sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vanhuslaki - ikälaki - aktivointi kunniaan

Vanhuslaki - ikälaki - aktivointi kunniaan

Poliittiset paineet ovat pistäneet etusijalle vanhuslain valmistelun. Samaan aikaan pitäisi saada aikaan kaikkia osapuolia tyydyttävä kuntauudistus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislakikin pitäisi saada aikaan. Sosiaalihuoltolakikin on auttamatta vanha ja uudistuksen alla. Ikä-ihmisten palveluista on tullut merkillinen sekahedelmäkeitto, josta ei oikein kukaan ota selvää. Periaatteessa kunta on vastuussa palveluiden järjestämisestä. Palvelut on järjestetty ja omistajuus ratkottu niin monin tavoin, että hallittavuus on solmussa. On myös todettu monissa selvityksissä, että kunnallisesti järjestetyt vanhusten palvelut eivät suinkaan ole parasta A-luokkaa, pikemminkin heikommat kuin yksityiset. Palvelujen laadun turvaaminen, arviointi ja valvonta eivät ole hallinnassa. Monella omaisella on riipaisevia kokemuksia vanhempiensa saamasta palvelusta. Oma äitini eli pitkän elämän. Täytyy sanoa, että ei se viimeinen yksityinen palvelukoti täyttänyt toiveitamme. Lupaukset ja toiminta olivat kyllä ristiriidassa keskenään. Monelta osin raha ratkaisee, mutta kyllä myös työtapojen ja asenteiden muuttamisella olisi paikkansa. Oman äitini osalta katsoin surullisena, miten palvelukoti (= käytännössä laitoshoito!) opetti hänet passiiviseksi, alistuneeksi. Kun vanhan ihmisen elämäntasapaino on herkkä, kaikki aktivoiva tuki hoitoyhteisöltä on tarpeen.

Passivointi, opettaminen laitoshoitoon on myös koko palvelujärjestelmän ongelma. Ikäihminen nähdään akuuttisairaalassa yksittäisen sairautensa kautta ei kokonaisuutena. Pahimmillaan suhtautuminen on myös passivoivaa ja vailla ymmärrystä. Kun äitini joutui lonkkamurtuman vuoksi akuuttisairaalaan, hän oli päästään skarppi ja kuulokin oli kohdallaan. Lääkäri kysyi minulta, mitä lääkkeitä äitini syö. Totesin lääkärille, että voitte kysyä suoraan äidiltäni. Kysymys tulikin sillä volyymillä, että äiti joutui kommentoimaan, että kuulen minä vähemmälläkin. Kaikkiaan koko akuuttisairaalan toimintamuoto valkoisine seinineen ja vuoteeseen hoitamisineen ei kerta kaikkiaan sovi vanhukselle. Äkkiä pois sairaalasta, ettei sairastu ja passivoidu entisestään. Tämä on hienoinen kärjistys, mutta olen tätä asiaa tutkinut myös pienessä tutkimushankkeessa yhdessä kahden muun tutkijan kanssa (Reijo Sund ja Tuula Palonen 2004) Pysyvään laitoshoitoon joutumisen eittämättä suurin riskin on akuuttisairaala. Mitä kauemmin vanhus on akuuttisairaalassa, sitä todennäköisempää on tämän jälkeen päätyminen pysyvään laitoshoitoon. Näin oli uhkana käydä äidillenikin lonkkamurtuman jatkohoidon osalta. Onneksi omaisten ja oman äitini aktiivinen toiminta mahdollistivat kotihoidon ja vielä tämän jälkeen omaehtoisen kotona asumisen. Niin me tulevaisuuden vanhukset olemme entistä tietoisempia. Kannattaa muistaa se. Emme alistu mihin vain.

Lopuksi vielä tiedonhallinnan kannalta kannattaisi kehittää hoito- ja palvelusuunnitelmien sisältöä suuntaan, jossa otetaan huomioon vanhuksen niin sosiaaliset kuin terveydellisetkin lähtökohdat. Tutkimuksessamme (Sund, Nylander, Palonen) totesimme tuossa vuonna 2004 julkaistussa artikkelissa mm. seuraavaa.(http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/22FFB24D-C9F4-44FE-A384-7F07372CC438/0/404sund.pdf ).:

"Vaikka monissa tutkimuksissa on todettu, että ikääntyneillä on usein niin toimintakyvyn vajavuutta kuin terveysongelmiakin, ei tätä piirrettä ole kuitenkaan otettu huomioon palvelujen suunnittelussa. Terveysongelmat rajautuvat erilleen lääkärin yksittäisten hoitopäätösten alueelle. Kun tähän vielä lisätään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erillisyys, muodostuu merkittävälle osalle ikääntyneistä ihmisistä moninaisia suositellun hoito- ja palvelusuunnitelman ulottumattomissa olevia yhteisasiakkuuksia. Näitä asiakkuuksia ei välttämättä ole suunniteltu asiakkaan kannalta optimaalisesti, ja ainakin ne kohottavat
merkittävällä tavalla hoidon kustannuksia.....ihanteellinen hoito- ja palvelusuunnitelman hyödyntäminen hoitoyhteisössä on moniammatillista yhteistyötä, jossa on luotu mahdollisuudet tietojen käyttämiseen
yli toimintayksikkörajojen."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti