjan kirjoituksissa näkyy järjestelätason painolasti. Eräs kommentoija näkee järjestelmänäkökulmana myös esiin nostamamme asiakasryhmät (asiakassegmentit). Jotta palvelujen järjestäjät ja tuottajat pärjäävät jatkuvien säästöhaasteiden ja ihmisten lisääntyvien palvelutarpeiden kanssa, on mielestämme hyvä jaotella ja priorisoida asiakkuuksia. 
  
• Ehkä emme ole kaikilta osin tiivistäneet kirjan punaista lankaa. Eräs kommentoija kysyy: "Voisiko se olla soten ymmärtäminen investointina ihmisen ja suomalaisen yhteiskunnan pärjäämiseen? Tämä tarkoittasi yksinkertaisesti  sitä, että molemmissa on katse tulevaisuuten. Menneisyyttä ja nykyhetkeä ei voida tietenkään  unohtaa. Niiden tarkastelussankin olennaista on tulevaisuuden vaihtoehtojen ja tapahtumien ennakoiminen, niissä pärjäämiseen valmistautuminen." Joo tämä tulkinta näyttää oikein hyvältä tiivistelmältä. Kirjassamme kuvataan mennyttä aikaa, nykyisiä ongelmia ja haasteita sekä luodataan tulevaisuuteen. Nykytilan analyysiämme voitaisiin nimetä tilannekuvaksi. 
• Saattaa olla, että kirjan otsikkomme SOTE 3.0 työntyy monien ajatuksissa juuri kansalaiskeskeisyyden sijasta järjestelmäkeskeisyyteen. Onko ne pojat taas keksimässä uutta "ylähimmeliä". Kun arvostamamme professori Juho Saari nostaa kädet pystyyn tulevaisuuden hahmottelusta, meillä on ytimessä luoda myös tulevaisuuden kuva sotemaailmaan. SOTE 3.0:aa voidaan pitää sellaisena apuvälineenä konkretisoitaessa tahtotilaamme tulevaisuuteen. Tarkan lukijan kannattaa käydä läpi myös etenemispolkumme tulevaisuuteen. On ongelmia, haasteita, joihin voidaan tarttua välittömästi. On haasteita, jotka vaativat aikaa - kuten lainsäädännölliset muutokset. Ja on lopputilanne, joka antaa osviittaa, mitä pitää tehdä SOTE 0.5:stä siirtymisessä tavoitetilaan 3.0. 
• Esimerkiksi voisi ottaa omalääkäriasian. Nyt istuu STM:n työryhmä pohtimassa asiaa. On heti mahdollista määritellä, mitä tarkoitetaan omalääkärimallilla. Miksi se voisi tai ei voisi olla perhelääkärimalli? Tai miksi se voisi tai ei voisi olla omalääkäri-omahoitajamalli? Miksei se voisi olla omalääkärin muodostama asiantuntijatiimi, jossa mahdollistettaisiin kaikkien relevanttien soten asiantuntijoiden hyödyntäminen - siis hoitajien, terapeuttien, sosiaalityöntekijöiden jne. Millaisia kannusteita mallin toimivuuden edistämiseksi pitäisi tehdä. Tai eikö ole aivan oleellista ottaa kantaa monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmiin tässä yhteydessä. Entä miten eri prosessioiden osaaminen varmistetaan. Esimerkiksi lääkärikoulutus on edelleen hyvin sairaalakeskeistä, erikoisalakeskeistä koulutusta. Eikö voitaisi ajatella, että omalta osaltaan omalääkäri-omahoitaja- ammattihenkilötiimi on se asiakkaan / potilaan apuri, kun ihmisen pärjäämisvaranto ehtyy.
  

Olisiko Kuuselan "Syytös"- kirjassa analogiaa Soteen?

Hanna Kuuselan kirjan "Syytös- muuan akateeminen komitragedia" (Vastapaino 2024) luin ns.yhdellä istumalla. Voin suositella niillekin ihmisille, joilla akateeminen maailma ei ole tuttu. Kirja on autofiktio tai Hannan mukaan itse asiassa autofakta hänen kokemuksistaan Tampereen korkeakoulusäätiössä. Mikä ihmeen säätiö? Törmäsin tähän säätiöön pari vuotta sitten, kun pikkuyrityksemme konsulttina tein säätiölle tietoarkkitehtuurityönä. Sen keskeinen tarkoitus oli saada yhtenäistettyä säätiön hajanaiset tietojärjestelmät. Hanna ei kerro, että säätiö on perustettu yhdistämäänTampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston (tai vanhemmalta nimeltä Tampereen teknillisen korkeakoulun) sekä Tampereen ammattikorkeakoulun toiminnot yhden organisaation alle.

Tiivistetysti Kuusela syyttää säätiön johtoa perinteisen Humboltilaisen sivistysyliopiston muuttamisesta nyky-työelämää palvelevaksi koulutuksen ja tutkimuksen tuotantolaitokseksi. Tutkimuksen ja opetuksen kriittinen vapaus on alistettu ennen muuta teknologiateollisuuden tarpeille. Toinen keskeinen syytös on, että entinen yliopiston sisäinen demokratia on hukattu. Jo 1960- ja 1970-luvuilla ajettiin ylopistodemokratiaa eli opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua yliopiston päätöksentekoon. Kompromissina syntyi ratkaisu, jossa päätöksentekoon osallistuivat professorit, tutkimus- ja opetushenkilökunta ja opiskelijat. Nyt säätiössä ulkoiset sidosryhmät ottivat vallan, erityisesti teknologiateollisuus. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) keskitti säätiön ohjauksen taloudelliseen ohjaukseen - resurssien leikkaukseen. Hannan kirjan lopulla hän totesi, että demokratiataistelun tuloksena säätiön johtoon saatiin lopulta professorikuntaa edustamaan yksi henkilö.  

"Syytös" on seikkaperäinen surullinen ja jopa henkilökohtaiseen ahdistukseen ulottuva tilitys sisäisen demokratian rappeutumisesta sekä sivistysyliopiston idean häipymisestä markkinavoimien alle. Vanhat tieteenalarajat pyrittiin rikkomaan ja muodostamaan työelämän tarpeisiin perustuvia uusia oppialojen kombinaatioita. Hylättiin tieteellisen tutkimuksen keskeinen autonomia ja voima tuottaa kriittistä tutkimusta. En tiedä, miten pitkälle tämä hylkääminen on edennyt. Kuusela on kuitenkin kirjan lopussa toiveikas sivistysyliopiston paluun suhteen. Kun markkinaehtoinen toimintatapa keskittyy nykyisen työelämän tarpeiden tyydyttämiseen, niin sivistysyliopisto katsoo kauemmaksi tulevaisuuteen ja hakee uusia näkökulmia vastaan tuleviin tulevaisuuden haasteisiin kriittisen tutkimuksen ja opetuksen avulla.

Miksi kiinnostuin Hannan kirjasta? En ole ollut yliopistomaailmassa sitten 1970-luvun. Sen sijaan työurani on ollut sotemaailmassa yli 45 vuotta. Sotemaailmassa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ajopuun lailla edetty samantapaisten ongelmien pariin kuin tässä yliopistotapauksessa. Ministeriötasolla OKM:n sijasta sotessa valtaa käyttää nyt valtiovarainministeriö apurinaan sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvinvointialueille suora valtion rahoitus tarkoittaa resurssien leikkauspolitiikassa näennäisdemokratiaa. Alueilla ei ole autonomista asemaa. Aluevaltuustojen itsenäinen päätäntävalta on jo alkumetreillä kavennettu minimiin. Itse asiassa rahaohjauksen rinnalle on luotu myös mikromanagerointi yksityiskohtaisen lainsäädännön turvin. Edelleen verrattaessa yliopistojen aikaisempaan kolmikantaan: professorit - muu tutkimus- ja opetushenkilöstö - opiskelijat voidaan tavallaan rinnastaa sotemaailmaan. Kun yliopiston palvelut ja tuotteet ovat tutkinnot ja tutkimukset, niin sotessa ne ovat kansalaisten pärjäämisvajeisiin kohdistuvia palveluita niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollossa. Kun säätiössä valtaa käyttävät konsistori ja hallitus, niin hyvinvointialueilla valtaa käyttävät aluevaltuusto ja aluehallitus. Kummassakin organisaatiossa varsinaisilla ammattilaisilla on rajallinen valta suhteessa ulkoisiin tahoihin (ministeriöt ja sotessa yksityiset palveluntuottajat). Opiskelijoilla on rajallista vaikutusvaltaa, mutta vielä rajallisemmin vaikutusvaltaa on sotessa asiakkailla / potilailla. Vuosien varrella sotessa on tapahtunut ajopuun lailla merkittävä yksityisten palveluiden kasvu ja keskittyminen. Tilanne ei ole minkään tahon hallinnassa. Valitettavia eimerkkejä ovat terveysasemien hallitsematon lakkauttaminen, yksityisten terveysasemien ja sosiaalipalveluiden kasvu ja keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin. Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä. Pitäisi tarjota kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut, joista merkittävä osa on yksityisten toimijoiden tuottamaa. Samalla VM edellyttää ostopalveluiden karsimista.

Olemme kolme konkaria (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjoittaneet kirjan nimeltä "Sote 3.0 - kohti uutta kulttuuria". Kirja on painossa ja ilmestyy kahden viikon sisällä. Emme pyri sillä rikastumaan, vaan pikemminkin saamaan aikaan uudenlaista keskustelua ja toimia - uutta kulttuuria soteen. Kirjamme keskiössä on kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot sekä pärjämislisä, jonka hyvin toimiva palvelujärjeselmä voi tarjota kansalaisille. Ehdottamamme sote 3.0 lähtee kansalaisesta liikkeelle eikä ylätason "himmeleistä", kuten viimeisten kymmenien vuosien uudistussuunnitelmissa on käynyt. On saatava aikaan pärjäämiskulttuurin muutos, jossa kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden tarpeet (eli pärjäämisvajeet) ja palvelujen tarjonta kohtaavat optimaalisesti ja vaikutuksia tuottaen. Tällä hetkellä soten kokonaisuus on hallitsemattomassa tilassa. Kunhan saamme kirjan ulos painosta, voimme avata tarkemmin ajatteluamme ja ehdotuksiamme. Kirjamme ei ole "syytös", vaan se kuvaa ajopuun lailla tapahtunutta kehitystä ja poimii esille keskeiset sudenkuopat tiellä kohden uutta pärjäämiskulttuuria. Aivan kirjamme lopuksi avaamme oman ehdotuksemme sote 3.0:n. Se sisältää selkeän tavoitetilan sekä etenemispolun kohti tuota tavoitetilaa. 

Kirjaa voi ennakkoon tilata meiltä kolmelta konkarilta. Ollin sähköpostiosoite on: olli.nylander1@gmail.com. Hinta on 20 euroa plus postituskulut. Samalla hinnalla voi tilata kirjaa BOD:ltä (Books on Demand, BOD.fi). Kirjasta ilmestyy myös sähköinen versio, jota voi tilata kirjoja myyvistä verkkokaupoista - vaikkapa Adlibris.

Vuoden kohokohdat blogissani

 

Tässä kuvassa kolmea konkaria haastatellaan Mediuutisiin  kirjahankkeestamme

Olen joskus aikaisemmin tehnyt yhteenvetoa blogikirjoituksistani vuoden varrella. On jäänyt viime aikoina vähiin. Tässä mielestäni tietyt kohokohdat perusteluineen. Yllä oleva kuva liittyy lokakuusta joulukuuhun kirjan tekemiseen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa.

Tammikuu: Koskettava elokuva The Father dementikoista: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

• Perustustelu:  Siinä kuvataan aidon oloisesti mielen muutoksia ja muistikuvien sekaisuutta ajassa, paikassa. Mutta kuvaus nostaa esille myös läheisten tuskan ja joskus toivottomuudenkin.
• Olen kokenut tämän tuskan seuratessani suhteellisen läheltä dementikko.-omaiseni mielen muutoksia, masennusta ja tuskaa sekä hänen vaimonsa huolta ja tuskaa. 

Helmikuu:  Vaikuttavuusseuran paneelissa pelkkiä lääkäreitä: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Vaikuttavuus on ollut ja on edelleen keskeinen peruste hyvälle hoidolle. Ja toinen perustelu on, että seura on puuttunut hoidon ja palvelun turhiin osiin - hukkajahtina. Jahdissa on ollut kolme näkökulmaa: terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja lääkehuolto.
• Olen omalta osaltani edistänyt vaikuttavuuden ja vaikutusten ilosanomaa nostamalla ihmisten, kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden pärjäämisen keskiöön yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa ja myöhemmin myös Mikko Nenosen kanssa 

Maaliskuu:  Tiina Soininen, Olli Nylander: Tietojohtamisen Podcast 2024: https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/02/vaikuttavuusseuran-paneelissa-pelkkia.html

• Perustelu: Näkökulmamme on toisaalta yleinen tietojohtaminen. Toisaalta sovellamme sitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tekemämme palvelu on osa ammattikorkeakoulun tietojohtamisen koulutusohjelmaa. Podcastit ovat ns. avointa tietoa.
• Kun Tiina pyysi minua mukaan tähän Podcastin tekoon, en voinut kieltaytyä, koska en ollut aikaisemmin tällaista tekemässä. Saimme aikaan 6-osaisen sarjan. Jokainen osa on noin 30 minuutin mittainen, jossa Tiina haastattelee ja kommentoi jutusteluani. 

Huhtikuu: Ei blogikirjoituksia - oltiin mamman kanssa Euroopan turneella.  Julkaisin blogissani toukokuussa matkaan liittyen blogikirjoituksen: "Olemme hitaita, mutta kotona": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/olemme-hitaita-mutta-kotona.html

• Perustelu: Asuntoautoilu Euroopassa on myös seikkailua digimaailmassa. Matkustuksen hitaus oli suhteellista, kun koti oli koko ajan mukana. Sen sijaan digihitaus ilmeni monin tavoin: auton hallinnan käyttöliittymät, tuskailu Elisan reitittimen kanssa, navigointi ja navigaattorit. 
• Selvisimme kaikesta, myös toisistamme. Kyllä matkailu avartaa.

Toukokuu: Sote-atk-päivät 2024 Tampere - suuri ja mahtava tapahtuma; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/05/sote-atk-paivat-2024-tampere-suuri-ja.html

• Perustelu: Tämä on traditio, johon olen osallistunut vuosikausia. Onhan se pakko.  Aktiivisuus on palkittu ATK-Senaattorin arvonimellä jo vuosia sitten. Tapahtuman historia on liki 50-vuotias, eikä ATK-nimeä siitä tulla poistamaan. Lienee Suomen suurin kongressitapahtuma: liki 2000 osallistujaa, näytteille asettajia satakunta. 
• Tapahtumalla on kaksi antia: 1. hienot alustukset ja runsas näytteille asettajien tarjonta, 2. verkostoituminen. Olin myös edistämässä omalta pieneltä osaltani StartUp-yrityksen "Team Care oy"- tuotteen ensiesittelyä  Riina Rubinsteinin johtamana (https://teamcare.fi/)

