Tiedon käytön tulevaisuus koskee myös Sitran aikaansaannoksia

Sitran kolmivuotinen projekti tiedosta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa päättyy. (1). Sitralaisen saivat aikaan runsaasti "pöhinää" ja hyviä aloitteita, analyysejä tiedon merkityksestä. Sitran toiminnalla on kolme keskeistä ominaisuutta, jotka ovat läsnä sen projekteissa: 1. riippumattomuus, 2. merkittävät resurssit, 3. tilapäisyys. Niin oli tässäkin projektissa.

Ominaisuuksista syntyy kolme ongelmaa:
1. Riippumattomuus vaikuttaa siihen, että ideoiden, uudistusten jalkauttaminen reaalimaailmaan jää muiden tahojen tehtäväksi. Helposti käy niin, että hienot ehdotukset, mallit jäävät toteuttamatta, koska tuossa vaiheessa ne kilpailevat markkinoilla tai yhteiskunnan päätöksenteossa erilaisten intressien ristitulessa. Sitran projektit ja kokeilut toimivat "sinisellä merellä", mutta ovat vaikeuksissa "punaisella merellä". (2)
2.  Merkittävät resurssit ovat Sitran itsensä päätäntävallassa ja ne lakkaavat, kun Sitra lopettaa projektinsa. Samantasoisten satsausten saaminen jalkauttamiselle ja jatkotoimille muissa
organisaatioissa joutuvat myös tuolle "punaiselle merelle". Monesti (ei ehkä tässä tapauksessa) Sitra pystyy resurssiylivoiman turvin itse asiassa ohjaamaan ainakin tilapäisesti vaikkapa valtion hallinnon kehittämistä omaan haluamaansa suuntaan. Aina suunta ei ole kiistaton eri osapuolten kannalta.
3. Tilapäisyys kahden edellisen tekijän kanssa (riippumattomuus ja merkittävät resurssit) saa aikaan paljon tuloksia. Projektit voidaan viedä päätökseen reilujen resurssin puitteissa. Tilapäisyydestä seuraa myös tuo aiemmin mainittu jatkuvuuden haaste. Välillä onnistutaan, välillä ei. Tämänkin projektin sinänsä monien hyvien ajatusten jatkuvuus on nyt vaakalaudalla. Kuka, mikä taho ottaa kopin siiloutuneessa valtionhallinnossa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Tiedon käytön lähestymistavat ovat mielestäni yleistä (geneeristä) tietojohtamisen ilosanomaa ja sen ytimessä. Pitkän julkisen hallinnon urani aikana olen nähnyt runsain mitoin mitä mahtavampia tietojohtamisen järjestelmätason ratkaisuja. Niitä saadaan aikaan monipuolisilla teknisillä apuvälineillä ja hyödyntämällä olemassa olevia monipuolisia tietovarantoja. Monesti ongelmana on, että tällaisia mahdollisuuksia ei nivota eläväksi osaksi johtamista ja päätöksentekoa. Välineet jäävät enemmän jälkikäteisarvioinnin välineiksi. Oheisessa kalvossa tiivistyy sanoma, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää soveltuvin osin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, mutta myös muualla. Poimin Sitran sivuilta kuvaa avaavaa tekstiä:

"Yksinkertaiset, monimutkaiset ja viheliäiset ongelmat tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja tiedon käyttöön. Parhaiten soveltuva lähestymistapa tiedonkäyttöön riippuu myös siitä, miten selkeät ja yhtenäiset tavoitteet päätöksentekijöillä on. Siksi on tärkeää pysähtyä ongelman ääreen ja tunnistaa oikein sekä ongelman luonne että päätöstilanne.

1. Välittävä: Tiedon välittämisessä vuorovaikutus on ohuinta. Lähestymistapa perustuu suoraviivaiseen tiedon välittämiseen ilman tiedon yhteen koontia tai tulkkaamista.
2. Kytkevä: Tiedon kytkennässä vuorovaikutus on moniulotteisempaa. Erilaisia tiedonlähteitä, verkostoja sekä tiedon ja päätöksenteon maailmoja pyritään kytkemään toisiinsa välittävää toimintaa vahvemmin. Tiedon kytkeminen voi tarkoittaa tällöin myös vertailujen tai koontien tekemistä tai tiedon tulkkaamista päätöksentekijöille ja kansalaisille ymmärrettävään muotoon.
3. Osallistava: Osallistavassa tiedonkäytössä tiedon tuotantoa ja päätöksentekoa ei nähdä toisistaan erillisinä toiminnan alueina. Tavoitteena on, että ongelmia kehystetään, tietoa tuotetaan ja tulkitaan, ymmärrystä laajennetaan tai ratkaisuja etsitään erilaisia tiedon tarjoajia ja päätöksentekijöitä yhdistävässä vuorovaikutuksessa.

