Apotti on hyvä esimerkki sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmista ja erilaisista intressitahoista kuten kansalainen, asiakas/potilas, ammattiauttaja, organisaatio, valtio, tietojärjestelmätoimittaja. Kyllä kannattaa hiukan keskustella asiasta, ettei ydinpäättäjien silmät jää harittamaan vain yhteen suuntaan.
http://www.hel.fi/static/taske/apotti/APOTTI%20Hankesuunnitelma.pdf;
http://www.hel.fi/static/taske/apotti/Riskianalyysi21092012.pdf
Päivitys 29.9.2012: Tässä vielä lisää taustatietoa. http://www.salivirta.fi/pdf/terveydenhuollon_tietojarjestelmat.pdf
Päivitys 3.10.2012: Helsinki palautti hankkeen jatkokäsittelyyn. Ketteryys, vähittäinen eteneminen ja riskien kartoitus kaikissa vaihtoehdoissa olivat keskeiset argumentit.
http://www.tietoviikko.fi/cio/helsinki+eparoi+massiivista+ithanketta++selvittaa+ketterampaa+vaihtoehtoa/a844354
1. Kansalainen
Meitä kansalaisia huolettavat suuret ICT-kustannukset. Toisaalta pitää muistaa, että varsinaiset kustannukset ovat varsinaisessa toiminnassa ja sen järjestämisessä. ICT-kustannusten osuus prosentteina ovat murto-osa kokonaiskustannuksista. Apotti -tapauksessa me kansalaiset maksamme ICT-kustannukset veroeuroilla. Poliitikot hoitavat puolestamme nämä asiat. Mitenkähän Apotti-tapauksessa tämä onnistuu, kun HUS ja kaupungit ovat kaikki itsenäisiä autonomisia toimijoita. Kansalaisena (espoolaisena) olen sitä mieltä, että ICT-kulutkin pitää sinänsä läpivalaista. Liika on liikaa, jos vähemmälläkin saadaan hyvää aikaan.
2. Asiakas / potilas
Asiakkaana ja potilaana minua huolettaa ICT:n hyödyntäminen tai hyödyntämättä jättäminen toiminnassa. Ajanvaraus olisi helppo tehdä netin kautta. Nyt se on monelta osin sekoitus puhelinpalvelua, nettipalvelua ja fyysistä odottamista. Omat terveystiedot olisi helppo lukea omasta yksityisestä "terveyskansiosta". Nyt tiedot ovat maailmalla sähköisenä ja paperilla tai hoito-organisaation piilossa. Koko hoitoprosessissa tietojen ja toimien läpinäkyvyyttä minun kannaltani voitaisiin edistää ICT:n avulla. Minua ei kiinnosta, onko kyse julkisesta vai yksityisestä palvelujen tuottajasta. Tiedon pitäisi liikkua yksiköiden välillä. Virheitä ei saisi tapahtua (vrt. Helsingin Sanomat 22.9.12 -uutinen: "Hoitajien huolimaton tiedonvaihto aiheutti hengenvaaran"). Hyvän ICT:n avulla voidaan minimoida inhimilliset erehdykset.
3. Ammattiauttaja: hoitaja, lääkäri jne.
Ammattiauttajan pitäisi voida luottaa sähköiseen järjestelmään, ettei tarvitsisi tyytyä paperiin ja omaan muistiin. Myös sähköisen järjestelmän käytettävyyden pitäisi olla kohdallaan, jottei tarvitsisi klikkailla tolkuttomasti ja katsoa tiimalasia. Moni kysyy, miksi ne lääkärit vain tuijottavat kuvaruutua. Niin onhan siinä muutama mahdollinen selitys: sieltä saa relevanttia tietoa potilaasta, potilaan ongelman ratkaisusta jne. Mutta voihan se olla niinkin, että lääkäri etsii epätoivoisesti tietoja ja kirjoittelee perustietoja potilaasta tietojärjestelmään. Niin kaikki potilasinformaatio pitäisi voida saada suoraan sähköisestä tietopankista. Mutta onhan sen ICT:n oltava renki eikä isäntä.
4. Sosiaalihuolto monelta osin erilainen vs. terveydenhuolto
Sosiaalihuollon asioita ei juurikaan ole käsitelty Apotti-keskustelussa. Osa sosiaalihuollosta on kytkeytynyt terveydenhuoltoon: vanhustenhuollon palvelut, kotipalvelut, päihdehuollon palvelut, kehitysvammaisten palvelut. Osalla sosiaalihuollosta on vain viitteellinen yhteys terveydenhuoltoon: toimeentulotuki, päivähoito jne. Sosiaalihuollossa on yleensä prosessina yksinkertaisesti palvelun tai etuuden anomus, käsittely ja päätös. Viranomainen käsittelee asian olemassa olevien lakien perusteella. Prosessi on monelta osin aivan erilainen terveydenhuoltoon verrattuna: viranomaispäätös vs. lääkärin päätös; asiakirjat vs. tutkimustulokset; ehdoton päätös vs. suhteellinen päätös.
5. Organisaation näkökulma
Kaikilla organisaatioilla on tietyt prosessiorganisaation yleiset toimintaperiaatteet: asiakkaan valinta, asiakkaan palveleminen, palvelun päättäminen. Ja näissä on sitten välineet ja mittarit tehokkaaseen, taloudelliseen ja vaikuttavaan toimintaan. Apotti-tapauksessa tietojärjestelmän pitäisi palvella useita erikokoisia ja monialaisia organisaatioita: HUS ja kaupunkien organisaatiot. Liike-elämän käsittein kyse on tässä tapauksessa toiminnan ohjausjärjestelmästä. Toiminnan ohjaukseen liittyy oleellisesti myös maksu/laskutusjärjestelmä, sisäinen toiminnan ja talouden suunnittelu- ja seurantajärjestelmä.
6. Organisaatioiden välinen näkökulma
Tietoa pitäisi voida siirtää yli organisaatiorajojen, jotta ei tarvitsisi tehdä päällekkäistä työtä ja tiedon laatukin olisi korkea. Nyt lakisääteiset raja-aidat ovat korkeat eri organisaatioiden välillä ja myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä. Myös raja-aitoja on yksityisten ja julkisten palvelujen tuottajien välillä.
7. Valtakunnallinen näkökulma
Valtio ohjaa, valvoo ja seuraa. Näihin toimiin tarvitaan ajantasaiset välineet - ajantasainen tieto. Kun perustietojärjestelmät ovat monenkirjavat ja osittain standardoimattomia, tiedon saanti on työlästä ja saattaa olla myös puutteellista jopa väärää. Ja päinvastoin kerran kirjattu tieto on voitava hyödyntää viime kädessä myös valtion ohjaus-, valvonta- ja seurantatehtävissä.
Valtio hoitaa lakiin perustuen eArkistoa ja eReseptikeskusta. Molemmat ovat sukulaisia keskenään ja vielä kehitysvaiheessa. Näiden arkistojen aktiivikäytön kautta organisaatioiden välinen tiedonsiirto helpottuu. Katso HUS:n kannanotto tähän asiaan. (http://www.tietoviikko.fi/kaikki_uutiset/hus+kansallinen+terveysarkisto+ei+maksa+maltaita/a841105). Sosiaalihuollossa on vuosia mietitty, saataisiinko käyntiin vastaavaa valtiollista järjestelmää. Niukka rahoitus on tuottanut hyvää pohjaselvitystä. Sosiaalihuollon tiedonhallintaa on standardoitu niin paljon, että olisi mahdollista rakentaa vaikkapa oma koko maan kattava järjestelmä erityisine käyttöoikeuksineen kaikilla intressitahoille.
8. Tietojärjestelmätoimittajat
Tiedotusvälineissä on moneen kertaan todettu, että harvat tietojärjestelmätoimittajat hallitsevat markkinoita. Pitkät ylläpitospimukset ovat tietotalon selköranka. Mielellaan siis halutaan toimittaa kokonaisjärjestelmiä kaikkine ylläpitotehtävineen. Reilu, avoin kilpailutus on tietojärjestelmätoimittajalle tärkeä juttu. Toisaalta kilpailutuksen byrokratia on myrkkyä. Hurja tarjouksen teon valmisteluvaiva ja tulos on tietysti mysteeri. Standardointikin on kaksinapainen juttu. Mitä standardoidumpi on toimintaympäristö, sitä helpompi on uusien toimijoiden tarjota palveluja. Mitä vähemmän on standardeja, sitä paremmin hallitseva toimittaja voi suojata reviirinsä. Avoimet rajapinnat, yhtenäiset standardit, lähdekoodin omistajuus ovat tilaajan tulevaisuuden turvaa. Byrokraattinen hankintalaki on pahimmillaan tilaajan ja tarjoajan painajainen. Sellainen se nyt on monelta osin.
Premissi-lehden viimeisessä numerossa 4/2012 (syyskuussa ilmestynyt) on laaja artikkeli Apotista otsikolla "Etä ymmärsimme, mitä teemme". Siinä haastetallaan HUS:n hallintoylilääkäri Lasee Lehtosta ja hanketoimiston johtajaa Antti Iivanaista. http://www.premissi.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti