keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Kirjajulkistus epävarmuuden ajasta, päivitys 29.3.2023

Olin 7.2.2023 kirjan Epävarmuuden aika  - kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? (Into 2023) julkistamistilaisuudessa. Suurella innolla ja varmuudella kirjan toimittajat Petri Uusikylä ja Harri Jalonen esittelivät tuotosta. (Oheisessa kuvassa Petri vasemmalla ja Harri oikealla). Herrat tiivistivät kirjan yleistä sanomaa seuraavasti:

  • kirjassa kyse on systeemiajattelun tuomisesta tutkimustoiminnan avulla ja rinnalla osaksi vaikeiden ongelmakokonaisuuksien kuvaamiseen ja ratkaisemiseen.
  • kyse on uudenlaisesta todellisuuden hahmottamisesta - matka käytäntöön on vielä pitkä - tarvitaan uusia menetelmiä tayloristisen, hierarkkisen, siiloutuneen ja lineaarisen valtavirran rinnalle
  • tarvitaan ajattelua ennen toimintaa, koska nykyprosessit elävät "konemetafoorassa". 

Kirja pureutuu aiheeseen usean kirjoittajan voimin. Paikalla oli suuri osa kirjoittajista. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Minnan Kivimäki piti innostavan kommenttipuheenvuoron. Hänen mielestään ministeriössä on oivallettu systeemisen muutoksen ajatustapa. On kuitenkin paljon tehtävää, jotta ajatustapa leviäisi ja saisi virastoissa jalansijaa. Kiireeseen vedotaan yleensä ja halutaan nopeita ratkaisuja. Kokonaisuuksien hallinta kuitenkin edellyttää rauhallista moniäänistä siilot ylittävää vuorovaikutusta. Ollaan myös Minnan mielestä kiinni menneisyys-ajattelussa, josta heijastetaan tavoitteita tulevaisuuteen. Sellainen ajatustapa ei riitä. Systeeminen ajattelu johtaa siihen, että on tunnustettava epävarmuus. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti ratkaista. Sosten Mervi Aalto-Kallio piti myös hyvän kommentin. Hän tiivisti aiheen kuuteen näkökulmaan: 1. erillisyydestä yhteisiin päämääriin ja muutoksiin, 2. hallinnan harhasta yhteiseen ymmärrykseen, 3. luottamuksen heikentymisestä luottamuksen arvoon, 4. kiireen takaa-ajamasta kohtaamisen ääreen, 5. ajelehtivasta ratkaisijan rooliin, 6. ehdottomuudesta muutosjoustavuuteen.

Paikalla olevat kirjoittajatkin pääsivät ääneen, mutta en nyt toista heidän lyhyitä esittelyjään, koska osa kirjoittajista ei ollut paikalla. Luin kirjan pari viikkoa sitten. Innostuin siitä ja sovimme Tietoasiantuntijalehden päätoimittajan kanssa, että teemme yhteisen arvioin seuraavaan lehteen. Tein tuttavuutta myös viereisessä pulpetissa olevan henkilön, Markus Vähälän kanssa. Kuvan alareunan pulpetti oli hänen käytössä. Vilautin elämäkertaani hänelle ja herra halusi ehdottomasti ostaa sen. Alistuin Markuksen tahtoon. Myöhemmin hän halusi antaa minulle Jaana Venkulan kirjan "Epävarmuudesta ja varmuudesta". Kirja on julkaistu vuonna 2005. Kiintoisa kirja. Aivan alussa Jaana avaa kirjaa lukijalle seuraavasti: "Elämän kunnioittaminen kasvaa sen epävarmuuden huomiooonottamisesta. Epävarmuus pitää ihmisen herkkänä, nöyränä ja varovaisena ja säilyttää siten elämää. Varmuus tekee kovaksi, ylpeäksi ja varomattomaksi ja on siten elämää vaarantava. Eettistä on toiminta, joka edistää elämää. Epäeettistä on toiminta, joka vaarantaa sen." Viisaita sanoja tässä epävarmuuden ajassa.

Luin vuosia sitten kirjan Nate Silver: Signaali ja kohina - miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät. (Terra Cognita 2014, alkuperäisteos 2012). Olen monessa kirjassani hyödyntänyt Naten ajattelua. Hänen mukaansa meidät on ohjelmoitu näkemään merkkejä tapahtumista ja ennustamme niiden varassa itsevarmasti. Väärän merkin näkeminen johtaa kuitenkin huonoon ennusteeseen. Lisäksi ymmärrämme todennäköisyyttä ja epävarmuutta huonosti.Tuloksena on ennustamisen paradoksi: mitä nöyremmin suhtaudumme ennustuskykyymme ja mitä enemmän olemme valmiit oppimaan virheistämme, sitä paremmin muutamme informaation ja aineiston hyväksi tulevaisuutta koskevaksi näkemykseksi. Nate Silver näkee kolme keskeistä epävarmuuden tekijää, joihin tein taannoin pienet esimerkkisovellukset liittyen korona-aikaan (Putinin yllätyshyökkäyksestä ei ollut tuolloin mitään aavistusta ainakaan minulla.):

1. Alkuehtojen epävarmuus otetaan hallintaan tiedostamalla, mitkä ovat ennusteen laadinnan lähtökohtadata ja -informaatio. Se on aina sidoksissa johonkin teoreettiseen viitekehykseen ja ajatusmaailmaan. Oma esimerkkini: EU:n 60%:n vaatimuksesta julkisen velan suhteesta BKT:hen. Koronatilanne on jo kääntänyt EU-tasolla ja kansallisella tasolla tämän vaatimuksen ympäri eli alkuehdot ovat epävarmat ja ristiriitaiset.

2. Tapahtumaketjun epävarmuus lisääntyy ajassa. Tämä epävarmuustekijä perustuu siihen, että ajassa tulee uutta informaatiota ilmiön ympäristöstä. Tuo uusi informaatio voi muuttaa merkittävästi lähtökohtaolettamuksia.  Oma esimerkkini: ketjussa on erityisiä epävarmuustekijöitä koronan hallinnan ja talouden hallinnan välillä.

3. Rakenteellinen epävarmuus tarkoittaa sitä, että ymmärrys ilmiön eli tässä tapauksessa rakenteiden eri puolista on aina rajallinen, siis epävarma. Oma esimerkkini: tässäkin korona on tuonut uuden poliittisen ohjauskulttuurin, joka perustuu jatkuvaan epävarmuuteen poliittisten päätösten vaikutuksista.

Epävarmuus on myös ollut läsnä omassa elämässäni. Tiedonkäsityksenikin on ladattu vahvasti epävarmuustekijällä. Aina on haastettava vallitseva tiedonkäsitys. Silloin ollaan myös epävarmalla alueella ja uuden oppimisen kanssa tekemisissä. Tuumailijan elämäkerrassani käyn läpi polveilevaa elämänkulkuani, jossa sattumalla on useasti suuri vaikutus. (ks. Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan - tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD 2022)

Päivitys 29.3.2023: Kirjoitimme yhteisen arvion kirjasta Tietoasiantuntijalehden numeroon 1/2023 yhdessä lehden päätoimittajan Pia Abiden kanssa. ks. linkki: https://www.tietojohtaminen.com/sites/default/files/epavarmuuden_aika_ta1-23.pdf  Teimme artikkeliin muutaman noston seuraavasti:

  • Kirja on erinomaisesti toimitettu, helppolukuinen teos monista kompleksisuustieteistä tulevista haastavista käsitteistä huolimatta.
  • Systeemisen muutoksen aikaansaaminen vaatii laaja-alaista ymmärrystä ja pitkäjänteistä tekemistä yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa.
  • Kokonaisuuden kannalta hyvän yhteisen päätöksen aikaansaamiseksi on usein tyydyttävä riittävän hyvään ja/tai edettävä pienin askelin.
  • Kun juurisyytä ei voida nähdä ja ongelma muuntuu koko ajan, tilanne on hämmentävä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti