Prosesseja ja arkkitehtuuria - hoitotiedot järjestykseen
Päädyin edellisessä blogissani prosessiajattelun kannattajaksi. Suomalaisessa terveydenhuollossa prosessit eivät ole kaikki aivan kohdallaan. Kieltämättä järjestelmämme on melkoinen monitoimijasysteemi. Julkinen terveydenhuolto on prosessin ytimessä, mutta joutunut kauppaamaan toimintaansa yksityisille toimijoille. Ei saada riittävästä henkilökuntaa. Puutetta on erityisesti lääkäreistä, joita Suomessa on kuitenkin ennätysmäärä. Yksityinen terveydenhuolto on nostanut päätään ja omistuskin on siirtynyt monelta osin Suomen ulkopuolelle. HUS:n toimitusjohtaja maalaili tänään uhkakuvia. Jos päättäjät eivät tee mitään nykyiselle järjestelmälle, se sortuu kokonaan. En nyt usko sortumiseen, mutta rapautumista on kyllä havaittavissa. Oma erityisalueeni tiedonhallinta on myös rapautumispisteessä. Pitäisi löytää koko terveydenhuoltojärjestelmää yhdistävä tiedonhallinnan kokonaisuus, jolla saataisiin tehokkuutta, taloudellisuutta, laatua ja potilasturvallisuutta kattavasti.
Tietohallintolain mukana valtiovarainministeriö on nostanut esille kokonaisarkkitehtuuriajattelun. Analogia on kaavoitukseen ja rakentamisen suunnitteluun sekä toteutukseen. Jos julkinen ja yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä muodostuisivat yleiskaavan pohjalta, niin potilaiden eteneminen, tiedon kulku ja hoitoprosessit saisivat yleisen toimintapuitteen. Suunnitteilla oleva järjestämislaki voisi olla tällä tasolla ohjaava lainsäädäntö. On tietenkin niin, että kuka hyvänsä ei voi huseerata yleiskaavan sisällä. Yksityisille ja julkisille toimijoille pitäisi rakentaa yhtenäiset pelisäännöt. Lupa toimia markkinoilla on hyvä lähtökohta. Nyt terveydenhuollon henkilöstöllä pitää olla luvat kunnossa. Samoin yksityisillä terveydenhuollon toimintayksiköillä. Julkiset eivät lupia tarvitse. Miksi ihmeessä? On monia maita, jossa yksityistä ja julkista toimintayksikköä kohdellaan samalla tavalla, miksikäs ei myös Suomessa. Meille potilaille ei ole suurta merkitystä, onko kyse yksityisestä vai julkisesta (elleivät kustannukset potilaalle poikkea jyrkästi toisistaan). Hoidon laatu ja lopputulos ratkaisee. Niin sitten vain tämän pohjalta tietoarkkitehtuuri kuntoon eli mitä luvan saanti edellyttää ja miten ja kenen toimesta sitä valvotaan.
Seuraavaksi voisi hyödyntää tietohallintolain mukaista perusluokittelua: toiminta, tieto, tietojärjestelmä, teknologia. Prosessiajattelijana toiminnan ydin on mielestäni prosessi. Se on moottori (eikä tieto, kuten edellisessä blogissani totesin). Hyvin yhteen toimiva moottori mahdollistaa potilaan ja ammattiauttajien kannalta optimaalisen lopputuloksen. Tieto on puolestaan prosessin polttoaine. Oikea, tilanteeseen soveltuva tieto vie prosessia eteenpäin. Jos prosessi vaatii bensaa ja sille tarjotaan dieseliä, niin ei siinä hyvin käy. Tietojärjestelmä digitalisoi prosessit ja prosessien sisältämät tiedot sellaiseen muotoon, että kaikki käyttäjät hyötyvät tiedon oikea-aikaisesta kirjaamisesta. Teknologia mahdollistaa sen, että tieto kulkee ja varastoituu turvallisesti ja tehokkaasti. Niin tämä on ideaalimalli, joka pitäisi ainakin olla kehittämisen löhtökohtana. Nyt prosessit, tiedot, tietojärjestelmät ja teknologiat ovat toisistaan irrallisia. IT-teknologia on myyty paloina kentälle, josta puuttuu yleiskaava ja kokonaisarkkitehtuuri. Tästä on hyvä kehitellä kuviota eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti