 |
| Kuntaliiton kartta erityisvastuualueista ja sairaanhoitopiireistä 2019 |
Mikä ihmeen sitaatti tämä on ja miksi nostin sen "tikun nokkaan"? No. Nyt on meneillään pääkaupunkiseudun soteselvittely. Helsingin Sanomat on viikko sitten saanut käsiinsä väliaikatietoja, joiden mukaan alue jaettaisiin osiin ja Helsinki saisi jonkinlaisen erityisaseman. (2) Hetimiten on tätä ratkaisumallia kritisoitu monelta kannalta: tulee lisää maakuntia, yksi kunta on erityisasemassa verrattuna muihin kuntiin tai vaikkapa muihin suuriin kuntiin (kuten Turku, Tampere, Kuopio, Oulu), HUS:n asema pitää järjestää erityisratkaisuna palvelemaan kaikkia Uudenmaan alueelle mahdollisesti syntyviä maakuntia jne. Niin ja päinvastoin. Helsinki olisi väkiluvultaan suurin maakuntiin verrattava alue. Kuitenkin säilyisi mallissa monta pientä maakuntaa, joiden kantokyky ja väestöennusteiden mukainen tulevaisuus voivat johtaa palvelujen järjestämisessä vaikeuksiin.
Luulen niin, että hyvinkin ajankohtaisesti tehdään uutta hallintomalliehdotusta tuon 23.4.2014 julkistetun Kataisen sixpack-hallituksen tekemän jo kaatuneen ehdotuksen pohjalta. Kataisen hallituksen malli perustui kuntayhtymäratkaisuun ja se sai perustuslakivaliokunnan tuomion. Toisaalta ehdotus oli sekä hallituksen että opposition yhteisen neuvottelun tulos. Asiantuntijatkin hyvin yksimielisinä olivat kannattamassa tällaista "suurten hartioiden" mallia. Kataisen hallitus oli kokoomusvetoinen. Ehkä Vapaavuori kumppaneineen voisi tämän niellä. Ns. HYKS-erva-alue olisi kuitenkin vahvasti Helsingin hallinnassa sen oman väestöpohjan vuoksi. Nykyinen HUS voisi säilyä ennallaan Sipilän hallituksen mallin mukaisena erikoissairaanhoidon palveluiden tuottajana koko ERVA-alueelle. Muutkin suuret kunnat saisivat ympärilleen alueen, jossa niillä olisi väestöpohjansa perusteella johtava asema ja yliopistosairaala alueen ykkössairaalana. Kepu saisi maakuntamallinsa tosin typistettynä viiteen maakuntaan. Vähin erin maakunnat palvelujen järjestäjinä voisivat suunnitella pitkän tähtäimen muutoksia, joilla turvattaisiin maakunnan väestölle riittävät palvelut riippumatta nykykunnan väestökehityksestä.
Uudenmaan alueella voitaisiin jatkaa valmistelutöitä suurin piirtein samoilta pohjilta kuin edellisellä tuotantokaudella. Ei menisi hukkaan kymmenien miljoonien valmistelutyöt. Soveltuvin osin myös muuallakin olisi mahdollisuus hyödyntää jo tehtyä työtä. Lainsäädäntövalmistelukin voisi lähteä liikkeelle edellistä tuotantokautta tasavertaisemmasta alueellisesta lähtökohdasta. Väestövastuut ovat jotenkin samalla hehtaarilla. Kuntia ja palveluntuottajiakin olisi jotenkin samalla kymmenluvulla. Niin ja voitaisiin kaivaa esille kaikki valmistelumateriaali, joka perustuu viiden alueen malliin. Sitäkin kertyi kilokaupalla. Neljä vuotta on lyhyt aika ja helppo juttu päivittää tilanne nykypäivään.
Minulla on sellainen harmaa aavistus, että jossain Helsingin kaupungilla tätä mallia on pohdittu tai pohditaan aivan lähiaikoina. Uudenmaan alueen selvitysmies Nenonen on ollut kovin hiljaa. Väliraporttia ei ole tulossa, totesi ministeri jokin aika sitten. Työ on vahvasti kesken eikä välttämättä HS:n julkistama ennakkotieto ole ainoa ratkaisumalli. Jos tämä aavistus "kaupungilla puhutaan" on virheellinen, niin kannattaisi tätä yrittää esittää ihan oikeastikin.
Viitteet
(1) Sitaatti on julkaistu alun perin YLEn uutisena 23.3.2014. Seurasin tuohon aikaan varsin tarkkaan soteuudistuksen käänteitä. Kirjasin käänteitä ylös viikoittain, jopa päivittäin. Kirjani "Soteuudistus - pirullinen ongelma" (BoD 2016, ss.73-81) kuvaa Kataisen hallituksen tuon ajan soteuudistuksen vaiheita.
(2) HS-uutinen 1.11.2019: Uusimaa on jatkossa Helsinki ja neljä maakuntaa – hallituksen lupaama soten erillisratkaisu etenee
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006292150.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti