Tunteilla suuri vaikutus tietojohtamiseen ja johtamiseen yleensä

Rauhankone (1)  kirvoitti minut pohtimaan tietojohtamisen roolia johtamisessa.  Timo Honkelan kirjan ydinsanoma on: 

1) vuorovaikutuksen edistäminen, 
2) tunteiden ymmärtäminen ja rauhoittaminen, 
3) oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa.

Timon viesti on, että tunteet ovat toinen keskeinen tekijä ihmisten vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on neuvotteluissa edistää myötätuntoa - siis saada neuvottelun voimaksi myönteiset, positiiviset tunteet.  Lähdin kehittelemään tätä ajatusta eteenpäin viittaamalla johtamisen erääseen valtavirtaan "mutujohtamiseen".

"Mutulla" tarkoitan monille tuttua lyhennettä sanasta "musta tuntuu". Pidin taannoin tietojohtamisesta kaksipäiväisiä kursseja otsikolla: "Mutupohjaisesta johtamisesta kohti tietoperusteista johtamista". En avannut tätä pitämääni itsestäänselvyyttä. Kyllä se nyt kannattaa avata, koska tietojohtamisesta puhutaan, sitä kannatetaan, sitä tutkitaan, sitä kehitetään, mutta toteutus, jalkauttaminen ja vaikuttavuuden aikaansaanti on kuitenkin haaste. Työkaverini kanssa pohdimme, miksi ihmeessä ajatustavat tietojohtamisesta menevät nihkeästi eteenpäin. Kaverini sanoi: Olli, olen päätynyt siihen, että johtajat eivät halua lähteä tälle tielle. Oma tuntuma johtamiseen on riittävän oikea. Ei tarvita ulkopuolisia ajatuksia. Lähdin miettimään, miksi näin itse asiassa sitten on. Pidemmin kerrottuna mutu on minusta tuntuu, joka perustuu tunnetilaani suhteessa johtamiseeni. Tästä puolestaan päädytään tunteisiin. Psykologit ja tunteiden tutkijat avaavat tätä maailmaa. Oheinen kuva näyttää "alastoman totuuden tunteista". Tiedetään, että tunteita on hyvin monenlaisia, mutta tässä on listattu Tapio Nummenmaan työryhmän tulos: viha, pelko, inho, ilo, suru, hämmennys, neutraali, ahdistus, rakkaus, masennus, halveksunta, ylpeys, häpeä, kateus.  Oheinen kuva ilmaisee, miten keho reagoi erilaisiin tunteisiin. (2). Nummenmaan ryhmän tuloksiin viittaa myös Timo Honkela kirjassaan Rauhankone.

Tietojohtaminen tuo tunteen rinnalle tiedon ja älyn. Tämän kokonaisuuden ovat avanneet Oulun yliopiston tutkijat Matti Pietikäinen ja Olli Siven:  "Tunteet ja äly ovat läheisessä vuorovaikutuksessa. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja aivoissa tapahtuvan tietojenkäsittelyn ohella. Ne edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön ja erilaisiin tilanteisiin. Tunteet vaikuttavat ihmiseen monella tavalla. Ne voivat näkyä kasvonilmeistä, puheen äänenpainosta, kehon liikkeistä ja eleistä. Tunnetila vaikuttaa erilaisiin ihmisen sisäistä tilaa kuvaaviin fysiologisiin signaaleihin, joita voidaan saada käyttöön esimerkiksi aivosähkökäyrästä, sykkeestä, ihon lämpötilasta, ihon johtavuudesta, veren paineesta tai hengitystaajuudesta. Ihmisen tunneälyllä tarkoitetaan kykyä tunnistaa omia ja muiden emootioita ja käyttää tätä tietoa ohjaamaan omaa käyttäytymistämme ja saavuttaaksemme päämääriämme. Tunneälyn merkitys eri sovellusten kannalta on selvä." (2) 

Mutujohtamiseen paljolti nojaava johtaja jotenkin tunteilee tietojohtamisen kanssa. Hän luottaa omaan tietämykseensä. Työkaverini tiivisti asian toisin viittaamalla edesmenneen presidentin lausumaan: "Tosiasioiden tunnistaminen on viisauden alku".  Voisiko tunteilua tietojohtamisessa kuvata noilla Nummenmaan tunneluokituksilla vaikkapa seuraavasti:

