THL on julkistanut raporttinsa sosiaali- ja terveydenhuollon laaturekistereistä marraskuussa 2019. (1) Raportti on terveydenhuollon osalta varsin kattava niin kansainvälisen taustoituksen kuin Suomen oman historiallisen etenemispolun osalta. Tie Suomessa on ollut niin pitkä, että tämän blogin kirjoittajakin on aikanaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ollut mukana kehitystyössä. Ei tullut valmiiksi asia liki 20 vuotta sitten ja mahtaako tulla valmiiksi nytkään. Olen hiukan pessimisti tässä asiassa monestakin syystä.
Raha. Ensin on pakko ottaa puheeksi raha. Raportin laaja valmistelujoukko on realistisilla linjoilla, paljonko pitäisi satsata tällaiseen laatujärjestelmään rahaa - rahoitustarve on yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. No se on tarkoitus jakaantua usealle vuodelle. Mutta kuitenkin kysyn, onko hankkeeseen realistista saada kokoon tuota rahasummaa. Rahan kerääminen eri lähteistä edellyttää, että kaikki osapuolet ovat vakuuttuneita rahamäärän tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta. Jos vaikka rahaa tulisi rännistä, niin haasteet jatkuvat rahan kohdentamisessa ja käytössä.
Alhaalta ylös-periaate. Laaturekisterien kehittäminen on aikanaan lähtenyt liikkeelle yksittäisistä kliinisistä intresseistä. Sen vuoksi rekistereitä on Suomessakin jo 1990-luvun lopulla löydetty yli 100 ja suuri määrä myös alueellisia sellaisia. On myös matkan varrella tehty töitä, miten rekisterit olisivat mahdollisimman tehokkaita, laadukkaita ja ennen muuta vaikuttavia. On myös käynyt niin, että innostus on hiipunut näihin samoihin tekijöihin sekä yksilöllisen yrittämisen hiipumiseen. Ansiokkaasti arvioidaan kansallisia rekistereitä (THL:n hilmot ja muut vastaavat sekä Kelan Kanta) ja niiden yhteyksiä laaturekistereihin. Mielestäni kuitenkin yksi asia jää vähälle huomiolle - tiedon keruu ammattihenkilöiden urakkana. Tämän haasteen opin kantapään kautta tuntemaan ollessani vastuussa kansallisten rekisterien kehittämisestä. On lähdettävä liikkeelle - niin alhaalta ylös - periaatteella tässä tiedonkeruussa. Sitä on hiukan pohdittukin raportissa. Mutta oleellista on, että kerättävä tieto ensisijaisesti hyödyttää ammattiauttaja (lääkäri, hoitaja) - asiakas/potilassuhdetta. Rahaa voidaan siis sijoittaa ylhäältä-alas-periaatteella merkittäviä summia, mutta kosketus reaalimaailmaan on varmistettava päinvastaisin toimin.
Kansallinen tiedonkeruu pitää olla myös kaiken laatutiedon keruun perustana. Se liittyy oleellisesti kahteen seikkaan: 1. ammattihenkilö-asiakas/potilassuhteen ensijaisuuteen ja 2. kansallisten tiedonkeruiden, ml. tietorakenteiden hyödyntämiseen. Löysin raportista kahdesta paikkaa tätä tukevat virkkeet:
- Paras tapa on kerätä kaikilta alueilta yhdenmukaista rekisteripohjaista tietoa, jonka sisältö on määritelty kansallisella tasolla. (s.72).
- Kansalliset terveydenhuollon rekisterit sisältävät jo nyt paljon laaturekistereissä tarvittavia tietoja, joten myös niitä tulisi käyttää laaturekisterien tiedon lähteenä. (s.149).
Hankkeen etenemismalli perustuu kaikkialla tehtyihin etenemisratkaisuihin eli erillisiin ongelma/tautikohtaisiin tiedonkeruisiin ja sitä kautta rakennettaviin rekistereihin. Samaan aikaan etenee vauhdilla kahta tietä omat kehityshankkeensa. Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat auttamattomasti vanhentuneita. Sen tunnustavat kaikki osapuolet. On noustava HIMSS-luokituksessa alhaalta ylös kohden tasoa 7 ja vastaavasti myös sosiaalihuollossa sekä integroituna terveydenhuoltoon. (2) Se merkitsee suurta muutosta nykyisiin järjestelmiin ja toimintakulttuureihin. Maassamme on uusjaon vaihe. Ennusteena on, että Apotti ottaa oman osuutensa (ja on jo ottamassa), UNA pyrkii ottamaan valtaosan ja sitten on vielä Nova-hankekokonaisuus. Näiden kaikkien sisälle on leivottava laaturekisterien ydin. Toinen tie on meneillään kehittää tietojohtamisen välineistöä osana IT-järjestelmien uudistamista ja mahdollista uuden tuotantokauden soteuudistusta. Tuohon liittyy myös olemassa olevat asiakas- ja potilastietojärjestelmät ja tulevat sekä Kanta mutta myös kansalliset rekisterit. On siis yksittäisten laaturekisterien rakentamisen sijasta tai vähintäänkin rinnalla sisään leivottava laatuajattelu ja laatutiedot osaksi potilas- ja asiakastietojen uudistamista sekä tietojohtamisen työkalujen uudistamista.
Asiakaslähtöisyys on termi, jota tähän asti on noudatettu sen negatiivisessa merkityksessä. Eli tehdään uudistuksia ilman asiakkaita (asiakkaat saavat lähteä) eikä asiakkaiden kanssa. Raportissa on hyvää asiakkaan (tässä tapauksessa potilaan) ottaminen mukaan kokonaisuuteen: PROM- asiakkaan omat havainnot, PREM - potilaan kokemukset hoitotilanteen vuorovaikutuksesta eli "miten palveluntuottaja pärjää asiakaskuntansa kanssa". (s. 86-87). Tämä vaatii paljon muutakin kuin pelkästään tietojen oikeellisuuden ja luotettavuuden varmistamista. On oleellista esimerkiksi saada asiakasnäkökulma osaksi toimintaa ja vaikkapa omavalvontaa (jotkut haluavat käyttää termiä itsearviointia). PROM (Patient-Reported Outcome Measures) ja PREM (Patient Reported Experience Measures) -tietojen pitää vaikuttaa heti eikä viivellä. Mitä enemmän on viivettä tällaisten tietojen hyödyntämisessä konkreettisessa hoitoprosessissa, sitä heikompi on tiedon vaikuttavuus. Sama välitön vaikutus pitää olla myös muun laatutiedon ytimessä.
Lähtisin hakemaan yhteistyönä laadun tietosisältöpakettia, joka pätisi soveltuvin osin sekä terveydenhuoltoon että sosiaalihuoltoon. Nyt sosiaalihuoltoa ei käsitellä lainkaan, vaikka raportin otsikossa on mukana "sosiaali-". Sairausryhmäkohtainen tie on liian pitkä ja myös hintava ratkaisu. Laadun näkökulmana voisi olla asiakas (potilas). Jo raportin kansainvälisestäkin katsauksesta sekä kansallisista ratkaisuista saadaan tiivistettyä esille keskeiset laatutekijät. Ne voitaisiin kytkeä hoitoprosesissiin tai asiakaspolkuun (asiointipolkuun) ottaen mukaan ennaltaehkäisevä, ennakoiva tilanne. (3)
Viitteet
(1) Pia Jonsson, Sirkku Pikku-Jämsä ja Pia-Liisa Heliö: Kansalliset laaturekisterit sosiaali- ja terveydenhuollossa. toimintamalli, organisointi ja rahoitus, THL -raportti 16/2019; http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138834/URN_ISBN_978-952-343-420-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
(2) HIMSS: https://www.himssanalytics.org/europe/electronic-medical-record-adoption-model
- stage 7: Complete EMR; External HIE; Data Analytics, Governance, Disaster Recovery, Privacy and Security
- stage 6: Technology Enabled Medication, Blood Products, and Human Milk Administration; Risk Reporting; Full CDS
- stage 5:Physician documentation using structured templates; Intrusion/Device Protection
- stage 4: CPOE with CDS; Nursing and Allied Health Documentation; Basic Business Continuity
- stage 3: Nursing and Allied Health Documentation; eMAR; Role-Based Security
- stage 2: CDR; Internal Interoperability; Basic Security
- stage 1: Ancillaries - Laboratory, Pharmacy, and Radiology/Cardiology Information Systems; PACS; Digital non-DICOM image management
- stage 0: All three ancillaries not installed
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti