Sitran koronaraportti: Suomen päätöksenteossa korjattavaa

Kuva: HS 16.1.2021 / Jarla

Jarlan piirros Hesarin pääkirjoitussivulla sai minut pohtimaan rinnastusta amerikkalaisen poliittisen draaman ja Suomen korona-draaman välillä. Sitran raportti keskittyy käymään läpi koko yli vuoden kestäneen korona-kriisin valtiotason päätöksenteon vaiheet, onnistumiset, epäonnistumiset, ongelmat eri osapuolten välillä. Vertailu USAhan on kyllä tavallaan hauska, mutta pistää kyllä pohtimaan vertailun oikeutuksia. Suomessa laajasti ottaen päätöksenteko ja päätösten noudattaminen meidän kansalaisten keskuudessa perustuu luottamukseen sekä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoon ja varsin tasa-arvoiseen tilanteeseen kansalaisten kesken. USAssa asia on aivan toisin. Se näkyy kovin hyvin Jarlan kuvassa. Mutta merkittävämpi on juuri tuo ero hyvinvointiyhteiskunnan ja syvää eriarvoisuutta sisältävän ja lietsovan USAn yhteiskunnan välillä. Merkittävä ero on myös valepuheen ja vihapuheen eroissa USAa ja Suomea verrattaessa.

Sitralle tilaustyönä Martti Mörttisen tekemässä raportissa kerrotaan valtionhallinnon poliittisen päätöksenteon ja virkamieshallinnon väliset ongelmat. Luottamus on merkittävä ongelmia yhdistävä käsite. Luottamus ja ongelmat päätöksenteossa eivät liity pelkästään Marinin hallituksen toimiin korona-asiassa. Usealla eduskuntakaudella on esiintynyt samoja luottamuksen ja päätöksenteon ongelmia. Korona toi mukaan kriisiulottuvuuden eli miten kriisijohtaminen toimii valtiossa. Myös Sitra on jo ennen koronakriisiä nostanut esille hankkeissaan valtion päätöksenteon ongelmat ja esittänyt vaihtoehtoisia uudistusmalleja. Olen itsekin ollut mukana itse asiassa monissa työpajoissa, joissa on haettu uusia malleja. Esitän tässä muistinvaraisesti joitakin keskeisiä ongelmia valtiotason päätöksenteossa:

• Poliittisen päätöksenteon ja virkamiespäätöksenteon sekoittuminen keskenään. Tästä ilmenemismuotoja on mm. seuraavia:
• rakenteellinen ilmenemismuoto: ministerin ja virkamieskunnan väliin synnytetty avustajien ja valmistelijoiden kaarti varsin korkealle nostettuine valtiosihteereineen 
• johtaminen: poliitikkojen (ministeri esikuntineen) yksityiskohtainen puuttuminen virkamiesten valmistelu- ja toimeenpanovaltaan.
• nopeat, vaikeasti ennakoitavat valmistelutehtävät
• Valtionhallinnon pirstaleisuus ja siiloutuneisuus
• Ministeriöiden suuri määrä, niiden alaisten virastojen suuri määrä sekä osittain päällekkäiset tehtävät
• vaikeasti hallittavissa oleva johtamisjärjestelmä - VM superministeriönä puuttuu usein muiden ministeriöiden toiminvaltaan joko suoraan tai epäsuorasti
• johtamista, ohjausta ja palvelutuotantoa tukevien tietojärjestelmien pirstaleisuus, organisaatiokeskeisyys
• Valtion keskushallinnon ja aluehallinnon sekä kuntahallinnon välisten työnjakojen harmaat alueet eli mikä vastuu on kullakin toimijalla suhteessa toisiinsa
• Johtamisen ja sitä tukevan systemaattisen tietojohtamisen ongelmat.
  

Uudistuksiakin on vuosien varrella ehdotettu

• hallitusohjelma, sen toteuttaminen ja seuranta ollut monenlaisten uudistusten alla, kuten strateginen hallitusohjelma tai hankkeen osana päätöksentekoa, tavoitteiden mittaaminen ja seuranta jne. - toisessa ääripäässä on sitten nähty yksityiskohtaisia tavoitteita, jotka jo ohjelmatasolla menevät syvälle ministeriöiden ja virastojen lakisääteisiin tehtäviin
• lainsäädännön valmistelua on pyritty uudistamaan monin tavoin eli saada se tavoitteiden, aikataulujen ja resurssoinnin osalta hallintaan sekä poistaminen päällekkäisyyksiä eri lainsäädännöissä, arviointimenettelyt ja valmistelun avoimuustavoitteet - jatkuvasti on ollut tuloksena myös keskeneräisiä, kiireellä valmisteltuja lakipaketteja jne. 
• Valtioneuvoston rakennetta on pyritty uudistamaan vähentämällä ministeriöiden määrää, lisäämällä horisontaalista verkoistumista jne. 
• Myös päätöksenteon prosesseja on pyritty uudistamaan - esimerkiksi Sitran hankkeet ovat tähdänneet tällaisiin uudistuksiin.  
• Tietojärjestelmien uudistamista on vuosien varrella pyritty saamaan aikaan vahvistamalla valtion keskushallinnon (VM) ohjaavaa roolia suhteessa ministeriöihin ja virastoihin /laitoksiin. Onnistumiset ovat olleet rajallisia. Keskeinen syy onnistumisten rajallisuuteen on ollut tulosjohtamisjärjestelmä. Kukin ministeriö, virasto ja laitos toimii varsin autonomisesti annettujen yleisten tavoitteiden, voimavarojen ja lakiperusteisten tehtäviensä puitteissa. Näin myös tietojärjestelmät ovat olleet siiloutuneina apuvälineinä kullakin organisaatiolla itsellään. 

En mene nyt tähän koronaraportin yksityiskohtiin. Olen aiheesta kirjoittanut esimerkiksi viime vuoden joulukuussa:  

• https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/12/tietojohtaminen-kriisissa.html;
• mm. koronaongelman pirullisuus, kriisijohtamisen haasteet
  
• https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/12/tarinoiden-tarina-2020-systemaattinen.html
• mm. kehittämäni ongelmanratkaisumalli (pohjana myös Sitra-ajattelua)
  

Viite: Martti Mörttinen: Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa. Covid-19-pandemian paineet suomalaiselle päätöksenteolle. https://www.sitra.fi/julkaisut/valtioneuvoston-ydin-kriisitilanteessa/

Alla on raportin lehdistötiedotteesta poimintoja sekä kuva valtionneuvoston ytimen keskeiset suhteet koronakriisin aikana (raportin 1 kuva). 

Korona paljasti Suomen päätöksenteon kehittämistarpeita

"Tuoreen muistion mukaan suomalainen päätöksenteko- ja hallintojärjestelmä on toiminut koronakriisissä melko hyvin. Silti esimerkiksi päättäjien reagointikykyä, lainvalmistelun laatua ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä tulisi parantaa vastaamaan tulevien kriisien haasteisiin... 

 

Koronapandemia on nostanut esiin lukuisia suomalaisen päätöksenteon ja hallinnon uudistamistarpeita. Päätöksenteon rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen on tarpeen, jotta suomalainen yhteiskunta pystyy vastaamaan nykyistä paremmin monimutkaistuvan maailman vaikeasti ennakoitaviin kriiseihin.

 

Päätöksentekoa tähänastisessa koronakriisissä arvioidaan vastikään julkistetussa Sitran muistiossa Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa, jonka on tehnyt ja kirjoittanut kokenut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen. Hän on haastatellut muistiota varten noin 50 keskeistä vaikuttajaa ja selvittänyt, miten globaalin pandemian etenemiseen reagoitiin eri päätöksentekoelimissä ja miten eri toimijoiden välinen yhteistyö sujui... 

 

Valtioneuvoston linjausten valmistelun ytimeksi kriisissä muotoutui pääministerin sekä perhe- ja peruspalveluministerin kaksikko. Lopullisten päätösten teossa tärkein foorumi oli hallituksen neuvottelu, josta tuli ”uusi instituutio” poliittiseen johtamiseen. Toimintamallin etu oli sitouttavuus, mutta pahimmillaan menetelmä oli raskas ja tehoton. Nyt julkistettu muistio on osa Sitran Kansanvallan peruskorjaus -projektia, joka on selvittänyt suomalaisen kansanvallan tilaa ja kehittämistarpeita sekä tukenut sen uudistumiskykyä erilaisilla kokeiluilla. Projektin lähtökohtana on Sitran helmikuussa 2018 julkaiseman, vanhempien neuvonantajien Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin laatiman Kansanvallan peruskorjaus-työpaperin havainnot. Työpaperissa selvitettiin, miten hyvin nykyiset päätöksenteon rakenteet ja toimintatavat vastaavat tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden tarpeisiin ja miten varmistetaan tarvittava muutoskyvykkyys.