Hyvinvointialueilla on suuri haaste hyvinvoinnin edistäminen yhdessä keskenään ja kera kuntien sekä valtion. Edesmennyt professori Erik Allardt oli tämän aiheen ehdoton guru aikanaan. Tässä oppia meille kaikille.
Suomalaisen hyvinvointitutkimuksen klassikko on Erik Allardtin "Hyvinvoinnin ulottuvuuksia" vuodelta 1976. Hannu Uusitalo kumppaneineen on tehnyt uusiotutkimuksen 2018 aineistolla Allardtin luokituksella. Jussi Simpura on kirjoittanut aiheesta oivan artikkelin Osallisuusmediaan otsikolla "Hyvinvoinnin muutoksia ja pysyvyyksiä". (1). Kirjoitin kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2) aiheesta hyvinvointi seuraavaa:
Hyvinvointi voidaan ymmärtää terveyttä laajempana käsitteenä. Hyvinvointi on elämänlaatua, joka koostuu terveydestä, toimintakyvystä, materiaalisesta hyvinvoinnista, yksilön odotuksista hyvästä elämästä ja ihmissuhteista, sosiaalisesta pääomasta, onnellisuudesta, omanarvontunteesta, mielekkäästä tekemisestä ja itsensä toteuttamisesta. Hyvinvointitutkimuksen avainhenkilö oli edesmennyt professori Erik Allardt. Hän muodosti ympärilleen vertailevan sosiologian tutkimusryhmän, joka jatkoi tutkimustyötä pitkään. Ryhmän alkuvaiheita dokumentoi hyvin ryhmäläinen Hannu Uusitalo (3) muistelmakirjassaan. Having, loving, being oli Erik Allardtin hyvinvointitutkimuksen avaintulos. Taustalla näkyy myös Maslowin tarvehierarkia. Allardtin tutkimus "Hyvinvoinnin ulottuvuuksia" vuodelta 1976 (4) avasi koko käsitemaailman aiheeseen. Kirjassa esiteltiin myös pohjoismainen vertailututkimus aiheesta. Allardt nelikenttä perustuu käsitepareihin hyvinvointi -onnellisuus, elintaso – elämänlaatu seuraavasti:
· A. hyvinvointi - elintaso: "aineellisiin ja persoonattomiin resursseihin perustuva tarpeentyydytys”;
· B. hyvinvointi - elämänlaatu: "ihmisten välisiin, ihmisten ja yhteiskunnan sekä ihmisen ja luonnon suhteisiin perustuva tarpeentyydytys";
· C. onnellisuus - elintaso: subjektiiviset tunteet ja kokemukset yksilön materiaalisista ja ulkoisista ehdoista;
· D. onnellisuus - elämänlaatu: subjektiiviset tunteet ja kokemukset suhteessa ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan.
Allardt tiivistää hyvinvoinnin ja onnellisuuden kolmeen osioon. Jos ne kaikki osaset onnistuvat, hyvinvointi ja onnellisuus ovat maksimissaan: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensä toteuttamisen muodot (being). Tehdessäni taannoin indikaattorianalyysin, löysin hyvinvointi - onnellisuus akselilta kärkipäästä suomenruotsalaiset kunnat. (5). Vastaavia tuloksia on saatu myös muissa tutkimuksissa. Onko noissa suomenruotsalaisissa kunnissa sopiva sekoitus elintasoa, yhteisyyssuhteita ja itsensä toteuttamista ("having – loving - being"). Onko suomenruotsalainen yhteisö hyvinvoinnin ja onnellisuuden yhteiskunta pienoiskoossa? Hyvinvointia voidaan tutkia havainnoimalla todellisia olosuhteita. Puolestaan onnea tutkitaan selvittämällä asenteita ja subjektiivisia tunteita.
Stakesin aikaiset työkaverini Hannu Uusitalo ja Jussi Simpura eräiden muiden tutkijoiden kanssa ovat tarttuneet Allardtin käsitteiden having, loving, being -mittareiden uusiokäyttöön 2020-luvulla.(6). Tutkijat tekivät kyselyn modernein välinein noin 2500 kansalaiselle. Kun vuonna 1970 tyytyväisimpiä elämäänsä olivat nuoret, niin 2017 tyytyväisimpiä olivat yli 50-vuotiaat. Oletan kuuluvani tuohon yli 50-vuotiaiden tyytyväisten joukkoon. Tutkijat tekivät sivulla 159 viiden virkkeen kiteytyksen seuraavasti:
”Allardtin mittaama hyvinvointi on kohentunut. Elintason (having) nousu on ollut vahvaa, poikkeuksena kuitenkin huonontunut työllisyys. Loving-arvojen muutos on maltillinen, mutta suunta on ollut kohti parempaa tarpeiden tyydytystä. Being-arvot ovat parantuneet loving-arvoja hieman enemmän. Yksilöllinen elämäntyytyväisyys on parantunut, ja yhteiskunnallinen tyytyväisyys on pääsääntöisesti lisääntynyt.”
Allardtin hyvinvoinnin osatekijöiden mittarit ovat seuraavat (mittarien arvot 1. pieni, 5.suuri – hyvinvoinnissa; elämäntyytymättömyydessä toisin päin eli suuri arvo tarkoittaa suurta tyytymättömyyttä). 18 osatekijää ovat seuraavat:
- hyvinvointi
- elintaso (being): asumistaso, työllisyys, koulutus, fyysinen terveys, psyykkinen terveys,
- yhteisyyssuhteet (loving): paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet,
- itsensä toteuttaminen (being): korvaamattomuus, poliittiset resurssit, tekeminen
- elämäntyytymättömyys
- vastakohtaisuuksien voimakkuus
- eriarvoinen kohtelu
- epäoikeudenmukaisuuden kokemus
- tyytymättömyys tuloihin
- yksilöllinen elämäntyytyväisyys
- elämäntyytyväisyys
- tarpeen tyydytys.
Tarkastellessani 18 osatekijää elämänpolkuni aikana, voin yhteenvetona todeta, että hyvinvointini ja elämäntyytyväisyyteni ovat kasvaneet nuoruuden ja työelämän alkuvaiheista tänne eläkevaiheeseen. Terveydessä on tapahtunut jonkin verran laskua samoin kuin menetettyjen ystävyyssuhteiden myötä. Nämä menetykset ovat olleet ennen muuta ystävien poismenosta johtuvia.(6)
Tämä oli nyt toinen omakohtainen tarkastelu, jossa pohjana oli jokin hyvinvointiin liittyvä luokittelu. Ensimmäinen oli 19.12.22. julkaisemani blogikirjoitus "Pärjäämisen omakuva joulua odotellessa ja uutta oppiessa". Olen tulkinnut omaa tilaani seuraavasti: Olen siis ”aktiivinen ja ongelmien kanssa pärjääjä”.(7)
Viitteet
(1) Jussi Simpura: Hyvinvoinnin muutoksia ja pysyvyyksiä. Osallisuusmedia 25.8.2022;https://www.osallisuusmedia.fi/jussi-simpura-hyvinvoinnin-muutoksia-ja-pysyvyyksia/
(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, s. 65-66
(3) Hannu Uusitalo: Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa. Havaintoja viideltä vuosikymmeneltä. Into 2020; Vertailevan sosiologian tutkimusryhmä s.39-50
(4) Erik Allardt: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, Porvoo 1976; ss. 32-33, 37-49,
(5) Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan, BOD 2022, tapaus 2: hyvinvoivat kunnat indikaattorien ryhmässä kuvattuna - suomenruotsalaiset kunnat kärjessä, ss. 320-321; https://ollintuumailut.blogspot.com/2012/07/sairastavuus-ja-toimeentulotuki-tassako.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti