Olisiko Kuuselan "Syytös"- kirjassa analogiaa Soteen?

Hanna Kuuselan kirjan "Syytös- muuan akateeminen komitragedia" (Vastapaino 2024) luin ns.yhdellä istumalla. Voin suositella niillekin ihmisille, joilla akateeminen maailma ei ole tuttu. Kirja on autofiktio tai Hannan mukaan itse asiassa autofakta hänen kokemuksistaan Tampereen korkeakoulusäätiössä. Mikä ihmeen säätiö? Törmäsin tähän säätiöön pari vuotta sitten, kun pikkuyrityksemme konsulttina tein säätiölle tietoarkkitehtuurityönä. Sen keskeinen tarkoitus oli saada yhtenäistettyä säätiön hajanaiset tietojärjestelmät. Hanna ei kerro, että säätiö on perustettu yhdistämäänTampereen yliopiston, Tampereen teknisen yliopiston (tai vanhemmalta nimeltä Tampereen teknillisen korkeakoulun) sekä Tampereen ammattikorkeakoulun toiminnot yhden organisaation alle.

Tiivistetysti Kuusela syyttää säätiön johtoa perinteisen Humboltilaisen sivistysyliopiston muuttamisesta nyky-työelämää palvelevaksi koulutuksen ja tutkimuksen tuotantolaitokseksi. Tutkimuksen ja opetuksen kriittinen vapaus on alistettu ennen muuta teknologiateollisuuden tarpeille. Toinen keskeinen syytös on, että entinen yliopiston sisäinen demokratia on hukattu. Jo 1960- ja 1970-luvuilla ajettiin ylopistodemokratiaa eli opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua yliopiston päätöksentekoon. Kompromissina syntyi ratkaisu, jossa päätöksentekoon osallistuivat professorit, tutkimus- ja opetushenkilökunta ja opiskelijat. Nyt säätiössä ulkoiset sidosryhmät ottivat vallan, erityisesti teknologiateollisuus. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) keskitti säätiön ohjauksen taloudelliseen ohjaukseen - resurssien leikkaukseen. Hannan kirjan lopulla hän totesi, että demokratiataistelun tuloksena säätiön johtoon saatiin lopulta professorikuntaa edustamaan yksi henkilö.  

"Syytös" on seikkaperäinen surullinen ja jopa henkilökohtaiseen ahdistukseen ulottuva tilitys sisäisen demokratian rappeutumisesta sekä sivistysyliopiston idean häipymisestä markkinavoimien alle. Vanhat tieteenalarajat pyrittiin rikkomaan ja muodostamaan työelämän tarpeisiin perustuvia uusia oppialojen kombinaatioita. Hylättiin tieteellisen tutkimuksen keskeinen autonomia ja voima tuottaa kriittistä tutkimusta. En tiedä, miten pitkälle tämä hylkääminen on edennyt. Kuusela on kuitenkin kirjan lopussa toiveikas sivistysyliopiston paluun suhteen. Kun markkinaehtoinen toimintatapa keskittyy nykyisen työelämän tarpeiden tyydyttämiseen, niin sivistysyliopisto katsoo kauemmaksi tulevaisuuteen ja hakee uusia näkökulmia vastaan tuleviin tulevaisuuden haasteisiin kriittisen tutkimuksen ja opetuksen avulla.

Miksi kiinnostuin Hannan kirjasta? En ole ollut yliopistomaailmassa sitten 1970-luvun. Sen sijaan työurani on ollut sotemaailmassa yli 45 vuotta. Sotemaailmassa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ajopuun lailla edetty samantapaisten ongelmien pariin kuin tässä yliopistotapauksessa. Ministeriötasolla OKM:n sijasta sotessa valtaa käyttää nyt valtiovarainministeriö apurinaan sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvinvointialueille suora valtion rahoitus tarkoittaa resurssien leikkauspolitiikassa näennäisdemokratiaa. Alueilla ei ole autonomista asemaa. Aluevaltuustojen itsenäinen päätäntävalta on jo alkumetreillä kavennettu minimiin. Itse asiassa rahaohjauksen rinnalle on luotu myös mikromanagerointi yksityiskohtaisen lainsäädännön turvin. Edelleen verrattaessa yliopistojen aikaisempaan kolmikantaan: professorit - muu tutkimus- ja opetushenkilöstö - opiskelijat voidaan tavallaan rinnastaa sotemaailmaan. Kun yliopiston palvelut ja tuotteet ovat tutkinnot ja tutkimukset, niin sotessa ne ovat kansalaisten pärjäämisvajeisiin kohdistuvia palveluita niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollossa. Kun säätiössä valtaa käyttävät konsistori ja hallitus, niin hyvinvointialueilla valtaa käyttävät aluevaltuusto ja aluehallitus. Kummassakin organisaatiossa varsinaisilla ammattilaisilla on rajallinen valta suhteessa ulkoisiin tahoihin (ministeriöt ja sotessa yksityiset palveluntuottajat). Opiskelijoilla on rajallista vaikutusvaltaa, mutta vielä rajallisemmin vaikutusvaltaa on sotessa asiakkailla / potilailla. Vuosien varrella sotessa on tapahtunut ajopuun lailla merkittävä yksityisten palveluiden kasvu ja keskittyminen. Tilanne ei ole minkään tahon hallinnassa. Valitettavia eimerkkejä ovat terveysasemien hallitsematon lakkauttaminen, yksityisten terveysasemien ja sosiaalipalveluiden kasvu ja keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin. Hyvinvointialueet ovat puun ja kuoren välissä. Pitäisi tarjota kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut, joista merkittävä osa on yksityisten toimijoiden tuottamaa. Samalla VM edellyttää ostopalveluiden karsimista.

Olemme kolme konkaria (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjoittaneet kirjan nimeltä "Sote 3.0 - kohti uutta kulttuuria". Kirja on painossa ja ilmestyy kahden viikon sisällä. Emme pyri sillä rikastumaan, vaan pikemminkin saamaan aikaan uudenlaista keskustelua ja toimia - uutta kulttuuria soteen. Kirjamme keskiössä on kansalaisten pärjääminen ja pärjäämistaidot sekä pärjämislisä, jonka hyvin toimiva palvelujärjeselmä voi tarjota kansalaisille. Ehdottamamme sote 3.0 lähtee kansalaisesta liikkeelle eikä ylätason "himmeleistä", kuten viimeisten kymmenien vuosien uudistussuunnitelmissa on käynyt. On saatava aikaan pärjäämiskulttuurin muutos, jossa kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden tarpeet (eli pärjäämisvajeet) ja palvelujen tarjonta kohtaavat optimaalisesti ja vaikutuksia tuottaen. Tällä hetkellä soten kokonaisuus on hallitsemattomassa tilassa. Kunhan saamme kirjan ulos painosta, voimme avata tarkemmin ajatteluamme ja ehdotuksiamme. Kirjamme ei ole "syytös", vaan se kuvaa ajopuun lailla tapahtunutta kehitystä ja poimii esille keskeiset sudenkuopat tiellä kohden uutta pärjäämiskulttuuria. Aivan kirjamme lopuksi avaamme oman ehdotuksemme sote 3.0:n. Se sisältää selkeän tavoitetilan sekä etenemispolun kohti tuota tavoitetilaa. 

Kirjaa voi ennakkoon tilata meiltä kolmelta konkarilta. Ollin sähköpostiosoite on: olli.nylander1@gmail.com. Hinta on 20 euroa plus postituskulut. Samalla hinnalla voi tilata kirjaa BOD:ltä (Books on Demand, BOD.fi). Kirjasta ilmestyy myös sähköinen versio, jota voi tilata kirjoja myyvistä verkkokaupoista - vaikkapa Adlibris.