SVAMP. Anna avaa tätä sieni-mallia seuraavasti:
- Stressi on lisääntynyt, mutta se on myös osa ihmiselämää.
- Vaeltava mieli jakaantuu kahtia. Noin 40% toiminnasta on rutiininomaista menoa. Toinen puoli vaatii ajattelua vaativaa toimintaa. Rutiinien muuttaminen on vaikeata.
- Aina online: Luullaan, että pitää olla jatkuvasti tekemisissä kaikkien kanssa, kaiken kanssa. (Kännykkä on tässä oivallinen koukuttaja.)
- Multitaskaus: Tehdään samaan aikaan monia asioita, jolloin työteho laskee rutkasti - 40%.
- Paineet aiheuttavat sen, että homma ei ole hallinnassa.
- Dieettiominaisuus merkitsee sitä, että on selvitettävä itselleen missä olen ja mitä haluan.
- Eetos nostaa esille arvot. Pitää ottaa haltuun omat arvot, mihin koko kiireestä vapauttava elämä nojaa.
- Tässä ja nyt: On otettava hanskaan tilanne suunnitelmallisella otteella. 72% ihmisistä on kiireisiä. 71% ihmisistä ei suunnittele työpäiväänsä.
- Inbox: Päästävä irti siitä, että sähköposti johtaa päivää.
- X:nä: Otettava itselleen aikaa lepoon ja palautumiseen.
Tunnistan kyllä kiireen syvän olemuksen. En ole sen kanssa yksin. No kiire hellitti, kun jäin eläkkeelle. Ei enää tarvinnut mitenkään pureutua työsähköposteihin. Ei tarvinnut kiirehtiä palaverista toiseen. Ei tarvinnut yrittää keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ei tarvinnut muuttaa kesken päivää ajankäyttösuunnitelmaa yllättävän tilanteen vuoksi. Ei tarvinnut enää pohtia työyhteisön tai yksittäisten työntekijöiden murheita. Nyt olen palannut töihin. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Ja yritän toimia Annan ohjeiden mukaan. Ehkäpä vielä löydän Annan työkalupakista lisää oppia kiireen selätykseen. Pitää nyt vain luottaa siihen, että muutos on pysyvää enkä vinksahda vanhaan kiiremoodiin. Katsotaan nyt, miten tässä käy.
Jälkikirjoitus. Ajankäyttö ja kiire liittyy työyhteisössä johtamiseen, mutta myös itse työprosesseihin. Työprosesseja on tutkittu ja kehitetty 1900-luvun alkupuolelta jo taylorismin kulta-ajoilta. Työntutkijat ovat mitanneet ja mallintaneet työprosesseja. Henkilöstö organisaatioissa on suhtautunut monella tapaa työntutkijoihin, koska uhkana on ollut työn kuvan muutos tai jopa töiden loppuminen. Kellokalleista on puhuttu. 1980-luvulta lähtien on löydetty uusia työprosessien kehittämismenetelmiä. Lean-oppi on tuon ajan tuotos, joka lähti liikkeelle autoteollisuudesta (Toyota). Nyt Lean-oppi on levinnyt myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siitä kerroin edellisessä blogikirjoituksessani. Myös yleensä asiantuntijatyöhön tätä aatetta on levitetty. (2)
Päivitys 3.9.2017: FB:n puolelta vinkki Markus Heikkiseltä:
"Tehdäksesi enemmän parempaa sinun tehtävä vähemmän turhempaa. Viemennessä tuo tullessa ja ole rippee.. Noilla nyt maalaisvinkit millä helpottaa kummasti."
Asko Rantala kommentoi FB:n puolella aihetta pitkään ja perusteellisesti. Tässä on ote hänen loppupäätelmistään: Kun "me" hoidamme asioita tutkittujen faktojen perusteella, ei kenellekään tule milloinkaan kiirettä. Tuotantoprosessissa ei ole kiirettä vaikka se toimii lähes 100 % teholla.
Keijo Rajakallio kommentoi FB:n puolella - kiire henkinen syöpä:
"Joskus kirjoitin kolumnin aiheesta otsikolla: Kiire on aikamme henkinen syöpä. Maailmanmeno on muuttunut hektiseksi, vaikka siihen ei tarvetta ole kuin hätätapauksissa. Monikanavaisuus (face, twitter, insta jne.) on tuonut yhtä paljon ongelmia jos nämä ovat ratkaisseetkin jotain. Kysymys on täten reaaliaikaisuuden haasteesta, suhtautumisesta siihen eli ajanhallinnasta. Olen havainnut merkkejä, toisenlaisestakin kulttuurista, jossa viiveet ovat toivottavia ja viesteihin vastataan kun on oikea aika vastata, mutta ei heti. Äskettäin uutisoitiin, että nuoret eivät enää vastaile puhelimeen, ja ohi on mennyt työtarjouksia. En minäkään outoihin numeroihin vastaa, kun oletan siellä kaupattavan lehteä tai ihmepillereitä. Facessakin on semmoinen tekovika, että viesti menevät nopeammin ohi jonnekin kuin lastu Vantaanjoessa. Jotain tiettyä viestiä on vaikea jälkikäteen löytää, mikä houkuttelee - ja jos asia on tärkeä, suorastaan painostaa vastaamiseen heti. Tämmöinen keinotekoinen kiire ei palvele ainakaan sivistyneen keskustelun rakentumista näille sivuille."
Viitteet
(1) Anna Perho: Antisäätäjä. Fiksun ajankäytön opas. Otava 2017: Kirjan esittelyteksti:
Luettuasi tämän kirjan sinulla ei ole enää koskaan kiire.Mitä haluat saada elämässäsi aikaan? Mikä on sinulle tärkeää?Kalenterin rakentaminen näiden vastausten ympärille merkitsee luopumista monista asioista, kivoistakin. Se tuntuu aluksi hankalalta, mutta kun menetelmän sisäistää, elämä lakkaa olemasta pelkkää selviytymistä. Tilalle tulee selkeyttä, voimaa ja kuningastunne oman elämän hallinnasta.Rempseä ja rento opas sisältää mahtavia ajanhallintavinkkejä, runsaasti tehtäviä sekä Antisäätäjän Kaavan, jonka avulla lukija pystyy laatimaan itselleen realistisen, omaan arkeen sopivan ajankäyttösuunnitelman.
(2) Lean-ajattelua olen pohtinut mm. keväällä valmistuneessa kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, Nordenstadt 2017, s. 23, 93-95 sekä aikaisemmin ilmestyneessä kirjassani SOTEuudistus - pirullinen ongelma, Norderstadt 2016, s. 210-221.
- https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/08/espoossa-yhdella-terveysasemalla-jonot.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti