Soten keskitetyn ohjauksen malli selvityshenkilöiltä, päivitys 15.2.1016

Keskitetty ohjaus on selvityshenkilöiden ratkaisu. (1) STM:ään perustetaan kansallinen strateginen yksikkö, joka vahtii, että kaikki noudattavat kansallisia periaatteita ja budjettirajoitteita. Ohjauksessa on kolme kivijalkaa: palvelut, resurssit ja arviointi. Kansallisen yksikön alaisuudessa ovat 15 itsehallintoalueiden yksikköä. Näiden alla ovat puolestaan tuottajien yksiköt. Tämä kansallinen yksikkö jakaantuisi kolmen kivijalan mukaan kolmeen vastuualueeseen. Palvelut - vastuualue keskittyisi yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden edistämiseen sekä hyvinvointierojen kaventamiseen. Yksikkö edistäisi myös kustannusvaikuttavien toimintatapojen tutkimista, kehittämistä ja implementaatiota. Resurssit-vastuualue vastaa voimavarojen jaosta ja päättää vuosikustannusten tasosta. Yksikkö edistää myös toiminnan ja palvelujen ylituotannon estämistä sekä vaikuttamattoman toiminnan karsintaa. Arviointi-vastuualue vastaa mittaamisesta, simulaatiomallien kehittämisestä ja tulevaisuuden skenaarioiden rakentamisesta. Sama yksikkörakenne toistuisi itsehallintoalueilla. Lisäksi olisi itsehallintoalueiden yhteiset viisi tutkimus- ja kehittämis-yksikköä, jotka muodostavat yhteistyöparit valtakunnallisille tutkimus- ja kehittämisyksiköille. Valtakunnalliselle tasolle ja myös itsehallintotasolle esitetään sote-johtajaparia (so ja te). Palvelut-asioissa ja arviointi-asioissa lisäksi itsehallintoalueet nimittaisivät edustajansa. Resurssi-asioissa mukaan valtakunnalliselle tasolle otettaisiin VM:n edustaja. Itsehallinto-yksiköissä olisi lisäksi kuntien edustajat mukana. 

Selvityshenkilöraportti kiireellä tehty. Raportti jakaantuu neljään hyvin erilliseen osioon: 1. sidosryhmien kuulemisten raportointi, 2. sosiaalihuollon näkökulma, 3. terveydenhuollon näkökulma, 4. ohjausmalli-ehdotus. En löytänyt mitään yhteistä säveltä sidosryhmäkuulemisten, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon näkökulmien kesken. Tuntui jopa siltä, että nuo kaikki kirjoitukset on tehty toisistaan riippumatta ja survaistu nopeasti saman raportin alaluvuiksi. Sidosryhmäanalyysi on kuvaileva, osittain eri henkilöiden kommenttien siteeraava sekava kokonaisuus. Sosiaalihuollon näkökulma puhuu aivan muusta kuin sote-ohjauksesta - pikemminkin sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen tarpeista ja niistäkin hyvin yleisellä tasolla. Terveydenhuollon kirjoitus pomppii lääkärien vaikutusvallasta, yli- ja alidiagnosointiin, kustannusvaikuttavuuteen jne. Tuntuu siltä, että selvityshenkilöt ovat kiireessä kirjoittaneet, mitä laveasti aiheen ympäriltä tulee mieleen. Ja vielä merkittävin ongelma on jälleen uudelleen betonoida täysin erilleen sosiaalihuolto ja terveydenhuolto. Siinä mielessä tuo ohjausmalli on johdonmukainen seuraus kirjoittajien ajatuksista. On so-johtaja ja te-johtaja. Edelleen suuri huoli tulee, miten ja millä mittareilla ja menetelytavoilla keskitettyä johtamista aiotaan harjoittaa. Vai harjoitellaanko pelkästään, kuten niin edellinen kuin nykyinenkin hallitus on monesti sanonut: "tämä on ollut vaativa harjoitus." Minusta kiireellistä tekemistä kuvaa oikein hyvin sosiaalihuollon muutostilanteen kuvauksessa lainaus kansanedustaja Tapani Töllin lausahduksesta: "Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu."

Nylander:Kasten paikka 2010, viite 2

Ohjauksen historia keskitystä ja hajautusta. (2) Olen itse ollut mukana 1970-luvun lopulta osallisena tässä sote-ohjauksessa. Historia on ollut yksityiskohtaisesta keskitetystä virka-, raha-, hanke-ohjauksesta väljään informaatio-ohjaukseen. Ja sitten jälleen kohti keskitetympää ohjausta. Selvityshenkilöiden mallia onkin jo kutsuttu lääkintöhallituksen paluuksi. Tai pitäisi sanoa lääkintöhallituksen ja sosiaalihallituksen paluuksi. Haikailu noihin aikoihin on aiheetonta. Suomalainen yhteiskunta ei ole mitenkään suljettu yhteiskunta, mitä se monelta osin oli 70-ja 80-luvuilla. 70-luvulta alkaen rakennettiin systemaattinen ja kattava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Nyt on tilanne aivan toinen. Pitäisi uudistaa ja muuttaa koko palvelujärjestelmää säilyttämällä sen hyvät osat ja turvaamalla muutostilanteessa palvelujen saatavuus. Keskitetty ohjauskin on jostain muinaisajoilta, jolloin roolit julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palvelujen tuottajien kesken olivat aivan toiset. Tuolloin ei puhuttu digitalisaatiosta - ehkä korkeintaan terveydenhuollon puolella ATK:sta. Ei ollut Internet:iä, ei ollut kännyköitä jne. Nyt ollaan keskitetyn ohjauksen sijasta avoimessa verkostomaailmassa (viestintä verkostossa, verkostotalous, verkostojohtaminen jne.). Verkosto perustuu vuorovaikutukseen - ei yksipuoliseen ohjaukseen.

Sopimusyhteiskunta. Ihminen on viisas, kun on kysymys vallasta. Kun soteuudistuksen tilanne on auki, keräävät kaikki kentän osapuolet voimia vastaiskuun. Rakennetaan vimmalla uutta, jotta sen avulla voidaan puolustaa olemassa olevaa. (3) Verhotaan yksityinen business valinnanvapauden periaatteeseen. Rakennetaan hallintolaatikoita, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon olemassa olevaa. Samaan aikaan monet yhteiskunnan globaalit ilmiöt pyyhkivät näiden valta-asemien suojausten yli. Väestö keskittyy kasvukeskuksiin, maaseutu yksinkertaisesti vain autioituu. Väestörakenne vääristyy. Digitalisaatio etenee hyvässä ja pahassa - riippuu kenen kannalta katsotaan. Yksityisten yritysten keskittyminen harvoihin käsiin jatkuu.  Keskitetyn ohjauksen sijasta kannattaisi rakentaa koko ohjaus sopimusohjauksen ajatustavalle. Verkostomainen toiminta edellyttää aitoa vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken - erityisesti valtio-ohjaajan ja kentän kesken. Sopimusohjauksessa pitäisi eri osapuolten rakentaa yhteiset periaatteet vaikkapa seuraaviin asioihin: asiakasnäkökulma, oikeudenmukaisuus, kustannus-vaikuttavuus, riskien hallinta. (5) Kustannusten hallinta ja valinnanvapaus realisoituvat sitten myös sopimusohjauksessa, kunhan on ratkaistu rahoituksen yksikanavaisuus ja valinnanvapauden yleiset periaatteet. Myös so- te- integraatio pitäisi aidosti paikantaa ja operationalisoida. On toimintoja, joissa integraatio on välttämätöntä, mutta on myös toimintoja, joissa integraatiolla on sivurooli.

Uudet yksiköt ja vanhat virastot. Soteuudistuksen pitäisi käynnistyä 2019. Nyt ollaan selvityshenkilöiden ehdotuksessa luomassa uusia yksiköitä niin valtakunnan tasolle kuin maakuntiin. Samaan aikaan pitäisi säästää julkisissa menoissa. YT:t ovat todellisuutta STM:n alaisissa virastoissa ja samaan aikaan pitäisi rakentaa uusia virastoja. Koko nykyinen "virastokanta" (STM:n alaiset virastot ja aluehallintovirastot) on inventoitava ja siirrettävä uuteen digiaikaan. Sieltä löytyy ainekset mahdollisille keskityille ohjaus-yksiköille. Selvityshenkilöiden kiireellinen ehdotus jää tältä osin torsoksi. (4)

Mittareilla on kiire. Olen ollut mukana vuosikymmeniä sote-kehittämisessä. Jo vielä nuorempana poikana minulle heitettiin haaste, että nyt pitäisi kiireen vilkkaa saada aikaan vaikuttavuusmittarit. Omalta osaltani olen moneen kertaan todennut, että haaste on vaikea ja mittava eikä mitenkään yhden henkilön ratkaistavissa. Myös laatumittareita on kaivattu tiuhaan vuosien varrella. Olin mukana, kun yritimme saada aikaan uutta otetta tähänkin asiaan 1990-luvun lopulla. Mallina oli tuolloin Ruotsi niin kuin nytkin. Hankala juttu ja aivan toisen blogikirjoiksen väärtti. (6)

Päivitys 8.2.2016: Kokkolan alueen huolestunut vastaveto uhkiin lakkauttaa sairaaloita. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=16510/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss

Päivitys 8.2.2016: Matti Rimpelä kommentoi selvityshenkilöraporttia FB:n puolella seuraavasti:
"Tämän raportin ja Haveri/Majoinen kehittelemän vahvan itsehallinnon maakunnan välillä on aika vakava ristiriita. Eivät voi toteutua samanaikaisesti. Kaksi muuta huomiota: 1) Laatu puuttuu kokonaan keskustelusa, jos olen oikein huomannut, 2) hallinto- ja ohjausrakenteessa on vaarana toistaa juuri ne pulmat, joita on tehty sote-uudistuksissa 1980-luvulta alkaen. Kun tavoitteena on aito asiakaslähtöisyys ja jopa asukas-ja yhteisölähtöisyys, tulokseksi saadaankin kasvava ongelma- ja ammattikuntalähtöisyys? Suuren konsernin sisällä erilaiset organisatiokulttuurit eivät sulaudukaan toisiinsa, vaan eriytyvät entisestään. Kannattaisi lukea ajatuksella esimekiksi Georg Walss'in tutkimusraportti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön yhteistyön haasteista vuodelta 1982:Walls, G. (1982). Health care and social welfare in cooperation. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 48. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Tutkimuksessa tiivistyivät jo 1980-luvun alussa sote- yhteistyön ydinasiat ja -haasteet ja suosituksissa myös strateginen linjaus niiden haltuunottamiseksi. Ei vain ole otettu opiksi....Hallinnon ylätasolla käydään juuri nyt vanhan vallan taistelua koulukuntien, ammattikuntienja sektoreiden kesken. Kun tavoitteena on integroida, tuloksena voikin olla vanhojen paradigmojen luuduttaminen uusiin hallintorakenteisiin."

Päivitys 8.2.2016: Niin ohjausasiaa olisi voinut eritellä ja pohtia myös kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta. STM:n hallinnonalalla on tehty KA-työtä nyt usea vuosi. Terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisarkkitehtuurista on olemassa luonnoksia (jo selvityshenkilöidenkin työn aikana). Tässä poimin aineistosta kuvan, joka avaa hyvin valtionhallinnon tasolla ohjauksen elementtejä:
 

Päivitys 9.2.2016: Lukijani kommentoi FB:n puolella: "Lueskelin taas Ollin tuumailuja ja mielelläni allekirjoitan koko tekstin. Kummallinen soteuudistus ei ilmeisesti koskaan tavoita aitoa asiakasta, joka odottaa, jota kyykytetään, joka unohtuu odotushuoneeseen ja jolle ilmoitetaan autoritaarisesti ylimielisiä "opetuksia". Tapasin juuri meillä töitä tekevän saksalaisen lääkärin, joka ihmetteli ja pyöritteli päätään todetessaan suomalaisen pth:n ihmeellisyyksiä ja "säästöjä"."

Päivitys 15.2.2016: Juha-Pekka Nenonen kommentoi LinkedInin puolella seuraavasti: 
"Lisäänpä Ollin arvioihin senkin näkökulman, että yksi sote-uudistuksen tarkoituksistahan oli yksinkertaistaa rakenteita purkamalla tehottomia hallintohimmeleitä. Miten nämä uudet kaavaillut mallit palvelevat tätä tarkoitusta. Uusia hallinnoivia ja valvovia toimintoja, jotka kertautuvat rakenteen eri tasoilla. Niiden yhteensovittamiseksi koordinoivia toimintoja. Ja tokihan toimintoja hoitamaan tarvitaan hallintoväkeä. Missä siis ovat yksinkertaisuus, tehokkuus, tuottavuus ja kustannussäästöt? Ettei vaan vanhojen himmeleiden sijaan oltaisi askartelemassa entistäkin monikerroksisempia..."

Viitteet

(1) Tarja Kauppila, Anja Tuulonen: Kustannusvaikuttava ja tehokas ohjaus. selvityshenkilöraportti. STM Helsinki 2016
- http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveydenhuollossa-vahvistettava-yhteisvastuuta-ja-valtion-ohjausta?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=1271139&utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter
- http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3696-6
http://www.slideshare.net/stmslide/kustannusvaikuttava-ja-tehokas-ohjaus-ja-johtaminen-122016-57730855
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/palaako-laakintohallitus-selvityshenkilot-ehdottavat-kansallisen-sote-yksikon-perustamista-6250088
-  http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ministerio-kaipaa-kommentteja-selvityshenkiloiden-sote-raportista-6285794
- selvityshenkilöiden mukaan hyödyttömän hoidon kimppuun pitäisi myös keskitetyn ohjauksen tarttua:  http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/hyodyton-hoito-syo-miljardeja-6249783?utm_content=bufferef0b7&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

(2) Vanha juttuni Kasten paikka vuodelta 2010 ja siihen perustuva esitelmäni (10.6.2010) avaa historiallisesti valtion ohjausroolia byrokratiassa. Se osoittaa aaltoliikettä, jonka olen kuvannut jutun aineiston pohjalta oheiseen graafiseen kuvioon. Kuvion mukaiset muutokset olen kuvannut samaisessa esitelmässäni tämän alla.
1970 -1975: suora valtion ohjaus huipussaan, sos.terv.bkt-osuus jatkuvassa kasvussa; sos ja terveys erillään, valtakunnallinen suunnitelma – virkakiintiöt, rakennusohjelmat – palvelujen rakentamine

1975-1882: sos ja terveys yhdessä; holhouksesta palvelujen tarjontaan, kasvu ja palvelujärjestelmän rakentaminen

1983- 1992: suunnittelujärjestelmän rapautuminen, alueelliset ja toiminnalliset erot esille; kikkailu kiintiöillä; isot hankkeet hoidettu; mahdollisuuksien erot alueittain

1993-2000: valtakunnallisen suunnitelman ohjausmerkitys hiipuu; seurantajärjestelmän tarkkuus katoaa; uusia ohjauskeinoja haetaan

2000-2008: uusi valtakunnallinen suunnitelma: TATO I ja II; hankeohjelmat - hankeviidakko, laajat työryhmät, seurantamenettelyt, entistä epämääräisempi valtion ohjaus, yksittäiset ohjauskeinot käyttöön - hoitotakuu

2008-2012: Kaste-ohjelma; hankekritiikki otettu huomioon, valtion toimet ohjelmallistettu ja levittäytyminen kentälle; kuntaohjaus edelleen epämääräistä, valvonnan kasvu?

Lähde: http://www.stakes.fi/yp/2008/4/nylander.pdf

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/valtion-ohjaus-ei-kasvanut-vaan.html

- Informaatio-ohjauksesta tietointensiiviseen ohjaukseen olen kirjoittanut laajan artikkelin yhdessä Mikko Nenosen ja Pirjo Ståhlen kanssa (ensimmäisenä kirjoittajana). Artikkeli sisältää edelleen relevanttia pohdintaa ohjausrooliin liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista.
 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209116878

(3) Kuntien sote-investointeihin kaavaillaan väliaikaisella lailla investointirajoituksia. 
- http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuntien-sote-ulkoistamisiin-ja-investointeihin-valiaikaisia-rajoituksia
- http://yle.fi/uutiset/hallitus_suitsii_kuntien_sote-investointeja__amatoorikin_nakee_etta_osalla_tavoitteena_betonoida_omat_palvelut/8653990
- http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/sairaala-on-vanhentunut-jo-valmistuessaan-6301301

(4) Tarastin selvitysmiesraportti otti kantaa aluehallintoon. Tätä raporttia kommentoin blogikirjoituskessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/tarastin-ontuva-ja-repiva-digiloikka.html

(5) Asiakasnäkökulmasta ja riskianalyysistä tein taannoin kaksi erillistä kirjoitusta:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/09/asiakasanalyysi-tarpeen-sotesektorilla.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/10/riskit-hallintaan-sotessa_4.html

(6) Vaikuttavuusmittareita pohditaan ymmärtääkseni soteuudistuksen työryhmissä. Aihe vaatii tutkimusta ja kehittämistä, tietovarantojen yhteensovittamista, tiedon laadun varmistamista, tiedon nopeuden varmistamista jne. Laatumittareita puolestaan nyt yrittävät harsia terveydenhuollossa kokoon yliopistosairaalat. Ihan hieno yritys jälleen, mutta kannattaisi kyllä tehdä tiivistä yhteistyötä THL:n kanssa.
- http://www.mediuutiset.fi/debatti/toimitukselta/hoidon-laatuun-uusi-ase-6248948
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/yliopistosairaalat-sopivat-kevaalla-tautikohtaisista-hoidon-laaturekistereista-6248937
- soteindikaattorien työsarkaa kommentoin taannoin blogikirjoituksessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/12/soteindikaattorit-kova-tyosarka-edessa.html

Tarastin ontuva ja repivä digiloikka, päivitys 2.2.2016

YLEn kuva: Lauri Tarasti ja  ministeri  Anu Vehviläinen

Sotkua pukkaa taas sote-uudistukseen. Hallituksen nimittämä selvitysmies sai rajoitetun tehtävän jakaa alueellisia tehtäviä uusiksi koskematta soteen ja valtion keskushallintoon. Kun ministeri Lauri Tarasti vielä tarkensi fokusta siihen, että uusia virastoja ei perusteta, ontuva digiloikka oli valmis. Digitalisaatio on kaikkien huulilla ja tiedetään, että toimintaa muutetaan digitalisaation apuna käyttäen. Rohkeimmat toteavat, että kyse on oleellisesta muutoksesta, joka ei ole aikaisemmin tullut edes mieleen. Tarasti sai kiireellisen aikataulun tehtävälleen ja runsaasti apuja eri ministeriöiltä. (1)

Ontuva digiloikka. Tarastin noin 50 sivun ehdotus sisältää paljon aineistoa varsinaisen soten ulkopuolelta. ELYt Tarasti on valmis pistämään lihoiksi jakamalla tehtävät jäljelle jäävien virastojen ja uuden maakuntahallinnon kesken. Mutta aluehallintovirastot (AVIt) Tarasti jättää rauhaan. Ne ovat hänen mielestään monialaisen hallintokulttuurin ilmentymä. Tarasti liimaa mukaan ministeriöiden papereista digitalisaatioasioita. Sen sijaan hän ei näe mitään erityistä toiminnallista tarvetta puuttua aluehallintoon tältä kanalta. Jo valtion hallinnossakin on nähty digitalisaation pakot ja mahdollisuudet. Kannetun postin palvelut vähenevät dramaattisesti digitalisaation myötä. Kelan etuuskäsittelyssä on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana dramaattinen digitalisaatio. Aluepisteitä pidetään pystyssä mm. käsittelemällä pohjoisessa etelän asioita eli jakamalla työtä toimipisteiden kesken uusin perustein. Jo nyt soten lupakäsittely voitaisiin keskittää valtaosin sähköiseen moodiin, jolloin alueellisilla toimipisteillä on rajallinen rooli. Yrityksen toimivat yhä kattavammin (ei nyt vielä kaikilta osin globaalisti), mutta kuitenkin kansallisesti. Kansalaiset itse haluavat yhä enemmän toimia sähköisten välineiden avulla. Myös erilaiset valitukset, kantelut ovat usein luonteeltaan kansallisia, ainakin lakiperusta on sitä. Osa kanteluista voitaisiin korvata suorilla yhteydenotoilla palvelujen tuottajille. Kansalaisten ja yritysten yhdenvertainen kohtelu ontuu, kun johtava teema on alue eikä asia. Jo nyt aluehallintovirastojen tehtävistä merkittävä osa on luonteeltaan valtakunnallisia, joita sitten jaetaan virastojen kesken joko sovussa tai kilpaillen. Aluehallintovirastojen kesken on oleelllinen eriarvoisuus niiden koossa ja väestöpohjassa. Myös virastojen resurssit poikkeavat toisistaan. (Tarasti ehdottaa yhdelle virastoista rooliksi "päävirasto".) Soten kannalta merkittävän lisäongelman muodostaa lupa- ja valvontatehtävien jakaantuminen keskusvirastojen ja aluehallinnon kesken.

Paula Risikko huolissaan (YLEn kuva)

Repivä digiloikka. Tarastin digiloikka on repivä kolmella tapaa. Se repii erilleen keskushallinnon virastot ja aluehallinnon - huono juttu. Se repii erilleen sote-uudistuksen ja kaiken muun aluehallintouudistuksen - huono juttu. Se repii erilleen hallituksen ja lainvalmistelijoiden aikeet ja mahdollisuudet saada aikaan lopultakin soteuudistuksen. Siksi on minunkin yhdyttävä kokoomuslaisen Paula Risikon huoleen siitä, että jälleen käy sotelle ohraisesti - jääkö sote maakuntauudistuksen varjoon tai massiivisen kiireellä tehtävän kokonaisuudistuksen varjoon. (2)

Rajoitettu uudistus tarpeen. Nyt pitäisi tehdä sotelähtöinen uudistus, jossa IT:stä lainatuin termein olisi avoimet rajapinnat liittää muita tehtäviä myöhemmin mukaan kokonaisuuteen. Haasteet tiedetään tässäkin asiassa: rahoitusuudistus, valinnanvapaus ja vielä ne maakuntien määrät. Mitä ilmeisimmin olisi nyt ensin ratkaistava maakuntien ja rahoitusuudistuksen välinen suhde sekä maakuntien järkevä määrä. Tuo kolmas tekijä - valinnanvapaus - on edelleen arvaamaton kolmas tekijä, kun vielä pitäisi varmistaa kustannusten pysyminen aisoissa ja palvelujen saanti yhdenvertaisesti. Jos nämä yhtälöt saadaan ratkaistua, voidaan myöhemmin palata soten ulkopuolisiin alueellisiin/maakunnallisiin haasteisiin. Tarastin raportista ottaisin kyllä käsittelyyn soten lupa- ja valvontatehtävät. (ks. myös päivitys 2.2.2016). STM:n ehdotus yhdestä lupa- ja valvontavirastosta olisi ratkaisu tähän. Sille voitaisiin rajallisesti luoda vanhoja aluetoimipisteitä hyödyntäen alueellista toimintaa, kunhan toimintojen tehokkuus, kattavuus ja yhdenvertaisuus ratkaistaan ensin hyödyntämällä digitalisaation mahdollisuuksia. Sotemaailma on kaikilla mittareilla suurin haaste - myös digitalisaation osalta. Jos tuo uudistus jotenkin halutaan saada maaliin, on nyt kiireellä tehtävä rajauksia ja sote-ehtoisia ratkaisuja. Monelta osin pidetään Suomea digitalisaation kärkikaartiin kuuluvana. Kuitenkin nyt huoli on hajanaisessa tiedonhallinnassa, jota STM:n virkamiehet urakalla pyrkivät saamaan hallintaan. Työsarka on mittava - sen tietävät erittäin hyvin valmisteluun osallistuvat virkamiehet ja muut asiantuntijat.Tiedonhallinnan uudistus palvelee valtion ohjausta, valvontaa ja suunnittelua sekä maakuntien vastaavia tehtäviä.

Päivitys 31.1.2016: Tarasti jätti tarkastelunsa ulkopuolelle kysymyksen rahoituksesta ja esim. maakuntaverosta. Tämäkin näyttää olevan edelleen suuri haaste. Pääministerillä ei ollut pääministerin haastettalutunnilla mitään uutta. Kokoomuslaiset poliitikot haastavat asiassa, joten onko tässä seuraava repivä kuvio myös soten kannalta. http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/sote_kok-Maakuntavero-45969

Päivitys 2.2.2016: Lupa-asioiden käsittely on hyvä esimerkki nykyisestä tilanteesta ja ristivedosta, miten asiat pitäisi jatkossa hoitaa. (Teksti on kopioitu M-Brain Mediaseurannasta) 

"Aluehallintovirastojen esityksen mukaan ministeriöiden tulisi käynnistää EU-direktiivien ja lainsäädännön soveltamisen arviointi säätelyn keventämiseksi. Virastojen juuri valmistuneessa raportissa arvioidaan kriittisesti myös avien omia toimintatapoja. Virastot katsovat, että lupa- ja valvontajärjestelmässä on liikaa toimijoita ja tasoja, mikä tekee kokonaisuuden asiakkaalle epäselväksi. Avien alueellinen lupa ja Valviran valtakunnallinen lupa asettavat erikokoiset toimijat eriarvoiseen asemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Virastojen mukaan Valviran tehtäväksi voitaisiinkin rajata valtakunnalliset valvontaohjelmat, kansainväliset asiat, erityisosaamisen, ammatin harjoittamisen valvonnan sekä avien toiminnan tarpeellisen koordinoinnin. Luvitusta ja operatiivista valvontaa toteutettaisiin sen sijaan aluehallintovirastoissa."

Media:  Aamuset, Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehti, Verkkouutiset




Viitteet

(1) Lauri Tarasti: Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen lukuunottamatta soteuudistusta, 2016
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tarasti-esittaa-suuria-muutoksia-aluehallintoon

(2) Paula Risikko huolissaan soteuudistuksesta:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1453967634858?jako=a1e3aaf0df250c86cf4f305bdc77f836&ref=fb-share
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/kokoomus-ja-keskusta-ajautumassa-taas-ilmiriitaan-pelastetaan-edes-sote/?shared=308489-75972a83-4 

Terveysdigissäkin asiakasnäkökulma keskeistä, päivitys 4.2.2016

Kuva YLEn uutisesta / THL:n digitutkimus 2014, viite 1

"Suomessa käytetään melko vähän sosiaali- ja terveydehuollon sähköisiä palveluja. Asiakaslähtöisyys ja käyttäjäystävällisyys eivät toteudukaan tietojärjestelmissä vielä riittävästi. Aikaa ja rahaa säästyisi paljon, jos yhä useampi ihminen hyödyntäisi sähköistä asiointia terveydenhuollossa." 
Näin uutisoitiin THL:n tutkimus tieto- ja viestintäteknologian käytöstä terveydenhuollossa vuonna 2014. (1). 

THL:n selvitys 2015, viite 1

THL:n digitalisaatioselvitys. Aktiivista käyttöä rajoittaa sähköisten palveluiden käytettävyys, ehkä myös usko niihin. Oheinen YLE:n kuvakin todistaa, että henkilökohtainen kontakti on monen mielestä se "oikea tapa" hoitaa omia terveysongelmiaan. Toisaalta tutkimuksen  perusteella suomalainen terveydenhuolto on pitkälle digitalisoitunut. Valtaosin asioita hoidetaan, tutkitaan, diagnosoidaan ja terveysongelmia korjataan käyttämällä hyväksi sähköisiä menettelytapoja/innovaatioita. Silmiin pistävää tutkimuksessa on, että väestöpohjaltaan pienessä maassa kukkiin monenlaiset tietojärjestelmät. Kaikilta osin ne eivät ole toisiinsa yhteen sopivia, vaikka tältäkin osin kehitystä on vuosien varrella tapahtunut. Myös kansalaisille tarjotaan jo monenlaisia palveluita lähtien itsenäisestä omien terveystietojen mittaamisesta ja kirjaamisesta, sähköiseen ajanvaraukseen, tutkimus- ja hoitopalautteiden sähköiseen katselumahdollisuuteen. Myös sähköinen vuorovaikutteinen potilas - ammattilaissuhde on monessa paikassa edennyt. Hieman tutkimuksen pohjalta jäi oudoksuttamaan, että ammattilaiset eivät ole kattavasti lähteneet hyödyntämään erilaisia päätöksenteon tukijärjestelmiä. 

Nopeus, nopeus, nopeus. Tämä muoti toistaa sama sana kolmeen kertaan liittyy myös keskeiseen digitalisaation haasteeseen. Sähköisten palvelujen ja apuvälineiden on toimittava nopeasti ja se on käytettävyyden keskeisin ominaisuus. No ei se ole ainoa autuaaksi tekevä tavoite. Sähköisen palvelun on oltava myös helppokäyttöinen ja luotettava. Lääkärit ovat antaneet arvosanoja tietojärjestelmille muutaman vuoden välein ja tulos on ollut  välttävä, 6-. Nämä kaikki kolme tekijää ovat tökkineet: nopeus, käytettävyys ja luotettavuus. Nyt käydään somessa aktiivista keskustelua ereseptistä. Se on upea sähköinen palvelu, jonka kattavuuskin alkaa olla yli 90%. Eräät sovelluksen  lääkäreille ovat kuitenkin jatkuvan kritiikin alla. Kansalaisilta ei liene kysytty heidän (meidän) näkemyksiä sähköisistä palveluista. Oma kokemukseni on, että yksityissektorilla ajanvarauspalvelut ovat pidemmälle kehittyneitä. Työterveydenhuolto on oivallinen esimerkki. Saat valita nopeasti ja helposti palvelun. Saat myös tutkimustulokset nopeasti käyttöösi. Sen sijaan kaikilta osin ei vielä toimi tiedon siirto yksityisen ja julkisen palvelujen tuottajan välillä. Ei tosin aina tiedonsiirto kulje julkisellakaan puolella. Luotettavuus on tietysti myös kaksipiippuinen juttu. Se voi kuvata teknistä luotettavuutta, mutta myös sisällöllistä sellaista. Mitä monimutkaisempia digitaalisia toimintoja tuodaan hoitoprosessiin mukaan, sitä herkemmäksi ja keskeísemmäksi tekijäksi tulee luotettavuus. 

Yhteen toimivuus ja integraatio. Yhteentoimivuudella on myös tekninen ja sisällöllinen näkäkulmansa. Sisällöllisesti yhteen toimivuuden pitää olla saumaton erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon omissa prosesseissa. (2) Haasteita on edelleen, koska varsinkin erikoissairaanhoidossa on kymmeniä järjestelmiä, joiden pitää toimia yhteen. Perusterveydenhuollossa on vähemmän ja vielä vähemmän sosiaalihuollossa. Astetta vaativampi yhteen toimivuus on, että saman organisaation tai tulevaisuudessa itsehallintoalueen/maakunnan sisällä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintojen pitää sointua yhteen niin sisällöllisesti kuin teknisestikin. Ja sitten kolmannen asteen yhteen toimivuus on yli organisaatiorajojen  mukaan lukien yhteentoimivuus yksityisen ja julkisen palvelujen tuottajan välillä. Haasteet voidaan karkeasti jakaa kahteen koriin: 1) tietojärjestelmien väliset avoimet rajapinnat: tekninen avoimuus ja toiminnallinen avoimuus sekä näihin vaatimuksiin liittyvä tekninen ja toiminnallinen tietoturva, 2) tiedon sisällön yhteentoimivuus ja luotettavuus - yhtenäiset määritykset, luokitukset, tietostandardit. (3)

Toiminnalliset haasteet. Sote-uudistus mahdollistaa ja samalla sekoittaa tilanteen. Edessä on erittäin pitkä ja kallis tietojärjestelmien uudistusprosessi. Jos 2019 pitää aloittaa uusi uljas sote, ei tietojärjestelmien osalta olla millään läheskään valmiita. Sosiaalihuolto on digitalisaatiossa tällä hetkellä jälkijunassa. Josko tämä integraatio tuo sen samalle viivalle? Perusterveydenhuolto on digitalisoitunut, mutta yhteen toimivuuden linkit sosiaalihuoltoon ja erikoissairaanhoitoon ovat monelta osin auki. Kun vielä pistetään samaan maakuntaan eri organisaatiot omine perinnejärjestelmineen, on työsarka melkoinen. Valtion ohjaus ja maakunnan päätöksentekorooli ovat nyt avainasioita. Mikä tulee olemaan sitten perustettavan hankintayksikön rooli tässä yhteensovittamis- ja uudistamisprosessissa?

Apotti ja UNA. (4) Saamani ajankohtaisen tiedon perusteella Apotti- hanke ja UNA-hanke keskustelevat keskenään. Hienoa. Apotti on nyt oma yrityksensä, jonka osakkaita ovat jotkut Uudenmaan kunnat sekä HUS. Joukosta puuttuu mm. Espoo. UNA on kattavampi yhteenliittymä. Se sisältää lähes kaikki muut maakunnat paitsi Uudenmaan. Apotti odottaa kädet syyhyten markkinaoikeuden armahtavaa päätöstä. UNA puolestaan valmistelee kevään 2016 aikana määritystyön loppuun, jonka jälkeen lienee vuoro kilpailutukselle. Kumpikin hanke vannoo soten nimeen eli kummallakin on integroitu sosiaalihuolto ja terveydenhuolto yhteen järjestelmäkokonaisuuteen. Apotti on julkistanut määritystyönsä tulokset. Vielä on tehtävää, miten eri maakunnat järjestäytyvät eri hankekokonaisuuksien ympärille. Miten saadaan hankkeiden kehittämispolut sovitettua yhteen ja nykytilan kanssa. Ja vielä yhteen sovittaminen tulee tapahtua suhteessa Kanta- ja Kansa-järjestelmien kanssa. 

Kansalainen digiviidakossa. Vielä ollaan digitalisaation välitilassa. Osa palveluista on mitä suurimmassa määrin analogista, henkilöiden välistä vuorovaikutusta. Osa on vielä paperimuotoista tai paperia jäljittävää digitalisaatiota. Me kansalaisetkin olemme erilaisilla digivalmiuksilla varustettuja. Osa on täysin ulkopuolella tämän, osa tekee kaikkensa sopeutuakseen digiaikaan, osalla on suvereeni suhde digimaailmaan. (5) Mitä enemmän etenemme digimaailmaan, sitä enemmän tulee esille epäilykset tiedon luotettavuudesta, tiedon säilymisestä hallinnassa ja turvassa. Pilvipalveluista puhuminen ei ole enää pelkkää puhetta vaan reaalimaailmaa. Minne tiedot kulkeutuvat, ovatko ne turvassa, eivätkä yllättäen häviä taivaisiin. Innokkaimmat ditalistit näkevät jopa vallankumouksellisen muutoksen kansalaisen ja ammattilaisen välillä. Kansalaiselle pitäisi syntyä tulevaisuudessa itsenäinen sosiaali- ja terveystietojen maailma. Näin tarvittaisiin tietyltä osin ammattilaista vain konsultiksi, mentoriksi. Ei nyt sentään kaikilta osin (vrt operaatiot jne). Tässä uudistuksen maailmassa tarvittaisiin kansalaisraadit ammattilaisten rinnalle kehittämään toimintoja.

Päivitys 26.1.2016: Tivin uutisvirrassa 26.1.2016 haastatellaan terveyskeskuslääkäriä, joka kritisoi oikein kunnolla nykyisiä terveyskeskusten tietojärjestelmiä. Kattavuutta siis on, mutta ovatko nykyiset käytössä olevat tietojärjestelmät aikansa eläneitä. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/terveyskeskuksien-tietojarjestelmat-ovat-aivan-aataminaikaisia-erityisesti-miehet-vaarassa-6247750?utm_content=bufferabe55&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Päivitys 4.2.2016: LinkedInin puolella kommentoidaan kansalaisnäkökulmaa:

Hannu Laesvuori Jonkinlaisia kansalaisraateja voisi varmaan käyttää enemmän, mutta näiden käyttötapaa pitäisi miettiä huolellisesti ja lisäksi käyttää aikaa raadin perehdyttämiseen. Muuten riski lienee että saatu input ei tue vaan voi olla jopa ristiriidassa tavoiteltavien kustannussäästöjen kanssa. 

Olli Nylander Joo. kansalaisraadit ovat selkeästi ongelma. Yritin pohtia, miten kansalais- asiakasnäkökulma saataisiin aidosti mukaan kehitystyöhön. Sote on niin vahvasti ammattilaislähtöinen toimiala! 

Jari Smedberg Vaatii syvempää analyysia iskulauseiden ja kokeilukulttuurin sijaan:
Ensimmäinen askel olisi erotella käyttäjä-, asiakas- ja kansalaisnäkokulmat. Seuraavaksi ymmärrettävä valta-asetelmat, joita tuotetaan (tahtomatta) epätasapainoa palvelukohtaamisessa (organisaatio-työntekijä-asiakas/kansalainen). Kun edellistä tarkastelee vielä palvelulogiikan kehyksessä, niin silloin fokus terävöitynee.

Viitteet

(1) Terveydenhuollon digitalisaatioselvitys: Jarmo Reponen, Maarit Kangas, Päivi Hämäläinen, Niina Keränen: Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna 2014. Tilanne ja kehityksen suunta. THL. raportti 12/2015
https://www.thl.fi/fi/-/sahkoiset-sote-palvelut-onnistuvat-vain-toimintaa-muuttamalla?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2-1-3&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=2
- YLEn uutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_karsastavat_sahkoisia_terveyspalveluja__niilla_saastaisi_aikaa_ja_rahaa/8592425

(2) Sosiaalihuollosta on tehty vastaava selvitys vuoden 2014 tietoihin perustuen. Tein tuon selvityksen pohjalta blogikirjoituksen. Haastoin siinä myös tätä integraatioasiaa väittämällä, että sosiaalihuollossa on omia erityisyyksiä verrattuna terveydenhuoltoon. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoiset-sosiaalipalvelut-syrjitty.html

(3) Avoimista rajapinnoista tein blogijutun v. 2014. Aiheesta käytiin runsaasti keskustelua erityisesti LinkedInissä.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/avoin-rajapinta-sote-uudistuksen-itn-ja.html

(4) Apotti ja UNA: http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Etusivu; http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/projektit/akusti/akustiprojektit/una/Sivut/default.aspx
- Apotista olen kirjoittanut moneen otteeseen ja päivittänyt tilannetta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html

(5) Käytettävyyteen liittyen tein kirjoituksen Tietoasiantuntijalehden 2015 viimeiseen numeroon:
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoisten-palvelujen-kaytettavyys-on.html


THL:ssä on meneillään toimintakykyyn liittyvä käytettävyystutkimus. Taustana on ICF- kansainvälinen toimintakykyluokitus. Nimi: "Asiakaslähtöinen ICF-pohjainen mobiili arviointityökalu (mICF) - käytettävyystutkimus. Tutkitaan kansainväliseen ICF-luokitukseen pohjautuvan, demovaiheen mobiilisovelluksen (PoC, Proof of Concept) soveltuvuutta ja käyttökokemusta toimintakyvyn arviointiin. Tavoitteena on:
1. Suunnitella ja kehittää ketterien menetelmien avulla mICF-arviointityökalun demovaiheen (proof-of concept, PoC) mobiilikäyttöliittymä ICF-pohjaiseen toimintakyvyn arviointiin, eli asiakkaan toimintakyvyn vahvuuksien, ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden kuvaamiseen sekä yhteismitallistamiseen.
2. Testata ja mitata asiakaslähtöisesti mICF-arviointityökalun käytettävyyttä, esteettömyyttä ja hyväksyttävyyttä tutkimuksen aikaisista eri kehitysversioista, ensin käyttäjillä, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita ja kun mICF on riittävän valmis käytettäväksi, osana kuntoutusprosessia vaikeavammaisilla henkilöillä, kuten lyhytkasvuisilla aikuisilla, lapsilla ja heidän vanhemmillaan.
3. Arvioida mICF:n vaikuttavuutta KELAn hoitoonohjauksen prosesseissa, tiedon laatua sekä miten mICF tuottamat asiakaslähtöiset toimintakykyprofiilit tukevat asiakkaiden voimaantumista ja ammattilaisten päätöksentekoa tavoitteiden asettelussa ja palveluiden suunnittelussa.

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/33355

Sähköiset SOsiaalipalvelut - syrjitty agenda, päivitys 24.1.2016

TIVI-lehti, tammikuu 2016: Sovellus hoitaa sinua-artikkelin kuva (3)

"Vaikeat sanat pilaavat kaiken." Näin otsikoi pääkirjoitussivulla 17.1.2016 HS:n toimittaja Tuomas Niskakangas. Hänen mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kuuluu näihin vaikeisiin sanoihin. Lyhenne SOTE on myös tylsä. Parempi olisi puhua "terveysuudistuksesta". Sanoilla on kuitenkin myös tarkoitus. Valitettavasti niin poliitikot, media kuin osa sote-uudistuksen valmistelukoneistosta on unohtanut tyystin sanan sosiaalihuolto tai sosiaalipalvelut. Ei ole kyse terveysuudistuksesta pelkästään.

On se kumma, että sosiaalihuolto on kaikessa se reppana, hiukan syrjään työnnetty, joka käyttää halpiskamaa eikä vaadi pontevasti uutta ja ehtaa. Miksi sosiaalihuolto ei voisi olla tiennäyttäjä digitalisaatioprosessissa? Nyt se on perässähiihtäjä. Kuitenkin Suomi on on digiajan etulinjassa. Verkot toimii, tietokoneita on kaikilla, kännyköitä on tuplamäärin asukasta kohden ja älykännykät alkavat olla kaikkien käsissä.

Kummasteluni jatkuu. Viisi vuotta sitten vietiin läpi kansallinen TIKESOS-hanke v.2012. (1) Seurasin hanketta läheltä. Hankkeen operatiiviset vastuuhenkilöt tekivät aivan loistavaa työtä. Sosiaalihuollon digitalisoinnille luotiin systemaattinen, rakenteellinen perusta. Kun päästiin ns. asiaan, rahat loppuivat. Junassa sosiaalihuolto laitettiin perävaunuun ja terveydenhuolto heti veturin jälkeen. Kun terveydenhuollon valtakunnalliset kuviot ovat venyneet, ei sosiaalihuollossa ole päästy vauhtiin vasta kuin aivan viime vuosina. Valtakunnallisesti on lopultakin edetty eReseptin osalta ja Kantapalveluissa. Sosiaalihuolto on toki herätetty henkiin ja nyt panostusta jatketaan. Lopputulos on näkyvissä vuonna 2024. Jos kaikki menee aikataulussa, voin päästä asiakkaana hyötymään tästä uudistuksesta.

Ja vielä ihmettelyä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa puhutaan jatkuvasti integraatiosta ja hoitoketjuista jne. ikään kuin kaikki sosiaalihuolto olisi ketjutettu ja riippuvainen terveydenhuollosta. Toki integraation tarpeita löytyy hoiva-alalla, erityisesti vanhustenhuollossa. Kuitenkin toiminta-ajatus, toimintamalli sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa on merkittävästi toisistaan poikkeava. Terveydenhuollossa lääkärin rooli päätöksenteossa on keskeinen. (Terveydenhuoltolaki, §57: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 ). Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätöksinä. (Sosiaalihuoltolaki §45,http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301). Terveydenhuollossa päätöksentekoprosessiin ja koko hoitoprosessiin liittyvät oleellisesti erikseen tehtävät tutkimukset sekä operaatiot. Sosiaalihuollossa ei tällaisia tutkimuksia tehdä, vaan siellä noudatetaan omaa menettelytapaansa.

Sosaialihuollon palvelut erilaisia kuin terveydenhuollossa.Seuraava lista sosiaalihuollosta osoittaa, mistä siinä on kyse. Kyse on etuuksien jaosta (erit. toimeentulotuki), neuvontapalveluista, interventioista (kuten lastensuojelu) ja erilaisista sosiaalipalveluista. Sosiaalihuollon kenttä on asiakaskunnaltaan monelta osin perin juurin erilainen kuin terveydenhuollon kenttä. Toimeentulotuki on siirtymässä kunnilta Kelan vastuulle.Sosiaalihuollon palvelutehtävät ovat seuraavat ( viitteen 2, s. 118):

• adoptioneuvonta
• kasvatus- ja perheneuvonta (ml. perheasioiden sovittelu)
• kotipalvelut
• lastensuojelu
• lastenvalvojen tehtävät
• omaishoidon tuki
• pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen
• päihdehuolto
• sosiaaliasiamiestoiminta
• sosiaalipäivystys
• sosiaalityö aikuis- ja vanuspalveluissa
• sosiaalinen luototus
• toimeentulotuki
• vammaispalvelut ja kehitysvammaisten erityishuolto
• vanhusten laitos- ja asumispalvelut.

Digipalvelujen kartoitus. (2) Osana ns. Steps-hanketta on kartoitettu sosiaalihuollon digipalvelujen kattavuus. Kyselyn tulokset koskevat vuoden 2014 tilannetta. Kansalaisen kannalta sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat varsin puutteellisesti ja vaihtelevasti esille netissä. Kunnalliset palvelujen tuottajat ovat yksityisiä paremmin esillä. Anonyymiä verkkoneuvontaa on tarjolla vähän. "Eri asiakasryhmille suunnattuja sähköisiä palveluita, kuten sähköistä hakemista palveluun ja videoneuvottelua tai etäpalvelua asiakkaan ja työntekijän välillä tarjoaa alle puolet tai vielä harvempi kuntaorganisaatioista ja yksityisistä organisaatioista vielä tätäkin harvempi. Osa organisaatioista ei järjestä tai tarjoa mitään edellä mainituista sähköisistä palveluista." (s. 6). Kartoituksen perusteella asiakastietojärjestelmien digitalisaation aste on varsin kattava, mutta puuttuvia palasiakin on. Erillisiä järjestelmiä on runsaasti (yli 50 kpl). Mobiilipohjaisia järjestelmiä on vähemmän. Tietojen siirron tekniset mahdollisuudet vaihtelevat. Tosin lainsäädäntökin estää osittain tiedonsiirtoa sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä. Olemassa olevia perusrekistereitä (VTJ, verotus jne) käytetään vaihtelevasti. Verotietojen käyttö on vähäistä - kummallista. Rakenteisten tietojen käyttö ei ole kattavaa, vaikka työtä valtakunnallisesti on tehty - eli mahdollisuuksia olisi. Tietojen käyttömahdollisuuksia rajoittaa, jos ne ovat standardoimattomia ja paljolti tekstimuotoista tietoa.

Tarvitaan sosiaalihuollon innovaatioita. Ensimmäinen kuva ja tämä oheinen kuva ovat Tivi-lehden artikkelista "Sovellus hoitaa sinua". (3).  Juttu on innostava terveydenhuollon kannalta. Potilastiedot ovat minun. Mittaan itse terveyttäni kaikenlaisilla APS:eilla, jotka voin ladata älykännykkääni. Voin jopa osittain korvata lääkäripalvelut itsediagnosoinnilla jne. Tällaista innovaatiota tarjoaa lehden artikkeli. Jotenkin tämä on kaukana sosiaalihuollon ytimestä. Kannattaako perässä hiihtää terveydenhuoltoa. Pitäisi pikemminkin rakentaa sosiaalihuollon ytimestä lähteviä digi-innovaatioita. Mitenhän sellainen sovellus hoitaisi minua? Sosiaalihuollossa voitaisiin kiinnittää vaikkapa huomiota seuraaviin juttuihin Sote hyötykäyttöön jaotuksella:

• Kansalainen: kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshoito saman valtakunnallisen palvelujen varaus- ja arviointisysteemiin; nyt palveluvaaka (https://www.palveluvaaka.fi/) hyvä alku, mutta ei kata kaikkia palveluita - tarvitaan kansallinen kattava sotepalvelurekisteri; se voidaan avata avoimeksi dataksi ja houkutella yksityisiä tahoja tekemään sovelluksia; neuvontapalvelut kattaviksi ja anonymisaation mahdollisuus - kriisipalvelut erityisesti (4)
• ammattilainen: kotipalvelun mobiilisovellus (on jo testikäytössä olevia ratkaisuja), ammattilaistiedon standardointi ja sen helppo siirrettävyys asiakastietojärjestelmiin (suurta vaihtelua olemassa), ammattilaisten välinen tiedonvaihto (esim. sosiaalityöntekijä - poliisi; sosiaalityöntekijä - lääkäri tai sairaanhoitaja jne.; osittain hallinnollis-juridisia esteitä); ammattilainen ja asiakas (tiedon avaamisen haastavuus toista luokkaa kuin terveydenhuollossa)
• palvelujärjestelmä: toiminnanohjausjärjestelmä sosiaalihuoltoon mutta tarvitaanko yhtä yhteistä järjestelmää terveydenhuollon kanssa vai riittääkö tiedonvaihto avoimin rajapinnoin; taannoin esitin, että sosiaalihuoltoon tehtäisiin yksi valtakunnallinen ja kunnallinen järjestelmä - rahaa olisi säästynyt runsaasti ja nykytekniikalla olisi saatu hoidettua tiedon vaihto ja toisaalta tiedon rajaamiskysymykset
• infostruktuuri: kokonaisarkkitehtuuri ja standardit sekä määritykset ovat olemassa; tarvitaan tehokas toteutus; siksi hajanainen kuntakohtainen ratkaisu on tiensä päässä; vielä olisi mahdollista rakentaa Kansa-ratkaisun kylkeen sosiaalihuollon kokonaisjärjestelmä. 

Sosiaalihuollon haasteet ovat sen yhteiskunnallisessa roolissa. Sosiaalihuollon ongelmat ovat moninaisia. Niiden rajaaminen johonkin sähköiseen tuotteeseen rajaa aina myös koko ongelman käsittelyä. On myös haasteellista löytää busines-kysyntää johtuen asiakkaan asemasta, roolista ja motivaatiosta. Tein jutun aikanaan lastensuojelusta, joka omalta osaltaan kuvaa komplisoitua tilannetta. (5). 

Päivitys 17.1.2016: Päivi Voutilainen vastaa ja kysyy FB:n puolella: "Ihan näin mustavalkoisena en asiaa näe. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin erilaisia, myös niiden tietopohja. Sillä on vaikutuksensa. Monesti kaipaan sosiaalihuollon osalta kehiin reippaita avauksia, että miten. Kun niin paljon on juuti tuollaista toteamistyyppistä, että nyt ne tallaa meitin. Vailla niitä ehdotuksia. Miten tulkitsen tuota sähköistä tilannetta kirjoituksessasi - onko kyse vain rahasta?"
Vastasin, että tarvitaan sosiaalihuollon ammattilaisten ja diginörttien innovatiivista yhteistyötä. 

Päivitys 17.1.2016: Mikko Huovila kommentoi FB:n puolella:

"Oikein hyvä, että joku nostaa esiin näitä sosiaalihuollon asioitakin. Kunnissa panostukset sosiaalihuollon tiedonhallintaan on kyllä varsin pientä. Laskeskelin kerran muutaman kunnan osalta, että mitä käyttävät sosiaalihuollon toimintamenoista ICT:hen. Kyseisissä kunnissa panostukset oli luokkaa 0,3-0,7 %. Helsingissä päästään noin 1 %. Vastaavassti koko soten osalta summa on n. 2 % ja yksittäisissä sairaanhoitopiireissä voi olla jopa 4-5 %.
Valtakunnallisessa kehityksessä Tikesoksen jälkeen on jääty silloin tehdyistä aikataulusuunnitelmista jo pari-kolme vuotta. Kantan myöhästyneet käyttöönotot ovat jättäneet Kansan odottamaan omaa aikaansa, vaikka valmius valtakunnalliseen läpivientiin määritysten puolelta olisi ollut jo varsin hyvä. Osittain kyse on myös rahasta, mutta priorisointi on ollut enemmän THL:n sisällä tehtyä.
Yksi mahdollinen selitys kuntien pieniin panostuksiin on kuitenkin se, että Kansaa varten tehty työ on ostettu kentällä kohtuullisen hyvin ja kun tiedetään sen tuovan uudistuksia, niin nyt väliaikaina ei juuri ole mitään uutta kehitetty. 
Yksi asia tuntuu olevan vaikea monen terveydenhuollon ICT-kehittäjän hahmottaa on, se että sosiaalihuoltoon kuuluu olennaisesti hallintomenettely ja palvelut perustuvat viranomaispäätöksiin. Itse palvelun toteuttaminenhan on sitten pitkälti samanlaista "tosiasiallista hallintotoimintaa" mitä terveydenhuoltokin. Kun puhutaan sote-integraation toteuttamisesta ICT:n avulla, niin pitkältihän nuo toiminnalliset integraatioasiat toteutuvat sitten niissä varsinaisissa palveluissa. Siellä on varmasti paikka yhteisille suunnitelmille, kertomuksille jne. Se ei kuitenkaan poista sitä, että sosiaalihuollon palveluissa aina on ensin tuo hallintoasian käsittely. Tässä on varsin olennainen luonne-ero terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä ja kun nyt tehdään sote-uudistusta "täydellisen integraation" idealla, niin keskeisin kysymys on minusta siinä, että miten tämä eroavuus tullaan huomioimaan ja ratkaisemaan ja mikä tulee lopulta olemaan sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain suhde."

Päivitys 18.1.2016: Mikael af Hällström kommentoi LinkedInin puolella seuraavasti: "Kuvittelisin että digitalisaation yksi merkittävimmistä tavoitteista koko julkisella sektorilla on toiminnan optimaalisen automaatiotason saavuttaminen. Sosiaalipuolella ymmärtäisin tämän siten, että ei-harkinnanvaraisten etuuksien myöntäminen olisi täysin automatisoitavissa, kun taas harkinnanvaraisten etuuksien myöntämiseen voitaisiin kehittää harkintaa harjoittavan virkahenkilön tueksi erilaisia automatisoituja tiedon keräämis- ja analysointivälineitä, ehkä jopa päätöksentekoa avustavia sovelluksia (työnimellä "sääntökoneet"). Oli päätöksentekijä sitten kone tai ihminen, yksittäisen päätöksen tueksi pitäisi pystyä keräämään mahdollisimman paljon siihen vaikuttavaa dataa sekä prosessioida se mahdollisimman valmiiksi päätöksentekoa tukevaksi informaatioksi, tästä kai "digitalisaatiossa" pohjimmiltaan tulisi olla kyse. Ei niitä normeja tarvitse edes purkaa, jos ne vain ovat loogisia ja ristiriidattomia :-)"
Vastasin Mikaelille seuraavasti: 
Itse asiassa toimeentulotuen siirto kunnista Kelalle on osittain perusteltavissa tällä mainitsemallasi automatisaatio-argumentilla. Toisaalta odottaisin myös sosiaalihuollon ammattilaisilta uutta otetta oman toiminnan arviointiinsa. Se oli myös yksi pointtini tuossa kirjoituksessani. 

Päivitys 24.1.2016: Heidi Anttila vinkkasi LinkedInin puolella ICF-pohjaisesta käytettävyystutkimuksesta, jota hän vetää THL:ssä. Projektin tavoitteet ovat seuraavat:
1. Suunnitella ja kehittää ketterien menetelmien avulla mICF-arviointityökalun demovaiheen (proof-of concept, PoC) mobiilikäyttöliittymä ICF-pohjaiseen toimintakyvyn arviointiin, eli asiakkaan toimintakyvyn vahvuuksien, ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden kuvaamiseen sekä yhteismitallistamiseen. 
2. Testata ja mitata asiakaslähtöisesti mICF-arviointityökalun käytettävyyttä, esteettömyyttä ja hyväksyttävyyttä tutkimuksen aikaisista eri kehitysversioista, ensin käyttäjillä, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita ja kun mICF on riittävän valmis käytettäväksi, osana kuntoutusprosessia vaikeavammaisilla henkilöillä, kuten lyhytkasvuisilla aikuisilla, lapsilla ja heidän vanhemmillaan.
3. Arvioida mICF:n vaikuttavuutta KELAn hoitoonohjauksen prosesseissa, tiedon laatua sekä miten mICF tuottamat asiakaslähtöiset toimintakykyprofiilit tukevat asiakkaiden voimaantumista ja ammattilaisten päätöksentekoa tavoitteiden asettelussa ja palveluiden suunnittelussa.
 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/33355

Viitteet

(1) Tikesos-hanke: 
"Tikesos-arkistossa on keskeiset sosiaalihuollon valtakunnalliseen tiedonhallintaan liittyvät taustaselvitykset ja muuta merkittävää aineistoa. Ne julkaistiin hankekaudella vuosina 2005-2011 ja Tikesos-viimeistelyt -projektissa vuonna 2012. Näitä aineistoja hyödynnetään kansallisessa kehittämisessä soveltuvin osin. Sivustolta löytyviä aineistoja ei päivitetä."

https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/aineistot/tikesos-arkisto

(2) Jarmo Kärki, Miia Ryhänen: Tieto- ja viestintäteknologian käyttö sosiaalihuollossa vuonna 2014, THL. Raportti 20/2015; http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-593-6 
- Tein aikaisempaan selvitykseen perustuen jutun 2012: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/sosiaalihuollolla-suuret-haasteet-tieto.html

(3) Sanna Leskinen: Sovellus hoitaa sinua, TIVI-lehti, tammikuu 2016, ss. 16-23

(4) Vanhuspalvelujen kannalta kirjoitin aiheesta kokemusperäisen jutun v. 2012:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/11/arjen-asiantuntijoille-apua.html

(5) Lastensuojelu:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/lastensuojelu-kasvava-ongelma.html