• viha voi perustua ajatukseen, että ulkopuolinen taho tulee johtajan reviirille antamaan ohjeita, vaikka johtajalla on tilanne hallussa. 
• pelko voi perustua epävarmuuteen, jolloin voi paljastua heikkouksia johtajan johtamistavasta.
• inho voi perustua vaikkapa kokemuksiin tietojohtamisen välineistön tuomisesta osaksi johtamista ja suurista epäonnistumisista aiheessa.
• ilo voi perustua ajatukseen, että olen ja organisaatiomme on alkutaipaleella johtamisen kehittämisessä ja tämä tietojohtamisen ajatustapa on tervetullut lisä.
• suru voi perustua ajatukseen, että on kokeiltu monia johtamisen uudistusmalleja, mutta keskinäinen valtapeli on tullut aina vastaan.
• hämmennys voi perustua siihen, että johtaja ei ole tullut ajatelleeksi, mitä lisäarvoa tietojohtamisen systematiikka toisi omaan johtajuuteen.
• neutraali tunnetila antaa mahdollisuudet uusiin avauksiin, mutta intohimo puuttuu.
• ahdistus liittyy yleensä ajankohtaisiin johtamisen ongelmiin eikä tietojohtamisen ilosanoma oikein tunnu auttavan ahdistukseen.
• rakkaus voi tarkoittaa itse asiassa syvää, ehkä liiankin syvää kiintymystä tietojohtamisen mahdollisuun ratkaista nekin ongelmat, jotka eivät oikein onnistu näillä välineillä.
• masennus voi liittyä yleensä johtajan mielenmaisemaan eikä näin mikään uusi ajatus mahdu mukaan.
• halveksunta perustuu ajatukseen, että oma tietojohtamisen malli on se oikea ja muut tarjokkaat halveksuttavan vääriä ja omaan johtamistilanteeseen sopimattomia. 
• ylpeys liittyy tuohon halveksuntaan muita ajatuksia kohtaan sekä itsevarmuuteen valitusta tiestä.
• häpeä liittyy siihen, että ei ole riittävästi perehtynyt tietojohtamisen ilosanomaan ja joku kollega, työntekijä tai vaikkapa ylempi esimies on tuon huomannut ja huomauttanut.
• kateus liittyy siihen, miten vaihtoehtoista ajatustapaa on tuettu aidoilla, toimivilla esimerkeillä ja sattumoisin niistä johtaja on jo etukäteen tiennyt.

Pitkä tunteiden lista ei välttämättä tarkoita kaikkien tunteiden yhtäaikaista kuohuntaa. Tietojohtamisessa oleellista on, että se ei ole yksilöön, persoonaan kohdistuvaa vaan osa yhteisön tietojohtamisen kulttuuria. Tietojohtamisen tarkoituksena ei ole etsiä yksittäisiä syyllisiä, vaan luoda oppivan organisaation malli. Jokainen havainto voi olla yhteisen tunnetilan ilmentymä niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Tietojohtaminen tarjoaa malleja tavoitteiden rakentamiseen ja hälytyskellojenkin rakentamiseen. Ehkä tästä tunneanalyysistä voitaisiin ottaa oppia seuraavaan tapaan:

• Tunteet ovat aina pelissä mukana joko ilmiasuna tai piilotettuna agendana. 
• Tiedon avulla pitäisi voittaa tunteisiin perustuvat mutukäsitykset tai jopa selvästi virheelliset tulkinnat. 
• Positiiviset tunteet pitäisi nostaa esille eli miten tietoa voitaisiin hyödyntää johtamistehtävissä. 
• Tunne voi olla myös hälytyskello sille, että tarjolla oleva tieto ei sittenkään ole relevanttia, oikeata tai muuten riittävää. Silloin pitää päätyä tiedon lähteille.
  
• Tunne voi olla este ajatella toisin. On voimakas tunne siitä, että ongelmaan on olemassa kaksi vaihtoehtoa kyllä tai ei (on/off). Ongelmaratkaisu ei ole kuitenkaan kaksijakoinen, vaan pikemminkin vaihtoehtojen jana, jossa toisessa päässä voi olla tuo "kyllä ("on") ja toisessa päässä tuo "ei" ("off"). Ja onhan mahdollista, että ratkaisuna voi olla "sekä-että". 

Viitteet

(1) Timo Honkela Rauhankone, Gaudeamus 2017;  (https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/10/rauhankone-ratkaisemaan-riidat-ja-sodat.html)

(2)  Matti Pietikäinen ja Olli Silvén: Tekoälyn haasteet - koneoppimisesta ja konenäöstä tunnetekoälyyn; Konenäön ja signaalianalyysin keskus, Oulun yliopistoCenter for Machine Vision and Signal Analysis (CMVS)University of Ouluhttps://www.oulu.fi/cmvs/ 2019;  http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526224824.pdf; Oheinen kuva perustuu Tapio Nummenmaan työryhmän tutkimustuloksiin,  joita on siteerattu tässä Pietikäisen ja Sivenin kirjassa sivulla 183. ("Tunneäly, tekoälyn seuraava läpimurto?") Nummenmaan työryhmän tuloksia on julkistettu myös Iltalehden artikkelissa kuvan kera: http://www.iltalehti.fi/mieli/2015091120332761_md.shtml?fb_action_ids=866526360098497&fb_action_types=og.recommends