 Kesäkuu: Vanhustenhuolto - herätys valtiomahdit; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/06/vanhustenhuolto-heratys-valtiomahdit.html

• Perustelu: Ympärivuorokautista hoitoa tarjotaan muistisairaalle Suomessa usein liian myöhään, osoittaa tuore tutkimus. Kun vanhustenhoito ei toimi, vanhukset päätyvät päivystykseen. Siinä vaiheessa he ovat usein niin huonokuntoisia, että päivystyksen on lähetettävä heidät sairaalahoitoon. 
• Olen puhunut ja nostanut esille vanhustenhuollon ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia vuosikymmeniä - aluksi pienen virkamiehen vinkkelistä, sitten oto. tutkijana, sitten osana valtakunnallista tilastouudistusta, sitten blogistina ja nyt lopulta eräänlaisena kokemusasiantuntijana. 

Heinäkuu: Palvelukonseptiin kirjatut tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/07/palvelukonsepti-ikaantyneiden.html

• Perustelu: Palveluasumisen tavoitteet ja reaalimaailma eivät aina toteudu. Tieto ei aina kulje. 
• Kesäkuun kirjoitukseni ja tammikuun kirjoitukseni todentuvat, kun seuraan dementikko-omaiseni ponnisteluja palveluasumisessa. 

Elokuu: Ikääntyminen ja pärjääminen - Mikon ja Ollin puheenvuoro 16.8.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/08/ikaantyminen-ja-parjaaminen-mikon-ja.html

• Perustelu: Ystäväni Kauko Koivuniemen kanssa teimme vuonna 2023  10-osaisen blogikirjoitusten sarjan aiheesta "Me pärjäämme". 10-osassa tiivistimme sanoma yhdeksi käsitteeksi: "Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa (= poikkeamat lääketieteellisissä mittauksissa ”normaalina pidetyistä” ja myös poikkeamat lainsäädännössä määritellyistä normeista) ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa." ks. Me pärjäämme: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html
•  Pidimme Mikon kanssa dialogina esityksen Kuopiossa. Samalla Mikko sai innostuksen pärjäämisen maailmaan.
  

Syyskuu: Matkani Rovaniemelle sote-tietojohtamisen ytimeen verkostopäiville; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/matkani-rovaniemelle-sote.html

• Perustelu: Tietojohtamisen verkostopäivät ovat samalla tavalla traditio, johon olen melkein joka kerta osallistunut. Esitykset ovat otsikon ydintä ja taso on korkea - yleensä. Tapahtuma on paisunut vuosien varrella.
• Loppupohdintaa lentokentällä: Vielä Rovaniemen kentällä innostuimme pienellä porukalla vertailemaan, mitä on joskus 90-luvulla tehty tietojohtamiseen liittyen ja mitä on vielä niistä ajoista jäljellä. Yllättävän paljon on jäljellä - ehkä mielestäni vähän liikaakin. On se niin, että tämä muutoksen vauhti on verkkaista. Korona taisi vaikuttaa THL:ssä nopeuttavasti tietojen käsittelyyn ja raportointiin. Tekoäly saattaa ehkä vaikuttaa tietojohtamiseen ellei se hyydy matkalla. 

 Lokakuu ja marraskuu olivat hiljaista aikaa bloggarille: ei kirjoituksia

• Perustelu: Käynnistimme Ravintola Kosmoksessa kirjahankkeen yhdessä Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen kanssa. Otsikko on tällä hetkellä: Sote 3.0 kohti soten uutta kulttuuria: - Suomen muutosmatka kolmen konkarin kertomana, kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot keskiössä, sote 3.0: uusi toimintatapa ja uusi organisaatio. 
• Olen kirjassa ns. ykköskirjoittaja, mutta kahden muun konkarin kanssa tämä työ on ryhmätyötä, jossa sovitetaan yhteen ajatuksiamme, kokemuksiamme ja kirjoittamista.On sinänsä minulle uusi kokemus. 

Joulukuu: Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024; https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/12/aamu-kelassa-aluevaalitilaisuuksien.html

• Perustelu: Halusin selvittää, miten lähellä kolmen konkarin kirjaprojekti on aluevaltuutettujen sotekeskusteluja. 
• Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita, mutta ehdotamme myös uutta kulttuuria ja organisointia.  

Tieto ja turvallisuus – seminaari 24.-25.10.2024 -täynnä hienoja alustuksia

Tietojohtaminen ry:n järjestäämän kahden päivän seminaari oli täynnä upeita alustuksia kohdentuen teemaan tieto ja turvallisuus. Yhdestäkin alustuksesta saisi blogiin kunnon jutun. Mutta päätimme toisen osallistujan kanssa, että teen kattavan jutun kaikkien alustusten pohjalta. Toinen henkilö keskittyy Timo Hämäläisen ja Jarno Limnellin alustuksiin. Kaikki nämä jutut tullaan julkaisemaan Tietoasiantuntijalehden numerossa 5/2024. (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-52024)

Tietoa uhkaavat jatkuvasti väärinkäytökset, virheellisyydet, puutteet. Kaikki nämä ovat tiedon käytön turvattomuutta. Tieto on toisaalta keskeinen väline turvallisuuden ylläpitämisessä.  Seminaarille asetettiin tavoitteeksi vastata viiteen kysymykseen. Yritän tässä yhteenvedossani koota kysymysten vastaukset 10 alustuksen pohjalta.

Kuinka luotettavalla täsmätiedolla lisätään turvallisuutta?

Turvallisuutta voidaan lisätä Harri Jalosen mukaan ”tiedon huoltovarmuudella”. Sen avulla lisätään ”informaatioresilienssiä” eli informaation omaa sietokykyä ja sitkeyttä. Turvallisuuden uhkat muodostuvat mis- ja disinformaatiosta, mutta uhkia muodostuu myös tiedon määrän jatkuvasta kasvusta ja sen hallintavaikeuksista. Vastassa ovat myös tietämättömyys tai välinpitämättömyys hyödyntää olemassa olevaa tietoa.

Oleellinen ongelma on tiedon siiloutuminen ja ”kuplautuminen”. Tärkeätä on rakentaa siilot ja kuplat ylittäviä tai läpäiseviä yhteentoimivuuden ja tiedon kulun reittejä. Oleellista on myös löytää keinot, jotka hyödyntävät suuresta tietomassasta tarpeellisen tiedon. Kaikkea tietoa ei kannata hyödyntää kaikkeen turvallisuustyöhön. Hyvän esimerkin tiedon määrän hallinnasta kertoi Isto Mattila esitellessään meriturvallisuuden ennakointiin valjastettua dataa. Toinen esimerkki oli Sari Näsin ja Stiina Kivimäen alustus mediatiedon hyödyntämisestä yhteiskunnallisten trendien havainnointiin strategiatyössä.

Tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus turvallisuustyössä. Usea alustaja varoitteli epäluotettavan tiedon ongelmista tekoälyn hyödyntämisessä. Lisäksi  Mikael Vakkuri nostaa esille tekoälyn algoritmien ongelmallisuuden: 1. onko algoritmin tulkinta relevanssista ”oikea”, 2. onko algoritmin käyttämä datareliaabelia ja validia, 3. kohtaavatko analytiikka ja tiedon tarpeet, 4. voiko ja miten tekoälyn avulla mahdollistaa automaattista päätöksentekoa.

Toisaalta edellä kuvatut Mattilan sekä Näsin ja Kivimäen esimerkit todistavat, että turvallisuutta voidaan edistää tiedon hyödyntämisenä tekoälyn tuomalla analytiikalla.

Mitä riskejä ympäristössämme on?

Mika Susi avasi riskien maailmaa luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: 

1. henkilökohtaiset riskit, 
2. organisaation operatiiviset riskit, 
3. projektiriskit, 
4. strategiset riskit, 
5. kokonaisvaltaiset riskit, joissa on aineksia 1–4 riskeistä. 

Tulkintani mukaan tähän viidenteen riskiin kuuluvat myös systeemiset riskit (esim. toimitusketjuissa). Mika nostaa esille vielä listan nousevista riskeistä: taloudellinen epävarmuus, geopoliittinen epävarmuus, teknologiariskit, kyberriskit, jatkuvuusriskit, logistiikkaan ja toimitusketjuihin liittyvät riskit, mis- ja disinformaatio, regulaatioriskit.

Globaalit riskit liittyvät yleisen maailmanjärjestyksen muutokseen. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaan suhteellisen stabiili turvallisuustilanne, jossa oleellisena turvaajana oli YK ja sen eri järjestöt mukaan lukien rauhanturvaajat. Kuitenkin 1980-luvulta saakka tätä stabiilia tilaa on haastettu mm. uuden teknistaloudellisen paradigman avulla. Globalisaatio on saanut aikaan markkinoiden avautumisen, jota sitten on alettu uhkaamaan protektionismilla. Turvallisuusriskit näkyvät myös erilaisina vastakkainasetteluina niin henkilöiden kuin organisaatioiden ja valtioiden välillä. Uhkana ovat riskien eskaloitumisena. (mm. Jarno Limnellin alustuksessa). Myös Timo Hämäläinen avaa aihetta puhumalla mm. ”kompleksisuusriskistä”. Helena Berg avaa sekä Timon että Jarnon alustuksia tarkemmin tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.

Miten tietoa käytetään johtamisen ja turvallisuuden perustana?

Monen alustajan perusajatuksena on yhdistää turvallisuusajattelu osaksi johtamista. Se ilmenee kokonaisvaltaisessa riskien hallinnassa. Tähän liittyvät myös ennakointi- ja skenaariomenetelmien hyödyntäminen johtamisessa.  Turvallisuusriskejä ovat myös toiminnan jatkuvuusriskit. Ja jatkuvuuden hallinta on osa johtamista.

Johtamisen suurena haasteena ovat monimutkaiset ongelmat ja kompleksiset ongelmat. Ne luovat epävarmuutta ja epäselvyyttä johtamiseen. Monimutkaiset ongelmat ovat periaatteessa hallittavissa omin keinoin, kun taas kompleksiset ongelmat liittyvät organisaation hallittavuuden ulkopuolisiin tekijöihin. Helposti käy niin, että suuret päätökset tehdään suurimman tietämättömyyden vallitessa. Vastalääkkeeni on Jalosen mielestä tietämättömyyden esiripun poistaminen ja täsmätiedon nostaminen keskiöön.

Kuinka riskit hallitaan?

Riskien hallinnassa on tunnistettava, onko riski henkilökohtainen, organisaatiokohtainen vai laajempi, jopa globaali. Riskien hallintaan on luotu kaksi standardia: ISO 28001 ja ISO 27005. Ennakointi ja jatkuvuuden hallinta ovat keskeisiä riskien hallinnan elementtejä.

Mika Susin mukaan johtamisessa usein ajaudutaan välttelemään tappioita (”loss aversion”). Silloin tappioiden pelko johtaa riskikäyttäytymiseen ja mahdollisuuksien sivuuttamiseen. Vastalääkkeenä tällaisella vaistojen varassa johtamiselle on analyyttinen tietopohjainen riskien hallinta.

Yrityksen riskien hallinnassa voidaan käyttää hyväksi EK:n luomaa yritysriskiturvallisuuden mallia. Mallissa hallitaan liiketoiminnan jatkuvuus, turvallisuus ja vaatimusten mukaisuus. (https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/).

Tietojärjestelmiin ja tietotuotteisiin (kännykät, läppärit) liittyy organisaation ja sidosryhmien väliset riskit. Ilmari Luoma avasi tätä IT-riskimaailmaa eri osapuolten välisten sopimusten hallintana sekä toimitusketjujen hallintana. Oleellista on, että sopimus kattaa myös ns. perityt riskit, joita ovat sopimuskumppanin alihankkijoiden kanssa tehdyt sopimukset. Toimitusketjujen riskejä voidaan hallita kuvaamalla ketjut ja niiden avainkohdat.

Mikä on strategisen ennakoinnin merkitys?

Tuomo Kuosa avasi alustuksessaan tätä kysymystä viiden kohdan listalla: 

1. yhteinen ymmärrys, 
2. mahdollisuuksien ja uhkien tunnistaminen, 
3. uudet kehityspolut, 
4. sisäinen kommunikaatio ja ennakointikyky, 
5. edelläkävijyys.  

Tuomon mielestä turbulenssin maailmassa pitää haastaa konservatiivinen strategiatyö. Konservatiivinen eli perinteinen strategiatyö etenee lineaarisesti tutuilla kaavoilla eteenpäin. Seurauksena on: ”Saman toimialan kilpailijat voivat tehdä samantyyppistä visiointia, ennustuksia ja odottavat tulevaisuuden olevan tietynlainen.” Ennakointiin perustuva strategiatyö puolestaan perustaa analyysin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja niiden vaikutusten arvioinnista linjalla mahdollisuudet, uhat, epävarmuudet. On siis useita todennäköisiä tulevaisuuksia yhden sijaan.

Toinen väline Tuomon työpakissa on skenaariomenetelmä, jossa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 

1. mitä tulee tapahtumaan, 
2. mitä voisi tapahtua, 
3. miten tavoitteet voidaan toteuttaa, 
4. miten voidaan luovia toimintaympäristössä, 
5. miten erilaiset tavoitteet voidaan saavuttaa – siis korkeat, pitkän ajan tavoitteet ja pienet nopeasti realisoitavat tavoitteet.

Jarno Limnellin mielestä yksilötasolla ennakointia on kyky toimia ja ylläpitää toimintakykyä – siis resilienssiä. Ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus koostuu neljästä osa-alueesta: todellisuus, tunne, sietokyky eli resilienssi ja kulttuuri. Tästä voi lukea tarkemmin Helena Bergin jutusta tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.(https://www.tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija_5_2024_berg_epavakaina_aikoina_korostuu_luottamus.pdf)

Aamu Kelassa - aluevaalitilaisuuksien etkot 10.12.2024

Kuvassa vasemmalta Kelan pääjohtaja Outi Antila, Tiina Merikanto ja panelistit

Kutsu. Sain kutsun Aamu Kelassa -tapahtumaan, joka oli ensimmäinen aluevaalitilaisuus. Kelan pääjohtaja Outi Antilan toivotti tervetulleiksi paneelin osallistujat ja yleisön paikanpäällä sekä etänä. Tapahtuman moderaattorina, kyselijänä toimi monille tuttu toimittaja (nyt emerita) Tiina Merikanto. Oli systemaattinen ja topakka Tiinan ote. Aika riitti ja kaikki saivat puhua rajoitetusti. 

Kelan tervehdys. Outi Antila kertoi Kelan roolista tässä aluevaaliasiassa. Itse asiassa Kelalla ja hyvinvointialueilla on monia yhteisiä asiakkaita. Tavoitteena on, että etuudet ja palvelut tuotetaan periaatteella: oikea palvelu, oikea etuus, oikeaan aikaan. Kokemukseni pohjalta tämä on ihannetilanne, joka ei aina toteudu monestakin syystä. Eräs syy Antilan mukaan ovat tiedon liikkuvuuden esteet. Esimerkkinä yhteen toimivuudesta etuuksissa ja palveluissa Antila mainitsee toimeentulotuen - työttömyysturvan- asumistuen. Kun tähän vielä lisään tukien piirissä olevien ihmisten monet sairaudet ja ongelmat, niin kyllä ihanne tuotantoperiaatteista on haastavassa tilassa.

Tunnetila. Tiina Merikanto avasi kyselyrumbansa esittelykierroksella, johon hän toivoi vielä ehdokkaiden kertovan tunnetilansa hyvinvointialueiden nykytilasta. Tässä esitän tiivistyksen: Oskari Valtola (kok) - toiveikas, Panu Peitsaro (LiikeNyt) - surullinen, Hanna-Leena Mattila (keskusta) - varovaisen toiveikas, Riitta Kuosmanen (kd) - kyllä se siitä, Anna Kontula (vas) tunteet yksilöllisiä / ei vastausta, Henrik Wikström (rkp) - syvä huoli, Helena Marttila (sdp) - hankala tunne, Arja Juvonen (ps) huolestunut. Tunnetilat näyttivät surumielisiltä.

Hyvää. Ja kysely jatkuu: Mikä on hyvinvointialueellanne hyvin tehty ja voitaisiin tarjota malliksi naapurille? Tiivistän vastaukset ilman yksilöintiä. Osassa ollaan digin eturintamassa, etäpalveluiden toteutusvaiheessa. Osa korostaa säästövaatimusten kurinalaista toteuttamista. Jossain alueella on voitu vähentää vuokratyötä 60%. Jossain on onnistuttu tarjoamaan uusia töitä muuttuvalla työnkuvalla. Jossain on onnistuttu palvelutuotannon kehittämisessä esimerkillisesti, mutta ihmetelty, miksi malli ei leviä oman alueen ulkopuolelle.

Korjattavaakin löytyi: Teen jälleen koonnoksen vastauksista ilman yksilöintiä. 

• Taloudenpito on korjautunut, mutta palvelut ovat kärsineet joskus rankastikin. Säästöt ovat olleet joskus jopa absurdeja  kuten sairaaloissa tarjotaan alusasuksi vain miesten mallia. 
• Paljon korjattavaa nähtiin digipalveluissa. Erityisesti huoli oli, miten vanhukset pärjäävät näiden palveluiden kanssa. 
• Kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen koettiin haastavaksi, koska heikko edistäminen koituu viime kädessä hyvivointialueille palvelutarpeiden lisääntymisenä. Monelta vastuutaholta puuttuu usko ennaltaehkäisyyn, koska tulokset saadaan vasta viiveellä.
• Asianosaiset tahot pitivät HUS:n erityisasemaa huonona ratkaisuna (se tiedettiin etukateen). Rahavirrat alueelta HUS:iin kirpaisevat aluetta tai sitten ne ovat riittämättömät HUS:n kannalta.
• Omaishoidon tuen leikkaukset ovat hankala yhtälö koko vanhusten palvekokonaisuudessa. 
• Nykyjärjestelmässä on demokratiavaje. Rahoituslaki on määräävä laki. Sote-palvelut ovat alisteisessa asemassa ja alueilta puuttuu oma päätäntävalta. Valtio ja erityisesti VM päättää kaikesta. Tämä on todella tuttu ilmiö. Tietysti osa panelisteista korosti, että on tämä hallitusohjelma ja sen säästöohjelman välttämättömyys. Tiina kyllä puuttui ponnekkaasti näihin puheisiin ja totesi, että kaikki tämän tietävät.

Vanhukset. Tietysti Merikanto halusi kysyä vanhuspalveluista. Ovathan ne olleet vuosikymmeniä keskeisiä aihealueita vaalikeskusteluissa, mutta unohdettuja asioita keskustelujen jälkeen. Tiina alusti asiasta. Ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty kaikkialla. Kotona pärjääminen on asiantuntijoiden mukaan epärealistinen tavoite. Kotona asustaa yhä heikkokuntoisempia vanhuksia. Näin palveluasumisajat ovat lyhentyneet noin kahdeksi vuodeksi. Ja monien tahojen hehkuttamaa yhteisöllistä asumista on vähän. Tätä puolta panelistit olivat ensin korostaneet, kunnes Tiina oikaisi näitä perättömiä puheita. Omaishoidon huolista kertoi yksi panelisteista. Ja lopuksi Tiina kertoi huolestuttavan kokemuksensa otsikolla "kaksi iäkästä osastolla". Taisivat olla jossain akuuttisairaalassa. Tiina oli kysynyt, minne matka sairaalan jälkeen. Toinen vastasi: "kyllä mut siirretään jonnekin kaksioon". Toinen puolestaan vastasi: "En tiedä, minne minut laitetaan". 

Omalääkäri. Seuraava Tiinan kysymys koski omalääkäri -omahoitajamallia. Tunnetusti mallilla on monia toteuttamistapoja. Tapahtuman isännällä Kelallakin on oma yksityislääkäreihin perustuva mallinsa. Ammattiharjoittajamalli on yksi variantti yksityisistä palveluista. Oulussa on Tiuran malli, jonka perusteella edelliselle hallitukselle paikallinen professori oli tehnyt ehdutosensakin. Kaikki panelistit vakuuttivat, että omalääkärimalli on joltain osin käytössä alueellaan. Tarkemmassa tarkastelussa vakuuttelussa oli joka puolella haasteita ja rajoitteita. Oli myös kokemusperäistä tietoa. Jossain toimi omatiimi. Joku kertoi hyviä kokemuksia siitä, miten oppi tuntemaan asiakkaansa. Työterveydenhuollon mukaan otto oli myös haasteellisesti esillä. 

Perusterveydenhuoltoon liittyvistä asioista Tiina teki muutaman kysymyksen.

• Yksityislääkärit mukaan omalääkärityöhön - oli Tiinan täydentävä kysymys. Yllätyin, kun lähes kaikki panelistit liputtivat tämän asian puolesta. 
• Entä luottavatko panelistit terveyskeskuksiin palveluiden tuottajatahona? Tässäkin kysymyksessä panelistit muodostivat yhtäköyttä-yhdistyksen - kyllä. 
• Ja vielä Tiina tiristi ulos panelisteiltä lyhyen vastauksen perusterveydenhuollon hoitotakuusta 7vrk:ta, 14 vrk:ta vai 3 kuukautta. Tässä rintamalinjat rakoilivat aika odotetusti. Hallituspuolueiden edustajat kannattivat 3kk:n odotusaikaa säästöihin vedoten. Muut empivät eri vaihtoehtojen välillä. Joku totesi jämäkästi, että oikeaan aikaan täytyy päästä hoitoon. Joku piti tuota pitkää odotusaikaa vitsinä. 

Valta. VM:n ja STM:n ohjaavasta roolista oli Tiinan seuraava kysymys. Pitäisikö sitä pienentää vai suurentaa? Anna Kontula avasi pontevasti pelin. Substanssilait ja perustuslaki pitäisivat olla määräävässä asemassa rahalain yli. VM:n hallitsevan aseman sijasta pitaisi STM ja hyvinvointialueet olla hallitsevassa asemassa. Annan mielestä voisi auttaa asiaa rajoitettu aluevero. Tämän jälkeen kaikki tunnistivat VM:n keskeisen roolin. Osa oli Annan kanssa samoilla linjoilla. Osa korosti säästöjen välttämättömyyttä ja siinä VM:n roolia. Nykyinen rahoituslaki oli monen mielestä uudistettava. 

Yhteistyö. Merikannon viimeinen varsinainen kysymys oli, pitäisikö hyvinvointialueet toimia jatkossa yksin vai yhdessä? 

• Panelistit tunnistivat erikoissairaanhoidon aseman ja sen keskityksen periaatteet. YTA-alueet (eli yhteistoiminta-alueet) olisivat osassa yhteistyötä vaativien asioiden foorumeita. 
• Hyvien käytäntöjen siirtäminen oli joidenkin mielestä (jotenkin uutena ideana koettuina) hieno innovaatio. Tosiasia on, että näitä on yritetty vuosikausia. Aina ne ovat tyrehtyneet kateuteen tai perusteluihin erilaisesta organisaatiosta tai rahan ja ajan puutteesta. 
• Yhtenäinen tuntui olevan käsitys tietojärjestelmien keskitetystä toteuttamisesta. Valtion ohjauksen pitäisi olla tiukka. Nyhtähän ei ole niin. Eikä mielestäni kovin lupaavalta näytä tulevaisuuskaan. 

Lopuksi. Tiinakin helpotti panelisteja ja lupasi yleisölle mahdollisuuden kysymyksiin. Panelisteille kysymys kuului: mikä on viestisi äänestäjille? Mielestäni vastaukset olivat laimeita, mitään sanomattomia, joten ei niitä tarvitse tässäkään toistella. Yleisölle Tiina antoi mahdollisuuden kolmeen kysymykseen, jotka koskivat seuraavia aiheita: sosiaalityöntekijäpula, ikäihmisten digitaidot, lastensuojelu. Lastensuojelussa korostettiin ennaltaehkäiseviä toimia ja perhepalveluita. 

Sote 3.0. Kerroin pienelle yhtäväpiirille ilosanomani, että olemme kolme konkaria (kokemusasiantuntemus yhteensä 150 vuotta) tekemässä sote 3.0- kirjaa. Tavoitteemme on se  julkaista omakustanteena ensi vuoden alussa helmikuussa. Vertailuna voin todeta, että paneelin aiheet ovat tuttuja kirjassamme, mutta otteemme on ihmisten, kansalaisten pärjääminen ja sen perusteella sotepalveluiden kokonaisuuden hallinta. Käymme läpi periaatteita, historian painolastia, nykytilanteen haasteita. Lopuksi luomme oman ehdotuksemme sote 3.0 ja sen perustana olevan  pärjäämishyötymallin. Organisointiratkaisumme kerromme, kun kirja ilmestyy. Hahmotus on jo päissämme. Kirjan kirjoittajat ovat: Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen. Ja työnimi tällä hetkellä ilman alaotsikoita on "KOHTI SOTEN UUTTA KULTTUURIA". Anslyysimme ja ehdotuksemme ovat käänteen tekeviä, suorastaan uusi paradigma. No kyllä nyt on hehkutettu oikein kunnolla.