Tiedon käytössä tarvitaankin uutta ajattelua, uusia toimintamalleja sekä niitä mahdollistavia rakenteita. Erityisen tärkeää on vahvistaa eri kehittämistoimien synergioita ja johtaa tiedonkäytön kehittämistä strategisesti, päivittää tiedonkäytön toimintamalleja, kehittää tiedonkäytön kyvykkyyksiä määrätietoisesti sekä laajentaa näkökulmaa tutkimuksen vaikuttavuuden vahvistamiseen. Tiedolla on monenlaisia rooleja eri vaiheissa päätöksentekoa: tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi ongelman rajauksessa, oikeiden kysymysten tunnistamisessa, oikeiden sidosryhmien motivoinnissa ja sitouttamisessa, tai vaihtoehtoehtojen kartoittamisessa. Sen vuoksi myös tiedon ja päätöksenteon yhteistyömallien tavoitteet ovat moninaisia. Kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivan mallin valinta riippuu siitä, etsitäänkö uusia ratkaisuja, ratkotaanko vanhoja konflikteja vai rakennetaanko yhteistä tilannekuvaa. Yhtä oikeaa, kaikkiin tilanteisiin sopivaa toimintamallia ei ole olemassa."

Tästä kaikesta tulee mieleen kaksi asiaa:

• Sitran kannattaisi ottaa omassa toiminnassaan ohjenuoraksi tämän tiedon käytön mallin. Projektia aloitettaessa voisi myös Sitra pohtia, onko kyse välittävästä, kytkevästä vai osallistavasta tavoitteesta projektissa. Näin myös projektin aikana ja sitä päätettäessä olisi tarpeen miettiä, miten ideat ja uudet asiat jalkautetaan reaalimaailmaan. Mielestäni nämä hyvät tiedon käyttöä koskevat ideat liittyvät ensisijaisesti osallistavaan näkökulmaan, mutta toki kahteen muuhunkin. 
• Tiedon käytön ajatusten jalkauttamisessa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tulee esille organisaatioiden vallankäyttö, intressit sekä siiloutuneisuus. Tätä siiloutumisen haastetta käsitteli myös tuore VM:n strategiajohtaja Seppo Määttä tässä seminaarissa. (3). Toisaalta tiedon käytön mallia ei kannata jättää pelkästään valtion ja kuntien välineeksi. Samat haasteet tulevat esille kaikissa organisaatioissa - siis esimerkiksi niin julkisissa kuin yksityisissä palvelujen tuottajissa.

Viitteet 

(1) Sitra-seminaari: Tiedonkäytön tulevaisuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa 20.9.2019:
https://www.sitra.fi/uutiset/paatoksenteon-tiedonkaytto-uudistettava/

Kuva Google- haulla "Blue Ocean Strategy"

 (2) Sinisen meren strategia tarkoittaa seuraavaa:
Lipuminen punaiselta siniselle merelle. Markkinatilannetta voidaan kuvata punaiseksi mereksi, jossa toimialojen rajat ja rakenteet on määritelty ja hyväksytty. Kilpailun pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa. Markkinat ovat ruuhkautuneet. Voittomarginaalit supistuvat jatkuvasti. Kilpailu on "veristä". On siis kova aallokko ja kaikki ovat samassa myrskyssä. Kaikki pyrkivät tietysti pois tuosta myrskyisältä punaiselta mereltä. Kaikilla siintää sininen meri, jossa voi toimia riippumatta muista kilpailijoista. Markkina-ajattelussa on kyse markkinatilan valtauksesta, uuden kysynnän aikaansaannista. Tehdään kilpailu merkityksettömäksi ja kasvun mahdollisuudet maksimaalisiksi.
Teksti on osa taannoista blogikirjoitustani sinisen meren strategiasta: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/punainen-ja-sininen-meri-seka-tapaus.html

(3) Seppo Määttä: Tiedon käyttö tulevaisuudessa, esitys seminaarissa 20.9.2019