Julkistimme kuukausi sitten kirjamme SOTE 3.0. Olemme aktiivisesti levittäneet ilosanomaa liittyen aiheeseen. Tässä esiin nousseita havaintojani alkumatkalta. Jätän kertomatta kommentoijien nimet, koska koska ne ovat olleet henkilökohtaisia.
- Pärjäämisen käsite puhuttaa jonkin verran. Minulta on kysytty, miten se liittyy esimerkiksi toimintakyvyn käsitteeseen. Ehkä voi sanoa, että pärjääminen on laaja ja kaikkien meidän arjessa tunnistettu ilmiö. Toimintakyvyn osalta viittaamme THL:n määritykseen: ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen selviytyminen. Pärjääminenon laajempi käsite. Se sisältää varantona neljän T:n mallin: talous, turvallisuus, tekeminen, toverit. Pärjäämisen oleellinen osa ovat pärjäämistaidot ja uusien taitojen oppiminen.
- Olemme systemaattisesti yrittäneet kertoa itsellemme ja muille, että pärjääminen on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhdistävä käsite. Sitä ei kaikilta osin ole esimerkiksi WHOn terveyskäsite. Itse asiassa kunnolla ei ole päästy sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatioon, kun käsitemaailmat eivät kohtaa. Samoin ennakoiva ajattelu harhailee yksittäisten lähinnä terveydenhuoltoon liittyvien asioiden kimpussa.
- Olemme pyrkineet lähestymään asioita yksilön, kansalaisen, asiakkaan,
potilaan näkökulmasta ensisijaisesti. Pärjäämisessä korostuvat ihmisten arjen tekeminen, haasteet ja pärjäämisen taidot. Kuitenkin jatkuvasti omassa
ajattelussamme ja kirjan kirjoituksissa näkyy järjestelätason
painolasti. Eräs kommentoija näkee järjestelmänäkökulmana myös esiin nostamamme asiakasryhmät (asiakassegmentit). Jotta palvelujen järjestäjät ja tuottajat pärjäävät jatkuvien säästöhaasteiden ja ihmisten lisääntyvien palvelutarpeiden kanssa, on mielestämme hyvä jaotella ja priorisoida asiakkuuksia.
- Ehkä emme ole kaikilta osin tiivistäneet kirjan punaista lankaa. Eräs kommentoija kysyy: "Voisiko se olla soten ymmärtäminen investointina ihmisen ja suomalaisen yhteiskunnan pärjäämiseen? Tämä tarkoittasi yksinkertaisesti sitä, että molemmissa on katse tulevaisuuten. Menneisyyttä ja nykyhetkeä ei voida tietenkään unohtaa. Niiden tarkastelussankin olennaista on tulevaisuuden vaihtoehtojen ja tapahtumien ennakoiminen, niissä pärjäämiseen valmistautuminen." Joo tämä tulkinta näyttää oikein hyvältä tiivistelmältä. Kirjassamme kuvataan mennyttä aikaa, nykyisiä ongelmia ja haasteita sekä luodataan tulevaisuuteen. Nykytilan analyysiämme voitaisiin nimetä tilannekuvaksi.
- Saattaa olla, että kirjan otsikkomme SOTE 3.0 työntyy monien ajatuksissa juuri kansalaiskeskeisyyden sijasta järjestelmäkeskeisyyteen. Onko ne pojat taas keksimässä uutta "ylähimmeliä". Kun arvostamamme professori Juho Saari nostaa kädet pystyyn tulevaisuuden hahmottelusta, meillä on ytimessä luoda myös tulevaisuuden kuva sotemaailmaan. SOTE 3.0:aa voidaan pitää sellaisena apuvälineenä konkretisoitaessa tahtotilaamme tulevaisuuteen. Tarkan lukijan kannattaa käydä läpi myös etenemispolkumme tulevaisuuteen. On ongelmia, haasteita, joihin voidaan tarttua välittömästi. On haasteita, jotka vaativat aikaa - kuten lainsäädännölliset muutokset. Ja on lopputilanne, joka antaa osviittaa, mitä pitää tehdä SOTE 0.5:stä siirtymisessä tavoitetilaan 3.0.
- Esimerkiksi voisi ottaa omalääkäriasian. Nyt istuu STM:n työryhmä pohtimassa asiaa. On heti mahdollista määritellä, mitä tarkoitetaan omalääkärimallilla. Miksi se voisi tai ei voisi olla perhelääkärimalli? Tai miksi se voisi tai ei voisi olla omalääkäri-omahoitajamalli? Miksei se voisi olla omalääkärin muodostama asiantuntijatiimi, jossa mahdollistettaisiin kaikkien relevanttien soten asiantuntijoiden hyödyntäminen - siis hoitajien, terapeuttien, sosiaalityöntekijöiden jne. Millaisia kannusteita mallin toimivuuden edistämiseksi pitäisi tehdä. Tai eikö ole aivan oleellista ottaa kantaa monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmiin tässä yhteydessä. Entä miten eri prosessioiden osaaminen varmistetaan. Esimerkiksi lääkärikoulutus on edelleen hyvin sairaalakeskeistä, erikoisalakeskeistä koulutusta. Eikö voitaisi ajatella, että omalta osaltaan omalääkäri-omahoitaja- ammattihenkilötiimi on se asiakkaan / potilaan apuri, kun ihmisen pärjäämisvaranto ehtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti